Hei kaikki elämän koulua käyneet!
Haluaisin neuvoa, minulla kun ei ole äitiä tai isää enää, keneltä kysyä.
Olen nyt 40 v. Lapset on jo aika isoja, 16 ja 18 v tytöt.
Minulla on kiva työ ja ystäviä. Avioliitto on ollut hyvä sekä huono. Hyväksi sen on tehnyt se, mieheni on pitänyt meistä hyvää huolta.
Huonoksi se, että miehelläni on ollut paljon naissuhteita avioliiton ulkopuolella. Se on nakertanut itsetuntoani.
Siitä huolimatta olemme yhdessä.
Pari vuotta sitten tapasin työasioissa miehen, joka oli mukava. Pyysi syömään ja menin. Siitä alkoi ystävyys, joka vähitellen kasvoi rakkaudeksi.
Rakastan häntä. En vain tiedä, onko minulla oikeutta tähän rakkauteen? Mihin saakka on ajateltava perhettä, yhteistä kotia, lapsia....ja missä alkaa oikeus ajatella itseään?
Pitääkö lopettaa tämä suhde? Pitääkö lopettaa avioliitto, että saan pitää tämän suhteen?
Pitääkö valita? Eikö saa elää niin, että minulla ja Rakkaallani on rakkautemme, ja sitten on muu elämä? Myös rakastettuni on naimisissa. Voi meitä!
Rakkaus on vaan niin ihmeellinen asia, että kun se kohdalle sattuu, sille ei voi mitään.
Tiedän että vielä nyky Suomessakin tuomitaan se helpommin, jos nainen pettää. Se kun on harkittua. Miehen taas ajatellaan olevan himojensa orja...
Ei elämä kauhean helppoa ole.
Haluaisin neuvoa, minulla kun ei ole äitiä tai isää enää, keneltä kysyä.
Olen nyt 40 v. Lapset on jo aika isoja, 16 ja 18 v tytöt.
Minulla on kiva työ ja ystäviä. Avioliitto on ollut hyvä sekä huono. Hyväksi sen on tehnyt se, mieheni on pitänyt meistä hyvää huolta.
Huonoksi se, että miehelläni on ollut paljon naissuhteita avioliiton ulkopuolella. Se on nakertanut itsetuntoani.
Siitä huolimatta olemme yhdessä.
Pari vuotta sitten tapasin työasioissa miehen, joka oli mukava. Pyysi syömään ja menin. Siitä alkoi ystävyys, joka vähitellen kasvoi rakkaudeksi.
Rakastan häntä. En vain tiedä, onko minulla oikeutta tähän rakkauteen? Mihin saakka on ajateltava perhettä, yhteistä kotia, lapsia....ja missä alkaa oikeus ajatella itseään?
Pitääkö lopettaa tämä suhde? Pitääkö lopettaa avioliitto, että saan pitää tämän suhteen?
Pitääkö valita? Eikö saa elää niin, että minulla ja Rakkaallani on rakkautemme, ja sitten on muu elämä? Myös rakastettuni on naimisissa. Voi meitä!
Rakkaus on vaan niin ihmeellinen asia, että kun se kohdalle sattuu, sille ei voi mitään.
Tiedän että vielä nyky Suomessakin tuomitaan se helpommin, jos nainen pettää. Se kun on harkittua. Miehen taas ajatellaan olevan himojensa orja...
Ei elämä kauhean helppoa ole.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Pidä kiinni rakkaudestasi. Sinulla on oikeus myös omaan elämään. naiset usein elää lapsille ja miehelleen ajattelematta itseään. ei sinun tarvitse heti tässä ja nyt mitään päättää.anna ajan kulua niin sitten ratkaisukin löytyy.Nykyään ihmiset höyryää ihan turhaa. Hiljaa hyvä tulee. odota ja katso.
kerran voi mitään, silloinhan se on pakko hyväksyä.
Kun teillä molemmilla on vieras rakastettu, teidän keskinäisestä liitostanne on jäljellä enää yhteinen talous, jossa yhteinen lastenhuolto, niin käsitin.
Mies ei vaikuta sinun mielestäsi olevan heittiö.
Silti luulen, että teidän liitossanne on salaisemista, riitaa, epäluuloa, valehtelua yms. Ja jos on niin, se vahingoittaa lapsia.
Sellaista on usein ilmennyt uudessakin liitossa kun silmät ovat auenneet ensihuuman mentyä.
Joten kokeilisin vielä kerran elvyttää ekamiehen kanssa, mutta en loputtomiin.
Löytyiskohän suhteestanne miehesi kanssa jotain uutta, jos ottaisit asiat puheeksi ja sinä pyrkisit rehellisyyteen? - ja panisit miehesi seinää vasten!
Tämä on vain yhden, asiaa tarkemmin tuntemattoman ihmisen mielipide, ja olet hyvin selvillä ettei sinun tarvitse noteerata tätä miksikään.
minä jotain kirjoitella tällaiseen asiaan.
Neuvoahan on tavallisen "maallikon" mahdoton antaa, jokaisen aikuisen on osattava päättää tuontapaisesta asiasta, yhdessä pohtien oman läheisensä kanssa. Hyvä jos lapsetkin saisivat ottaa selvittelyyn osaa, koska he ovat jo noinkin suuria. Uskoisin että asiallisesti puhuen, hekin ymmärtäisivät vanhempiensa väliset suhteet.
Ajatella täytyisi kuitenkin melko tarkasti, kannattaako kotia rikkoa, vaikka tuo uusi suhde olisikin vakavaa. Ajatella sekin, kuinka järjestyisivät taloudelliset puolet, sillä riiteleminen monasti noista asioista voi käydä vieläkin raskaammaksi kuin sopeutuminen nykyiseen tilanteeseen.
Olen ollut niin kauan samassa suhteessa, enkä sitäkään suosittele parhaimpana ratkaisuna. Helppoa sekään ei ole kohdallani ollut, mutta mietityttää, oisko toisenlainen elämä ollut sen rikkaampaa.
Neuvoisinkin Sinua miettimään rauhallisena, ilman "rakkauden" aiheuttamaa tunteilua. Tiedän omasta kokemuksesta tuonlaista tunnetta olevan vaikea voittaa, mutta eihän mikään päätös koskaan ole helppoa.
Jos kuitenkin jokainen osapuoli (4) toinen puoli, ymmärtää ratkaisusi olevan ainoa , niin siitä vaan.....
..kerron oman "tarinani". Olin aviossa ja mieheni oli ilkeä, minua arvostamaton ja vain ehkä "äidinkorviketta" tarvinnut tyranni. Piti kyllä meistä taloudellisesti huolta.
Törmäsin ihanaan mieheen ja ystävystyttiin; myöhemmin rakastuttiin. Jätin kaiken entisen ja valitsin rakkauden,,niin luulin silloin. Alku menikin loistavasti, mutta kun suhde jokapäiväistyi, ihana mieheni muuttui täysin! Vain omasta itsestään, hyvinvoinnistaan ja haluistaan välittäväksi paskiaiseksi!!! Yritin kaikkeni suhteen onnistumiseksi, pieleen meni!
Sanotaan, ettei toista voi muuttaa, vain itseään. Tottahan se onkin, mutta raja tulee vastaan jossakin siinä itsensä muuttamisessakin! Minulla se raja on hiljattain täyttynyt, ja nyt nautin sinkkunaisen elämästä.
Entiseen ei tietenkään ole kaiken jätettyään mahdollista palata, enkä sitä kaipaakkaan! Kuitenkin kehoittaisin Sinua harkitsemaan tarkoin, miten sitten valitsetkin! Ja luultavammin valinta on edessäsi, noinkaan ei ikuisesti jatku.
Miten tapaamasi miehen perhe suhtautuu mahdollisiin uusiin tuuliin, miten oma perheesi; kestättekö te osapuolet kaikki ne mahdolliset monenlaiset uudet tuulet?? Paljon on Sinulla pohdittavaa!!
Minäkin olin pitkään aviossa. Miehelläni oli muita naisia, mutta kestin. Lapset kasvoivat ja muuttivat pois kotoa. Jäi omaa aikaa.
Tapasin mukavan miehen, rakastuttiin.
Erosin 10 vuotta sitten ja menin naimisiin uuden miehen kanssa. En ole koskaan katunut. Vasta näinä vuosina olen ymmärtänyt mitä rakkaus on.
Mutta jokainen tekee oman päätöksensä. Jokaisen elämä on erilainen.
Minullakin oli siinä 40 korvilla suuri avioliiton ulkopuolinen rakkaus. Jäin kuitenkin avioliittoon ja olen sitä katunut. En silloin uskaltanut jättää miestäni ja lähteä kahden lapsen kanssa. Pelkäsin että mies voisi saada lasten holhouksen. Vasta 60 korvilla uskalsin jättää mieheni ja tätä päätöstä en ole katunut. Hieman mietityttää olisiko sen silloisen rakastajan kanssa voinut syntyä hyvä parisuhde. Ei sitä voi tietää, ehkä tilaisuus meni ohi, ehkä vältin jotain vielä kurjempaa. Nyt sinkkuna minulla on suhde entisen nuoruudenajan suuren rakkauden kanssa, mutta hän on varattu. Elämä on joskus näin mutkikasta.
Lapsesi ovat jo niin isoja etteivät vaipanvaihtajaa kaipaa.
Ala siis vihdoinkin elämään itsellesi.
Valitse tie jota muut eivät ole vielä kulkeneet, siis ihan ikioma tiesi.
Hemmottele ja toteuta itseäsi.
Jos miestä tarvitset, näitähän miehen-nälkään löytyy. mutta älä enää sido itseäsi yhteenkään.
Vapaa itsenäinen upea nainen!
Vaikeaa on neuvoa, mutta vaikeampaa on valita, mitä teet.
Kuuntelet omaa sydäntäsi, se on viisainta.
Minä en voisi elää miehen kanssa, joka on pettänyt pettämästä päästyään.
Enkä voisi elää miehen kanssa, jolla on kanttia pettää vaimoaan.
Mitä siis tekisit? Kuinka rakastunut olet miesystävääsi? Voisitko ajatella tosiaankin olevasi vapaa, kenestäkään miehenköriläästä riippumaton itsenäinen nainen?
Toisaalta, kun elämän ehtoo joskus sinutkin saavuttaa, olisi mukavaa kun olisi takanlämmityskaveri.
Toisaalta, sinulla tulee ehkä olemaan lapsenlapsia, jotka täyttävät tyhjät päiväsi iloisilla puuhilla.
En tiedä. En todellakaan tiedä.
Toivottavasti löydät oikean tiesi.
Älä hyvä immeinen ainakaan sido itseäsi milläänlailla naimisissa olevaan mieheen.
Hän pettää sinut varmasti,mieluimmin ole sitten oman miehesi kanssa kun olet näinkin kauan ollut.
Tai sitten valitse vapaus,ja hyvät ystävät,miksi rikkoisit toisenkin perheen,ei hän ole arvoisesi johan tuon sanoo järkikin.Omaa vaimoan pettää,mistä tiedät miten kauan hänkin on sitä tehnyt jo ennen sinua.
Helppohan se on sanoa, että tee niin, tee näin.
Mutta kun tunteet on pelissä, on vaikea tehdä päätöksiä.
Mitä jos tämä nainen (en muista nimimerkkiä) rakastaakin ihan oikeasti sitä uutta miestä, joka on naimisissa?
Jos mies rakastaakin naista ihan oikeasti?
Jos he RAKASTAVAT toisiaan.
Mikä silloin on oikein? Pitäisikö jättää rakkaus ja palata entiseen? Pitäisikö riutua loppuelämä kaipauksessa? Sekö olisi oikein itseä kohtaan?
Missä tosiaankin alkaa oikeus ajatella ihan vaan itseään?
Vastatkaapa siihen!
Kuules nyt Marja, älä anna muiden ihmisten vaikuttaa päätökseesi, mutta tee se päätös
harkinnan jälkeen ja ole rehellinen itsellesi.
Ole iloinen, että olet kohdannut suuren rakkauden.
Hoida sitä huolella kuin puutarhaa.
Jotkut eivät törmää siihen koskaan.
Nauti elämästä loukkaamatta muita, sillä tämä
on ainutkertaista.
Huomisesta emme tiedä kukaan.
Ja ne JOS.. ja JOS.. on parasta unohtaa, sillä
jokaisen asian kanssa voi käydä sylipainia juuri
tähän JOSsiin vedoten.
Se ei mitään ratkaise.
Menneisyyttä ei pidä raahata kuin kivirekeä
perässään, sillä sitä ei voi enää muuttaa,
korkeintaan siitä voi saada vihjeitä seuraavaan
näytökseen.
Tulevaisuuteen kannattaa panostaa ja olla
optimisti. Ehkä sielläkin on karikkonsa mutta
nekin voi ottaa haasteena ja selvitä voittajana.
Ole positiivinen.
Tärkeä on myös rakastaa itseään, sillä siinä
piilee harmoonisen ihmisen salaisuus.
Tasapainoisena säteilet onnea ja iloa myös lähimmäisille.
Muista, tyttäresikin anasaitsevat tasapainoisen,
maailman parhaimman äidin.
Kaikkea parasta!!!
Kiitos tosi paljon ihanasta kirjesstäsi.
Voi että, se oli kaunis!
Olet viisas nainen, tiedät kai sen.
Kiitos myös muille vasnanneille!
Marja
Tiedätkö miten paljon tuo pieni sana 'kiitos'
lämmittää. Toivottavasti käytämme sitä usein.
Onni ei piile onnessa vaan sen tavoittelussa.
Parasta toivottaen!
ihaniaa usillekin meille.aloittaja mummoille papoille
Oikeus itsekkääseen onneen!
Lasten ohitettua ala-aste iän on vanhempien mielestäni syytä arvioida omaa elämäänsä täysin itsekkäästi.
Elämme täällä vain kerran.
Jos kumppanini olisi löytänyt itselleen minua paremman miehen olisi hänen velvollisuutensa itseään kohtaan ollut tarttua siihen mahdollisuuteen!
Eikä tämä ole sovinismia vaan vilpitön, ääneen lausumani mielipide!
silti.
Ei sitä kenenkää tarvitse tuomita, sinä tuomitset itse itsesi, ei voi elää täyttä elämää jos jakaa saisuuden yksin, sinun on tehtävä valinta, joko erota nykyisyydestä, tai jättää uusi rakkaus, jota kuitenkin epäilen ettet pysty jättämään uutta rakkautta, joten eroa entisestä.
Jos ja kun ihminen elää kaksois elämää ihminen menee rikki, ei koskaan voi elää täyttä elämää, asia on vain näin.
ja taas vedetty ikivanha alotus esiin.
luettuani vain sinun kysymyksesi, en siihen tulleita vastauksia.
Ja vastaan siksi, että tunnen suvussani erään tapauksen, joka meni niin, että erottiin, molempain liitot siis loppuivat, mentiin sitten "Rakkaan" kanssa naimisiin. Pian kuitenkin alkoi vaimolla olla tunne, että jokin on muuttunut...
Nainen on nyt yksin.
Välit tyttäriinkin ovat huonot.
Hän sanoo etsivänsä nyt uutta suhdetta, mutta miehet ovat rumia ja vanhoja, ei hän niihin pysty rakastumaan.
Sinun pitää toimia niin kuin sinä itse ajattelet! Se on vastaukseni kysymykseesi.
Kun on vaimo/aviomies ja rakasta(tar), niin ei tarvii käydä vieraissa. Hyvin toimii ja onni kukoista. On arkea ja juhlaa.
Älytöntä vastailla lähes 10 vuotta vanhaan viestiin ja vielä tuon sisältöiseen.
Mutta vastasit kuitenkin!
On olemassa ajasta riippumattomia asioita.
Aloitus oli ainakin minulle uusi ja vaikka se olisi ollut eilinen niin olisin tilanteen mukaan ratkaissut reagoinko siihen lainkaan.
Joukkojen kekseliäisyydellä lienee rajansa.
Sitä paitsi, itsestäni olen huomannut ajatusmaailmani kokemusten ja ajan myötä muuttuvan lyhyemmälläkin aikajaänteellä.
Oikeus mielipiteiden muuttamiseen!
Palstan tämä perkeleen risurakenne on anuksesta!!
Miehelläsi on ollut paljon naissuhteita ja nyt sinä olet löytänyt rakkauden. Pidä siitä kiinni, ettei kuolinvuoteella ala kaduttamaan käyttämätön mahdollisuus onneen.
En tiedä miten aiot asian junailla, enkä osaa neuvoakaan, mutta onnea joka tapauksessa.
Nostetaan aloitus taas kymmenen vuoden päästä esille. Silloinhan aloittaja jo on kuuskymppinen.
Lauluissa lauletaan rakastua voi vain kerran, mitä se muu sitten myöhemmin on ???? k i i m a a se on
Rakkauden korkea veisu (lyhennelmä)
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
.
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
"isoäiti*"
Aikasti hieno tarina, saanko lainata sitä joskus jossakin?
Oletko kirjoitellut enemmänkin?
H.
Ole hyvä vaan - saat lainata. Veikko Sinisalon lausumana veisu on mielestäni paras. Kuuntelen sen, jos oikein vihmoo,
"isoäiti*"
Kiitos, kirjoitan sinulle oman tarinani.
"Kieleni kipeänä en Enkeleihin kanna, vaikka kuinka rakkautta olisi.
Minä helisen tyhjää täynnä.
Pitkämielinen usko ja rakkaus, ovat kadonneet, suustani sieltä.
Mutta uskon ja toivon, kärsinkin,
joku antaa minulle jotakin.
Minä todesta ihannoin, annan vääryyden elää.
Ne kaikkeni peittää, elämän tiellä.
Tulee Joulu ja kulkunen siellä.
Silloin muista en pahaa ollenkaan,
Muistan rakkaana ihmistä kutakin."
H.
En lukenut vielä muuta kuin aloituksen. Mutta vastaan spontaanisti ja annan ystävän neuvon.
1. Nyrkkisääntö, tee laskennallinen vertailu.
2. Laske mitä tapahtuu kun eroat, paljonko sinulle jää hynttyä kun puolitatte omaisuuden entisen kanssa. Elatusapua tulet saamaan vain nuoremmasta.
3. Laske paljonko uusi mies joutuu maksamaan elatusmaksuja entiselle ja paljonko hänelle ylipäätänsä jää kun hän osittaa omaisuutensa.
4. Rahattomaan älä hyvä ihminen vaihda vaikka rakkaus jurmottaakin kylkilöitä.