Moottoripyöristä on ilmeisesti vedetty jo valtaosa talviunille. Tänään Helsingin kaupunkikieroksella tuli ajossa vastaan vain tusinan verran pyöriä. Kaivopuiston jätskikiskalla oli muutama sitkeä sissi päivystämässä. Ilma oli kyllä ajamiseen mitä parhain.
Sitten varoituksen sana: Melkein kaadoin pyöräni bensamittarin viereen nostaessani sitä keskituelle. Keskituen toinen jalka oli sakokaivon päällä ja kaivon kansi muljahti paikaltaan. Sai siinä hetken vääntää, ennen kuin 250 kiloa oli taas tasapainossa. Olisi ollut näyttävä päätös ajokaudelle kaataa pyörä kylmän aseman pihaan ;) Eli tsekatkaa noi sakokaivon kannet ennen pyörän nostoa jalalle. Niitä ei ilmeisestikään aina tyhjennyksen jälkeen aseteteta kunnolla paikoilleen.
Hyvää loppukautta.
Sitten varoituksen sana: Melkein kaadoin pyöräni bensamittarin viereen nostaessani sitä keskituelle. Keskituen toinen jalka oli sakokaivon päällä ja kaivon kansi muljahti paikaltaan. Sai siinä hetken vääntää, ennen kuin 250 kiloa oli taas tasapainossa. Olisi ollut näyttävä päätös ajokaudelle kaataa pyörä kylmän aseman pihaan ;) Eli tsekatkaa noi sakokaivon kannet ennen pyörän nostoa jalalle. Niitä ei ilmeisestikään aina tyhjennyksen jälkeen aseteteta kunnolla paikoilleen.
Hyvää loppukautta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
bänän just noin.
Pakko oli lopulta päästää irti tupista.
Vilkku ja jarruvipu meni uusiksi.
Ei sitä tankkia kannata niin täyteen ahnehtia, kyllä se piisaa kun sivuseisonnalla täyttää.
jokapyörässä ole edes keskitukea.
Mikäli ollsin pannut pyörän sivuseisontatuen sen sakokaivon kannen päälle se olisi vielä todennäköisemmin kipannut. Kun sivutuki yllättäen pettää on pyörä jo valmiiksi vinossa niin se on sitten menoa...
Eli tarinani opetus oli, että kaivonkansiin ei pidä luottaa sivu- eikä keskitukea käytettäessä.
Poikasena jossainpäin Itä-Suomea vanhempien kanssa karavaanarilomalla ollessamme kaivon kansi pyörähti pystyyn auton takarenkaan alla ja leikkasi asuntovaunusta seinää irti kuin sirkkeli. Mukavasti justiinsa se veskin puoleinen seinä ja likapyykkikorin kohta... oli värikäs näky kun pyykit koristi tien pienarta :)
Tapahtuman jälkeen olen aina varonnut noita kaivonkansia ja muita, sama sitten millä ajelen.
Kerran kun vetäsin pyörätuolila sataa mummon tapamukseen niin hajosi mummolta lonkka.
olen ajatellut ottaa riisikipponi (Harrikkaystävän herja) ulos aina kun ajosäältä vaikuttaa...
viime vuonna ei ollut lunta edes jouluna. Tänä vuonna ilmeisesti vielä vähemmän...
Ajotakin lisävuori pitää vaan napittaa paikoilleen!
Olen yrittänyt saada vanhalle mon amourille ja Yamahalle tallia taloyhtiöstä onnistumatta. Mikäli olisin tallin saanut ajaisin myös aina kelien salliessa ympäri vuoden. Nyt pyöräni menee talvitorkuille syvään kellariin marraskuun lopussa ja herätetään maaliskuun alussa heti kun kelit sallivat.
Ja kauniiksi lopuksi laulamme kaikkien kaltaisteni nykyisten ja entisten virkamiesten tunnarin:
"Born to be Mild"
ei ole liian kaukana (n. 34km Hgistä viisykköstä länteen)niin täältä saapi pari mopedia vielä tallipaikan!!
ja ihan ilman väännöksiä: Snowblind Friend
Galsa tulee aamusin. Sit töissä tunti pitkäks ni taas on galsa. Ja kohonneesta elintasosta johtuen t-paita on ainoo joka mahtuu riuhtomatta ajorotsin alle. Ajan liiterin taakse koko paskan huomenna. Odotelkoot siellä ilmastonmuutosta.
tuli tämä ajokausi lopetettua,mopo on levännyt jo n.kolme viikkoa vaikka ajelemaan olisi vielä päässytkin.
Ajointoa ei myöskään lisää se,kun tiet on suolattu jo moneen kertaan täällä etelässäkin ja alumiiniosat ja suola ovat huono yhdistelmä,niinkuin joku jo jossain ketjussa mainitsikin.
Muutenkin tähän aikaan vuodesta tuppaa lämpöisemmillä keleillä satamaan usein vettä,mikä osaltaan vaimentaa ajohaluja.
Sellainenkin ajatus on vaarallisen usein alkanut kummitella päässä,että kun tässä kymmenen ajokauden ja n.250000km:n aikana on kyllä ehtinyt nähdä ja kokea kaikenlaista tämän lajin parissa,voisi kenties tehdä jotain muutakin,saa nähdä mitä ensi kevät tuo tullessaan...ainakin mopon vaihtaminen on ensikontaktien perusteella parin kauppiaan kanssa,entistäkin vaikeampaa,on sellainen tunne,että mopo kannattaisi hukata nyt kun siitä vielä jotain voisi saada,on ilmeisesti tulossa autoveron muutos joka vaikuttaa myös moottoripyöriin,nähtäväksi jää minkälainen.
Ei muuta kuin,turvallisia ajoreissuja niille jotka vielä ajavat!
Tässä on vielä marraskuussa ollut todella hienoja ajopäiviä Etelä-Suomessa. Eilen innostuin vielä nautiskelemaan 40 km kuivalla asfaltilla ja auringonpaisteessa! No lämpöä oli vain se 4 astetta, jonka rukkaset kädessä eivät edes sormetkaan olleet kuin nakkipaketti. V-Strommissani kun on kyllä "norsunkorvat", muttei lämpökahvoja. Tänäänkin näin yhden lajitoverin ajamassa yhdellä kädellä toisen handun hangatessa suolakuraa visiiristä.
Harrastukseen liittyy aina nousuja ja laskuja. Mutta enpä suosittele lajista luopumista. Ainakaan itselleni eivät uudet harrastukset ole juurtuneet. Yhtenä kesänä kauan sitten kokeilin jopa kolopalloa elikkäs golfia: se elvistely vetäen peräkärryä nurtsia ristiin rastiin sopii Espoon ekonomille, muttei mulle. Oli ne dooriksetkin siellä klubiravintolassa sellaisia hienostelevia harakoita, etten kaipauksella muistele.
Moottoripyöräilystä en luovu koskaan! Tai vasta sitten, kun en enää pääse pyörän satulaan itse, eivätkä vanhainkodin hoitajat viitsi tulla nostamaan.
Muuten --- oma isänikin ajoi prätkällä vielä hiukan tänä kesänä. Ja ikää on sentään jo 78 vuotta! Mutta kyllä tämä taisi olla kuitenkin totuuden nimessä se viimeinen prätkäkesä hänelle.
Tuskinpa moottoripyöräveroon tulee alennusta. Mutta mp-liikkeet eivät ole tässä talouden tilanteessa kovin halukkaita paisuttamaan jo ennestäänkin muhkeita vaihtopyörävarastojaan.
Jos vaihdat pyörääsi, niin kerropa toki minkä ostit! Minäkin aion käyttää talven hiljaisuutta hyväkseni ja hankkia tässä lähiaikoina uuden pyörän. Strommin yritän myydä sitten itse keväällä. Onhan se vähän riskaabelia antautua kahden pyörän loukkoon, mutta toisaalta uusista saa todella hyviä talvitarjouksia ilman vaihtaria.
Pyöräkuume on siis kova. Katotaan miten käy!
--- Reiman ---
Aivan tarpeeksi ehti kyllä vähän kesäisemmilläkin keleillä ajella,hieman yli 20000km.
Yleensä on kyllä vedetty ns.pysyvän lumen tuloon asti,mutta tänä syksynä ei vaan huvittanut,en tiedä alkavatko kilometrit painaa kuskia vai mikä on?
Jaha, että golfia menit sitten kokeilemaan,ei kai siellä golfklubilla vaan tullut rukkasia,kun noin lämmöllä golffaripimuja muistelet?
Itse en voi lajia paljon kommentoida,kun kokemus on vain muutaman harjoituslyönnin mittainen...tosin huomasin kyllä heti,olevani siinäkin lajissa täysin suvereeni,vaan minkä mä sille voin,kun vanhemmat yrittivät aikanaan hyvää tehdä,mutta priimaa tuli!
Omalla kohdallani mopoilusta luopumisesta ei voi sanoa ei koskaan,tosin jos niin käy,tekee luopuminen varmasti enemmän kipeää,kuin aikaisemmasta pääharrastuksesta tähän siirtyminen,no surraan sitä vasta jos niin käy.
Se kuitenkin on varmaa,että jokin pörisevä harrasteväline mulla on jatkossakin,vaikka nelipyöräinenkin.
Parista kivasta lelusta olen kauppaa hieronutkin,vaan ei ole vielä myyjien pyynnit ja ostajakanditaatin tarjoukset kohdanneet.
Sulle toivotan menestystä mopokauppoihin,ilman vaihdokkia onkin helpompi saada hyvät kaupat,kun esim.mun tapauksessa kun vaihdokki on yhden kesän ajettu ja ajamattomia 08:ja myydään melkein pilkkahinnoin.
En halua synkistellä,mutta moottoripyöräveroon tulee muutos lähiaikoina,minkälainen se nähdään pian!
Toivotaan,että virallistenkin maahantuojien hinnat olisivat samaa tasoa kuin rinnakkaistuojien,se rauhoittaisi markkinoita ja vakiinnuttaisi vaihdokkien hintatasoa.
Kun hain keväällä tarjouksia CB 1300:sta ja XJR 1300:sta ilman vaihtaria olivat harmaatuojien "apteekin hinnat" käytännössä samoja kuin virallisten maahantuojien tarjoushinnat. Ostin siis XJR:ni maahantuojan liikkeestä. Tosin heti tilaukseni jälkeen pohjanmaalainen maahantuojan edustaja olisi tarjonnut mulle CB:tä ihan toiseen hintaan kuin olivat mulle alussa luvanneet. En tiedä ajaisinko sillä ellen olisi XJR:ää jo tilannut. Tyytyväinen olen ollut.
Nyt ostajalla on talvi aikaa tinkiä ja katsella. Onnea ja menestystä.
Pyöräytin tänään lenkin lähiympäristössä ja totesin , että autoilijat, joihin itsekin ajoittain lukeudun, yllättyvät tähän vuodenaikaan liikkuvasta moottoripyöräilijästä. Otimme yhden Ducatikuskin kanssa varsin vauhdikkaan lähdön liikennevaloista ja seuraavassa risteyksessä kolmion takaa tulleen autoilijan ilme oli sangen hämmästynyt. Hän oli tarkkaillut vain kaukana takanamme ollutta autojonoa ja oli tulossa risteyksestä reippaan oloisesti suoraan eteemme.
Take care!