Niin järjenvastaistahan tämä on,tiedän. Esikko parivuotias ja kakkonen pieni vaavi ja silti huomaan lähes päivittäin miettiväni kolmatta ja tulevaisuutta kolmen muksun kanssa. Oma ikä painaa, keskituloinen perhe, pieni asunto eikä mieskään pysty paljoa lastenhoitoon osallistumaan, periaatteessa on ihan myötämielinen. Iän myötä riskit on kasvaneet, oma jaksaminen tietenkin mietityttää. Ei oo järkee ei ja pakko kai moiset unohtaa, mutta toisaalta töihinpaluu ei lainkaan motivoi ja nyt ois niin kätevänoloista kun kaikki ois valmiina ja jutut tuoreessa muistissa ja sosiaaliset kuviot kavereineen valmiina. Mutta jos lapset sairateleekin paljon? jne jne...Onko muita samoja miettineitä? Kokemuksia?
Kolmas? Juu EI juu?
höntsis
3235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tavallaan tekis mieli kolmatta, tavallaan ei tiedä uskaltasko. Ja mulla taas olis tilanne, että utut alkais kattoo, että mitä niin paljon lapsia. Ku 2 pitäsi olla riittävä määrä. Ja tavallaan miein, että pitäiskö töihin mennä välillä. En tiiä, tuota aikaakaan ei enää vuositolkulla ole.. Mulla kyllä vanhin jo 4 ja nuorinki jo vuoden.
Meillä kanssa vanhin 13-v, sit toinen 3-v ja nuorin 1-v. Vielä haaveilen, että yhden saisin!
Toisaalta pelottaa, koska täytän ensi kuussa 40-v. Joka päivä ajattelen, että olisi niin ihana tulla kerran vielä raskaaksi. Mieheni on vielä miettivämmällä kannalla, mutta uskon, että jos alkaisin odottamaan, niin olisi iloinen.
No niin,täällä kans yksi joka haaveilee kolmatta.
Vanhempi täyttää jo 5,nuorempi tuli vuoden ja vielä vähän aikaa sitten vannoin että ei enää ikinä! Oon kyllä aina haaveillu isosta perheestä,
ja mikäs se elämässä ois parempaa...
Ne työt voi odottaa varmaan kyllä,vai mitä
tytöt? ;)