Vanhempani ovat eronneet jo kauan aikaa sitten ja äitini meni pari vuotta sitten uusiin naimisiin. He perustivat yrityksen ja sen jälkeen elämäni on ollut välillä yhtä helvettiä.
Isäpuolellani on melko vakava selkäsairaus ja hän nukkuu melko vähän. Äitilläni ei ole ajokorttia, joten he joutuvat käymään töissä yhdessä. Isäpuoleleni siis saa raivokohtauksia kun äitini koittaa herättää häntä töihin. Hän huutaa todella lujaa ja uhkailee tappaa äitini, heittää tavaroita ja joskus heittää äitiäni jollain tavarallani. En tiedä onko hän koskaan lyönyt äitiä. Ymmärrän kyllä isäpuoltani hieman, koska hän syö lääkkeitä, joiden hän sanoo väsyttävän häntä todella paljon. Mutta en enää kestä katsoa ja kuulla kuinka äitini itkee. Mitä voin siis tehdä ?
Isäpuolellani on melko vakava selkäsairaus ja hän nukkuu melko vähän. Äitilläni ei ole ajokorttia, joten he joutuvat käymään töissä yhdessä. Isäpuoleleni siis saa raivokohtauksia kun äitini koittaa herättää häntä töihin. Hän huutaa todella lujaa ja uhkailee tappaa äitini, heittää tavaroita ja joskus heittää äitiäni jollain tavarallani. En tiedä onko hän koskaan lyönyt äitiä. Ymmärrän kyllä isäpuoltani hieman, koska hän syö lääkkeitä, joiden hän sanoo väsyttävän häntä todella paljon. Mutta en enää kestä katsoa ja kuulla kuinka äitini itkee. Mitä voin siis tehdä ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
selvää perheväkivaltaa tiedän kokemuksesta.. ONNEKSI tajusin muuttaa pois himasta jo nuorena..(14v)
Isääsi ei ilmeisesti kiinnosta vähääkään, mitä
sinulle kuuluu?
Saatko häneen yhteyttä, voisitko muutta hänen luokseen?
Opiskelu ja kunnon ammatti ovat poissa laskuista, jos noin pienenä lähdet kadulle.
Eikö äitisi pysty suojelemaan sinua?
Herätä huomio tekemällä lastensuojeluilmoitus kotioloistasi sosiaalitoimistoon.
Sieltä tullaan käymään, tai ainakin äitiisi otetaan yhteyttä; haluaako hän elää sinun kanssasi pelkäämättä koko ajan -
vai haluaako hän, että sinut huostaanotetaan lastenkotiin / sijaiskotiin, jotta hän saa jatkaa
miehensä kanssa.
Sinun ei kuulu elää pelossa, vaan opiskella
ja elää nuoren elämää, etsiä itsellesi ystäviä
ja kasvaa tasapainoiseksi.
Voit itse esittää sosiaalitoimiston lastensuojeluviranomaiselle ukaasin,
ettet suostu enää menemään kotiin kuuntelemaan
isäpuolen huutoa ja äidin itkua.
Pääset samantien pois moisesta kodista!
Hyvä, että joku on ehdottanut yhteydenottoa lastensuojeluun, se on varmasti hyvä asia ja antaa mahdollisuuden puuttua asiaan viranomaistasolla. Pelkästään jo se nostaa kissan pöydälle ja pakottaa miettimään asioita uudelta kantilta. Itseäni ärsyttää tosin tämä tietämättömyyteen ja ennakkoluuloihin perustuva asia, johon törmää jatkuvasti keskustelupalstoilla. Tällä tarkoitan sitä, että ihmiset tuntuvat luulevan, että lastensuojelutyö olisi suurin piirtein sama kuin huostaanotot. Lastensuojelussa huostaanotto on yhtä kuin viimeinen keino lapsen/nuoren tilanteen turvaamiseksi. Pelko lapsen huostaanotosta saa ihmiset jättämään ilmoituksen tekemättä avun tarpeessa olevasta lapsesta. Tästä taas aiheutuu se, että a) lapsi ei saa apua lainkaan b) apu tulee liian myöhään, jolloin lievät keinot eivät ehkä riitä. Ikävää, eikö totta? Toivon todella, että jaksaisimme ajatella lapsen etua silloin, kun avun tarve on suuri ja välitön.
Keskustele äitisi kanssa tuntemuksistasi ja peloistasi. Enemmin lähtisin siitä kuin mistään radikaalisemmasta.
ensiksi äiti menee kiltisti autokouluun, jolloin ongelma auton kanssa on ohi. Lääkkeen vaikutuksen alasena ei saa ajaa autoa, varsinkin jos lääkkeet väsyttävät. Mutta paras ratkaisu on asumusero äidin ja puolison välille.
esim. koulun terveydenhoitajalle perheenne tilanteesta. Hänellä on vaitiolovelvollisuus. Hänen kanssa voit miettiä ratkaisuja tilanteeseen. Mitä nopeammin sen parempi! Itse vaikenin liian pitkään.