Sinä uinut minussa,
rakkaani,Yönmusta.
Hiljaa jossakin
syvällä...
...pilvet purjehtivat
kuun ohitse.
Kun seison tuulessa
puun alla...
...sen oksat
kumartuvat ylitseni.
Suojaamaan minua,
kunnes sinä tulet...
...tähän hetkeen
olen pysäyttänyt ajan.
Kuun kalpeaan
valojuovaan...
...hetkeen,jota ei ole
edes vielä eletty.
Joka on ollut vasta
ajatuksissamme...
...ja minä odotan.
Elämän alkamista.
Niin kauan,
kunnes sinä tulet.
rakkaani,Yönmusta.
Hiljaa jossakin
syvällä...
...pilvet purjehtivat
kuun ohitse.
Kun seison tuulessa
puun alla...
...sen oksat
kumartuvat ylitseni.
Suojaamaan minua,
kunnes sinä tulet...
...tähän hetkeen
olen pysäyttänyt ajan.
Kuun kalpeaan
valojuovaan...
...hetkeen,jota ei ole
edes vielä eletty.
Joka on ollut vasta
ajatuksissamme...
...ja minä odotan.
Elämän alkamista.
Niin kauan,
kunnes sinä tulet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja ajan pysäyttää...
ja jäädä johonkin hetkeen
menneeseen, tulevaan
kaipaus on meissä,
kun odotamme
sinua,
uutta hetkeä
ah, niin haikeaa ja kaunista...
Yönmusta on saattanut aamuun
valoa myös runon muodossa.
Paljon herkkää tunnelmaa
olet saanut aikaan ja aivan
keskellä yötäsi.
Elämän alkamista...hieno
ajatelma kerrassaan mainio.
Valoa päivääsi.
upeaa tekstiä jälleen Sinulta.
Kyllä Hänen olemassaolollaan on mahtava vaikutus
runoihisi, vaikka tietysti kaikki syntyy Sinun
sielusi syövereistä. Tiedätkö, minä talletan tä-
män runosi, ja luen tätä harmaina hetkinäni.
Niin kaunista ja soljuvaa tekstiä.
lämmin kiitos Teille
valoisista kommenteista...
mukavaa jos voin piristää
elämän harmaita päiviä
-niitä on,jokaisella meistä