Olen ollut koko elämäni hoikka, ja kilpaurheilun vuoksi olen voinut syödä melkein mitä tahansa lihomatta. Vietin vuoden Amerikassa, söin paikalliseen tapaan epäterveellisesti eikä minulla ollut mahdollisuutta jatkaa harrastukseni parissa. Yllätyksekseni Amerikan vuodelta minulle kertyi 6kg lisää painoa. Ennen tätä en ikinä edes ajatellut painoani tai ruokailuani, mutta kun havaitsin lihoneeni, järkytyin kovasti ja halusin palata vanhoihin mittoihini. Suomeen palattuani jatkoin urheilua, aloitin epäterveellisen laihdutuksen (nälkäkuurin) ja onnistuin pudottamaan kilot nopeasti pois. Tästä kuitenkin alkoi todellinen jojottelu painon kanssa. Olen 20-vuotias opiskelijatyttö, 167cm / 55kg.
Ongelmanani on, etten osaa syödä normaalisti. Kun kerran aloitan syömisen, en pysty lopettamaan järkevissä rajoissa. Minulle on helpompaa olla syömättä kuin lopettaa syömistä. Vaikka laitan ruokaa vain terveellisen kokoisen annoksen verran, alan itse ruuan jälkeen syömään ihan mitä tahansa muuta, vaikken ole enää nälkäinen.
Elän tällä hetkellä päiviä, jolloin en syö mitään aamupalan ja dieettikolan lisäksi ja sitten taas päiviä jolloin syön ihan kuinka paljon tahansa. Kämppäkaverini ostaa usein herkkuja, syö pikkuisen ja säästää loput pahan päivän varalle kaapin pohjalle. Jos vuorostani minä ostan herkkuja, syön kaikki muutamassa minuutissa, ja tämän jälkeen alan kaivella kaappeja ja etsiä muuta naposteltavaa. En kehtaa kämppäkaverini läsnäollessa syödä mielettömiä määriä, vaan kannan salaa syömistä huoneeseeni.
Tiedostan itse ongelmani, ja olen tehnyt parhaani sen ratkaisemiseksi. Pidän ruokapäiväkirjaa, suunnittelen etukäteen kauppareissuni ja päivän ruuat. Kuitenkin minusta tuntuu, että esimerkiksi päiväkirjan pito rohkaisee minua vain syömättömyyteen, sillä teen kaikkeni välttääkseni hävettävän pitkän syömislistan.
Jätän useimmiten lounaan välistä, sillä lounaan syöminen laukaisee tarpeen ostaa jotakin ”opiskelunaposteltavaa”, ja saatan jatkaa jatkuvaa syömistä iltaan saakka. Päivällisen jälkeen minulle tulee aina mahdottoman suuri napostelun tarve. Purkka ja dieettikola saattavat auttaa joskus, mutta usein syöminen lähtee käsistä. Yritän syödä joka päivä edes yhden lämpimän ruuan, mutta mikäli jonakin päivänä olen syönyt ihan mielettömästi, jätän usein ”rangaistukseksi” parin seuraavan päivän syömiset minimiin. Päivinä jolloin en syö juuri mitään, joudun taistelemaan itsekontrollin kanssa huomattavasti vähemmän kuin päivinä, jolloin pakotan itseni syömään ja yritän pysyä järkevissä rajoissa. Mitä useammin päivän aikana syön, sitä rankempaa itsekontrollointi on.
Toivon kovasti saavani jotakin vinkkejä, miten saisin syömiseni järjestykseen. En halua enkä yritä laihduttaa vaan haluan alkaa taas syömään normaalisti niin ettei ajatukseni pyöri jatkuvasti vain ruuassa. Minulle ei tarvitse kertoa terveellisen ruokailun perusteita; olen erittäin tietoinen ruokaympyrästä, terveellisestä annoskoosta ja ruokailurytmistä. Ongelmani on vain, etten kykene toteuttamaan terveellisiä ruokailutapoja vaan ajelehdin ääripäästä ääripäähän.
Ongelmanani on, etten osaa syödä normaalisti. Kun kerran aloitan syömisen, en pysty lopettamaan järkevissä rajoissa. Minulle on helpompaa olla syömättä kuin lopettaa syömistä. Vaikka laitan ruokaa vain terveellisen kokoisen annoksen verran, alan itse ruuan jälkeen syömään ihan mitä tahansa muuta, vaikken ole enää nälkäinen.
Elän tällä hetkellä päiviä, jolloin en syö mitään aamupalan ja dieettikolan lisäksi ja sitten taas päiviä jolloin syön ihan kuinka paljon tahansa. Kämppäkaverini ostaa usein herkkuja, syö pikkuisen ja säästää loput pahan päivän varalle kaapin pohjalle. Jos vuorostani minä ostan herkkuja, syön kaikki muutamassa minuutissa, ja tämän jälkeen alan kaivella kaappeja ja etsiä muuta naposteltavaa. En kehtaa kämppäkaverini läsnäollessa syödä mielettömiä määriä, vaan kannan salaa syömistä huoneeseeni.
Tiedostan itse ongelmani, ja olen tehnyt parhaani sen ratkaisemiseksi. Pidän ruokapäiväkirjaa, suunnittelen etukäteen kauppareissuni ja päivän ruuat. Kuitenkin minusta tuntuu, että esimerkiksi päiväkirjan pito rohkaisee minua vain syömättömyyteen, sillä teen kaikkeni välttääkseni hävettävän pitkän syömislistan.
Jätän useimmiten lounaan välistä, sillä lounaan syöminen laukaisee tarpeen ostaa jotakin ”opiskelunaposteltavaa”, ja saatan jatkaa jatkuvaa syömistä iltaan saakka. Päivällisen jälkeen minulle tulee aina mahdottoman suuri napostelun tarve. Purkka ja dieettikola saattavat auttaa joskus, mutta usein syöminen lähtee käsistä. Yritän syödä joka päivä edes yhden lämpimän ruuan, mutta mikäli jonakin päivänä olen syönyt ihan mielettömästi, jätän usein ”rangaistukseksi” parin seuraavan päivän syömiset minimiin. Päivinä jolloin en syö juuri mitään, joudun taistelemaan itsekontrollin kanssa huomattavasti vähemmän kuin päivinä, jolloin pakotan itseni syömään ja yritän pysyä järkevissä rajoissa. Mitä useammin päivän aikana syön, sitä rankempaa itsekontrollointi on.
Toivon kovasti saavani jotakin vinkkejä, miten saisin syömiseni järjestykseen. En halua enkä yritä laihduttaa vaan haluan alkaa taas syömään normaalisti niin ettei ajatukseni pyöri jatkuvasti vain ruuassa. Minulle ei tarvitse kertoa terveellisen ruokailun perusteita; olen erittäin tietoinen ruokaympyrästä, terveellisestä annoskoosta ja ruokailurytmistä. Ongelmani on vain, etten kykene toteuttamaan terveellisiä ruokailutapoja vaan ajelehdin ääripäästä ääripäähän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei,
tekstissäsi oli paljon tuttua ja jotain jopa ihan samaa kuin itselläni.. olen myös aiemmin ollut tosi kova urheilemaan ja tuolloin nuorempana sain syödä mitä halusin ajattelematta kiloja jne. nyt olen reilun puolivuotiaan tytön äiti, päivät arkisin tytön kanssa kaksistaan, joten ei juuri koskaan "omaa aikaa" urheilla vaan vaunujen kanssa käveleskellään. Kävelyhän on ihan tehokasta mutta kovempaan rääkkiin tottuneena ahdistaa kun ruokaa ajattelen paljon ja syön enemmän kuin kulutan. Sinua lohdutan sillä, että sinulla ilmeisestikään ei vielä lapsia, joten sinulla on hyvää aikaa keskittyä ja panostaa liikkumiseen. Suosittelenkin, että unohda ruokapäiväkirjan pito ja älä suunnittele liian tarkoin tulevia ruokia, koska silloin ruoka-asiast pyörivät liioin päässäsi. Keskitys paremminkin siihen, että syöt säännöllisesti ja liikut myös säännöllisesti. Itselläni ainakin on helpompaa pitää syömistä kurissa kun tiedän, että seuraavan aterian jälkeen lähden lenkille. Täydellä massulla ei ole kiva liikkuta. Ei kannata myöskään ravata puntarilla. Itse en edes omista puntaria, koska sillä käyminen vain stressaa. Tärkeintä on se hyvä olo, minkä saa palkinnoksi kun syö oikealla tavalla ja liikkuu riittävästi. Itse kaipaan niitä omia kuntosalireissuja ja jumppia. Nyt täytyy vaan panostaa tuohon vaunujen kanssa ulkoiluun.. Tsemppiä sinulle ja olet varmasti nätti ja tosi hoikka, joten älä stressaa pienestä kilon-kahden vaihtelua, se on jokaiselle normaalia!
USA-vuoteni jälkeen olen urheilun puolesta palannut "vanhaan" elämäntyyliin. Harrastan SM-tasolla kilpaurheilua, joten enää ei ole pelkoa epäsäännöllisestä liikkumisesta. Paino ei ole minulle missään määrin ongelma tai pakkomielle. Tiedän olevani erittäin hoikka (tuohon 55 kiloon sisältyy myös reiluhkosti lihasmassaa) ja olen kaikin puolin tyytyväinen ulkomuotooni. Peilistä näen ihan nätin ja hoikan nuoren naisen – en siis tavoittele tai kaipaa minkäänlaista muutosta painooni tai muuten ulkoiseen olemukseeni.
Ongelmani liittyy siihen, että ajatukseni pyörivät jatkuvasti ruuassa; tämä on siis seurausta siitä, että lihomiseni jälkeen ensimmäistä kertaa elämässäni aloin miettiä syömisiäni ja painoani. Laihdutin kertyneet kilot pois ja olen tyytyväinen lopputulokseen, mutta jotakin kummallista tapahtui, sillä en osaa enää suhtautua ruokaan terveellä tavalla. En osaa syödä normaalisti, vaan joko syöminen lähtee ihan käsistä (puhun siis ihan älyttömyyksistä) tai sitten en syö juuri mitään. Säännöllisesti syöminen vain vaikeuttaa elämääni, sillä joka aterialla joudun taistelemaan, että en ala ruuan jälkeen ahmimaan kaikkea mahdollista. Tästä syystä olen alkanut kontrolloimaan ostoksiani ja pidän päiväkirjaa.
Pieni esimerkki ongelmani laadusta on se, että en voi ostaa kokonaista leipäpakettia vaan ostan päivittäin vain yhden-pari sämpylää kerrallaan, sillä muuten ahmisin koko paketin kerralla vaikken olisi edes nälkäinen. En osta mitään ruokaa enempää kuin mitä tarvitsen yhteen annokseen, sillä kun kerran aloitan syömisen, en pysty lopettamaan. Annoskokoni on ihan normaali, olen kylläinen ruoan jälkeen, mutta minulle tulee mahdoton tarve syödä jotakin (mitä tahansa). Voin ruuan jälkeen syödä vaikkapa useita annoksia puuroa, jos mitään muuta naposteltavaa ei ole käsillä. Joka ikinen ruokailutilanne on minulle taistelua itseni kanssa kun yritän jättää ruokailun pelkkään ruokailuun ja välttää ruoanjälkeistä ahmimista. Tästä syystä helpompaa on olla syömättä; ainoastaan ruokailutilanne laukaisee ahmimistarpeen.
Laihdutuksen sijaan haluaisin siis löytää terveellisen suhtautumisen ruokaan. Haluaisin pystyä ostamaan kerrallaan usean päivän ruokatarpeet. Haluaisin syödä säännöllisesti. Haluaisin pystyä syömään silloin kun on nälkä ja lopettamaan silloin kun olen kylläinen.
Toi kuulosti niin tutulta!!
Mulla auttaa liikunta, eli liikun niin paljon etten voi lihoa, syön mielestäni aivan liikaa..
Olen yrittäny opetella taas syömään niinkuin joskus ala-asteaikoina, jolloin söin muutaman tunnin välein sopivan määrän ruokaa esim. ruisleivänpalan ja jogurttia yms terveellistä.
Olen anorektikko/ortorektikko ja toipumassa vähän luultavasti- tai sitten en.. tiedä sitä. Nyt tänään ainakin syömiseni ja liikunta on jotenkin järkevällä tasolla, söin muutaman tunnin välein sopivasti ja lenkkeilin ja tein askareita kotona. On se niin raskasta elää tällätavalla kun kokoajan täytyy miettiä syömisiään ja liikuntaa ja lihooko jos syö jotain.. Joskus olen ollut pidempiä jaksoja syömättä ja paino sen jakson jälkeen noussut nopeasti.. no kuitenkin olis hyvä jos syömiset ja liikunta olis tasapainossa eli ei liikaa eikä liian vähän. Mittoja en kerro koska häpeän liikaa.