Huomenta kaikki!
En tiedä oletteko keskustelleet tästä aiheesta mutta kysyn nyt kuitenkin kuinka moni pitää päiväkirjaa?
Itse merkitsen kalenteriin jokaiselle päivälle tapahtumia, säätietoja ja myös tuntemuksiani. Ei montakaan asiaa muista jos ei ole muistiin merkinnyt.
Äitini kuoleman jälkeen aloin pitää päiväkirjaa surustani. Kirjoitan siihen silloin tällöin, alussa useammin mutta nyt jo harvemmin. Tuntui että oli pakko saada purettua johonkin ne tunteet jotka silloin sisälläni jylläsivät. Niiden alkuaikojen sivujen lukeminen on kai jonkinlaista kriisiapua. Siitä on ollut tosi suuri apu surutyössä. Uskon että vielä joskus pystyn lukemaan ne itkemättä. Sitten joskus kun aikaa on kulunut tarpeeksi kauan...
Mutta suosittelen päiväkirjan pitämistä jokaiselle. Se on tosi hyvää terapiaa. Eikä sen tarvitse alkaa että "rakas päiväkirja"!
En tiedä oletteko keskustelleet tästä aiheesta mutta kysyn nyt kuitenkin kuinka moni pitää päiväkirjaa?
Itse merkitsen kalenteriin jokaiselle päivälle tapahtumia, säätietoja ja myös tuntemuksiani. Ei montakaan asiaa muista jos ei ole muistiin merkinnyt.
Äitini kuoleman jälkeen aloin pitää päiväkirjaa surustani. Kirjoitan siihen silloin tällöin, alussa useammin mutta nyt jo harvemmin. Tuntui että oli pakko saada purettua johonkin ne tunteet jotka silloin sisälläni jylläsivät. Niiden alkuaikojen sivujen lukeminen on kai jonkinlaista kriisiapua. Siitä on ollut tosi suuri apu surutyössä. Uskon että vielä joskus pystyn lukemaan ne itkemättä. Sitten joskus kun aikaa on kulunut tarpeeksi kauan...
Mutta suosittelen päiväkirjan pitämistä jokaiselle. Se on tosi hyvää terapiaa. Eikä sen tarvitse alkaa että "rakas päiväkirja"!
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta pidän kuitenkin. Lähinnä omista mietteistäni. Ajattelin aloittaa oman tapahtumapäiväkirjanpidon erikseen, eri kirjaan. Tuntuu et ois helpompaa niin.Ja jos on jotain erityistä niinkuin aloittajan elämässä niin on tosi terapeuttista kirjoitaa just silloin, kokemusta on...
Tosin en nyt ehkä ihan joka päivä kirjoita, mutta monta kertaa viikossa kuitenkin. Aivan totta, se on terapiaa. Pakko kirjoittaa tuntemuksista, jotka sisälläni jylläävät. Pakko päästää ne ulos, jotta en tulisi hulluksi. Aloitan aina kysymällä itseltäni: "Miten voin juuri nyt?" tai "Tuntemuksia juuri nyt."
Nuorena pidin päiväkirjaa melko tiiviistikin, mutta perheen perustamisen jälkeen se jäi.
Kirjoittaessani huomasin, että surujen purkaminen päiväkirjaan helpotti oloa, sai ikäänkuin purettua tapahtuneen mielestään ja käytyä läpi.
Pitäisiköhän kokeilla vieläkö kirjoittaminen sujuisi.
Nykyisin kirjoitan kalenteriin jos jotain tärkeämpää on tapahtunut.
sillä välillä ei ole mitään mielenkiintoista mistä kirjoittaa, samaa tylsää arkea vaan, yhtä pötköä!
enkä minäkään jaksa kirjoittaa tyyliin: "heräsin, söin, ulkoilin", päivästä toiseen:)
Laitan vain kalenteriin merkinnän, jos olen jossakin käynyt tai meillä on ollut vieraita,
ajanvaraukset esim. hammaslääkäriin, kampaajalle jne.
Myös muistettavat synttärit ja nimpparit, niistä teen jo etukäteen huomautuksen itselleni.
muistiinpanoja vuosikymmeniä.
Liittyvät harrastuksiin. Ja kai blogin voi laskea päiväkirjaksi, sellaistakin päivitän aika ahkerasti.
pidän menemisistäni, matkusteluista, vierailuista, kaiken kirjoitan aivan lyhyesti ja selvästi, yhden rivin.
huomasin sen päiväkirjan pidon tarpeelliseksi jo -70 luvulla, kun käytiin lasten harrastusten vuoksi urheiluhalleissa, hotelleissa, yms.
kun 10 oli käyty, ei enää muistanut missä oli käyty, varsinkaan vuotta, ja hallien mallia.
nyt on jo 2000 luvulta kaikista myös digikuva, niin hyvin muistaa.
niin myös rahasta pidän päiväkirjaa,
paljonko on tänään ja missä, tuleeko uutta säästöä vai tappiota, mistä säästö on peräisin, eläkkeestä vai korkotuottoja.