Ollaan oltu tyttöystävän kanssa yhdessä vähän yli pari vuotta ja hän lähti eilen Austraalian 1.5 kuukaudeksi töihin kaverinsa kanssa. Nyt on jo aivan hirvee ikävä ja itku kurkussa vaikkei vielä olla oltu erossa edes vuorokautta.
Mikä siinä on että kun ollaan erossa niin huomaa kuinka paljon toista rakastaa ja välittää ja odottaa tosi paljon uudelleen tapaamista. Mutta kun arkielämässä ollaan yhdessä niin ne pikkuasiat toisessa rupee ärsyttään aivan suunnattomasti ja tuntuu ettei rakkaudesta ole tietoakaan. Miten arjestakin saisi kaiken irti, ettei se vain menisi siihen nalkuttamiseen?
Luulen, että tällainen yli kuukauden pituinen ero piristää vain suhdettamme, ainakin toivon niin, koska mikään ei ole mahtavampaa kuin rakastaa toista ja olla rakastettu.
Mikä siinä on että kun ollaan erossa niin huomaa kuinka paljon toista rakastaa ja välittää ja odottaa tosi paljon uudelleen tapaamista. Mutta kun arkielämässä ollaan yhdessä niin ne pikkuasiat toisessa rupee ärsyttään aivan suunnattomasti ja tuntuu ettei rakkaudesta ole tietoakaan. Miten arjestakin saisi kaiken irti, ettei se vain menisi siihen nalkuttamiseen?
Luulen, että tällainen yli kuukauden pituinen ero piristää vain suhdettamme, ainakin toivon niin, koska mikään ei ole mahtavampaa kuin rakastaa toista ja olla rakastettu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hänestä Australiassa hyvää huolta... ;) Turvassa hän on...
että ekoina päivinä on kova ikävä, mutta sitten tunteet tasoittuu. 1,5kk on kuitenkin lyhyt aika.
Tottakai jos toisen kanssa on jatkuvasti, elämä arkipäiväistyy. "Lähdin päästäkseni sua kaipaaman..." näin jossain laulussakin sanotaan.