Kertomus

Olen tällä hetkellä lomailemassa Suomessa. Kotona ruotsissa minulla on mapillinen tietoa sairaudestani. Karolinska sjukhuset hoiti minut kuntoon satuaan rokotteen japanista. Sitä ennen ei ollut minkäännäköistä diagnoosia vaivastani, eli olin ensimmäinen madon saanut potilas sairaalan historiassa.
Kun tulen kotiin voin pistää täyden selonteon sairaudesta kuitit.
Edellinen kirjoitus oli juuri siitä madosta, eli faktaa.
Oli ehkä raakaa tekstiä aloitus. Mutta jos hengenlähtö on lähellä lomapaikassa, eihän sitä suositttele muille.

Keskustelun aloittaja kirjoitti:

Olen tällä hetkellä lomailemassa Suomessa. Kotona ruotsissa minulla on mapillinen tietoa sairaudestani. Karolinska sjukhuset hoiti minut kuntoon satuaan rokotteen japanista. Sitä ennen ei ollut minkäännäköistä diagnoosia vaivastani, eli olin ensimmäinen madon saanut potilas sairaalan historiassa.
Kun tulen kotiin voin pistää täyden selonteon sairaudesta kuitit.
Edellinen kirjoitus oli juuri siitä madosta, eli faktaa.
Oli ehkä raakaa tekstiä aloitus. Mutta jos hengenlähtö on lähellä lomapaikassa, eihän sitä suositttele muille.

Lue lisää

ei tarvita. Sen sijaan voisit kyllä kertoa tarkemmin missä ja minkälaisissa oloissa sait sen madon kehoosi. Söitkö turistiravintolassa, paikallisessa ravintolassa vai jonkun kotona? Jos söit sen kalan ravintolassa, kerro ihmeessä kyseisen ravintolan nimi. Please....

sairaudestasi kirjoitti:

ei tarvita. Sen sijaan voisit kyllä kertoa tarkemmin missä ja minkälaisissa oloissa sait sen madon kehoosi. Söitkö turistiravintolassa, paikallisessa ravintolassa vai jonkun kotona? Jos söit sen kalan ravintolassa, kerro ihmeessä kyseisen ravintolan nimi. Please....

Lue lisää

Kukaan ei voi sanoa mistä se tuli. Sairaalan lääkärit olivat hoidon jälkeen yhteydessä kolleegoihin väliamerikassa. Toisten mielestä tämä "mato" on voinut tulla kalaruoan kautta kehoon, toisten mielestä pelkkä uiminen meressä on voinut aihettaa tämän tartunnan. En voi millään mainita paikkaa mistä tartunnan olen saanut. Minulla oli huono tuuri siinä että sain tämän ameeba madon, mutta hyvä siinä että oli aktiivinen sisko tuttavilla joilla oli tietoa.
Sairaalahoidossa olisin kuollut, kuolemansyy tuntematon.
Minua ei enää saa Dominikaanisen, se on tasan varma. Matkustakaa te, mutta jos kahden viikon kuluttua istutte pyörätuolissa, pyytäkää lääkärit ottamaan yhteyttä Tukholmaan Karolinska Institutet ja kysymään Ameeba madosta.

spekulaatiota kirjoitti:

Kukaan ei voi sanoa mistä se tuli. Sairaalan lääkärit olivat hoidon jälkeen yhteydessä kolleegoihin väliamerikassa. Toisten mielestä tämä "mato" on voinut tulla kalaruoan kautta kehoon, toisten mielestä pelkkä uiminen meressä on voinut aihettaa tämän tartunnan. En voi millään mainita paikkaa mistä tartunnan olen saanut. Minulla oli huono tuuri siinä että sain tämän ameeba madon, mutta hyvä siinä että oli aktiivinen sisko tuttavilla joilla oli tietoa.
Sairaalahoidossa olisin kuollut, kuolemansyy tuntematon.
Minua ei enää saa Dominikaanisen, se on tasan varma. Matkustakaa te, mutta jos kahden viikon kuluttua istutte pyörätuolissa, pyytäkää lääkärit ottamaan yhteyttä Tukholmaan Karolinska Institutet ja kysymään Ameeba madosta.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta!

pyytänyt kirjoitti:

Kiitos vastauksesta!

Itse olen käynyt n. 15 kertaa dommareissa. Pahoillani olen, että sairastuit vakavasti. Onko yleiskuntosi matkan aikana ehkä ollut huono tai immuniteettisi muuten heikko? En tämän takia jättäisi menemättä Dommareihin. Olen reissannut paljon eri mantereilla ja ainoat vakavat ruokamyrkytykset olen saanut Suomesta ja myös Dommareista, mutta se oli oma vika kun halusin syödä tartarpihvin turistikuppilassa.

Ilmeisesti kyseessä Entamoeba histolytica
- Ameeboihin kuuluva alkueläin
- Tarttuu uloste-(ruoka/juoma)-suu reittiä ja asettuu asumaan
paksusuoleen
- Tärkein yksittäinen suoliston alkueläin
- Aiheuttaa vaikeaa paksusuolentulehdusta
- Entamoeba histolytica
- Osa kannoista tunkeutuu kudoksiin
- Voi aiheuttaa epidemioita
- Viimevuosinaon paljastunut, että tautia aiheuttava E. histolyticaon ulkonäöltään samanlainen kuin tautia
aiheuttamaton E. dispar
- Aiheuttaa maailmalla noin 50 miljoonaa oireista tautitapausta/v, kuolemantapauksian. 70 000/v, läheskaikki
kehitysmaissa

Elää paksusuolessa ja liikkuu valejalkojen avulla
• Syö ulosteen bakteereita, isännän tumallisten solujen osia ja punasoluja, joskus jopa verisuonen pintasoluja
• Erittää paljon tehokkaita entsyymejä
• Tuottaa pieniä proteiineja, jotka muodostavat kohdesoluihin reikiä (amebapore)
• Tuottaa ulosteeseen kystia, jotka levittävät tartuntaa
• Taudin ja oireiden synty perustuu ameeban kykyyn vaurioittaa paksusuolen limakalvoa ja tunkeutua sen läpi

has tenido kirjoitti:

Itse olen käynyt n. 15 kertaa dommareissa. Pahoillani olen, että sairastuit vakavasti. Onko yleiskuntosi matkan aikana ehkä ollut huono tai immuniteettisi muuten heikko? En tämän takia jättäisi menemättä Dommareihin. Olen reissannut paljon eri mantereilla ja ainoat vakavat ruokamyrkytykset olen saanut Suomesta ja myös Dommareista, mutta se oli oma vika kun halusin syödä tartarpihvin turistikuppilassa.

Ilmeisesti kyseessä Entamoeba histolytica
- Ameeboihin kuuluva alkueläin
- Tarttuu uloste-(ruoka/juoma)-suu reittiä ja asettuu asumaan
paksusuoleen
- Tärkein yksittäinen suoliston alkueläin
- Aiheuttaa vaikeaa paksusuolentulehdusta
- Entamoeba histolytica
- Osa kannoista tunkeutuu kudoksiin
- Voi aiheuttaa epidemioita
- Viimevuosinaon paljastunut, että tautia aiheuttava E. histolyticaon ulkonäöltään samanlainen kuin tautia
aiheuttamaton E. dispar
- Aiheuttaa maailmalla noin 50 miljoonaa oireista tautitapausta/v, kuolemantapauksian. 70 000/v, läheskaikki
kehitysmaissa

Elää paksusuolessa ja liikkuu valejalkojen avulla
• Syö ulosteen bakteereita, isännän tumallisten solujen osia ja punasoluja, joskus jopa verisuonen pintasoluja
• Erittää paljon tehokkaita entsyymejä
• Tuottaa pieniä proteiineja, jotka muodostavat kohdesoluihin reikiä (amebapore)
• Tuottaa ulosteeseen kystia, jotka levittävät tartuntaa
• Taudin ja oireiden synty perustuu ameeban kykyyn vaurioittaa paksusuolen limakalvoa ja tunkeutua sen läpi

Lue lisää

Amebiaasi (Hannu Kyrönseppä)
Amebiaasin määritelmä, etiologia, epidemiologia ja patogeneesi
Amebiaasi on juurijalkaisiin alkueläimiin kuuluvan Entamoeba histolytican aiheuttama tauti. Sitä esiintyy maailmanlaajuisesti, eniten lämpimissä ja huonon hygienian maissa. Maapallon väestöstä noin 10 %:lla on amebatartunta. Endeemisillä alueilla ameban kantajia voi olla 50-80 % väestöstä. Viime vuosina on todettu PCR- ja antigeenin osoitusmenetelmillä, että valomikroskoopissa Entamoeba histolyticalta näyttävistä amebakystistä vain noin 10 % on patogeenisia E. histolytica-kystia ja loput apatogeenisia Entamoeba dispar-kystia. Edelleenkään patogeenisten ja apatogeenisten amebakystien erottamistesti ei ole rutiinikäytössä.
E. histolytican aiheuttama tauti on ensisijaisesti suoliston infektio, mutta voi osalla johtaa sisäelinten invaasioon. Vuosittain maailmassa on 40-50 miljoonaa amebakoliitti- tai maksa-absessitapausta ja amebiaasiin kuolee arviolta 40 000-100 000 ihmistä. Meillä todetaan satakunta ameebalöydöstä vuosittain, yleensä oireettomilla ja ulkomaan tuliaisina.
Entamoeba histolytica-loisella on kaksi olomuotoa: liikkuva trofotsoiitti ja liikkumaton kysta ("lepomuoto"), joka on erittäin kestävä ulkoisia olosuhteita kuten kuivuutta kohtaan; kysta välittääkin tartuntaa edelleen. Tartunta saadaan kystojen joutuessa ruoansulatuskanavaan veden tai ruuan mukana tai suoraan likaisten käsien välityksellä suuhun. Trofotsoiitit vapautuvat kystoista ohutsuolen loppupäässä, minkä jälkeen ne voivat tunkeutua paksunsuolen limakalvoon, tuhota sen epiteelisolukkoa ja aiheuttaa vuotavia haavaumia. Kiinteässä ulosteessa trofotsoiitit muuntuvat kystoiksi, jotka säilyvät infektoivina ihmisen ulkopuolellakin pitkään. Suolen limakalvosta amebatrofotsoiitit voivat päästä verenkiertoon ja sitä kautta muualle elimistöön, ensisijaisesti maksaan, jonne voi syntyä ameba-absessi.

Amebiaasin taudinkuva
Nykydiagnostiikan vallitessa eli kun E. histolyticaa ja E. disparia ei eroteta, ameban kantajista suurin osa on oireettomia, vain noin 10 %:lla on amebiaasin oireita. Oireiden kehittyminen riippuu myös isännän vastustuskyvystä, immuunipuutteisille voi kehittyä vakava tauti. Itämisaika on tavallisesti 3 viikosta 4 kuukauteen, mutta voi vaihdella viikosta vuosiin.
Taudinkuva vaihtelee lievästä ripulista vakavaan verilimaiseen ripuliin eli ns. amebadysenteriaan. Koliikkimaisia mahakipuja on usein. Tyypilliset ulosteet ovat puuromaisen löysiä, limaisia ja verensekaisia. Lämmönnousua, väsymystä, ruokahaluttomuutta ja päänsärkyä voi myös esiintyä. Oireet voivat välillä hävitä, mutta usein palaavat, erityisesti rasituksen yhteydessä. Dysenterian komplikaationa voi kehittyä verenvuoto tai suoliperforaatio. Peritoniitti voi syntyä myös suolistoleikkauksen yhteydessä tai maksa-absessin puhkeamisen seurauksena.
Erotusdiagnoosissa on huomioitava erityisesti suoliston bakteeri-infektiot ja haavainen paksusuolitulehdus. Paksusuoleen saattaa kehittyä tuumorimainen amebooma, jota on vaikea erottaa karsinoomasta. Maksa-absessi on tavallisin suolen ulkopuolisen amebiaasin ilmenemismuoto; sen saa kuitenkin vain noin 10 % oireisista amebiaasipotilaista. Maksa-absessin tyyppioireet ovat kuume, oikeanpuoleinen kylkikipu ja maksan seudun turpoaminen. Keuhkojen ja aivojen amebapesäkkeet ovat vielä maksa-absessiakin huomattavasti harvinaisempia.

Amebiaasin diagnoosi
Amebiaasin diagnoosi tehdään ensisijaisesti ulosteen parasiittinäytteestä (F-Para-O), jolloin formaliiniin kiinnitetystä näytteestä löytyy amebakystiä (laboratorion pitää pystyä erottamaan Entamoeba histolytican kystat monista apatogeenisista kystista). Ripulin yhteydessä on syytä etsiä amebaa myös ulosteen tuorenäytteestä tai polyvinyylialkoholiin (PVA) kiinnitetystä näytteestä, joista voi löytyä myös ameban trofotsoiittimuotoja. Amebaa kannattaa hakea myös sigmoido- tai kolonoskopian yhteydessä otetuista näytteistä. Toistaiseksi rutiinikäytössä ei ole testiä E. histolytican ja E. disparin erottamiseksi, mutta erityistapauksissa (konsultation jälkeen) voi ulosteen tuore- tai pakastenäytteen lähettää HUSLABiin ameba-antigeenin osoitusta varten.
Vain invasiivinen amebiaasi johtaa vasta-aineiden muodostumiseen. Maksan ameba-absessin yhteydessä vasta-aineet ovat jokseenkin aina selvästi suurentuneet; lisäksi maksan kuvantamistutkimuksissa (UÄ, TT, MRI) löydös on tyypillinen.

Amebiaasin hoito
Kaikkien oireisten amebiaasipotilaiden hoidon järjestämisestä on syytä konsultoida infektiolääkäriä. Oireisen amebiaasin (koliitti, ameba-absessi) hoidossa käytetään metronidatsolia 400-800 mg x 3/vrk, 7-10 päivän ajan. Sen jälkeen annetaan vielä diloksanidifuroaattia 500 mg x 3, 10 päivän ajan lopettamaan suoliston mahdollinen amebakantajuus. Myös pelkkä ulosteen amebalöydös oireettomalla henkilöllä hoidetaan joko metronidatsolilla 400 mg x 3/vrk tai diloksanidifuroaatilla em. annoksella viikon ajan

Seuranta ja ennuste amebiaasissa
Kolmen viikon kuluttua hoidon päättymisestä on syytä ottaa 2-3 ulosteen parasiittinäytettä amebasta vapautumisen varmistamiseksi. Amebiaasin ennuste on hyvä, sillä oireiseen tautiin lääkkeet tehoavat hyvin. Suuretkin maksan amebapesäkkeet ja amebadysenteria paranevat useimmiten täysin ja jälkiä jättämättä. Jos oireettomalta kantajalta ameban häätö ei onnistu em. lääkkeillä, voi enemmistä hoitoyrityksistä luopua, koska kystankantajuus loppuu ajan myötä itsestään, yleensä viimeistään vuoden kuluessa.

Vähän lisää kirjoitti:

Amebiaasi (Hannu Kyrönseppä)
Amebiaasin määritelmä, etiologia, epidemiologia ja patogeneesi
Amebiaasi on juurijalkaisiin alkueläimiin kuuluvan Entamoeba histolytican aiheuttama tauti. Sitä esiintyy maailmanlaajuisesti, eniten lämpimissä ja huonon hygienian maissa. Maapallon väestöstä noin 10 %:lla on amebatartunta. Endeemisillä alueilla ameban kantajia voi olla 50-80 % väestöstä. Viime vuosina on todettu PCR- ja antigeenin osoitusmenetelmillä, että valomikroskoopissa Entamoeba histolyticalta näyttävistä amebakystistä vain noin 10 % on patogeenisia E. histolytica-kystia ja loput apatogeenisia Entamoeba dispar-kystia. Edelleenkään patogeenisten ja apatogeenisten amebakystien erottamistesti ei ole rutiinikäytössä.
E. histolytican aiheuttama tauti on ensisijaisesti suoliston infektio, mutta voi osalla johtaa sisäelinten invaasioon. Vuosittain maailmassa on 40-50 miljoonaa amebakoliitti- tai maksa-absessitapausta ja amebiaasiin kuolee arviolta 40 000-100 000 ihmistä. Meillä todetaan satakunta ameebalöydöstä vuosittain, yleensä oireettomilla ja ulkomaan tuliaisina.
Entamoeba histolytica-loisella on kaksi olomuotoa: liikkuva trofotsoiitti ja liikkumaton kysta ("lepomuoto"), joka on erittäin kestävä ulkoisia olosuhteita kuten kuivuutta kohtaan; kysta välittääkin tartuntaa edelleen. Tartunta saadaan kystojen joutuessa ruoansulatuskanavaan veden tai ruuan mukana tai suoraan likaisten käsien välityksellä suuhun. Trofotsoiitit vapautuvat kystoista ohutsuolen loppupäässä, minkä jälkeen ne voivat tunkeutua paksunsuolen limakalvoon, tuhota sen epiteelisolukkoa ja aiheuttaa vuotavia haavaumia. Kiinteässä ulosteessa trofotsoiitit muuntuvat kystoiksi, jotka säilyvät infektoivina ihmisen ulkopuolellakin pitkään. Suolen limakalvosta amebatrofotsoiitit voivat päästä verenkiertoon ja sitä kautta muualle elimistöön, ensisijaisesti maksaan, jonne voi syntyä ameba-absessi.

Amebiaasin taudinkuva
Nykydiagnostiikan vallitessa eli kun E. histolyticaa ja E. disparia ei eroteta, ameban kantajista suurin osa on oireettomia, vain noin 10 %:lla on amebiaasin oireita. Oireiden kehittyminen riippuu myös isännän vastustuskyvystä, immuunipuutteisille voi kehittyä vakava tauti. Itämisaika on tavallisesti 3 viikosta 4 kuukauteen, mutta voi vaihdella viikosta vuosiin.
Taudinkuva vaihtelee lievästä ripulista vakavaan verilimaiseen ripuliin eli ns. amebadysenteriaan. Koliikkimaisia mahakipuja on usein. Tyypilliset ulosteet ovat puuromaisen löysiä, limaisia ja verensekaisia. Lämmönnousua, väsymystä, ruokahaluttomuutta ja päänsärkyä voi myös esiintyä. Oireet voivat välillä hävitä, mutta usein palaavat, erityisesti rasituksen yhteydessä. Dysenterian komplikaationa voi kehittyä verenvuoto tai suoliperforaatio. Peritoniitti voi syntyä myös suolistoleikkauksen yhteydessä tai maksa-absessin puhkeamisen seurauksena.
Erotusdiagnoosissa on huomioitava erityisesti suoliston bakteeri-infektiot ja haavainen paksusuolitulehdus. Paksusuoleen saattaa kehittyä tuumorimainen amebooma, jota on vaikea erottaa karsinoomasta. Maksa-absessi on tavallisin suolen ulkopuolisen amebiaasin ilmenemismuoto; sen saa kuitenkin vain noin 10 % oireisista amebiaasipotilaista. Maksa-absessin tyyppioireet ovat kuume, oikeanpuoleinen kylkikipu ja maksan seudun turpoaminen. Keuhkojen ja aivojen amebapesäkkeet ovat vielä maksa-absessiakin huomattavasti harvinaisempia.

Amebiaasin diagnoosi
Amebiaasin diagnoosi tehdään ensisijaisesti ulosteen parasiittinäytteestä (F-Para-O), jolloin formaliiniin kiinnitetystä näytteestä löytyy amebakystiä (laboratorion pitää pystyä erottamaan Entamoeba histolytican kystat monista apatogeenisista kystista). Ripulin yhteydessä on syytä etsiä amebaa myös ulosteen tuorenäytteestä tai polyvinyylialkoholiin (PVA) kiinnitetystä näytteestä, joista voi löytyä myös ameban trofotsoiittimuotoja. Amebaa kannattaa hakea myös sigmoido- tai kolonoskopian yhteydessä otetuista näytteistä. Toistaiseksi rutiinikäytössä ei ole testiä E. histolytican ja E. disparin erottamiseksi, mutta erityistapauksissa (konsultation jälkeen) voi ulosteen tuore- tai pakastenäytteen lähettää HUSLABiin ameba-antigeenin osoitusta varten.
Vain invasiivinen amebiaasi johtaa vasta-aineiden muodostumiseen. Maksan ameba-absessin yhteydessä vasta-aineet ovat jokseenkin aina selvästi suurentuneet; lisäksi maksan kuvantamistutkimuksissa (UÄ, TT, MRI) löydös on tyypillinen.

Amebiaasin hoito
Kaikkien oireisten amebiaasipotilaiden hoidon järjestämisestä on syytä konsultoida infektiolääkäriä. Oireisen amebiaasin (koliitti, ameba-absessi) hoidossa käytetään metronidatsolia 400-800 mg x 3/vrk, 7-10 päivän ajan. Sen jälkeen annetaan vielä diloksanidifuroaattia 500 mg x 3, 10 päivän ajan lopettamaan suoliston mahdollinen amebakantajuus. Myös pelkkä ulosteen amebalöydös oireettomalla henkilöllä hoidetaan joko metronidatsolilla 400 mg x 3/vrk tai diloksanidifuroaatilla em. annoksella viikon ajan

Seuranta ja ennuste amebiaasissa
Kolmen viikon kuluttua hoidon päättymisestä on syytä ottaa 2-3 ulosteen parasiittinäytettä amebasta vapautumisen varmistamiseksi. Amebiaasin ennuste on hyvä, sillä oireiseen tautiin lääkkeet tehoavat hyvin. Suuretkin maksan amebapesäkkeet ja amebadysenteria paranevat useimmiten täysin ja jälkiä jättämättä. Jos oireettomalta kantajalta ameban häätö ei onnistu em. lääkkeillä, voi enemmistä hoitoyrityksistä luopua, koska kystankantajuus loppuu ajan myötä itsestään, yleensä viimeistään vuoden kuluessa.

Lue lisää

Tämä oli kylläkin huomattavasti vaarallisempi. "Meillä" ei kylläkään ole tavattu yhtään vastaavaa tapausta, ei mitään tekemistä suoliston kanssa. Palaa sivuille joulukuun lopussa. Lähden nyt päiväntasaajan toiselle puolelle, ja kolmen viikon päästä kotiin missä on kaikki dokumentit.

samasta taudista. kirjoitti:

Tämä oli kylläkin huomattavasti vaarallisempi. "Meillä" ei kylläkään ole tavattu yhtään vastaavaa tapausta, ei mitään tekemistä suoliston kanssa. Palaa sivuille joulukuun lopussa. Lähden nyt päiväntasaajan toiselle puolelle, ja kolmen viikon päästä kotiin missä on kaikki dokumentit.

Lue lisää

potilasta täällä...

näy kirjoitti:

potilasta täällä...

sentään matosten pelossa päiväntasaajan tuolle puolen...Onhan näitä tarinoita täällä kaikenlaisia...

aikatarina kirjoitti:

sentään matosten pelossa päiväntasaajan tuolle puolen...Onhan näitä tarinoita täällä kaikenlaisia...

Dommarit on vielä aikas kaukana pohjoisessa päiväntasaajaan nähden.