Jollekin, jonnekin,

Olen yrittänyt järkeillä itselleni, ettei se kumminkaan olisi onnistunut, jos olisimme saaneet tilaisuuden. On heitä, joiden kanssa natsaa ja tuntuu hyvältä vain olla, ja jotka jättävät tyhjiön jälkeensä, mutta kuinka pitkälle pelkkä tunne voi kantaa?

sitä oikeaa? kirjoitti:

Olen yrittänyt järkeillä itselleni, ettei se kumminkaan olisi onnistunut, jos olisimme saaneet tilaisuuden. On heitä, joiden kanssa natsaa ja tuntuu hyvältä vain olla, ja jotka jättävät tyhjiön jälkeensä, mutta kuinka pitkälle pelkkä tunne voi kantaa?

joko korkeuksiin, purppuraisiin tai alempaan mustaan helvettiin. Kaikki muu on sivuasioita jotka pystyy järjestämään jos halua riittää.

joka voi kantaa kirjoitti:

joko korkeuksiin, purppuraisiin tai alempaan mustaan helvettiin. Kaikki muu on sivuasioita jotka pystyy järjestämään jos halua riittää.

ei ole kokenut oikeita tunteita.

epäröi kirjoitti:

ei ole kokenut oikeita tunteita.

tunteita, mutta ei ole päässyt näkemään kuinka pitkälle ne olisivat voineet kantaa.

*

kokenut oikeita kirjoitti:

tunteita, mutta ei ole päässyt näkemään kuinka pitkälle ne olisivat voineet kantaa.

*

niin ei ne kovin syviäkään ne tunteet voi olla. Jos ne on tarpeeksi syvät niin et epäile vaan toimit, tavalla tai toisella.

kantavuudesta kirjoitti:

niin ei ne kovin syviäkään ne tunteet voi olla. Jos ne on tarpeeksi syvät niin et epäile vaan toimit, tavalla tai toisella.

jokainen ihminen epäilee kunnes tunteet on näytetty ja osoitettu molemminpuolisesti ja selvästi. Tuollaista varmuutta ei ole kuin pitkissä avioliitoissa. Se tulee elämän myötä, ei ajatuksista..

sivusta.. kirjoitti:

jokainen ihminen epäilee kunnes tunteet on näytetty ja osoitettu molemminpuolisesti ja selvästi. Tuollaista varmuutta ei ole kuin pitkissä avioliitoissa. Se tulee elämän myötä, ei ajatuksista..

Tuohan on ihan selvästi varattu kun "ei ole päässyt" kokeilemaan kantavuutta. Siinäpä sitä onkin jo epäilyjä ihan tarpeeksi. Jos vapaana tuntee oikein syvästi niin kyllä sitä kantavuutta haluaa kokeilla ja siihen uskoa, tai vähintään ainakin toivoa sen verran että toimii muuten kun täällä valittaen ja voivotellen.

kantavuudesta kirjoitti:

niin ei ne kovin syviäkään ne tunteet voi olla. Jos ne on tarpeeksi syvät niin et epäile vaan toimit, tavalla tai toisella.

meni sitten syyteen tai saveen, mutta nyt - kun kumpikin on jo rakentanut pitkälle omaa elämäänsä, ei ole enää niin helppoa vain heittäytyä niihin tunteisiin. Elämä ei todellakaan mene ihan kuin elokuvissa.

sivusta.. kirjoitti:

jokainen ihminen epäilee kunnes tunteet on näytetty ja osoitettu molemminpuolisesti ja selvästi. Tuollaista varmuutta ei ole kuin pitkissä avioliitoissa. Se tulee elämän myötä, ei ajatuksista..

Kun uskot tunteitten varmuuteen pitkissä avioliitoissa :) Lukasepas tuota uskottomuus-palstaa vaikka. Vilkasepas noita treffiprofiileita. Siellä roikkuu niitä pitkän avioliiton rakastavaisia seikkailua vailla tositarkoituksella.

sitä vain toimi, kirjoitti:

meni sitten syyteen tai saveen, mutta nyt - kun kumpikin on jo rakentanut pitkälle omaa elämäänsä, ei ole enää niin helppoa vain heittäytyä niihin tunteisiin. Elämä ei todellakaan mene ihan kuin elokuvissa.

kokeilla, keinot vaan on erilaiset, kypsemmät. Mutta jos ne oman elämän rakennelmat sisältävät puolison niin asia hankaloituu kummasti :)

vanhempanakin kirjoitti:

kokeilla, keinot vaan on erilaiset, kypsemmät. Mutta jos ne oman elämän rakennelmat sisältävät puolison niin asia hankaloituu kummasti :)

tai molemmilla. Kyllä sitä itse aina tietää tunteittensa syvyyden, etenkin kaiken aiemman jälkeen, mutta joskus voi myös käydä niin, että sitä loppujen lopuksi rakastaa enemmän kuin se toinen - ja sitähän ei voi oikein muuttaa.

*

hankaloituu, kummalla tahansa kirjoitti:

tai molemmilla. Kyllä sitä itse aina tietää tunteittensa syvyyden, etenkin kaiken aiemman jälkeen, mutta joskus voi myös käydä niin, että sitä loppujen lopuksi rakastaa enemmän kuin se toinen - ja sitähän ei voi oikein muuttaa.

*

niin eipä siinä ole mitään tehtävissä. Nuo aikaisemmat kirjoituksesi eivät kyllä viitanneet siihen suuntaan vaan omien tunteittesi epäröintiin.

sitä oikeaa? kirjoitti:

Olen yrittänyt järkeillä itselleni, ettei se kumminkaan olisi onnistunut, jos olisimme saaneet tilaisuuden. On heitä, joiden kanssa natsaa ja tuntuu hyvältä vain olla, ja jotka jättävät tyhjiön jälkeensä, mutta kuinka pitkälle pelkkä tunne voi kantaa?

Pikkusen alkaa itseänikin epäilyttämään, onko missään niin samankaltaista, samoja asioita, samoja periaatteita kunnioittavaa ihmistä, jonka kanssa synkkais oikeesti.
Olin hänen lähellään levollinen, pidin ja pidän yhä edelleen hänestä, naurettiin,itkettiin,juteltiin ym.se aika vain oli niin lyhyt, salaisia tapaamisia, en vain ollut sopiva hänelle.Jäi tosiaan tyhjiö..

sivusta.. kirjoitti:

Pikkusen alkaa itseänikin epäilyttämään, onko missään niin samankaltaista, samoja asioita, samoja periaatteita kunnioittavaa ihmistä, jonka kanssa synkkais oikeesti.
Olin hänen lähellään levollinen, pidin ja pidän yhä edelleen hänestä, naurettiin,itkettiin,juteltiin ym.se aika vain oli niin lyhyt, salaisia tapaamisia, en vain ollut sopiva hänelle.Jäi tosiaan tyhjiö..

:)))

..sivusta kirjoitti:

:)))

ei kerro kuule yhtään mitään. Aika moni käyttää tuota ihan vain kertoakseen et on tullut keskusteluketjuun sivusta.

koska tuossahan se kaikki on - myllynkivenä perässä. Jalkaan sidottuna. Mitään en jättänyt taakseni. Se olin minä, joka käveli takaisin menneisyyteen ja nykyisyyteen, kun hän käveli tulevaisuuteen.