rakastettunsa
polkee maahan
ikävän
kulkee vuoksi virtojen
koskee
pimeä vuode
vailla valoa
lämpöä nukkuu
odottaa
aamua, iltaa
roihua
unohduksen liekkiä
intohimon
hiljaista tulta
polkee maahan
ikävän
kulkee vuoksi virtojen
koskee
pimeä vuode
vailla valoa
lämpöä nukkuu
odottaa
aamua, iltaa
roihua
unohduksen liekkiä
intohimon
hiljaista tulta
Vastaukset 6
Vanhimmat
heips, pitkästä aikaa,,
,,,,,,,,,
,,,sitähän tää on
ikävää,,ja ototusta,,
,,,mutkyllä se
kärsivällisyys palkitaan viä,
sanon mä,,*wirn*
,,,,,,,,,
hieno runosi Darkkis,,
,,,varsinkin toi loppuosa;
"odottaa
aamua, iltaa
roihua
unohduksen liekkiä
intohimon
hiljaista tulta"
rakkaudella tirpunen**iSo KiiTs*
ja hyvää alkavaa viikkoa~~
Tälläiseltä pitää runon tuntua!
Joskus eteeni tulee runoja,joista
on vaikeata muodostaa sen vahvuuden
vuoksi,jotain korkeaa kommenttia,kun
ei halua nk.tavanomaista sanoa.
Tämä yksi niistä kun vielä
kelloa vastaan yrittää
pyristellä.
Tämä täytyy järjen ja sisäistyksen
kautta lukea että tajuten kirjoittajan
sielu... tai sanoma.
Oletko kenties suuri runojen
että kirjoittajien lukija.
Vahva ja syvä teksti. Yes.
vähäsanaisuuteni;
upea, kuten Myskin sanoo.
loppu kolisee..
Tulihan tähän tuokio laitettua. Kiitos kannustavista sanoista.
Joku kysyi tuolla, luenko paljon runoja. En oikeastaan, hyvin vähän. Sanat tulevat varmaan vain jostain, järjestäytyvät pareiksi ja jäävät elämään, lopulta kentiea muistoihin tai tyhjille sivuille, jonkun toisen sanoiksi, luettaviksi.