uskottelen itselleni, että hän kaipaa minua kuten minä häntä. Mutta minulla ei ole mitään todellista tuon uskoni tueksi. Olenko minä todellakin tyhmä? Onko kellään mielipidettä tällaisesta juntista?
Jääräpäisesti
Itsepintaisesti
322329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
juntti, naispuolinen. Samat tyhmät ajatukset päässä...........
hyvässä ja pahassa.
ihmisestä, kauanko kaipaa. Minäkin olen joskus aika jääräpäinen. Kaipaan vieläkin.
Mielestäni kaipaaminen on enemmänkin tunteilua kuin "tyhmää".
sitten ehkä olekaan menetetty tapaus.
kertoa se, että kumpi otti viimeksi yhteyttä?
aika paljon myös tuo aloitus?????
vai miksi juntti?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juntti
"Juntti on myös suomalainen sukunimi."
linkki
http://hikipedia.info/wiki/Juntti
Omalta kohdaltani jääräpäisyys taisi tänään kadota. Sain viikonlopun aikana varmuuden siitä, että kaipaukseni on turhaa. Tiedän, ettei kyse ollut yksipuolisesta ihastumisesta, mutta elämä meni niin kuin meni. Toivottavasti hän on onnellinen. Ehkä minäkin joskus pääsen samaan. Unohtaa en ainakaan vielä voi.
Voisin kokeilla samaa. Kysyitkö häneltä? Minä en unohda häntä koskaan. Elän tietysti toivossa, ettei olisi tarvettakaan unohtaa.
kysynyt et suoraan kuitenkaan.
En kysynytkään suoraan, mutta minulle kerrottiin hänen seurustelevan.
läheiseltä ystävältään?
tai sitten ei. Minä en tiedä ovatko läheisiä vaiko eivät. Kaiketi jollakin tasolla ainakin.
Saanen kysyä, että miksi haluat tietää? Faktat kun ovat mitä ovat, niin ei kai sillä ole merkitystä mistä sen on kuullut.
ajatuksia mieleen näistä palstateksteistä, kuten että joku sanoisi jotakin, mikä ei olisi totta.
Oma elämäni on netin ulkopuolella, niin myös ihastumiseni. En ihan ymmärrä, että miksi jokainen keskustelu täällä näyttää menevän tähän samaan tyyliin. On täällä muitakin kuin te, jotka hoidatte parisuhteitanne netin välityksellä.
Kyllä sinä osallistuit tähän ketjuun siinä missä minäkin ja kaikki muut.
hoitanut suhdetta tuolla aloituksella. Kyse oli minun ikäväni järjellisyydestä. Ei se ollut osoitettu kenellekään "oikealle". Siksi kommenttisi vähän loukkasi minua. Ja onko se parempi hoitaa suhteensa "ystävän" puheitten perusteella kuin täällä. Voi olla jopa kauempana todellisuudesta kuin tämä palsta. Ei sekään ole suhteen hoitamista.
se on, ettet itse kirjoittele täällä viestejä, haaveksien..
Jos olisi, tekisin sen varmasti muualla kuin netissä.
En minä osoittanut viestiä varsinaisesti sinun aloitustasi kohtaan. Viesti oli osoitettu minun viestiäni kommentoinneelle ihmiselle (vai olitko se sinä?), jonka vastaus kysymykseeni oli vähän outo mielestäni (ehkä en vain tajunnut sitä oikein).
Jos olet pidempään lueskellut tätä palstaa, olet varmasti huomannut, että täällä jotkut kuvittelevat kaikkien viestien olevan heille ja ovat varmoja siitä, että kaikki negatiiviset viestit ovat joltakin kolmannelta osapuolelta, joka yrittää laittaa kapuloita rattaisiin jne. Ei siitä voi tulla muuta kuin sellainen käsitys, että täällä jotkut hoitavat parisuhteitaan.
Mitä tulee minun tilanteeseeni, sanottakoon, että kyseessä ei ole minun ystäväni vaan joku sellainen läheinen ihminen, jonka sanoihin voin luottaa. Ei hänellä olisi mitään tarvetta tai halua valehdelle. Jos hän valehtelisi, hän olisi sanonut ihan päinvastaista. Hän suojelee enemmin kuin satuttaa minua, koska niin vain on.
ei aina ole sitä miltä ne ulospäin näyttää. Tarkoitan nyt tuota ystäväjuttua. Kaikki ihmiset eivät mainosta elämäntilanteitaan muille. Suhde voi olla loppumassa tai pelkkä ystävyyssuhde. Ehkä tuo ystäväsi ei tiedä oikeaa tilannetta ja puhuu siitä, minkä luulee olevan totta. Ei voi tietää totuutta kysymättä asianosaiselta. Hänhän saattaa olla täysin rakastunut sinuun ja jättäisi kaiken vuoksesi. Mistä sitä tietää vaikka olisi jo jättämässä. Kysymättä ei voi tietää.
Tämä on niin totta. Nämä ovat vaikeita asioita, joissa ei halua loukata ketään. Jos eroamassa oleva ihminen osoittaa lämpöä henkilölle, johon on vaikka rakastunut, tulisi tähän signaaliin luottaa enemmän kuin kuulopuheisiin hänen mahdollisista suhteistaan? Yleensähän juuri kateelliset ja selkäänpuukottajat viljelevät ja levittävät juttuja tai olettamuksia. Miksei voi kysyä ihmiseltä itseltään.
että kyseessä on ilmeisestikin aika tuore juttu. Aiemmin kyseistä ihmistä ei ole näkynyt kuvioissa.
Ymmärrän toki sen, että täydellistä varmuutta ei saa kuin kysymällä. En minä kuitenkaan sitä täydellistä varmuutta tässä asiassa tarvitse, koska olen saanut jo niin täydellisen varmuuden kuin on tarve saadakin. Minulle asiasta kertonut ihminen ei puukottele selkään yhtään ketään. Niin vain on.
En väännä puukkoa enää tämän enempää omassa haavassani, joten mieluusti lopetan keskustelun tähän.
Ei kai sulla ole oma lehmä ojassa? Meinaan, että jos olet jättämässä tyttö-/poikaystäväsi jonkun toisen takia, niin kannattaa keskustella asiasta asianomaisen kanssa ;)
viesti ei ollut minulta, mutta haluan silti kommentoida... sitä edellinen oli minulta. Ei kai kukaan jätä tyttöpoikaystäväänsä vain toisen takia, mutta aito ihminen jättää tyttöpoikaystävänsä, jos ei rakasta häntä eniten. Se on oikein myös sitä tyttöpoikaystävää kohtaan, jos hän ei ole rakkain. Siksi mielestäni jättämisasiat pitää ajatella omassa päässään kyselemättä muita "mahdollisuuksia". Toinen ihminen ei saa syy, hän saa olla seuraus..
Samaa mieltä tuosta asiasta. Yksi suhde pitää elää alusta loppuun ensin ennen kuin voi aloittaa toisen. Joskus hieman ihmetyttä, kun toiset ryntäävät yhdestä pitkästä suhteesta suoraan toiseen. Osalla on jopa uusi jo meneillään olevan suhteen aikana. Tulee aika paljon taakkaa uuteen suhteeseen, jos edellistä suhdetta vielä viedään loppuun uuden suhteen aikana. Eikä toinen ihminen voi tosiaan olla syy eroon, koska se on minusta vain pakenemista. Jos se nykyinen parisuhdekumppani ei ole itselle sopiva eikä hänen kanssaan halua elämäänsä jakaa, se suhde viedään ensin loppuun. Sen jälkeen voi sitten miettiä, että voisiko toisen ihmisen kanssa rakentaa jotain uutta. Jos parisuhteen katkaisemiselle hakee syyn suhteen ulkopuolelta, se on omasta näkökulmastani vain pakenemista. Ihastumisia (suuria ja pieniä), kun tulee kuitenkin elämässä useita - olipa sitten sinkku tai parisuhteessa elävä.
En edes haluaisi sellaista kumppania, joka on lähtenyt edellisestä suhteestaan vain minuun ihastumisen takia. Kuinkahan nopeasti sellaisella olisi taas joku uus ihastus ja olisin itse se jätetty.
mieleen viestistäsi, että ulkopuolinen (vaikka se uusi ihastus) ei voi tietää milloin toisen suhde on loppu. Suhteet ei pääty veitsellä leikaten siihen, kun se varsinainen parisuhde loppuu. Suhde voi olla hitaimmilla ohi paljon ennenkuin oikeasti lähdetään erilleen. Vaikka molemmat jo tietäisi, että ero on ainoa vaihtoehto... Se, että joku näyttää hyppäävään suoraan uuteen suhteeseen, voi tarkoittaa sitä, että entinen suhde on loppunut jo ikuisuus sitten vaikka ulkopuolisista näyttäisi, että se loppui eilen. Se ei välttämättä tarkoita, että rakastuu helposti, vaan se voi myös tarkoittaa, että on helvetin hidas liikkeissään..
Tunnemaailma ja suhteet ei ole niin yksinkertaisia, että edellisestä suhteesta voisi tehdä johtopäätöksiä seuraavaan... Jotkut erehtyy useammin kuin toiset, jotkut löytää oikean heti, jotkut eksyy aina vääräänlaisiin.. Minä en antaisi sen vaikuttaa, mitä toisella on ennen ollut ja miten lyhyt aika siitä on, jos hän rakastaisi vain minua...
...nähnyt läheltä useamman parisuhteen, jossa ongelmaksi on noussut se, että suhteen toinen osapuoli lopettelee edellistä parisuhdetta uuden parisuhteensa alussa. On erittäin raskasta ja vaikeaa. Näissä suhteissa on kyllä tehty eroa jo pitkään, mutta eroprosessia ei ole kuitenkaan käyty läpi. Lopullinen ero kun tulee kuitenkin vasta silloin, kun lähdetään eri suuntiin konkreettisesti. Siitä ne omat aatokseni.
En minä tunnemaailmasta puhunutkaan, vaan ihmisten käyttäytymis- ja toimintamalleista. Ne harvemmin muuttuvat suuntaan tai toiseen, ellei ihminen koe omaa toimintaansa virheelliseksi tai vahingolliseksi. Siihenkin yleensä tarvitaan aika kova kolaus elämältä. Jokainen toimii omalla tavallaan, mutta ei se tarkoita sitä, että sen pitäisi olla hyväksyttävää toisen ihmisen mielestä.
Itse en usko vääriin ihmisiin tai erehtymisiin. Uskon siihen, että jokaisessa elämäntilanteessa ihminen löytää sen oikean siihen vaiheeseen elämässään. Sitä ihastuu vahingollisiin ihmisiin ja saa haavoja, mutta tajuaa myöhemmin, että ei olisi osannut toisinkaan valita siinä elämäntilanteessaan. Ihmiselo on kasvua ja kehitystä.
ihmisiin. Joskus kaksi ihmistä ei vaan tule toimeen, vaikka tunnetta olisi. Luonteet on niin vastakkaisia tai jotain (en tiedä mitä), että elämä on pelkkää painajaista molemmille. Sillä tavalla uskon, että voi erehtyä. Tai silloin on erehtynyt, jos itsellä on vain paha olla suhteessa. Tai jos toinen ei ole yhtä tosissaan mukana. Pettää tai jotain. Sitä sanoisin erehtymiseksi, jos tuollaiseen suhteeseen eksyisin. Puhut koko ajan ihastumisesta. Oletko koskaan tuntenut olevasi rakastunut? Jalat irti maasta ja järki piilossa sängyn alla? Minä en usko elämäntilanne ihmisiin, minä uskon rakkauteen. Typerää tai ei :)
että olihan se edellinen viesti minulta. Kommetoinkin siis ihan oikeaan paikkaa.
tajusin, että tuo kysymyksesi lehmästä ja jättämisestä oli minulle osoitettu. Silmät harotti ja luulin sen olevan tuolle toiselle. Tavallaanhan tuohon jo vastasin... mutta jos olisin jotakuta jättämässä, keskustelisin tietysti asianosaisen kanssa ensin. Muita asianosaisiahan ei siinä jättämisessä olisi kuin se jätettävä.
...ymmärtänyt mitä ajoin takaa :) Olen minä kokenut parisuhteissa aika hirveitäkin asioita. Koen, että sillä hetkellä en olisi osannut elää paremmassa parisuhteessa tai kiinnostua tasaisemmasta ihmisestä. En osaa nähdä niitä erheinä, vaan vain osana elämääni. Silloin ne ovat olleet oikeita, juuri sillä hetkellä. Nyt tiedän niiden olevan epäsopivia minulle, mutta ei se niistä tee erheitä minun elämässäni. Sillä hetkellä ja siinä tilanteessa olen toiminut parhaimman kykyni mukaan. Tänään toimisin toisin, mutta elämä onkin kasvattanut minua aika kovalla kädellä ja olen oppinut niistä kokemuksista jotain (tai ainakin ne ovat muuttaneet minua ihmisenä).
Kyllä, olen ollut rakastunut ja olen edelleenkin. En mielelläni puhu rakastumisesta kovin heppoisin perustein, siksi käytän mielummin käsitettä ihastuminen. Tuo ihminen, joka seurustelee tämän hetkisen tietoni mukaan, on sellainen, johon rakastuin. Aika ja paikka tuntuivat katoavan ympäriltä, kun hän katsoi minua silmiin. Tuntui kuin olisi katsonut toista suoraan sieluun. Hän kosketti minun sisimpääni, vaikka ei sitä itse tiedäkään eikä tule koskaan tietämäänkään.
En tiedä miksi, mutta koen, että tuolla kirjoituksellasi yrität tehdä minusta jotenkin tunnekylmän ja kovan ("Minä en usko elämäntilanne ihmisiin, minä uskon rakkauteen."). En minä ymmärrä miten minun näkemykseni poistaisi rakkauden mahdollisuuden elämästä. Minä en vain usko siihen yhteen ainoaan oikeaan vaan kussakin elämäntilanteessa ja hetkessä oikeisiin ihmisiin. Joskus rakkaus kestää koko elämän kahden ihmisen välillä, mutta aika useasti ei. Ihminen muuttuu, elämäntilanne muuttuu ja aina rakkaus ei vain riitä siinä mylläkässä.