Ei ole plikkaa näkyny palstalla eikä Seiskassa.Pitäsköhän Poliisi-Teeveehen ilmoittaa, että kadonneeksi. Yleensä on liikkuvainen, mutta liekö ärhäkkä flunssa kaatanut Jaanan sängynpohjalle, kun minä en siinä onnistunut. Saatolle pääsin, mutta hätäiseen pusuun ovella päättyi se ilta.
Epäilyttää Jaanan poissaolo palstalta
Jonttu-67
171048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jonttu-67, Jaana-67, Autoilija Äyhöltä, Vaari Syväraumasta, Luonto-Liito, Kammelan ja kauppaneuvos Edväinen on yksi ja sama henkilö.
Eipä muuten olekaan.
Katselin että onko meidän tyylimme kirjoittaa samanlainen, ja eipä ole. Täytyy kyllä myöntää että K. Edväinen kirjoittaa aika paljon samalla tyylillä, mutta onhan hän saman kylän miehiä, ja samaa alakouluakin ollaan joskus käyty. Sen sijaan noi muut on kyllä ihan erityylisiä kirjoittajia, ja juttujen sisältökin on lähes täysin erilainen.
Harmi jos näin on. Jaana olisi ollut varteenotettava emäntäehdokas, tarpeeksi topakkakin tuntui olevan.
Kaikkeni mä yritin
ja töitä tein kuin hullu,
mutta eihän Jaana-muru
treffeille ees tullu...
Oliskohan Jaanallakin nyt sydänsuruja?
.. hengissä ollaan :) Ei kannata ilmoittaa kadonneeksi. Enkä pruukkaa sairastella mitään flunssaita.
Seiskaan tullaan taas, kun keritään... viimeistään pikkujouluihin :)
Asui tässä meidän talossa, joten tunnen tytön jo varhaisilta ajoilta. Harvoin oli tosiaan nuhainen tai muuten kipeänä. Rasavilli kyllä oli. Laastareita polvissa ja kyynärpäissä aika usein. Mutta luontaisesti sellainen iloinen, vanhan hyvän ajan nuori, Suomi-filmiin olisi sopinut. ja kohtelias on vanhuksille vieläkin. Välistä satutaan samaan aikaan Salen kassajonoon ja kuulumisia vaihdellaan. Tolku emännän siitä joku saa. Ostaa aina tarjouksista ja pitää kodin siistinä ja lapset hyvin puettuina. On hyvä, että joku on säilyttänyt kodistaan peräisin olevat hyvät käytöstavat ja yritteliäisyyden, niinkuin Jaana on tehnyt.
Jaana on sellainen valopilkku tällä palstalla, jota varsinkin näin pimeään aikaan täällä tarvitaan.
Sitten muutettiin sataman lähelle puutaloon. Satamassa sitä leikittiin kakruna ja ny sitte ollaan oltu sielä töissä jo parikymmentä vuotta. Joillekin satama on niinko toinen koti. Joteski siel on tunnelmaa ku laivat huutaa ja lokit.
Minäkin olen Syvärauman poikia. Vietin siellä lapsuuteni ja koko kouluajan.
Mieleenpainuvimpia syväraumalaisia oli legendaarinen Lammas-Martti ja hänen mahdottoman pitkä kielensä. Martti kulki kesät talvet samassa nilkkoihin asti ulottuvassa manttelissaan, jonka hän vyötti kiinni punaisella muovinarun pätkällä. Me lapset pelkäsimme ensin vähän Marttia, mutta hän oli loppujen lopuksi oikein lupsakka setä. Martti asui samassa taloudessa Pekka-pässinsä kanssa, mutta kyllä Martti ymmärsi myös naiskauneuden päälle.
Inostuneen naisseuran Martti varmisti itselleen nuolaisemalla vähän väliä näyttävästi tuuheita kulmakarvojaan.
Tuossa ei kyllä ole tippaakaan liioittelua. Martin pitkä kieli oli Syvärauman pikkupoikien loputon ihmettelyn kohde. Vanhemmat tytöt ja naiset taisivat jopa ihastua siihen. Syväraumassa nimittäin juoruiltiin, että naisilla oli tapana vierailla Martin pikku töllissä. Mitä he siellä puuhailivat, siitä minulla ei ollut hajuakaan. Saharanta, makis, kalareissut ja nappulafutis olivat siihen aikaan minun sydäntäni lähellä.
Ja nyt kun olisi muitakin kiinnostuksen kohteita, niin sitten ei Jaana suostu...
aitoja syväraumalaisia, vaikka syväraumankadun varrella asuttiinkin. Asuttiin meinaan väärällä puolella siltaa, ei siis siellä hienostoalueella...
Martti kyllä mullekkin muistui mieleen, en sentään noin hyvin muistanut kuin sinä :)
Oltaisiinko mukamas ehkä samaa ikäluokkaa... taikka sinä jopa hieman vanhempi? Ettet vaan olisi meidän talossa asunut Pekka, muutaman vuoden minua vanhempi? Ken tietää... :)
Kyllä minä asuin ihan Syvärauman puolella. Olin tossa 80-luvun puolessavälissä juuri tuollainen edellä kuvaamani pojankoltiainen. Lammas-Martti jäi niin hyvin mieleen, koska häntä vähän aristeltiin.
Et muuten vastannut siihen minun viimeisen rivin harmitteluun...
Anna anteeksi, kun luulin sinua vanhemmaksi.
Olet vieläkin melkein pojankoltiainen. :)
80-luvun puolenvälin paikkeilla alkoi jo oma tienaaminen ja kotoa pois muutto,
vaikkakin sinne sillan toiselle puolelle.
Elikö se Lammas-Martti mukamas niin kauan?
Ja siihen harmitteluunko pitäisi vastata?
Sanoisinko vaikka näin että... hmm..
heh.. enpä taida sanoa mitään ;)
Muistele vaikka sitä "runontynkää", minkä kirjoitin joskus alkuvuonna, vai koskahan se oli. Siinä on hyvä vastaus.
En mie muista sitä runontynkää. Voisitko toistaa sen, rakkahin Jaana?
PS. Satuttiin tänne melkein päällekkäin. Liekö merkki jostakin sielujen sympatiasta?
Vieläkö poika porskuttaa vai onko aika jo jättänyt?
kuolleena jo monta vuotta !