Kuolema kulkee ohi,
sinuun koskematta
- vie viereltäsi
läheisen, sukulaisen,
ystävän, naapurin,
työtoverin.
Huomaat äkkiä
jotain peruuttamatonta.
Yhtäkkiä tajuat:
kuinka hauras on ihminen;
kuinka hauraita ovat muistot.
Osa sinustakin,
suuri osa, katoaa
muistojen mukana
kuin pöly tuuleen.
sinuun koskematta
- vie viereltäsi
läheisen, sukulaisen,
ystävän, naapurin,
työtoverin.
Huomaat äkkiä
jotain peruuttamatonta.
Yhtäkkiä tajuat:
kuinka hauras on ihminen;
kuinka hauraita ovat muistot.
Osa sinustakin,
suuri osa, katoaa
muistojen mukana
kuin pöly tuuleen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuolema herättää ajattwlwmaan asioita hieman laajemmin...
tässä runossa on kauniisti kuvattu kuoleman merkitystä,
minusta vaan kuolema ei kulje ohi...
koskematta, joka kerran se koskettaa ja
kerran se kaappaa minutkin mukaansa.
Kiitos kommentistasi - itse asiassa olet oikeassa. Kuolema ei kulje ohi; se vie mukanaan palan jokaisesta, jota se koskettaa, minusta niinkuin sinustakin.
olen myöhässä kommenttini kanssa, kun olen unoh-
tanut taas muutamaksi päiväksi tämän puolen.
Jos ihminen onkin hauras niin kuin muistotkin,
niin samaa voisi sanoa runostasi. Siitä olen
kyllä edellisen kanssa samaa mieltä, ettei
kuolema kulje ohitse, vaan se pysähtyy ihmiseen.
Koskettaa ja synnyttää surun.
Aikalailla pysäyttävä runo.
Myöhäisetkin kommentit ovat tervetulleita, kuin odottamaton vieras, hyvä ystävä vuosien takaa poikkeaisi. Mutta surullisesta aiheesta on vaikea kirjoittaa iloisesti. Paitsi pyhäinpäivää, runossa on mukana henkilökohtaistakin.
Mutta joulua kohti mennään, joten ehkäpä taas löytyy iloisempiakin aiheita.
Upean vahva ja kaunis runosi - vierittelee kylmiäväreitä rangallani...
Huikeeta
Alan pitää sinusta, paitsi omien runojesi, myös runomakusi takia!