Kundikaverini on käyttänyt huumeita, omien sanojensa mukaan kaikkea, paitsi suonensisäisiä, useiden vuosien ajan. Välillä on pitänyt taukoja, mutta sitten aina ratkennut. Se alkoi käyttää kun sen urheilu-ura meni pieleen fyysisten ongelmien takia. Olen tuntenut kundin vuoden ja seurustelumme aikanakin se on mun tietämättä käyttänyt.
Jätin jätkän jo jossain vaiheessa, mutta aina vaan se jotenkin hivuttautuu taas mun elämään. En kai vaan voi vastustaa sitä. Se on huippujätkä selvänä. Nyt se sanoo olevansa kuivilla, on ollut kesästä asti..jos sitä sit uskoo. Niin ja huumeiden lisäksi sillä tuntuu olevan ongelmia alkoholinki kanssa.
Asiaan siis.. Nyt olen siinä tilanteessa, että en enää tiedä mitä mä tekisin sen kanssa. Se olis mun elämäni mies jos se ei käyttäis huumeita. En tiedä voinko koskaan luottaa siihen täysillä, joten voiko sellaisen ihmisen kanssa ajatella viettävän elämänsä?? Pitäiskö mun yrittää tukea sitä irti huumeista ja viinasta, vai pelastaa itteni siltä taakalta? Toisaalta haluaisin auttaa, toisaalta en tiedä jaksanko sitä pettymysten määrää.. Tiedän, että muhun sattuu vielä ja kovaa jos jatkan sen kanssa.
ps. Parhaillaankin yritän saada sitä kiinni, mutta sen puhelin ei oo päällä.. Pelkään, että sille on sattunut jotain. Tää on eka epäilyttävä juttu, mitä se on tehny sen jälkeen kun otin sen takaisin. Heti siis pelkään pahinta.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia läheisistä? Neuvoja?
Jätin jätkän jo jossain vaiheessa, mutta aina vaan se jotenkin hivuttautuu taas mun elämään. En kai vaan voi vastustaa sitä. Se on huippujätkä selvänä. Nyt se sanoo olevansa kuivilla, on ollut kesästä asti..jos sitä sit uskoo. Niin ja huumeiden lisäksi sillä tuntuu olevan ongelmia alkoholinki kanssa.
Asiaan siis.. Nyt olen siinä tilanteessa, että en enää tiedä mitä mä tekisin sen kanssa. Se olis mun elämäni mies jos se ei käyttäis huumeita. En tiedä voinko koskaan luottaa siihen täysillä, joten voiko sellaisen ihmisen kanssa ajatella viettävän elämänsä?? Pitäiskö mun yrittää tukea sitä irti huumeista ja viinasta, vai pelastaa itteni siltä taakalta? Toisaalta haluaisin auttaa, toisaalta en tiedä jaksanko sitä pettymysten määrää.. Tiedän, että muhun sattuu vielä ja kovaa jos jatkan sen kanssa.
ps. Parhaillaankin yritän saada sitä kiinni, mutta sen puhelin ei oo päällä.. Pelkään, että sille on sattunut jotain. Tää on eka epäilyttävä juttu, mitä se on tehny sen jälkeen kun otin sen takaisin. Heti siis pelkään pahinta.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia läheisistä? Neuvoja?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ne huumeet on kyllä semmoinen juttu, että kannattaa pysyä kaukana. Niinkuin on alkoholikin jos on siitä riippuvainen. Moni hyvä ihminen tuhoutuu päihteiden takia. Itse olen yrittänyt auttaa/tukea/ymmärtää lasteni isää, joka on pahasti riippuvainen huumeista. Meno senkun kovenee ja voin ilokseni huomata, ettei se vaikuta meidän elämään enään. Ymmärsin vuosien päästa, että ei sillä ole merkitystä mitä sanon tai teen, aineet määräävät. Jopa lapset ovat toisarvoisia. Teet niinkuin parhaaksi näet mutta narkkari valehtelee aina kun aukaisee suunsa. Ja eikö se "elämän mies" ole kuitenkin joku, jolla ei ole mitään "mutta kun" piirteitä? Ja vaikka kuinka toivomme "rakastavamme" ihmisen terveeksi, se ei kuitenkaan onnistu. Olisi varmasti "helpompi" elää ilman narkomaanin taakkaa ja sen tuottamia pettymyksiä.Toivotan kuitenkin onnea ja voimia, sillä niitä tulet tarvitsemaan!!
Kirjoitti äidilleen ja läheisille näin kerran!(nyt hän on muuten kuollut)
Olen narkomaani/sairauteni on narkomania.minä rakastan teitä.Mutta älä koskaan usko mitä puhun,sillä minä en itsekään tiedä onko puheeni totta.Älä ruoki rahalla aineiden himoani,älä usko puheitani nälkäkuolemasta tai mistään mikä rahaan liittyy.Älä luule että voit lopettaa huumehimoni,sillä sinä et sitä voi,älä lähde mukaan sääliin jota sinulta haen,sillä sääli on minulle pahasta eikä se minua paranna.Minä rakastan kuitenkin omalla sairaalla tavallani sinua,monia ihmisiä lähelläni,mutta vaikka rakastankin voin minä aiheuttaa tuskaa ilman häpeän tunnetta.Sinä voit välittää minusta,mutta sinun tulisi välittää itsestäsikin,voit olla lähellä ja silti pysyä kaukana.Koska minä olen narkomaani,minun elämää hallitse huumeet ja helvetti,enkä minä tuo sinun lähellesi mitään hyvää ja kaunista.
Ei ainakaan kannata yrittää muokata ja manipuloida sitä ukonrohjakettasi jotenkin erilaiseksi, siitä seuraa pelkkää turhaantumista.
Eikä se nautintoaineiden käyttö ole mikään hirvittävän iso asia. Kokeile itse jotain viinaa ja tupakkaa reilusti harmittomampia nautintoaineita, esim. hamppua, sillä ne ongelmat selviävät.
Hei prinsessa!
Unohda jo et poikakaverisi pääsisi eroon huumeista sinun vuoksesi,ei tule helppoa olemaan,minun m.ystäväni on jo 47v.ja käyttänyt lähes puolet elämästään,eikä tule lopettamaan minun pyynnöstäni,ei toimi niin,halu on kovempi kuin tahto.ainoastaan ulkopuolinen apu ammattiauttajalta saattaa auttaa ja katkaisuhoito ja sekin vain jos hän itse on siihen motivoitunut,vaadit liikoja jos ns.uhraudut hänen takiaan ja odotat vastapalkkioksi lopettamista ettet pety,tulee kovat ajat,harkitse asia tarkkaan mitä aiot tehdä ja keskustele poikaystäväsi kanssa ratkaisusta,asia koskee myös häntä,voimia teille kummallekin tulevaisuuteen.
Luin sun juttus ja ymmärrän että et haluaisi luopua miehestäsi.Mut jos oikein ajatelet niin mitä hänellä on sulle antaa?? oletko valmis käymään hänenkanssa sen helvetin läpi ja elämään siinä loppu ikäsi ja rikkomaan oman elämäsi hänen takia? Oletteko hakeneet ulkopuolista apua asia on niin jos hän itse ei tajua että on kiinni kamassa niin sä et voi häntä sieltä repiä irti vaikka uhraisit kokoelämäsi. tiedän mistä puhun kaikkilla väärinkäyttäjillä on sama asia että pitää itse löytää se mikä ajaa mut tuhoamaan oman ja lähinmäisen elämän. Ajattele muutama kerta kannataako onko siihen tarpeeksi sulla voimavaroja
Jos poikaystäväsi ei ole vielä täysnarkkari,niin älä ihmeessä hylkää häntä.
Paitsi jos tuntuu että kärsit jo nyt itse liikaa.
Mutta mielestäni jos ei kyseessä vielä kovat aineet,niin toivoa on ja paljonkin!
Jos monena päivänä viikossa on saatava pää sekaisin, kysymys on jo täysnarkkarista. Sama se millä sen pään sekoittaa. Ja moni käyttää amfetamiinia, juoden taikka nokkaan, ei suinkaan heti värkeillä. Kannattaa olla varuillaan ja miettiä tarkkaan. Huomaat varmasti aika pian, voiko poikakaverin sanaan lainkaan luottaa. Ole realistinen. Tsemppiä!
Jos monena päivänä viikossa on saatava pää sekaisin, kysymys on pahasti riippuvaisesta henkilöstä. Se on aivan sama, millä sen pään sekoittaa. Ja moni käyttää amfetamiinia juoden tai nokkaan, ei suinkaan heti suonensisäisesti. Huomaat varmasti aika pian kuitenkin voitko luottaa poikakaverisi sanaan. Ne kyllä keksii selitykset, joten ole realistinen ja luota itseesi. Narkomaanin kanssa oleminen on todella kuin ajelisi vuoristoradalla, loppua ei vaan näy. Tsemppiä kuitenkin!
Ei kannata jatkaa sen kanssa. Mä en ainakaan jaksais miettii joka sekuntti, et onkohan se nyt viä hengissä ym.. Sitten kun alkaa ilmeneen jotain hiv:tä tai jotain muuta, niin sitten se on viä kauheempaa. Viä ku joutuu elään sen kaa, koska jättäminen olis niin sydämmetöntä...
Tiedän että oon sydämmetön, mutta omapahan on mokansa jos aineisiin sairastuu/kuolee..
Kiitos kommenteista.
Lisään vielä että kundini on käyttänyt nimenomaan "viihdekäyttöön".. eli just viikonloppusin juhliessa. Mutta kuulemma ollut sellasiakin aikoja, et se ei nukkunut ollenkaan, vaan otti sillon aineita, et taas jaksaa olla hereillä. Syy tähän on se, että se on yötöissä, joten se valvo yöt ja sit päivälläkin ois pitäny tehdä kaikkee.. Tietenkään tää ei oikeuta huumeiden käyttöön, mutta tiedoksi vaan.
Eli ei se kuitenkaan ihan jokapäiväistä käyttöö ole ollut. Mutta silti vakavaa.
Oma mieheni käytti kanssa piriä, kun oli niin paljon tekemistä, eikä tunnit vuorokaudessa riittänyt. Pitkät pätkät se käytti ainetta ennekuin edes tiesin käytöstä. Monen mutkan ja vuoden jälkeen (hänellä on ollut taukoja , jopa vuoden kestäviä ja hänkin oli vain viihdekäyttjä), hän on tänä päivänä pirinisti piikkien kanssa. Kestihän se vuosia ennenkuin hän niin alas vajosi, mutta itse otin jalat alleni jo kauan sitten. Ihmisen, joka ei itse käytä, on mahdotonta seurustella narkkarin kanssa. Toivottavasti poikakaverisi ymmärtää lopettaa, sillä loppu ei näytä hyvältä, jos sitä polkua jatkaa. Eikä ne koskaan myönnä olevansa riippuvaisia....
mutta ei nyt hirmusen hyvältä kuulosta.Ja onko hänellä itsellään haluja vähentää lopettaa huumeita?
Hei princessa, eli poikaystäväsi nauttii piristä.Siitä tulee pidemmän ajan kuluessa tosi ongelma ja on vaikea päästä irti,ei ihmisen tarvi valvoa väkisin yöt läpeensä.yritä saada hänet katkaisemaan se.Jos on pidempään ottanut piriä tulee paskamaisia harhoja ja pelkotiloja ym.ikäviä olotiloja.Olen vierestä seuranut oman miesystäväni pirinkäyttöä eikä mukavalta vierotusoireet näyttänyt/näyttäneet,nyt on onneksi pidempi aika kun ei ole käyttänyt,käsitaipeissa olevat mustelmatkin ovat jo hävinneet(neulan)alkuun riittää nenänkautta mut siitä se tarve suurenee sit.voimia sulle ja yritä keskustella poikaystäväsi kanssa asiasta.minun m.ystäväni on jo 47v eikä tule lopettamaan pyynnöistäni,mut onneksi nyt riittää pilvenpoltto taas.ajateltaa yhteistä elämää ja tulevaisuutta.!!!