http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&posting=22000000039019958
Minä uskon ja olen
Kirjoittanut: itsekin opettaja 30.10.2008 klo 22.42
Työssäni olen nähnyt muutaman aivan aiheettoman huostaanoton. Vanhemmat olen tuntenut hyvin ja heidän kanssaan yhteistyö on ollut moitteetonta. Mutta sairaanhoitopiirissämme on lastenpsykiatreja, jotka jostain syystä haluavat hoitaa myös neurologisten oireyhtymien lapsia psykiatrisina potilaina ja heille tehdään ns. hoidollisia huostaanottoja. Surullista, mutta totta, koska lapset saavat apua vasta kotiuduttuaan, jolloin vanhemmat voivat ohjata heidät oikean tutkimuksen piiriin ja vasta sen jälkeen on mahdollista saada lapset myös oikeaan erityisopetuksen ryhmään.
Olen ollut asiasta yhteydessä myös ADHD-, sekä Autismi- ja Aspergerliittoon, jossa ongelma on hyvin tiedostettu. Viime vuosina olemmekin yrittäneet saada vanhemmille riittävästi tietoa näistä oireyhtymistä, jos ollenkaan epäilyttää, että joku oppilaista on esim. diagnosoimaton Asperger-lapsi.
Huostaanotto on turha silloin kun muka hoidollisuudestaan huolimatta sillä ei saada lapselle oireenmukaista kuntoutusta, eikä se edesauta lapsen mahdollisia oppimisongelmia millään tavalla. Siksi on edesvastuutonta hoitaa näitä lapsia psykiatrisina potilaina, koska sairaalapaikkoja ei ole riittävästi ja pelkkä huostaanotto hyvästä kodista lisää lapsen ongelmia entisestään. Kaikkien sairaanhoitopiirien alueella ei hoidollisia huostaanottoja kuulema edes tunneta.
Minä uskon ja olen
Kirjoittanut: itsekin opettaja 30.10.2008 klo 22.42
Työssäni olen nähnyt muutaman aivan aiheettoman huostaanoton. Vanhemmat olen tuntenut hyvin ja heidän kanssaan yhteistyö on ollut moitteetonta. Mutta sairaanhoitopiirissämme on lastenpsykiatreja, jotka jostain syystä haluavat hoitaa myös neurologisten oireyhtymien lapsia psykiatrisina potilaina ja heille tehdään ns. hoidollisia huostaanottoja. Surullista, mutta totta, koska lapset saavat apua vasta kotiuduttuaan, jolloin vanhemmat voivat ohjata heidät oikean tutkimuksen piiriin ja vasta sen jälkeen on mahdollista saada lapset myös oikeaan erityisopetuksen ryhmään.
Olen ollut asiasta yhteydessä myös ADHD-, sekä Autismi- ja Aspergerliittoon, jossa ongelma on hyvin tiedostettu. Viime vuosina olemmekin yrittäneet saada vanhemmille riittävästi tietoa näistä oireyhtymistä, jos ollenkaan epäilyttää, että joku oppilaista on esim. diagnosoimaton Asperger-lapsi.
Huostaanotto on turha silloin kun muka hoidollisuudestaan huolimatta sillä ei saada lapselle oireenmukaista kuntoutusta, eikä se edesauta lapsen mahdollisia oppimisongelmia millään tavalla. Siksi on edesvastuutonta hoitaa näitä lapsia psykiatrisina potilaina, koska sairaalapaikkoja ei ole riittävästi ja pelkkä huostaanotto hyvästä kodista lisää lapsen ongelmia entisestään. Kaikkien sairaanhoitopiirien alueella ei hoidollisia huostaanottoja kuulema edes tunneta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Meidän perheessä yhden lapsen kohdalla todeksi elettyä elämää joka sana tuosta edellisestä kirjoituksesta.
"Työssäni olen nähnyt muutaman aivan aiheettoman huostaanoton."
minäkin olen nähnyt aiheettomia huostaanottoja, mutta yli 9 kymmenestä on aiheellisia ja liian myöhään tapahtuvia.
Paljon enemmän olen nähnyt kyvyttömiä opettajia ja heidän epäonnistuneita takaustarinoitaan.
Ainakin ensimmäinen ehto on että on omat onnistunut kasvattamaan 20 v ikään ja ovat hyvien kavereiden ja hyvän koulutuksen polulla..
ei mitään kannata luulla etukäteen ennekuin on omissa onnistunut, se ei ole mikään automaattisesti tarinat onnistu, vaikka olisi kahdetkin yliopiston paperit taskussa.
hieman voi mietti, omien vanhempien onnistumisia, vaikka ei lapset halua vanhempiensa kaltaiseksi, usein kuitenkin huomaavat kulkevansa samoja polkuja kun 40v täyttävät.
kohdalla välillä voi sanoa, että 10 kymmenestä on aiheettomia.
Omista lapsista vanhin on asunut jo vuosia omillaan, miehensä kanssa molemmilla on yliopistotutkinnot ja hyvät työpaikat. Lapsettomia ovat toistaiseksi, mutta vauva on suunnitelmissa, joten ehkä he minusta saavat vielä mummon aikaiseksi...
Nuorin lapsistani sai kokea hoidollisen huostaanoton, joka hirveydessään vain viivästytti hänen oikeaan kuntoutukseen pääsyään. Nyt käy koulua pienryhmässä, mutta aivan oikean ryhmän löytyminen on vielä vähän hakusessa.
Naapurissa asuu lapsi, jonka kohtalo on paljon surettanut, mielestäni hänet olisi kuulunut huostaanottaa jo aikoja sitten, mutta sossu ei näe kuulema aihetta edes asiakkuuden aloittamiseen. Kaipa hänet joskus huostaanotetaan ja siitä sitten päästään puhumaan sosiaaliviraston taholta, miten olisi pitänyt puuttua jo paljon aiemmin.
Niin että kyllä näitä huostaanottoja on olemassa laidasta laitaan, osa jää tekemättä ja on valtavan paljon niitä, joita ei olisi tarvinnut ikinä tehdäkään. Niihin perheisiin olen saanut tutustua nuoremman lapsen kautta erilaisissa tuki- ja vertaisryhmissä.
Ovatko yliälykkäät, useassa yliopistossa
opiskelleet, akateemisilla aloilla työskentelevät
erittäin onnistuneet lapsesi niin hyviä
ja upeita ihmisiä kuin väität, vai pistitkös vähän omiasi?
Vähän oudoksuttsaa loistava menestys opinnoissa,
kun isoisä ei osaa kunnon oikeinkirjoitusta ja
genetiivivirheet pursuavat tekstistä...
Mutta kai se älykkyys tuli ylivertaisen hyvistä kotioloista...
Miksiköhän minulla on ollut ongelmia
päihteiden ja viranomaisten
....niin että miksi minulla sitten on ollut vähemmän täydellinen elämä -
siitä huolimatta, että vanhempani ovat myös
akateemisia "yli-ihmisiä"???
"Vähän oudoksuttsaa loistava menestys opinnoissa,
kun isoisä ei osaa kunnon oikeinkirjoitusta ja
genetiivivirheet pursuavat tekstistä... "
joo jossain olen kirjoittanut itsestäni.
8 luokalta lopetin joulukuussa keskiarvo 5,6, päästötodistusta ei ole, matikasta tuli kymppejä.
mutta kun teimme lapsia, päätimme katkaista useita asioita meidän sukupolveen,
ei yhtään olut lasten elämässä Alkoa, ei tupakkaa, lastenhoitaja palkattiin, muutettiin hyvämaineiselle seudulle jossa paljon lapsia.
kaikessa ei tullut täydellisiä lapsia, senkin olen aikoinaan muualla kertonut, mutta ihmissuhteissa ja työmarkkinoilla menee hienosti.
kun oli omia 3 ja saatiin 2 lisää kun kummeja olimme ja heidän vanhempansa kuolivat, on aika paljon nähty ja on vertailukohdetta.
ADHD-, sekä Autismi- yms ei ole diakonisoitu vanhempien aiheuttamaksi, mutta kun sellaisten vanhempien elämän tuntee, aika erikoiset mielipiteet, elämäntyyli ja puheet ovat heidän kodeissaan.
meidän lapsenlapsetkin ihmettelivät muutani perheitä, puhuivat kuulemma "hulluja" ja kulkivat jopa alusvaatteillaan kotona, söivät aina tv vieressä ja eri aikaan. Siellä sai syödä kun oli nälkä.
muutaman vuoden kuluttua kun lapset menivät kouluun, näimme mekin lastenlapsiemme ihmettely oli totta.
kyllä meidänkin tuntemat lapset olisi pitänyt huostaan ottaa, vaikka se onkin raakaa ja kurjaa,
nyt ovat jo poliisin kanssa olleet usein tekemisissä ja yksi keväällä pääse nuorisovankilaan, kun täyttävät 14v
EI koskaan huostaanottoja tehdä riittävän aikaisin,
vanhemmatkin nauttisivat lapsistaan enemmän, jos olisivat mallikelpoisia eikä tarvitsisi omia lapsia pelätä.
Jos vanhemmilla on vaikeuksia, ennen kouluikää tai ennen murrosikää,
ei ne vaikeudet enää koskaan lopu.
joka lähtöön ja varmaan omassa "kelvollisessakin" tuttavapiirissäsi heitä löytyy, mutta et vain ole tajunnut heitä autisminkirjon henkilöiksi.
Onhan niitä monessa perheessä nuorisorikollisiakin, mutta perheessä ei välttämättä ole neurologisia oireyhtymiä ollenkaan. Älä ollenkaan yleistä jotain yhtä tietämääsi tapausta kaikkiin muihin.
Tiesitkö muuten, että jokaisesta syntyvästä ikäluokasta on tuhansia ADHD- ja Asperger-lapsia? Siis ihan karkea arvio on esitetty aikanaan, että n. 5 % olisi molempia. Tuo arvio on tosin kansainvälisten tutkimusten perusteella ja se esitettiin Suomessa joskus 80-luvulla.
vaatteisillaan kotona kulkevat! :D :D :D
Minäkin vetelen tytön kanssa molemmat leggareissa ja isoissa kotipaidoissa, että mitenkähän tämä pitäisi määritellä... Ilmeisesti puoliksi alusvaatteissa kuljetaan :D
Ei voi muuta kuin nauraa tuollaisiin kirjoituksiin.
pesoset joiden lapssilla oli vähän erikoisia vaatteita, vanhin poika vankilassa ja koti joskus vähän rempallaan. kerran variksenpelätinkin ali kaatunut mansikkapenkkien väliin, että niin vinksin vonksin oli kaikki. tästä ei voi päätellä muuta kuin että tosi kummallista porukkaa ovat kaikki pesoset. olikohan niillä kissakin, taisivat olla viiru ja pesoset. varmana pitäisi ottaa lapset huostaan kaikilta pesosilta.
paljon tiedän, paljon luulen, luulen että minäkin olen "joku" häiriötapaus,
mutta siihen aikaan meille oli paikka elämässä.
kansakoulu jäi kesken, vain laskennosta tuli hyviä numeroita, useimmiten 10,
kuten viimeisenkin 8. luokan joulutodistukseen, keskiarvo oli 5,8.
Aloitin "juoksupoikana" ja aputyömiehenä, viimeiset 20v. olin autojen myyjänä suuressa liikkeessä.
JOS sinulle on tilastoja, on minuakin,
kyllä enemmän on häiriötapauksia perheissä joissa vanhemmilla ei ole taitoa tai voimavaroja lapsiaan,
luulevat että tulee automaattisesti menestyviä.
Lisäksi, lapsen kasvatus pitää aloittaa jo kun lapsi on alta 2v,
vanhempien käytöksellä, valitsemalla asuinalue, jossa on paljon hyviä kavereita joiden kanssa lapset aloittavat yhteisen turvallisen koulutien, heti toinen toistaan tukien koulutehtävissä.
Olen kuullut ja nähnyt satoja tarinoita, vanhempien suusta ja omin silmin,
kyllä aikuisten tarinoilla ja omalla käyttäytymisillä on suuria eroja,
”mitä meidän lapsi”,
kun kyseessä on nyt huumeisiin kuollut, tai lääkäriksi lukenut lapsen vanhemmat.
kunpa olisi kuullut tarinat aikaisemmin ja uskonut,
olisivat meidänkin lapset vielä paljon fiksumpia.
(heitä heikkoja vanhempia on enemmän kuin tuo 5 % heitä on ehkä 20 %,
elinympäristö ratkaisee osaltaan mitä tulee)
kotona olisi enemmän "heikkoa vanhemmuutta", kuin muualla, niin et voisi olla enempää väärässä missään asiassa.
Kotona ollan sillai, että on kotoisaa. Ts "ollaan kotisilla". Sinä vaikutat tunnekylmältä ja kapeakatseiselta ihmiseltä, joka noteeraa täysin toisarvoisia asioita. Ei sinunlainen ole edes turvallinen lapsille! Tietysti ihmettelit lapsenlapsesi kanssa nuita hulluja? Saako lapsi semmosesta jotain humaania ihmismallia, kun aikuinen päivittelee typeriä?
Lapsenlapsesi muka ihmettelivät, kun tuttavaperheessä pukeuduttiin kotona kevyesti
ja syötiin "aina" telkkarin edessä?
Ja pyh! Luulenpa että itse ihmettelitte,
kaltaisianne ihmettelijöitä riittää;
ja kuulustelitte lapsia: "Millaista siellä oli?
Mitä ne söivät? KAMALAA! Mitä siellä puhuttiin?"
jne, voin hyvin kuvitella.
Sinun juttusi ne hulluja ovat:
"Jos vanhemmat ovat mallikelpoisia, ei tule
ADHD- Asperger- ym. vanhempien aihauttamia ongelmia. Murrosiässä he joutuvat nuorisovankilaan...ym.ym."
Täysin hullua ja ennakkoluuloihin piintynyttä
puhetta ; surullista että noin sivistymättömiä
ihmisiä on vielä elossa 2000-luvulla.
Vai marssit sinä kotonasi T-paita päällä!
Omituista!
Heti lapset lastenkotiin.
”kaltaisianne ihmettelijöitä riittää;
ja kuulustelitte lapsia: "Millaista siellä oli? ”
>>>>>>>>>hei, tuollainen ei kuulu tapoihimme, mutta ota huomioon,
meillä oli useita samanikäisiä, he keskustelevat keskenään jo 3-v saakka.
(on mm. kaksoset 1, 1v2kk ikäero).
monenlaista edellisten lisäksi sattui, he jopa ruokaa varastivat kun kaikilla ei ollut edes maitoa kaapissa, muutaman päivän jälkeen kysyivät saisiko ”hän” käydä meillä aina syömässä
-------------------------------------------------------------------------
Sinun juttusi ne hulluja ovat:
"Jos vanhemmat ovat mallikelpoisia, ei tule
ADHD- Asperger- ym. vanhempien aihauttamia ongelmia. Murrosiässä he joutuvat nuorisovankilaan...ym.ym."
Täysin hullua ja ennakkoluuloihin piintynyttä
puhetta ; surullista että noin sivistymättömiä
ihmisiä on vielä elossa 2000-luvulla.
>>>>>>>>>Sanotaan että ”Totuuden puhuja ei saa yösijaa”,
ehkä sitten, kun olet elämäsi elänyt, ymmärrät tosiasiat,
tunnustatko sittenkään vai vieläkö enemmän selität, siinäpä kysymys.
En väitä että kaikki on vanhempien aiheuttamaan,
mutta osa on vanhempien aiheuttamaa.
Niitä on jopa sellaisia, hulluja vanhempia, kun puolustelevat lastaan ja
haukkuvat opettajan,
kun opettaja yrittää kotiin soitta ja selvittää tilanteita ja ongelmia.
"Kotona ollan sillai, että on kotoisaa. Ts "ollaan kotisilla". Sinä vaikutat tunnekylmältä ja kapeakatseiselta ihmiseltä,"
anteeksi,
taidat olla vielä paljon viisaampi,
toivotan sinulle vain hyvät jatkot.
”Mutta jos kuvittelet, että
kotona olisi enemmän "heikkoa vanhemmuutta", kuin muualla, niin et voisi olla enempää väärässä missään asiassa.”
Kyllä niin kuvittelen ja tuntemani ongelmaperheissä on useita sisäisiä ongelmia.
Entäs sinulla,
mikä tapaus sinulla on mielessä ?
Vanhempien koulutus, työajat, perhetilanne
ja
minkälaisia ongelmia lapsilla ?
"Puku päälle ja kampaus ojennukseen
ei kotona olla kuin kotonaan "
miksi pitää kaikesta asiasta tehdä pilaa, miksi ?
mihin se johtaa.
Pidätkö sinä tosiaan suositeltavana aikuisten kulkea perheessä alusvaatteilla,
enemmän kuin 10min illalla ja aamulla.
Vaatteiden vaihto kestää 1 min, meillä ainakin on siihen aikaa.
mitä sinä niillä vaateilla teet joita ei voi "ihmisten läsnä ollessa pitää",
me pidämme niitä kotoja ja taasen toiset vaatteet kun kauppaan lähdemme,
ei ole suuri työ.
vanhemmalla on esim. adhd tai as, niin aivan tavallisia normaaleja perheitä ovat, joihin olen tutustunut.
Ja koska vertais- tai tukiryhmissä olen heihin tutustunut, on siis kyse perheistä, jotka ovat ymmärtäneet hakea oikeaa kuntoutusta lapselleen. Eli toisin sanoen myös lapsi voi hyvin.
Oletko kuullut, että Asperger-lapsesta sanotaan hänen hyvän kuntoutuksen jälkeen sopeutuvan yhteiskuntaan kuin kuka tahansa saman ikäinen? Nykyisen huostahulluuden aikana näitä lapsia on kuitenkin vaikea saada nimenomaan oikeaan kuntoutukseen, koska tapana on lähettää heidät ensin psykiatrian puolelle ja se hoito, jos mikä, huonontaa todella Asperger-lapsen vointia. Silloin on siis ennuste huono, jos hän joutuu kokemaan niin sanotun hoidollisen huostaanoton.
huostia väsäävät psykiatrian klinikat eivät laske lasta enää neurologian puolen arvioon vanhempien pyynnöstä huolimatta, kun ovat hänet hyppysiinsä saaneet.
Ei ongelmaa olisi olemassakaan, jos lapsi saisi apua huostaanoton kautta, mutta niin ei todellakaan ole. Kuten lastenneurologian tri Lennart von Wendt totesi jossain tv-haastattelussa, että As-lapsen hoito psykiatrisena potilaana on tie, jolta ei juurikaan ole paluuta. Sen uskon sen perusteella kun näin, miten huonokuntoisena lapseni kotiutui muutaman kuukauden kestäneestä hoidollisesta sijoituksesta.
"niin aivan tavallisia normaaleja perheitä ovat, "
niin mikä on normaali,
minusta normaali on perhe jotka panostaa lapsiin, on läsnä ja kuuntelee paljon.
Eivät ole koskaan lasten nähden Alkon vaikutuksessa,
perhe jolla on töitä molemmilla, laittavat ruokaa itse usein, jossa on iskä ja äiti.
Ja vaikka kaikki olisi, on vanhempia jotka panostaa opiskeluun, urheiluun tai yksinkertaisesti on niin suuret työpaineet että eivät osaa antaa lapselle aikaa.
Jotka hoitavat lapsiaan siten kun haluaisivat että heitäkin 5m pituinen 500 kg painava jättiläinen hoitaa.
Minäkin varmaan olin jonkinlainen häiriöoppilas, häiritsin enkä koulusta välittänyt,
siksi väitän että useat syyt tulevat kodista, ainakin pahentuvat kodin johdosta.
Minäkin olen olut elämäni äidin, äidin sisaren ja mummuni kanssa,
silloin siitä selvittiin, nykyään sellaiset perheet jollain lailla useimmiten epäonnistuvat.
Toki olin usein viikkoja äidin kahden veljen ja sisarien maatiloilla, jotka olivat naapureita ja heillä oli 10 ikäistäni lasta.
Mutta he olivat vain enoja ja setiä, isä puutui, kyllä siitä usein kärsi..
Kaikki ongelmat pitää tunnustaa, eikä peittää,
roskat voi lakasta maton alle, mutta ongelmia ei saa selitellä.
normaalilla perheellä suurin piirtein tarkoitetaan. Miksi kyselet turhia täällä?
Minulla ei kerta kaikkiaan ole aikaa, eikä halua vastailla pitkiä kirjoituksia tällaiseen aiheeseen, joka on varmaan toistatuhanteen kertaan täällä läpi käyty.
”Kyllä sinä näytät
ymmärtävän mitä
normaalilla perheellä suurin piirtein tarkoitetaan. Miksi kyselet turhia täällä?”
Vastaus, johon ei tarvitse vastata.
Epäilin sinun käsitystäsi normaaliperheestä, etkä ymmärrä kuinka paljon kaikki häiriötekijät vaikuttavat lapseen, kuvittele ne omalle kohdallesi,
mutta lapsen on pakko mukana kulkea,
hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa.
Jos tunnustaa aikaisin ongelmat, se on parempi kuin niiden kieltäminen murrosikään saakka. Lapsesta tulee yhtä tasapainoinen vaikka olisi yksi huoltaja, kun tosiasiat tunnustaa, mutta muuten ei kovinkaan usein.
jo silloin kun hän oli 1½ vuotias. Mutta ei tästä yhteiskunnasta lapselle apua saa muuta kuin yksityissektorin kautta. Ei julkinen puoli olisi tarjonnut muuta kuin hoidollista huostaanottoa, jonka - jumalan kiitos - sattumalta osasimme välttää kuitenkin. Siis "osasimme" tarkoittaa sitä, että oli tietoa jo sen verran julkisen terveydenhuollon alasajosta, että yksityiselle siirtymällä vältimme huostan ja lapsi sai tarvitsemansa oikean avun.
Siis tieto on saavuttanut jo ainakin joitakin opettajia ja joitain kouluja! Upeaa!
Mutta vielä on harmaita alueita ja on myös tietämättömiä vanhempia, jotka eivät ymmärrä viedä lastaan oikeisiin tutkimuksiin, että tämä saisi sen myötä myös oikeaa tukea koulunkäyntiinsä.
Tuo ketjussa oleva muu kirjoitus nyt on typerintä, mitä olen pitkään aikaan kuullut.
EI YKSIKÄÄN VANHEMPI AIHEUTA lapselleen ADHD:tä tai Aspergerin oireyhtymää millään KASVATUSTOIMENPITEILLÄ!! Voi luoja sentään!
On aivan sama, syökö telkkarin edessä vai telkkarin takana tai missä tahansa, tai kulkeeko kotona perhe vaikka säkki päällä tai ilkosillaan! Tuollaisista seikoista ei yhdellekään lapselle ole ikinä aikaansaatu yhtään neurologista oireyhtymää tässä maailmankaikkeudessa.