parisuhdemielessä tai hetken huviksi?
Kuinka moni esim. nettitreffailee?
Itse taidan olla superpassiivinen asian suhteen, sutinaa syntyy kun sitä kaikkein vähiten osaa odottaa. Tai sitten olen vain romantikko...
Jotain säpinää ja flirttiä, ehkä jopa ihastusta on aina elämässäni. Ihastuneena olen onnellinen, enkä uskalla tehdä aloitetta kun en halua menettää onnellisuuttani mikäli tunteeni eivät saisikaan vastakaikua. Odotan sitä hetkeä, että kohtaan ihmisen, jonka kanssa tunne on molemminpuolinen ja niin voimakas ettemme kykene sitä sisällä pitämään.
Kuinka moni esim. nettitreffailee?
Itse taidan olla superpassiivinen asian suhteen, sutinaa syntyy kun sitä kaikkein vähiten osaa odottaa. Tai sitten olen vain romantikko...
Jotain säpinää ja flirttiä, ehkä jopa ihastusta on aina elämässäni. Ihastuneena olen onnellinen, enkä uskalla tehdä aloitetta kun en halua menettää onnellisuuttani mikäli tunteeni eivät saisikaan vastakaikua. Odotan sitä hetkeä, että kohtaan ihmisen, jonka kanssa tunne on molemminpuolinen ja niin voimakas ettemme kykene sitä sisällä pitämään.
Vastaukset 39
Vanhimmat
mutta siitä huolimatta toivon joka hetki, että tapaisin jonkun. Jokainen pitkä katse jää mietityttämään: olisikohan tuo ollut, katseliko se minua, voisimmeko me ehkä... En koskaan tee mitään asian eteen, koska tiedäm, että todennäköisyys on häviävän pieni. Vaikka olenkin kyllästynyt yksinäisyyteen, en lähde etsimään ketään. Nettitreffit tuntuvat liian väkinäisiltä, homobaareihin ja -bileisiin änkeytyminen teennäiseltä, koska en muuten viihdy edes baareissa. Tahtoisin oppia tyytymään tilanteeseeni, mutta en ainakaan vielä ole kyennyt. Ihastun aina silloin tällöin, heteronaisiin tietenkin, enkä tavallaan pidä siitä, vaikka se tuokin ihanan piristysruiskeen päivääni, kun ihana kaunotar katsoo minua pitkään, niin että mahasta kouraisee. Tiedän kuitenkin koko ajan, että jossakin vaiheessa joudun taas kärsimään.
ei olekaan sitten ihme, jos ei löydy sitä kumppania nettitreffeiltä, kun kukaan ei netti-ilmoituksiin vastaa ja ei ole mikään ihme, kun sitä jotain ei löydy baareista, kun kukaan ei sinne uskalla mennä...
Olenkin jo jonkin aikaa ihmetellyt kun mikä siinä on kun kukaan ei enää vastaa netti-ilmoituksiinkaan...Kun kuitenkin tiedän, että naisia on vailla omaa kultaa...Ja miksi selkeästi gay-baarissa olevat lukuisat naiset eivät katsele ketään ympärillä olevia naisia ? Pelkäävätkö että he tulevat nolatuksi?
Valitettava tosiasia on kuitenkin, että todella harvalla se oikea tulee pimpottamaan ovikelloa tai että ihastumisen kohde tekisi aloitteen (työpaikoilla, harrastuksissa, kaupan jonossa?), jos ei itse yhtään tule asiassa vastaan, ts. itse ei osoita minkäänlaisia kiinnostumisen merkkejä...
Miten toinen edes voisi tietää, että on kiinnostunut kun jos ei itse sitä ilmaise? Ja voi...Eihän se kamalan vaivalloista ole vastata muutamalla lauseella johonkin ilmoitukseen, eihän ikinä tiedä miten ihana nainen siellä odottaa:)
netti-ilmoituksia, ne saattavat joillekin olla oikein hyvä idea. Omasta näkökulmastani vain tuntuu kovin teennäiseltä tavata joku ihminen, jonka kanssa ainoana päämääränä sitten onkin kokeilla, synkkaako meillä vai ei. Luultavasti itselläni tulisi valtava paine saada itseni jotenkin kiinnostumaan, vaikken olisikaan kiinnostunut, tai sitten valtava kiire karkuun, jolloin en antaisi itselleni edes aikaa tutustua toiseen ihmiseen sellaisenaan, siis muunakin kuin vain teennäisenä treffiseurana tai palstailmoituksena. Baareissa taas en käy muutenkaan, joten en yksinkertaisesti tiedä, miksi menisisn paikkaan, jossa en viihdy, ja teeskentelisin, että viihdyn siellä vain siksi, että saisin ehkä mahdollisesti bongattua ihmisen, jonka kanssa minulla ei ole oikein mitään yhteistä.
Ei ole molemminpuolisuuden ihmettä osunut kohdalle. Väsyin odottelemaan. Käyn silloin tällöin baareissa, ja netistäkin olen löytänyt fiksuja juttukumppaneita. Ehkäpä joskus...
parisuhdemielessä, enkä hetken huviksi.
En etsi yhden illanjuttuja,enkä seksi seuraa pelkästään.
Vaan ja ainoastaan elämänkumppania.
Luotan, että jonain päivänä kohtaamme....sen oikean kanssa ja se on sitten menoa ja takaisin ei ole paluuta.
Uskon myös siihen, että silloin hän tulee elämääni, kun sitä vähiten odotan.Kun itse olen valmis ja aika on oikea.
En nettitreffaile...en usko, että sieltä voisi löytyä sitä aitoa oikeaa.
Baareissa ja ravintoloissa en tykkää käydä.
Enkä käy lesbobaareissa.
En etsi pintaliitäjiä,seikkailua enkä pelkän seksin vonkaajia.
Olen sitä mieltä, että kannattaa yrittää treffailla sekä netistä ja muualta. Itse en näytä siltä ulkoisesti että kiinnostusta olisi naisiin. Perusheteron näköinen siis. Jos jään odottelemaan tuonne kaupan tiskille,lenkkipolulle et joku minut nappaa niin luulen että pitkäksi aika käy. Ja ihan heti ei tule mieleen, että menisin itse livenä ehdottelemaan jollekkin heteron näköiselle naiselle kaupan tiskillä, että miten olisi lähtisitkö leffaan. Eri asia on ns. perus lepakon näköisillä naisilla ne ainakin tunnistaa toisensa ja minäkin tunnistan ne. Voisin tietenkin liimata talveksi pipoon jonkin naisaiheisen kuvan. Eli etsin kyllä mielummin kun jään odottelemaan. Me kun ollaan vähemmistö niin näitä "jäätelökioski" kohtaamisia, tartuimme samaan tötteröön ja se oli siinä tapahtuu harvoin. Ja mulla kun sattuu olemaan vielä ulkopostilaatikko niin ei voi kurkkia sieltä , että oiskohan postinkantaja kenties hetero vai ylipäätään nainen=)
aktiivisesti, enkä ole löytänyt vielä.
Mutta aion sen oman kullan löytää. Noissa lesbobaareissa suurin osa on pariskuntia, joten ei sieltä ihan helposti mitään löydy.
En enää etsi, enkä ole ollut ihastunut moneen vuoteen. Olen kauhean pettynyt, mutta kyllä minä arvasin, että yksinäiseksi tässä jään.
lämmin halaus sinulle Catsy. Olet sivistynyt ja empaattinen ja sinulla on perusteltuja mielipiteitä, joita vieläpä uskallat esittää, mitä ei voi sanoa puolestakaan pallon tallaajasta. Haastava ja vaikeahko tyylisi keskustella vieraannuttaa monia, mutta varmasti myös jäät useiden takaraivoon päivän ajaksi. Pää pystyyn nyt plikka, olet aarre! Joku vielä kaivautuu kyynisen kuoresi läpi. Näin toivon ja uskon.
Sinulla saattaa olla katkos aivojen ja sydämen välillä rakkausasioissa, niin käy joskus kun on loukattu liian paljon. Rakenna uusi rata ja opi tuntemaan mitä sydämesi haluaa. Et ole mikään toivoton tapaus, kukaan ei ole. Älä kiellä itseltäsi onnen mahdollisuutta vain menneisyyden vuoksi.
Kiitos, tarvitsinkin juuri tuollaista rohkaisua juuri nyt!
että levität kaikki seksi- ja muut kokemuksesi palstoille. Kukaan ei pian uskalla olla kanssasi tekemisissä, koska tietää että homma kirjautuu palstoille. Plus kaikki muut jotka toisen historiaan ja lähipiiriin kuuluvat.
Kuten olet itse kirjoittanut, piirit ovat pienet!!
Yksi "totuus" yhtäälle ja toinen toisaalle on arvelluttavaa, etenkin kun nämä tahot kommunikoivat keskenään.
Mutta oliskohan se jo sosiaalinen itsemurha, että tarjoilee samalla julkisella taholla useita totuuksia!
Sinä et mitenkään voi olla rehellinen ihminen.
tai mimminä. Oisivatko rehellisyyden nimissä ongelmahakuisia?
Itse elän vielä "suruaikaa" kesällä päättyneen suhteen jälkeen, mutta periaatteessa voisin joskus kuvitella vastaavani taikka jopa laittavani treffi-ilmoituksen. Mutta en ehkä odottaisi sellaiselta suuria. Enkä ainakaan pelkkää lyhyttä seksisuhdetta, sellaista en kaipaa taikka sellaiseen varmaan kykenekään. Oikeita ystäviä sen sijaan aina joku uusi elämään mahtuu.
Tuo "odotan, että tapaan jonkun, joka todella kolahtaisi" kuulostaa myös omalta toiveeltani. Niin toivoisin sen vielä tässä elämässä menevän.
ei voi menettää mitään. Verkostautumisesta voisi ottaa business-puolelta vinkkjä myös seuranhakuun.
Aina joku tuntee jonkun ja se taas jonkun kolmannen, joka olisi ketjun ensimmäisellä passeli kuin nenä naamaan! Enkä tällä tarkoita halventavassa mielessä "piiri pieni pyörii" -tyylistä ajatusmallia, mitä tälläkin palstalla on kritisoitu. Jos piirit ovat kerran niin pienet, miksi ei laajennettaisi niitä?
estää tommoset tsydeemit,ei haluta toisen rakastuvan muuhun kun ' muhun itseen ' taikkas toivota toiselle onnee, varsinkin jos tää toinen on sun exäs,kovaa on näis piireis,koettu on.
Kyllä mä etsin sillai jatkuvasti että profiileita on ties missä :D ja pyörin netissä erinäisissä paikoissa.
Kiva olis löytää kavereita, ystäviä, se ihana oma ihminen... ;)
jos vaan viitsii olla aktiivinen.
Itse löysin maailman sulosimman naisen ihan juuri vähän aikaa sitten.
Katsotaan sitten mitähän tästä kehkeytyy?
mitä tästä tulee. Ala tulla kotiin sieltä!
Ei niitä niin vaan löydy täältä pikkukaupungista jossa hymyn sijasta näytetään pitkää naamaa ja jossa ihmiset ovat kylmiä.
ja kylmiä kun ne on kaikki heterosuhteissa eikä kukaa tajua et muita tapoja olla parisuhteesa onkaan,piruparat.
Että mistä niitä naisia oikeasti löytää. Joskus netissä menen chatteihin mutta tuntuu että jokapaikassa on vain feikkejä........saati sitten mies siellä toisella koneella.
Täällä yksi aktiivinen nettideittailija. Tahdon löytää oman kullan vaikka pärjään ihan hyvin yksinkin. Epäsäännöllisen työn ja muiden kiireiden takia nettideittailu on minulle "helpoin" tapa yrittää tutustua muihin kaltaisiini.
Pidän kirjoittamisesta kyllä muutenkin eikä minulla ole kiirettä tavata nettideittituttujani. Jos tuntuu siltä ettei yhteistä ole tarpeeksi, on parempi olla tapaamattakaan.
Käyn myös naisten bileissä ja lähes aina yksin. Automaattinen oletus tuntuu olevan että olemme pari, jos menen bileisiin jonkun kaverini kanssa. Takuuvarmaa, ettei juttuseuraa silloin löydy muista kuin pariskunnista ja homomiehistä :( Parempi siis mennä itsekseen, moikkailla siinä sivussa tutut ja jutella rohkeasti luontevissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa. En ole kovin optimistinen sen suhteen että tyttöystävä löytyisi bileistä, mutta eihän sitä koskaan tiedä :)
Olen saanut monia ystäviä nettideittien kautta ja tapasin siellä myös ex-tytttöystäväni. Minulla on siis vain hyviä kokemuksia nettitreffailusta muutamia tökeröitä miesten viestejä lukuunottamatta.
Vaikka en etsikään kultaa (toivottavasti tulevaa vaimoani) veren maku suussa, teen ainakin itse aktiivisesti jotain asian eteen. Eikä ystäviä kai koskaan voi olla liikaa :)
Minäkin teen asian eteen itse jotain. Netissä on ilmoituksia ja ravintolassa käyn pääasiassa yksin, vaikka siellä ystäviä ja tuttaviakin on. Jos olen kaveini kanssa ravintolassa, kaikki luulevat meitä pariksi ja taas jos olen yksin liikkeellä, kaikki luulevat, että joko olen hetero (!) tai sitten olen niin ikävä tai ilkeä ettei minulla ole kavereita (!)...Ravintolassa kyllä löytyy tuttavia vaikka joka lähtöön, mutta jos heihin vaan keskittyy niin tuntuu, että iltaa menee vain siinä.
Netissä minua kyllä ärsyttää suunnattomasti nämä yhden tai kahden kirjeen kirjoittajat, jotka tekevät johtopäätöksiä siitä millainen olet, vaikkeivat ole edes nähneet kyseistä tyyppiä ollenkaan ja sitten nämä, jotka eivät edes "uskalla" vaivautua treffeille asti...
Kuitenkin pitäisi suhtautua avoimin mielin, sillä eihän koskaan tiedä mistä Hänet löytää. Voihan Hänet löytää deittipalstojen ulkopuoleltakin, mutta myös sieltä, ei kukaan voi tietää;)
Itse etsin netin kautta hetken huvia tai kaveria joskus tuskallisenkin aktiivisesti ja silti löytämättä.
On tullut kokeiltua ties kuinka monet chatit ja seuranhakupalvelut ties kuinka monilla erilaisilla viesteillä ja profiileilla. Samaan törmännyt kuin monet muutkin.. feikkejä.. ja liian ujoja, jotka eivät lopulta haluakaan livenä tavata.
Nyt ajattelin sitten hieman uskaltaa livenäkin etsiä. Jyväskylässä asun ja kai täällä jonkun muunkin naisen seuraa haluavan naisen on oltava seuraa vailla ja sitä haluttava. Vinokinoilemaan ja illalla discoon siis =)
mutta olen liian ujo nettideittailuun. Vaikken muuten ole ujo niin sokkotreffit on jotain sellaista, josta saan paniikkikohtauksen , enkä uskalla mennä treffeille. Siksi on parempi liikkua baareissa, vaikkei sieltä ketään löydykään.
joidenkin on harrastettava pelkkiä nettideittejä ja toivottava joka kerta parasta kun ei omalla paikkiksella ole mestoja missä tavata meikäläisiä : (
Mun mielestä kannattaa pitää silmät auki ja tehdä jotakin asian eteen, jos seuraa haluaa saada. Hymyilyllä on ainakin yleensä positiivinen vaikutus, ja varsinkaan jos ei näytä ihan umpiheterolta.
Nettitreffailut on ollut ihan jees juttu. Mitään ei ole ainakaan menettänyt ja uusiin ihmisiin on mukava tutustua. Mun kohdalle on osunut hienoja ihmisiä, mutta sitä oikeaa ei vain ole löytynyt.
Täällä "oikeassa elämässä" olen vähän ujo tekemään alotteita, ja baareissa viihdyn harvakseltaan. Se vähän hankaloittaa tilannetta. Haavena olisi tällä tomeralla naisella löytää oma, ihana, kaunis vaimoke, joka vähän katsoisi perään, jakaisi arjen, pitäisi huolta ja välittäisi. Vastapalveluksi saisi paljon rakkautta ja ehkä voisin vuorostani opetella vaihtamaan autoomme talvirenkaat.
se kaunis vaimoke odottaa sinua siellä baarissa ja sinä et sinne saavu, koska et siellä käy...?
En voi tietää sitten onko mun vaimoke ollut siellä baarissa, eli me ei voida sillon kohdata. Mutta jos mä tietäisin että se voisi siellä olla, niin toki menisin paikan päälle :)
Haluaisin niin kovasti jakaa elämäni jonkun ihanan naisen kanssa, mutta en todellakaan tiedä, mistä voisin hänet löytää. Pk-seudulla nyt on aina välillä naisten bileitä, mutta ei niistä kyllä löydä ikinä ketään. Tuntuu, että siellä on vain pareja tai sitten ihmiset bilettävät niin tiiviisti omissa porukoissaan, ettei ketään oikein uskalla lähestyä. En koe, että monikaan menisi esim. Hehkuun etsimään seuraa. 3-kymppisenä tunnen itseni sitä paitsi vähän vanhaksi jonnekin DTM:ään, missä keski-ikä taitaa pyöriä enemmän 25:n hujakoilla.
Deittinettiä aina välillä lueskelen, mutta sielläkin on nykyään tosi vähän ilmoituksia. Mistä siis naiset etsivät netissä seuraa?
Minua itseänikin voi tosin olla vaikea löytää, koska olen niin heteronoloinen ja -näköinen. Jos joku siis voisi kertoa, missä kaikki kolmekymppiset naisista pitävät sinkkunaiset piileskelevät, olisin todella kiitollinen!
mistä aikuiset sinkkunaiset löytävät seuraa, koska kaikissa bileissä tuntuu olevan vain pariskuntia ja dtm:ssä suuri osa porukasta on alle 20-v.
on 25 ni kyl siel on varmaan 3-kymppisiäkin;) ihmisiin voi tutustua jonkin asian tiimoilta, esim. jalkapallon, salibandyn, kulttuurin. setalla on erilaisia ryhmiä. sit on malkus. ja mummolaakso. ja naisasialiitto unionilla on omaa toimintaa. sapfo-listan kautta voi tutustua ihmisiin ja sen kautta saa myös tietoa erilaisista tapahtumista ympäri suomen. tänne suomi24-palstalle voi rekisteröidä nimimerkin ja liittää siihen sähköpostiosoitteen. sit osallistuu keskusteluun ja joku kiva tyyppi kiinnostuu susta ja ottaa suhun yhteyttä. tai sit sä siihen:) mun havainto on se, et ehkä keskimäärin puolet ihmisistä joita eri paikoissa liikkuu, on pareja ja toinen puoli ei.
Itselläni on tälläkin hetkellä deittinetissä ilmoitus, jossa etsin seuraa...Seuraa haluaisin juuri heteron oloisesta naisesta ja olen itse naisellinen...Miksi et ole siihen vastannut;)
Olen myös siunun ikäisesi, vuotta vain nuorempi kuin sinä, tosin ehkä ulkoisesti moni saattaa luulla nuoremmaksi:)
Käyn Dtms:ssä usein, yksin. Seuraa etsimässä kyllä. Minäkin näytän aika heterolta, mutta olen kuitenkin lesbo, joten en missään piileskele.
Heh, ehkä me ollaan jo tavattu netin kautta ja todettu, et ei ollu kipinää? :-) En mä tiedä. Oon kuitenkin jonkun verran nettitreffeillä käynyt. Välillä aina lueskelen noita deittinetin ilmoja, mut nyt jotenkin siellä ei oo ollu sellasia, et ne olis kolahtanu. Tarkoitan sitä, että lukiessa pitäis tulla tunne, että on toisen kanssa jotain yhteistä.
En ole sitten itsekään jaksanut laittaa omaa ilmoa. Niitäkin mulla on ollut kuitenkin aika monta. Mutta kuka tietää, ehkä tästä taas aktivoidun. Tämä keskustelu ainakin osoittaa, etten ole ainoa naista etsivä sinkkunainen tässä maassa. :-)
Kiitoksia vinkeistä, täytyy pistää korvan taakse. En kyllä ole ollut täysin toimeton. Olen käynyt nettitreffeillä monien naisten kanssa elämäni aikana, olen käynyt Setassa ja Naisasialiitto Unionissa, opiskelijalesbojen tapaamisissa ja naisten bileissä. Ehkä se vika onkin sitten siinä, etten ihastu kovin helposti. Tällä hetkellä voisi kyllä noissa etsinnöissä taas aktivoitua. Sosiaalinen elämäni on nimittäin aika kauan rajoittunut heterokavereiden kanssa hengaamiseen. Ja siitähän ei tosiaan ole paljon hyötyä, jos joskus haluaisi tavata niitä potentiaalisia tyttöystäviä. Minkä ikäistä porukkaa mahtaa käydä Mummolaakson bileissä?
25-65 mun havaintojen mukaan. valtaosa 35-50. viimeaikoina musiikki on mummiksen bileissä ollu ainakin mun makuun:) eli paljon ei-paritansseja. mummiksella on kuulema kahvilakeskustelutilaisuuksiakin, jonkun teeman pohjalta. muistaakseni naisasialiitto unionin tiloissa. ite en oo käyny.
en etsi aktiivisesti ketään, hirveen harvoin itse asiassa. silloin tällöin tutustun ihmisiin, en kuitenkaan missään erityisessä mielessä, vaan kiinnostuksesta... aika sitten näyttää mitä siitä seuraa. olis aika jäykkää etukäteen määritellä, mitä haluaa, kun ei edes tunne toista.
Olen aivan samanlainen tossa,nyt tosin kokeillut yhtä treffipalstaa,mutta tuntuu niin väkinäiseltä. olis ihana tavata joku ihan "normaalisti" tuolla ulkona jossain. Vaihtaa katseita ja sitä rataa,eikä kysellä toisen elämää alusta loppuun sähköosteja vaihtamalla.