dobermann ensikoiraksi?

olen ajatellut hankkia koiran, jo pitkään.

Tämä ei ole mikään hetken mielijohde, vaan olen erilaisia koirarotuja etsiskellyt jo vuoden päivät ja muutamaa, eri rotuista käynyt katsomassakin (olisin ottanut, mutta toinen ei ollut rekisteröity vaikka niin sanottiin ja toisessa paikassa taas minua ei päästetty sisälle vaan olin eräänlaisessa "välikössä" talossa, sinne tuotiin koira..) Jokatapauksessa olen tässä jonkun aikaa katsellut dobermannia. Minulla on lapsuudesta rodusta kokemusta, mutta näin aikuisiällä ajattelin kysyä muutamaa asiaa:

Miten paljon nämä koirat tarvitsevat OIKEASTI liikuntaa? -en halua että dobbarilla naksahtaa päässä kun ei ole päässyt purkamaan itseään lenkillä tms.

onko dobermannin koulutus kuinka helppoa? -Tiedän että kyseessä on palvelukoira, mutta onko tämä dobermannin koulutus todella jonkinsortin tahtojen taistoa jossa koira murisee ja näyttää hampaita joka sekunti? -en millään jaksaisi uskoa tuollaista
Ilmoita


Tutustua ensin johonkin kasvattajaan ja käydä seuraamassa rotua esim kentillä. Ominaista rodulle on oman perheen suojelu. Siksi on vaikea pitää ensimmäisen koiran kanssa vaikea selvänä sitä, että kuka on pomo ilman väkivaltaa ja kokemusta ... silloin tulee helposti " ongelmakäyttäytymistä" missä koira "ylisuojelee sinua, koska ei usko sinun itsesi pärjäävän. Ja tämä on todella vaikea ongelma käytännössä. Myöskään harva uros tulee toisten vanhvojen urosten kanssa toimeen. Vetäminen hihnassa on enemmänkin sääntö kuin poiikkeus, jos sinulla ei ole kokemusta koulutamisesta. Ystäväsi vähenee puoleen tai häviää kokonaan. Usko minua.. näin vaan on... Jos haluat elämääsi ongelmia.. ota dobermann... konim kokemusta on kolmesta. Rotu on maailman paras jos sinulla on oikeasti kokemusta, aikaa, rahaa, huumoria, vanhat huonekalut, seinät, yms yms... Ja olet itsekin hieman omalaatuinen. Joudut alituiseen puolustamaan koiraasi ja sen tekemisiä.... Jos tunnistat itsesi tästä.... harkitse silti vielä kerran tai kaksi. Ja tosiaan tutustu todella rotuun muutenkin kuin netin tai muun kirjallisuuden kautta.
1 VASTAUS:
päätät ostaa dobermannin... tämän uljaan ja kauniin koiran, koirien kuninkaan... aloita nartulla :)Rakasta sitä! Kohtele hyvin, älä koskaan lyö. Aloita pehmeä koulutus ja kehut heti pennun kotiin tultua. Ja pidä yhteyttä rotuihmisiin ja kunnioita heidän neuvojaan, jos heidän omat dobberinsa käyttäytyvät ok ja ovat ok muutenkin. Muuten vaihda neuvonantajaa!!! Muista yhtämönta mielipidettä kuin koiraa / omistajaakin joissakin asioissa.
+Lisää kommentti
kannattaa ottaa narttukoira, ehdottomasti, sillä narttujen luonne on helpompi. Jos juoksut arveluttavat, leikkuuta koira. Narttukoira kannattaa aina muutenkin leikkuuttaa, jos sillä ei teetetä pentuja, sillä silloin koiran riski sairastua pienenee olennaisesti.

Liikunnan määrä? Dobberilla on huima, eikä sitä kannata vähätellä! Itse käytän koiraa ulkona kolmesti päivässä, joista yksi lenkki on kunnollinen 5-20 kilometrin lenkki usein pyörällä tai hiihtämällä, että koira saa juosta. Irrallaan koiran tietenkin olisi parasta juosta, mutta kokemukseni mukaan dobberit eivät ole mitään "koirapuistokoiria", sillä (varsinkin urokset) joutuvat liian helposti tappeluun dominoivan luonteensa vuoksi ja iso koira saa helposti pahaa jälkeä pienemmille aikaan. Vastuullinen dobberin omistaja kouluttaa koiransa hyvin ja katsoo missä pitää sitä irrallaan.

Sanoisin kuitenkin, että olennaista on huomata, että dobberille ei riitä pelkkä juokseminen, vaan älykäs koira tarvitsee kunnon koulutuksen ja aivojumppaa säännöllisesti. Käytännössä jonkun harrastuksen tai sitten aktivointia kotioloissa reilusti.

Jotta dobberilla ei kilahda, on tärkeää, että koira kasvatetaan pennusta asti johdonmukaisesti, lempeästi, mutta ehdottomin säännöin. Koira pitää totuttaa erilaisiin tilanteisiin, asioihin, ihmisiin ja muihin koiriin jo pentuna. Ja sen pitää tietää paikkansa laumassa, sekä lauman johtaja (isäntänsä).

Dobberille sopiva omistaja on liikunnallinen tyyppi,joka on koirista kiinnostunut myös harrastuksena, ei vain sohvan lämmittiminä. Ihminen joka kykenee kasvattamaan koiraa johdonmukaisesti, lempeästi lellimättä;)

En suosittele ehkä ensimmäiseksi koiraksi, koska dobberin omistajalla ei ole varaa virheisiin kasvatuksessa eikä koulutuksessa, mutta olen kyllä nähnyt onnistuneitakin dobbereita ekoina koirina...
2 VASTAUSTA:
ei kannata dobberia ottaa, ei edes sitä narttua.

Joka vuosi etsii uutta kotia 100-150 aikuista dobberia. Niitä uusia koteja ei meinaa millään löytää ja muutamat sitten joudutaan lopettamaan vaikka eivät olisi edes agressiivisia. Kaikki kun haluaa sen pennun, jota ei ole pilattu puutteellisella "kasvatuksella". Kokematon taas ei helposti pärjää oudon riekkuvan aikuisen kanssa. Pitää tietää tasan mitä tekee.

Hyvin suuri osa on koiria, joille ei ole osattu antaa tapakasvatusta ja riittävää koulutusta.
Ei ne naksahda sen enempää kun muutkaan rodut mutta dominointi voi tulla yllätyksenä. Yleensä oireita on ollut jo pitkään mutta aloittelija ei tunnista niitä. Vasta kun se koira vie voimat ja ahdistaa ja pelottaa ja vieraita ei enää käy, niin sitten ryhdytään tarjottelemaan muualle. Sitten vasta herätään siihen, että ulkoilu on yhtä helvettiä ja koira räyhää ja hajoittaa kodin.

Rotu on todella energinen ja voi uuvuttaa sinut täysin. Dobberi on vähän kuin kuumaverinen hevonen, joka korskuu ja jota täytyy ohjastaa varmasti.

Dobberin kanssa onnistuu jos on sinnikäs ja huumorintajuinen, omistaa rahaa mahdollisten onnettomuuksien varalta. Vakuutus kannattaa ottaa. Johonkin positiiviseen koulutukseen kannattaa osallistua jos ei ole koiria ennen onnistuneesti kouluttanut. On eri asia kouluttaa dobberia kuin jotakin pienempää, rauhallisempaa koiraa.

Kasvattajiin yhteyttä ja kyläilemään. Koulutuskentän vierelle notkumaan ja katselemaan ja kyselemään.
ja lapsuuden "kokemuks... kirjoitti:
ei kannata dobberia ottaa, ei edes sitä narttua.

Joka vuosi etsii uutta kotia 100-150 aikuista dobberia. Niitä uusia koteja ei meinaa millään löytää ja muutamat sitten joudutaan lopettamaan vaikka eivät olisi edes agressiivisia. Kaikki kun haluaa sen pennun, jota ei ole pilattu puutteellisella "kasvatuksella". Kokematon taas ei helposti pärjää oudon riekkuvan aikuisen kanssa. Pitää tietää tasan mitä tekee.

Hyvin suuri osa on koiria, joille ei ole osattu antaa tapakasvatusta ja riittävää koulutusta.
Ei ne naksahda sen enempää kun muutkaan rodut mutta dominointi voi tulla yllätyksenä. Yleensä oireita on ollut jo pitkään mutta aloittelija ei tunnista niitä. Vasta kun se koira vie voimat ja ahdistaa ja pelottaa ja vieraita ei enää käy, niin sitten ryhdytään tarjottelemaan muualle. Sitten vasta herätään siihen, että ulkoilu on yhtä helvettiä ja koira räyhää ja hajoittaa kodin.

Rotu on todella energinen ja voi uuvuttaa sinut täysin. Dobberi on vähän kuin kuumaverinen hevonen, joka korskuu ja jota täytyy ohjastaa varmasti.

Dobberin kanssa onnistuu jos on sinnikäs ja huumorintajuinen, omistaa rahaa mahdollisten onnettomuuksien varalta. Vakuutus kannattaa ottaa. Johonkin positiiviseen koulutukseen kannattaa osallistua jos ei ole koiria ennen onnistuneesti kouluttanut. On eri asia kouluttaa dobberia kuin jotakin pienempää, rauhallisempaa koiraa.

Kasvattajiin yhteyttä ja kyläilemään. Koulutuskentän vierelle notkumaan ja katselemaan ja kyselemään.
KAUNEIN KOIRAROTUNI OLI DOBERMAN, OSTIN SELLAISEN.ÄLYKÄS, KAUNIS,RAKASTETTAVA 20KM PÄIVÄSSÄ LENKKIÄ,RAKKAUTTA,KUNNES UNELMIEN KOIRANI SAIRASTUI N.8VUOTIAANA.Paras,kaunein,hyvän ja rkakkaudellisen kasvatuksen saanneenna.Ihanin,kaunein,uljain koir mielestäni on Doberman..AInoastaan Rakkaudelliseen kotiin.NYT OLEN LIIAN IÄÄKÄS,SIITÄHUOLIMATTA OTTAISIN VAIN DOBERMANNIN.:-P
+Lisää kommentti
Dobermanni oli aikoinaan äärimmäisen aggressiivinen, suojeleva, hallitseva ja varautunut, mutta koiranäyttelyt ja jalostus ovat saaneet siitä paljon sopeutuvaisemman, sosiaalisemman ja paremmin nyky-yhteiskuntaan soveltuvan. Silti dobermanni on edelleen suhteellisen vaativa rotu, eikä sovi aloittelijan koiraksi. Esi-isiensä luonne näkyy siinä vielä tänäkin päivänä jonkin verran, joten kokemusta koirien koulutuksesta olisi oltava jo ennestään, jos aikoo hankkia dobermannin lemmikiksi. Dobermanni tarvitsee määrätietoisen ja tarkan tapakasvatuksen ja peruskoulutuksen, jottei siitä kehittyisi liian hallitsevaa, muita koiria kohtaan aggressiivista ja vieraita kohtaan varautunutta. Jo pennusta alkaen dobermannille on osoitettava sen paikka perheen arvojärjestyksessä. Erittäin tärkeää on myös totuttaa se muihin koiriin ja todistaa sille, että vieraat ihmiset eivät ole minkään lainen uhka. Huonolla koulutuksella dobermannista saattaa tulla ylisuojeleva ja aggressiivinen. Lapsiin dobermanni suhtautuu yleensä lempeästi, mutta uosten ja narttujen välinen käytösero on huomattava. Nartut eivät ole yhtä dominoivia ja hallitsevia kuin urokset, ja nartut ovat yleensä myös tottelevaisempia.
Dobermanni tarvitsee joka päivä runsaasti liikuntaa. Mikäli haluaa pitää dobermanninsa mielen pirteänä ja kunnon hyvänä, tulisi itsekin olla valmiiksi varautunut tarjoamaan koiralle paljon aktiivista liikuntaa, sillä dobermanni on palveluskoira. Sitä käytetään monen laisiin tehtäviin poliisikoiratoiminnasta koirahiihtoon.
Dobermanni ei kestä kylmää ilmaa, sillä sen lyhyt turkki antaa huonon suojan pakkaselta.
Dobermanni sopeutuu hyvin asumaan myös kaupungissa ja kerrostalossa.
T: Sussex spaniel
7 VASTAUSTA:
Edellä kuvattu varsin tyhjentävästi. Ei mielestäni sovi ekaksi koiraksi. On aikuisen, tasapainoisen, määrätietoisen ja koiriin perehtyneen ihmisen koira, ei sovi kaikille. Liikuntaa ja virikkeitä ja oikeanlaista koulutusta tarvitsee PALJON!

Tällä hetkellä vähintään kymmenkunta dobermannia etsii uutta kotia erilaisten ongelmien takia. Tämä jo kertonee jotain. Syinä usein ajanpuute, dobermannin liika dominoivuus, elämänmuutokset, allergia yms.
ollaan täälläkin kirjoitti:
Edellä kuvattu varsin tyhjentävästi. Ei mielestäni sovi ekaksi koiraksi. On aikuisen, tasapainoisen, määrätietoisen ja koiriin perehtyneen ihmisen koira, ei sovi kaikille. Liikuntaa ja virikkeitä ja oikeanlaista koulutusta tarvitsee PALJON!

Tällä hetkellä vähintään kymmenkunta dobermannia etsii uutta kotia erilaisten ongelmien takia. Tämä jo kertonee jotain. Syinä usein ajanpuute, dobermannin liika dominoivuus, elämänmuutokset, allergia yms.
..täällä! :)
http://www.kriegerhof-dobermanns.com/forum/index.php
+toope+ kirjoitti:
pohdinnat, että miten saataisiin vähenemään dobermannien runsas kodinvaihtuvuus tuossa yhden vuoden molemmin puolin.

Sinne vaan lukemaan, josko enin dobberi-into häviäisi.

Missähän sivulla olikaan siitä dobberista, jota ei oltu koulutettu ja rähjää ja hyökkii ja yrittää purra kaikkia vastaantulevia?
Omistajat vasta vuosien päästä ihmettelemään, että onpas mielenhäiriöinen koira, eikä vieraatkaan enää pääse sisälle. Ei siinä mitään muuta vikaa ole kuin kasvatuksen puute tai vähyys. Niin ja jokatilanteessa lässyttely, pentuna ja nuorena.
Kuulemma harrastetaan mutta ei vissiin sitten harrasteta oikein tai riittävästi?
Niin ja sitä koirakokemustakin on kuulemma jo usealta vuodelta. Ei sit vissiin osunut ne kokemukset yhteen dobberin kanssa:/

Se ei ole dobberikokemus, että jollain tuttavalla on koira tai on koiranäyttelyssä päästy silittelemään.
tulikivenkatkuiset kirjoitti:
pohdinnat, että miten saataisiin vähenemään dobermannien runsas kodinvaihtuvuus tuossa yhden vuoden molemmin puolin.

Sinne vaan lukemaan, josko enin dobberi-into häviäisi.

Missähän sivulla olikaan siitä dobberista, jota ei oltu koulutettu ja rähjää ja hyökkii ja yrittää purra kaikkia vastaantulevia?
Omistajat vasta vuosien päästä ihmettelemään, että onpas mielenhäiriöinen koira, eikä vieraatkaan enää pääse sisälle. Ei siinä mitään muuta vikaa ole kuin kasvatuksen puute tai vähyys. Niin ja jokatilanteessa lässyttely, pentuna ja nuorena.
Kuulemma harrastetaan mutta ei vissiin sitten harrasteta oikein tai riittävästi?
Niin ja sitä koirakokemustakin on kuulemma jo usealta vuodelta. Ei sit vissiin osunut ne kokemukset yhteen dobberin kanssa:/

Se ei ole dobberikokemus, että jollain tuttavalla on koira tai on koiranäyttelyssä päästy silittelemään.
vaikka nuori dobberi olisikin äärettömän kiltti ja lähestyttävä mutta omistajalle sen energisyys on liikaa, niin hmm. aina se koira ei silti löydä enää uutta kotia ja joudutaan lopettamaan.

Näitäkin tapauksia on useita ja viime viikolla viimeksi joku kiltti mutta koulimaton oli lopetusuhan alla.
Onko sinulla omaa kokemusta dobberista?

Tekstisi vaikutti kovasti jostain jo valmiista tekstistä kopioiduksi, tässä varmasti halutaan nimenomaan dobberin omistajilta aitoja kokemuksia ja kommentteja.
kuin kopioitua kirjoitti:
Onko sinulla omaa kokemusta dobberista?

Tekstisi vaikutti kovasti jostain jo valmiista tekstistä kopioiduksi, tässä varmasti halutaan nimenomaan dobberin omistajilta aitoja kokemuksia ja kommentteja.
ei tosin omakohtaista kokemusta.
Ihan otin asiat omasta pääkokemusta ja kokemuksesta ja kasvattituttavien kanssa keskusteluista.
kahdesta dobberista kirjoitti:
ei tosin omakohtaista kokemusta.
Ihan otin asiat omasta pääkokemusta ja kokemuksesta ja kasvattituttavien kanssa keskusteluista.
kahdesta dobberista ja parista muustakin koirasta.
Itselläni ei siis ole kokemusta käytöshäiriöistä, koska olen aika napakka kouluttaja.
Mikä on kielletty niin on kielletty. Sallittu on sallittu jne.

Olen keskustellut eri rotujen omistajien kanssa ja aika moni on saanut väärän kuvan rodusta vaikka miten on koittanut etukäteen kysellä.
+Lisää kommentti
Mua käy sua sääliksi, kun kaikki vaan pelottelee. Itellä on jonkin verran kokemusta dobbareista, ja kun mä luin tätä, ni en tienny pitäskö itkee vai nauraa. Ne on tosi upeita koiria, eivätkä oikeesti kovin paljo sen vaikeempia kasvattaa kuin muutkaan. Liikuntaa ne kyllä tarvii, muttei ne kilahda jos ei sitä saa.
8 VASTAUSTA:
eivät halua lukea. Aivan turha "myydä" dobberia helppona koirana.
Kasvattajille palautuu jopa useitakin pentuja per pentue jossain vaiheessa.

On otettu dobberi kun pärjättiin sen suomenpystykorvankin kanssa. Voi pliis.

Tuttavapiirissäni suurin osa on aivan helisemässä pienen seurakoirankin kanssa tai siis sietävät jos jonkinlaista käytöstä. Osa roduista sellaisia, joille voi vallan hyvin opettaa tokoa tai jäljestämistä tai vaikka mitä. Voisi opettaa edes hillittyä käytöstä.

On hiukan helpompi pitää narun päässä hilluvaa muutaman kilon painoista koiraa kuin hilluvaa 40 kiloista koiraa, joka pahimmillaan vielä puolustaa omistajaa ja itseään.

Tuolla dobberifoorumillakin on useita ihmisiä, jotka pähkäilee dobberiongelmien kanssa. Ohjeita tulee jos jonkinlaisia. Osa asiallisia ja osa taas pahentaa tilannetta.

Eikö sinua huoleta se, minkälaisia ne dobberit ovat, jotka joutuvat uuteen kotiin hiukan alle vuoden vanhoina? Osa lopetetaan koska uutta kotia vain ei löydy riittävän ajoissa. Jos kasvattajalla on jo itsellään neljä tai viisi koiraa niin pari keskenkasvuista urosta siihen joukkoon niin on laumataistelua kerrakseen.
dobberikasvattajat kirjoitti:
eivät halua lukea. Aivan turha "myydä" dobberia helppona koirana.
Kasvattajille palautuu jopa useitakin pentuja per pentue jossain vaiheessa.

On otettu dobberi kun pärjättiin sen suomenpystykorvankin kanssa. Voi pliis.

Tuttavapiirissäni suurin osa on aivan helisemässä pienen seurakoirankin kanssa tai siis sietävät jos jonkinlaista käytöstä. Osa roduista sellaisia, joille voi vallan hyvin opettaa tokoa tai jäljestämistä tai vaikka mitä. Voisi opettaa edes hillittyä käytöstä.

On hiukan helpompi pitää narun päässä hilluvaa muutaman kilon painoista koiraa kuin hilluvaa 40 kiloista koiraa, joka pahimmillaan vielä puolustaa omistajaa ja itseään.

Tuolla dobberifoorumillakin on useita ihmisiä, jotka pähkäilee dobberiongelmien kanssa. Ohjeita tulee jos jonkinlaisia. Osa asiallisia ja osa taas pahentaa tilannetta.

Eikö sinua huoleta se, minkälaisia ne dobberit ovat, jotka joutuvat uuteen kotiin hiukan alle vuoden vanhoina? Osa lopetetaan koska uutta kotia vain ei löydy riittävän ajoissa. Jos kasvattajalla on jo itsellään neljä tai viisi koiraa niin pari keskenkasvuista urosta siihen joukkoon niin on laumataistelua kerrakseen.
Tää on just tätä. Ikinä ei sais koskaan ottaa mitään koiraa varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi. Koulutus, kasvatus ja liikunta nii siinä sulla on oikein hyvä pohja iloselle dobbarille. Ei se koiranpito mitää salatiedettä oo. Terveellä maalaisjärjellä pärjää vallan mainiosti minkä koiran kaa tahansa. Paitti luonnevikaisten, tietty.
ja huuhaata kirjoitti:
Tää on just tätä. Ikinä ei sais koskaan ottaa mitään koiraa varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi. Koulutus, kasvatus ja liikunta nii siinä sulla on oikein hyvä pohja iloselle dobbarille. Ei se koiranpito mitää salatiedettä oo. Terveellä maalaisjärjellä pärjää vallan mainiosti minkä koiran kaa tahansa. Paitti luonnevikaisten, tietty.
Kiva että aihe herättää keskustelua..Mutta kaikki ei ole aina niin mustavalkoista. Tottakai on hyvä kertoa kaunistelematta faktat rodusta,koska tosiasia on se että nuoria kodinvaihtaja dobermanneja on tällä hetkellä todella paljon.. :(
Eniten on särähtänyt korviini tuo "EI DOBBERIA ENSIMMÄISEKSI KOIRAKSI" Miksei? Jos tuleva pennunomistaja on kiinnostunut tekemään koiransa kanssa,ei dobermannia niin helpolla pilata,etteikö uusi koiranomistaja voisi opetella koulutuksen saloja yhdessä koiransa kanssa. :) Ympäri Suomea löytyy isompia ja pienempiä treeni-porukoita joihin uudet dobermannin omistajat ovat enemmän kuin tervetulleita..ei me niiin pahoja olla.. ;)) Tuolla foorumin sivuilla mainostettiinkin SDYn järjestämää koiranomistajan kurssia 22.11. 08! Sinne vaan ilmottautumaan!!
+toope+ kirjoitti:
Kiva että aihe herättää keskustelua..Mutta kaikki ei ole aina niin mustavalkoista. Tottakai on hyvä kertoa kaunistelematta faktat rodusta,koska tosiasia on se että nuoria kodinvaihtaja dobermanneja on tällä hetkellä todella paljon.. :(
Eniten on särähtänyt korviini tuo "EI DOBBERIA ENSIMMÄISEKSI KOIRAKSI" Miksei? Jos tuleva pennunomistaja on kiinnostunut tekemään koiransa kanssa,ei dobermannia niin helpolla pilata,etteikö uusi koiranomistaja voisi opetella koulutuksen saloja yhdessä koiransa kanssa. :) Ympäri Suomea löytyy isompia ja pienempiä treeni-porukoita joihin uudet dobermannin omistajat ovat enemmän kuin tervetulleita..ei me niiin pahoja olla.. ;)) Tuolla foorumin sivuilla mainostettiinkin SDYn järjestämää koiranomistajan kurssia 22.11. 08! Sinne vaan ilmottautumaan!!
Hyvä että faktoja tulee esille. Osaako kukaan ylläolevista kertoa miksi kodinvaihtajia on niin paljon?

Miksihän ekaksi koiraksi ei suositella? Siinäpä kysymys jota kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti ennen kuin ottaa. Miksi ei sovi joka ihmiselle? Siinä toinen. Miksi osa neuvoista pahentaa ongelmia? Siinä kolmas. Olisko niin, että mihin tahansa ryhmään ei kannata dobermannin kanssa mennä. Voi tulla vielä pahempia ongelmia.

Muutama teksti osoittaa että kaikki eivät ole riittävästi perehtyneet aiheeseen. Kukaan ei pelottele vaan yrittää estää vahinkoa tapahtumasta. Kertokaa lopuksi miksi kodinvaihtajia on niin paljon????

Näillä varoittelevilla ja ilmeisesti kasvattajien kirjoituksilla on painoarvoa, koska näyttää sille, että he tietävät mistä puhuvat. Viimeinen kysymys: Arvatkaa miksi? Vastaus: ei siksi että kiva tehdä sääntöjä vaan siksi että he tietävät mistä puhuvat. Ja arvatkaa miksi?
kodinvaihtajia on niin paljon kirjoitti:
Hyvä että faktoja tulee esille. Osaako kukaan ylläolevista kertoa miksi kodinvaihtajia on niin paljon?

Miksihän ekaksi koiraksi ei suositella? Siinäpä kysymys jota kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti ennen kuin ottaa. Miksi ei sovi joka ihmiselle? Siinä toinen. Miksi osa neuvoista pahentaa ongelmia? Siinä kolmas. Olisko niin, että mihin tahansa ryhmään ei kannata dobermannin kanssa mennä. Voi tulla vielä pahempia ongelmia.

Muutama teksti osoittaa että kaikki eivät ole riittävästi perehtyneet aiheeseen. Kukaan ei pelottele vaan yrittää estää vahinkoa tapahtumasta. Kertokaa lopuksi miksi kodinvaihtajia on niin paljon????

Näillä varoittelevilla ja ilmeisesti kasvattajien kirjoituksilla on painoarvoa, koska näyttää sille, että he tietävät mistä puhuvat. Viimeinen kysymys: Arvatkaa miksi? Vastaus: ei siksi että kiva tehdä sääntöjä vaan siksi että he tietävät mistä puhuvat. Ja arvatkaa miksi?
Niin, mistäs sinä osaat eritellä kuka ylemmistä on kasvattaja tai kellä on eniten ko. rodusta kokemusta?? Yhtälailla dobberilla pelottelevalla voi olla liian vähän kokemusta näistä ja päinvastoin.

Itse en tunne yhtään ainutta ongelmadobberia, ja tunnen näitä paljon. Kaikki ovat ihanissa kodeissa, kaikki nämä ovat omistajiensa ENSIMMÄISIÄ koiria, joukossa pari alle vuoden ikäistä kodinvaihtajaa! Kasvattajien ja muiden rotuharrastajien avulla koirista kasvaa erittäin yhteiskuntakelpoisia kavereita :)

Itse kulkiessani lenkillä dobermann- ja sakemanninarttujeni kanssa.. Pelkään kyllä enemmän niitä sairaanloisesti räksyttäviä ja rimpuilevia pikkurakkeja entä näitä mahdottomia ei ensikoiraksi sopivia dobbereita! Anteeksi vain.
sinä tiedät? kirjoitti:
Niin, mistäs sinä osaat eritellä kuka ylemmistä on kasvattaja tai kellä on eniten ko. rodusta kokemusta?? Yhtälailla dobberilla pelottelevalla voi olla liian vähän kokemusta näistä ja päinvastoin.

Itse en tunne yhtään ainutta ongelmadobberia, ja tunnen näitä paljon. Kaikki ovat ihanissa kodeissa, kaikki nämä ovat omistajiensa ENSIMMÄISIÄ koiria, joukossa pari alle vuoden ikäistä kodinvaihtajaa! Kasvattajien ja muiden rotuharrastajien avulla koirista kasvaa erittäin yhteiskuntakelpoisia kavereita :)

Itse kulkiessani lenkillä dobermann- ja sakemanninarttujeni kanssa.. Pelkään kyllä enemmän niitä sairaanloisesti räksyttäviä ja rimpuilevia pikkurakkeja entä näitä mahdottomia ei ensikoiraksi sopivia dobbereita! Anteeksi vain.
Että katsokaapa näitä tilastoja uudestaan. Googlettakaa tai tehkää mitä haluatte.. LAittakaa vaikka joka rotu erikseen niin huomaatte että joka rodusta löytyy yhtä paljon kotia vailla olevia alle vuotiaita. Eli eiköhän sitä koiranhankintaa tulisi joka tapauksessa miettiä noin miljoona kertaa ennenkuin siihen ryhtyy.

Eli ei nyt vedetä tätä ongelmaa pelkästään dobbereiden ongelmaksi.
kodinvaihtajia on niin paljon kirjoitti:
Hyvä että faktoja tulee esille. Osaako kukaan ylläolevista kertoa miksi kodinvaihtajia on niin paljon?

Miksihän ekaksi koiraksi ei suositella? Siinäpä kysymys jota kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti ennen kuin ottaa. Miksi ei sovi joka ihmiselle? Siinä toinen. Miksi osa neuvoista pahentaa ongelmia? Siinä kolmas. Olisko niin, että mihin tahansa ryhmään ei kannata dobermannin kanssa mennä. Voi tulla vielä pahempia ongelmia.

Muutama teksti osoittaa että kaikki eivät ole riittävästi perehtyneet aiheeseen. Kukaan ei pelottele vaan yrittää estää vahinkoa tapahtumasta. Kertokaa lopuksi miksi kodinvaihtajia on niin paljon????

Näillä varoittelevilla ja ilmeisesti kasvattajien kirjoituksilla on painoarvoa, koska näyttää sille, että he tietävät mistä puhuvat. Viimeinen kysymys: Arvatkaa miksi? Vastaus: ei siksi että kiva tehdä sääntöjä vaan siksi että he tietävät mistä puhuvat. Ja arvatkaa miksi?
Hei!

Itselläni oli kaksi dobermannia, uros ja narttu. Uros oli meidän ensimmäinen koiramme. Todella mahtava pakkaus, niin upea koira, että halusin samalta kasvattajalta samasta yhdistelmästä itselleni nartun. Myös narttu oli ihan veljensä veroinen; naapuriemme ja ystäviemme mielestä he olivatkin ne "kiltit dobberit"... Onko niitä muunlaisiakin - ajattelin. Kaikki minun tuntemani dobberit olivat aivan ihania perheenjäseniä - kilttejä ja kunnollisia.

Eipä meillä koskaan ollut mitään ongelmia. Uros oli niin vahva ja kovaluontoinen, ettei turhia hötkyillyt, eikä alentunut kenellekään rähisemään saatika tappeleman kenenkään kanssa, vaikka kuinka olisi toinen kähissyt. Urokselleni riitti vain vilkaisu ja sana "ei" Ja se siitä...

Narttuni taas oli sellainen "sovittelija", joka ei koskaan tapellut, ei edes murissut, vaan sitävastoin aina änkesi tappelevien koirien väliin, kuin olisi sanonut "hei, älkää nyt viitsikö... " Aina sai pelätä hänen puolestaan, ettei joku käy kiinni.

Niin siis, molempien kanssa käytiin koirapuistoissa, yksin ja yhdessä sekä myöhemmin kolmistaan nuoremman (nyt 9v) monirotuisen narttuni kanssa. Meillä onkin mahtavia muistoja uintiretkestä Rajasaaressa.

Ja mitä siihen liikuntaan tulee, niin jokainen koira kaipaa liikuntaa, olipa rotu mikä hyvänsä. Ei koiraa lenkeillä väsytetä!!! Jos haluat rauhoittaa dobberin, pistä koirasi ajattelemaan. Etsimisleikki oli meidän suosikkimme...

Ihmisestä hihnan päässä riippuu se, sopiiko dobberi ensimmäiseksi koiraksi, vai ei. Koiralle on aina oltava aikaa, se on ehto numero yksi. Toinen on rajat ja rakkautta , muttei välttämättä tässä järjestyksessä... ;) Koulutusta vaatii jokainen koira, olipa rotu mikä hyvänsä. Seuroista saa tähän apua! Kolmas on se, että koiralta vaaditaan tai sille sallitaan tänään sama asia kuin huomenna tai ensi vuonna - eli johdonmukaisuus.

Mielestäni dobberin kasvatuksessa pätee hyvin kasvattajamme antama neuvo: ensin dobberia kasvatetaan 1. vuosi ja sitten vasta koulutetaan... Näin se oli meillä ja tulokset puhuivat puolestaan - huolimatta siitä että uroksemme oli pentueensa pomo ja ensimmäinen koiramme ikinä. Uroksemme oli kovaluonteinen, mutta toisaalta todellinen nallekarhu, sylikoira, mammankulta. Eikä hän asettanut koostaan tai voimistaan huolimatta koskaan kyseenalaiseksi sitä, kuka oli pomo...

Narttuni taas oli veljeään pehmeämpi ja erittäin feminiininen, mutta jolta löytyi vaadittaessa/tarvittaesssa sitä dobberin tulta ja tappuraa. Luonnetestinkin perusteella...

Kävimme koulutuksessa, seurakoira-ja palveluskoirakoulutus, myöhemmin suojelu ja toko, vain uroksemme kanssa. Narttuni koulutin itse, ja kävimme näyttelyissä sekä harrastimme agilityä ja talvisin hiihtovedätystä järvenjäällä. Uroksemme taas oli suurimmalle osalle tuomareista liian suuri, säkä 77 ja kilot 56, joten näyttelyt sai sitten niiden parin tarpeellisen ykkösen jälkeen unohtaa... Narttuni ei onneksi ollut ihan niin suuri kuin veljensä, uroksen mitoissa melkein,säkä 68, mutta kroppa kertoi kyllä, että tyttöjä ollaan... Molemmat dobberini olivat luonnetestattuja, ja muidenkin kuin vain meidän "hyviksi havaitsemia".

Saimme viettää yhdessä ihanat ja onnelliset 11v.Uroksemme siirtyi Sateenkaarisillalle 2004 ja narttuni 2007. Sisarukset siis miltei samanikäisinä 11v 1kk ja 11v. 3kk.

Ikävä on niin kova, että täytyi vaihtaa rotua.

Kuitenkin, sydän sykkii aina dobbereille.
Doberman - the king of the Dogs - forever
dobermanforever kirjoitti:
Hei!

Itselläni oli kaksi dobermannia, uros ja narttu. Uros oli meidän ensimmäinen koiramme. Todella mahtava pakkaus, niin upea koira, että halusin samalta kasvattajalta samasta yhdistelmästä itselleni nartun. Myös narttu oli ihan veljensä veroinen; naapuriemme ja ystäviemme mielestä he olivatkin ne "kiltit dobberit"... Onko niitä muunlaisiakin - ajattelin. Kaikki minun tuntemani dobberit olivat aivan ihania perheenjäseniä - kilttejä ja kunnollisia.

Eipä meillä koskaan ollut mitään ongelmia. Uros oli niin vahva ja kovaluontoinen, ettei turhia hötkyillyt, eikä alentunut kenellekään rähisemään saatika tappeleman kenenkään kanssa, vaikka kuinka olisi toinen kähissyt. Urokselleni riitti vain vilkaisu ja sana "ei" Ja se siitä...

Narttuni taas oli sellainen "sovittelija", joka ei koskaan tapellut, ei edes murissut, vaan sitävastoin aina änkesi tappelevien koirien väliin, kuin olisi sanonut "hei, älkää nyt viitsikö... " Aina sai pelätä hänen puolestaan, ettei joku käy kiinni.

Niin siis, molempien kanssa käytiin koirapuistoissa, yksin ja yhdessä sekä myöhemmin kolmistaan nuoremman (nyt 9v) monirotuisen narttuni kanssa. Meillä onkin mahtavia muistoja uintiretkestä Rajasaaressa.

Ja mitä siihen liikuntaan tulee, niin jokainen koira kaipaa liikuntaa, olipa rotu mikä hyvänsä. Ei koiraa lenkeillä väsytetä!!! Jos haluat rauhoittaa dobberin, pistä koirasi ajattelemaan. Etsimisleikki oli meidän suosikkimme...

Ihmisestä hihnan päässä riippuu se, sopiiko dobberi ensimmäiseksi koiraksi, vai ei. Koiralle on aina oltava aikaa, se on ehto numero yksi. Toinen on rajat ja rakkautta , muttei välttämättä tässä järjestyksessä... ;) Koulutusta vaatii jokainen koira, olipa rotu mikä hyvänsä. Seuroista saa tähän apua! Kolmas on se, että koiralta vaaditaan tai sille sallitaan tänään sama asia kuin huomenna tai ensi vuonna - eli johdonmukaisuus.

Mielestäni dobberin kasvatuksessa pätee hyvin kasvattajamme antama neuvo: ensin dobberia kasvatetaan 1. vuosi ja sitten vasta koulutetaan... Näin se oli meillä ja tulokset puhuivat puolestaan - huolimatta siitä että uroksemme oli pentueensa pomo ja ensimmäinen koiramme ikinä. Uroksemme oli kovaluonteinen, mutta toisaalta todellinen nallekarhu, sylikoira, mammankulta. Eikä hän asettanut koostaan tai voimistaan huolimatta koskaan kyseenalaiseksi sitä, kuka oli pomo...

Narttuni taas oli veljeään pehmeämpi ja erittäin feminiininen, mutta jolta löytyi vaadittaessa/tarvittaesssa sitä dobberin tulta ja tappuraa. Luonnetestinkin perusteella...

Kävimme koulutuksessa, seurakoira-ja palveluskoirakoulutus, myöhemmin suojelu ja toko, vain uroksemme kanssa. Narttuni koulutin itse, ja kävimme näyttelyissä sekä harrastimme agilityä ja talvisin hiihtovedätystä järvenjäällä. Uroksemme taas oli suurimmalle osalle tuomareista liian suuri, säkä 77 ja kilot 56, joten näyttelyt sai sitten niiden parin tarpeellisen ykkösen jälkeen unohtaa... Narttuni ei onneksi ollut ihan niin suuri kuin veljensä, uroksen mitoissa melkein,säkä 68, mutta kroppa kertoi kyllä, että tyttöjä ollaan... Molemmat dobberini olivat luonnetestattuja, ja muidenkin kuin vain meidän "hyviksi havaitsemia".

Saimme viettää yhdessä ihanat ja onnelliset 11v.Uroksemme siirtyi Sateenkaarisillalle 2004 ja narttuni 2007. Sisarukset siis miltei samanikäisinä 11v 1kk ja 11v. 3kk.

Ikävä on niin kova, että täytyi vaihtaa rotua.

Kuitenkin, sydän sykkii aina dobbereille.
Doberman - the king of the Dogs - forever
Ihan tuli tippa silmään, kun luin tekstisi..sydän sykkii täälläkin Doppereille.. t. Anna ja Ninja 8kk (dopperi tyttö)
+Lisää kommentti
Olet uskomattoman epäkohtelias! Monet ovat vastanneet sun kyselyys ja koittanu auttaa sua saamaan tärkeetä tietoo dobermannista ja sä annat niille noin ilkeän kuuloista palautetta. Jos heillä on lemmikkinä dobermanni tai he tuntevat sellaisen, he varmaankin myös tietävät sen luonteesta paljon. Minulla on dobermanni lemmikkinä ja haluan huomauttaa sinulle, että dobermannin koulutuksessa on oltava hyvin määrätietoinen, eivätkä kaikki siinä onnistu. Kennel-liitto piti jonkin aikaa sitten netissä kyselyn, jossa kysyttiin eri koirarotujen aggressiivisuutta omistajaa, vieraita ihmisiä, vieraita koiria ja saman perheen kotieläimiä kohtaa. Siinä kyselyssä sai kertoa oman koiransa aggressiivisuudesta. Riittävästi vastauksia tuli 49:stä eri rodusta. Dobermanneista omistajia kohtaan aggressiivisia oli 1,6 %, vieraita ihmisiä kohtaan 13,7 %, vieraita koiria kohtaan 36,6% ja saman perheen koiria kohtaan 18,5%. Samalla dobermanni oli yksi luettelon aggressiivisimmista roduista tulosten perusteella. Minullakin on dobermanni (uros), eikä se siedä yhtä ainutta koiraa kintereillään. Ainoastaan juoksuaikana se ei ärhentele uroksille. Myöhemmin kuulin, että sen isä oli myös aggressiivinen, jonka takia koirani sisarista kaikilla esiintyi jonkin laista aggressiota. Kuulin jonkin aikaa sitten myös tapauksesta, jossa yksi dobermanni surmasi kaksi samassa perheessä asuvaa parsonrussellinterrieriä sillä välin kun niiden omistajat olivat kauppareissulla ja koirat kolmisin kotonaan. Dobermannista on ollut julkisesti aihetta, että ennen kuin kasvattajat antavat pentuja uusille omistajille, tulisi nähdä näiden osaavan kouluttaa dobermannin kaltaisia rotuja oikealla tavalla. Jotkut dobermannien kasvattajat pitävät jopa kyselyitä koiransa pentujen tulevilta omistajilta siitä, mihin kaikkeen on kiinnitettävä huomiota koiran koulutuksessa ja millä tavoin. Dobermannin koulutus on ollut monille haastavampaa kuin he ovat varronneet ja dobermanni onkin yksi niistä roduista, jotka saavat eniten piikkejä (joutuvat lopetettavaksi) käytöshäiriöiden, eli pieleen menneiden koulutusten, vuoksi. Neuvot dobermannin koulutuksesta kannattaa siis ottaa vakavasti, löysäpinna!
1 VASTAUS:
Itsekkin olen sitä mieltä että rotu ei kaikille sovi,varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi. Itselläni on saksanpaimenkoiria ja dobberi. Se miksi en suosittele ensimmäiseksi koiraksi on: että pitäisi olla jonkin näköistä kokemusta koirien kouluttamista ja olla itse valmis harrastamaan koiran kanssa. Tylsistyneenä rotu on "pommi")(keksii itse omaa tekemistä:)). Koulutuksessa pitää olla määrätietoinen ja kärsivällinen. Ensimmäiseksi koiraksi suosittelin jotain joka ei olisi palvelus koira.

Joku sanoi tuolla että aikuisia kodinvaihtajia on paljon, ja se on kyllä totta. Suurin osa koirista on noin pari vuotiaita jolloin koira alkaa testaamaan omistajaansa, ja sitä kaikkien hermot ei kestä.

Tämä kuulostaa ehkä pelottelulta mutta kannattaa kuunnella ihmisiä joilla kokemusta näistä koirista löytyy.. sillä taas säästämme yhden kodin vaihtaja koiran...
+Lisää kommentti
minulla on ollut ensimmäisenä pentu koirana dobermann.. se oli kyllä todella itsepäinen ja muutenkin tosi jääräpää.. mutta kunnon rajoilla sain siitä todella hyvän koiran itselleni :)johdomukaisuudella pärjää oikein hyvin.. ne mitä ei saa tehdä aikuisena, niin ei pentunakaan.
Ilmoita
Tein edelliseen kirjoittamaani tekstitykseen vahingossa vakavan kirjoitusvirheen. Minun piti kirjoittaa, että koirani ei ärhentele juoksuaikana nartuille, mutta kirjoitin vahingossa, että uroksille. Pahoittelen virhettä.
14 VASTAUSTA:
Lopettakaa kinastelu! Minusta on mukava lukea tietoa dobermannista, koska meinaan itsekin hankkia semmoisen lemmikiksi tulevaisuudessa. Tämän kyselynne kautta luulisi kuulevan dobermannista ja sen koulutuksesta paljon samoja mielipiteitä ja järkevää tietoa, mutta neuvottelunne on mennyt semmoiseksi kinasteluksi, että taidan pian hermostua ja etsiä toisen lähteen, josta saan dobermannista yksimielistä, tarkkaa tietoa. Tässä keskustelussa dobermannista kinastellaan jo kuin sudesta! Kertokaapas nyt tarkkaan, millainen dobermanni todella on ja kannattaako sitä hankkia vailla kokemusta koirien kouluttamisesta, sillä minulla ei ole itselläni ollut koiraa aiemmin. Saanko teiltä siihen yksimielistä tietoa vai teenkö siitä oman kyselyn? Toivottavasti teette sovun ja kerrotte minulle ja muille dobermannista haaveileville >>oikeaa>> tietoa dobermannin koulutuksesta, soveltuvuudesta ensimmäiseksi koiraksi ja muuta tärkeää rodusta.
Pirmis kirjoitti:
Lopettakaa kinastelu! Minusta on mukava lukea tietoa dobermannista, koska meinaan itsekin hankkia semmoisen lemmikiksi tulevaisuudessa. Tämän kyselynne kautta luulisi kuulevan dobermannista ja sen koulutuksesta paljon samoja mielipiteitä ja järkevää tietoa, mutta neuvottelunne on mennyt semmoiseksi kinasteluksi, että taidan pian hermostua ja etsiä toisen lähteen, josta saan dobermannista yksimielistä, tarkkaa tietoa. Tässä keskustelussa dobermannista kinastellaan jo kuin sudesta! Kertokaapas nyt tarkkaan, millainen dobermanni todella on ja kannattaako sitä hankkia vailla kokemusta koirien kouluttamisesta, sillä minulla ei ole itselläni ollut koiraa aiemmin. Saanko teiltä siihen yksimielistä tietoa vai teenkö siitä oman kyselyn? Toivottavasti teette sovun ja kerrotte minulle ja muille dobermannista haaveileville >>oikeaa>> tietoa dobermannin koulutuksesta, soveltuvuudesta ensimmäiseksi koiraksi ja muuta tärkeää rodusta.
Minusta se riippuu täysin ihmisestä/persoonasta itsestään kykeneekö hän tarjoamaan dobermannille kodin. Dobermanni on upea rotu mutta vain osaavissa käsissä yhteiskuntakelpoinen. Mieti todella onko sinusta siihen.

Minä hankin ensimmäisen dobberini eikä mikään ole tullut pennun kanssa yllätyksenä. Etukäteen tiesin jo mitä odotan. Pentu on välillä rasittavan vilkas ja täynnä energiaa. Kovapäinen pentu koettelee päivittäin hermoja mutten anna periksi. On oltava selkeät säännöt ja rajat tälläisen rodunyksilön kanssa. Dobermannia ei voi jättää sosiaalistamatta tai kouluttamatta eikä se saa päästä niskan päälle. Näissä asioissa mennään metikköön ja siksi on paljon dobermmaneja kodin vaihtajina. :(
Moimoivuan kirjoitti:
Minusta se riippuu täysin ihmisestä/persoonasta itsestään kykeneekö hän tarjoamaan dobermannille kodin. Dobermanni on upea rotu mutta vain osaavissa käsissä yhteiskuntakelpoinen. Mieti todella onko sinusta siihen.

Minä hankin ensimmäisen dobberini eikä mikään ole tullut pennun kanssa yllätyksenä. Etukäteen tiesin jo mitä odotan. Pentu on välillä rasittavan vilkas ja täynnä energiaa. Kovapäinen pentu koettelee päivittäin hermoja mutten anna periksi. On oltava selkeät säännöt ja rajat tälläisen rodunyksilön kanssa. Dobermannia ei voi jättää sosiaalistamatta tai kouluttamatta eikä se saa päästä niskan päälle. Näissä asioissa mennään metikköön ja siksi on paljon dobermmaneja kodin vaihtajina. :(
Millainen koira dobermanni on?
Hyvin vilkas. Vaatii paljon liikuntaa(tärkeää päästä vapaana juoksemaan) ja tekemistä, muuten purkautuu herkästi esim kodin tuhoamisena.
Ensimmäinen vuosi on äärimmäisen tärkeä. Koiraa pitää sosiaalistaa eri paikoissa ja tilanteissa, koulutus aloitetaan heti uuteen kotiin saavuttaessa leikin varjolla. Luoksetulo on syytä opettaa myös heti,liikaa näkee "haavi-dobbereita".. ;)
Pelkän komean ulkomuodon takia ei kannata dobermannista haaveilla, tarvitsee vähintään peruskoulutuksen, onhan se palveluskoira..ei ole onnellinen sohva-champpioonina. Mutta tervepäinen rodun edustaja ei koti oloissa turhia silti hötkyile. Rakastaa omaa perhettään paljon ja vilpittömästi,vahtii myös yleensä kovaäänisesti taloaan ja autoaan. Monet ovat myös herkkävatsaisia,joten sopiva ruoka tärkeää. Ovat aktiivisuutensa vuoksi melko herkkiä onnettomuuksille, joten hyvä vakuutus ehdoton.
Kannatta tutustua erilaisiin yksilöihin ja harrastajiin,niin selviää paljon. Myös kasvattajiin kannattaa olla yhteydessä, useammat kyllä mielellään kertovat rodusta,toivottavasti rehellisesti. Mistä päin aloittaja on?
+toope+ kirjoitti:
Millainen koira dobermanni on?
Hyvin vilkas. Vaatii paljon liikuntaa(tärkeää päästä vapaana juoksemaan) ja tekemistä, muuten purkautuu herkästi esim kodin tuhoamisena.
Ensimmäinen vuosi on äärimmäisen tärkeä. Koiraa pitää sosiaalistaa eri paikoissa ja tilanteissa, koulutus aloitetaan heti uuteen kotiin saavuttaessa leikin varjolla. Luoksetulo on syytä opettaa myös heti,liikaa näkee "haavi-dobbereita".. ;)
Pelkän komean ulkomuodon takia ei kannata dobermannista haaveilla, tarvitsee vähintään peruskoulutuksen, onhan se palveluskoira..ei ole onnellinen sohva-champpioonina. Mutta tervepäinen rodun edustaja ei koti oloissa turhia silti hötkyile. Rakastaa omaa perhettään paljon ja vilpittömästi,vahtii myös yleensä kovaäänisesti taloaan ja autoaan. Monet ovat myös herkkävatsaisia,joten sopiva ruoka tärkeää. Ovat aktiivisuutensa vuoksi melko herkkiä onnettomuuksille, joten hyvä vakuutus ehdoton.
Kannatta tutustua erilaisiin yksilöihin ja harrastajiin,niin selviää paljon. Myös kasvattajiin kannattaa olla yhteydessä, useammat kyllä mielellään kertovat rodusta,toivottavasti rehellisesti. Mistä päin aloittaja on?
Ehkä säästän dobermannihaaveet myöhempään. Ehkä hankin ensiksi jonkin helpomman rodun, jotta pääsen varmasti kärryille koirien koulutuksesta. Dobermannia olen ihaillut jo pitkään, mutta kai se on turhan vaativa rotu ja sen tarjoamat haasteet saattaa huomata liian myöhään. Liikuntaa olen valmis tarjoamaan koiralle millä mitalla hyvänsä, mutta koiran peruskoulutuksesta ja tapakasvatuksesta minulla ei ole paljoa kokemusta. Olen kuullut, että irlanninvesispanieli sopii aloittelijan koiraksi, koska se ei ole kovin hallitseva tai temperamenttinen, eikä se ole yleensä aggressiivinen. Irlanninvesispanieli alkoi kiinnostaa minua eniten, kun tulin siihen tulokseen, että dobermanni olisi hyvä hankkia vastaa kokeneempana. Irlanninvesispanielin turkinhoito taitaa olla melko vaativaa, mutta rupean ehkä harkitsemaan semmoisen hankkimista lemmikiksi ja siirrän dobermannin hankkimisen jonnekin tulevaisuuteen. Parasta aloittaa jostakin helpommasta rodusta, mutta ietysti irlanninvesispanielinkin koulutuksesta ja kasvatuksesta on neuvoteltava vielä jonkin sen kasvattajan kanssa. Kiitos näistä tiedoista, joita olen saanut teiltä dobermannista. Hankin semmoisen kai joskus aikanaan lemmikikseni.
T: Pirmis
Pirmis kirjoitti:
Ehkä säästän dobermannihaaveet myöhempään. Ehkä hankin ensiksi jonkin helpomman rodun, jotta pääsen varmasti kärryille koirien koulutuksesta. Dobermannia olen ihaillut jo pitkään, mutta kai se on turhan vaativa rotu ja sen tarjoamat haasteet saattaa huomata liian myöhään. Liikuntaa olen valmis tarjoamaan koiralle millä mitalla hyvänsä, mutta koiran peruskoulutuksesta ja tapakasvatuksesta minulla ei ole paljoa kokemusta. Olen kuullut, että irlanninvesispanieli sopii aloittelijan koiraksi, koska se ei ole kovin hallitseva tai temperamenttinen, eikä se ole yleensä aggressiivinen. Irlanninvesispanieli alkoi kiinnostaa minua eniten, kun tulin siihen tulokseen, että dobermanni olisi hyvä hankkia vastaa kokeneempana. Irlanninvesispanielin turkinhoito taitaa olla melko vaativaa, mutta rupean ehkä harkitsemaan semmoisen hankkimista lemmikiksi ja siirrän dobermannin hankkimisen jonnekin tulevaisuuteen. Parasta aloittaa jostakin helpommasta rodusta, mutta ietysti irlanninvesispanielinkin koulutuksesta ja kasvatuksesta on neuvoteltava vielä jonkin sen kasvattajan kanssa. Kiitos näistä tiedoista, joita olen saanut teiltä dobermannista. Hankin semmoisen kai joskus aikanaan lemmikikseni.
T: Pirmis
tahansa niin harva koira ei aiheuta päänvaivaa käytöksellään. Näen päivittäin riekkuvia eritotuisia koiria ja jos ne olisivat suurempia niin kyyti olisi kylmää.

Jos nyt joutuisit vääntämään hermoja solmuun tuon spanielin kanssa niin ainakaan et luultavasti joudu niin suuriin vaikeuksiin kuin mitä dobberin kanssa joutuu ns samoilla oireilla.
Ihan jo senkin vuoksi, että spanieli on pienempi ja sillä ei ole sisällään niin suurta suojeluvaistoa.

Väärin kasvatettu dobberi on vaarallinen myös omistajalleen tai perheen jäsenille tai lasten kavereille.

Itse osaan jo kasvattaa koiran pennusta lähtien, enkä näin ollen joudu taistelemaan koiran kanssa juuri lainkaan.
Tiedän jo etukäteen mitä pentu missäkin iässä puuhailee ja osaan ohjata sitä oikeaan suuntaan.
En päästä koiraa sänkyyn enkä sohvalle niin ei tarvitse vääntää senkään asian kanssa.

Jossain aiemmassa viestissä tässä keskustelussa on linkki dobermann-foorumiin. Tiedoksi jollekin.

Huonosti kasvatettu dobberi tai epäonnistunut kasvatus (ilman syyllistämistä;), voidaan puhua johtajuusongelmasta. Tässä muutamia juttuja mitä on tullut sekä nähtyä, että koettua ja kuultua. Kaikkia en onneksi kokenut.

Repii hihnassa niin, että hartiat kipeytyy ja hento nainen tai heikko mies ei saa koiraa pidettyä kiinni. Joudut kulkemaan tiukassa takakenossa, että saat kengille edes jotain pitoa.

Hyökkäilee polkupyörien, ihmisten, autojen ja koirien perään. Räyhää kaikille.
Karkailee, ylisuojelee ihmistä.

Haukkuu vieraille niin, ettei kukaan uskalla tulla sisälle.
Haukkuu tai murisee sisällä ja jopa nappaa kiinni. Varsinkin jos sitä kieltää, päässyt pahasti pomoksi.

Seuraa sisällä koko ajan. Jos menet eri huoneeseen ja laitat oven kiinni niin alkaa armoton vinkuminen tai haukkuminen.
Dibberin sisällä on leikisti oikeesti pilli. Se on yksi dobberin ärsyttävimmistä puolista. Puhutaan, että koira "piippaa". Se voi tehdä sitä kaiken aikaa tai vähemmän, riippuu myös hiukan koulutuksesta.

Hyppii sohvilla niin, että ne hajoaa. Syö sohvat, seinät, lattian ja muut huonekalut. Varastaa pöydältä ja kaapista ja karkaa ikkunasta.

Kuolaa kun haistaa jotain herkkua.

Kärsii eroahdistuksesta ja huutaa kuin tapettava ja saat häädön.

On niin iloinen ja eloisa, että pikkulapset lentää vahingossa seinään tai pitkin lattioita kun koira vähän pyörähtää.

Tökkää kuonollaan hellyyden vuoksi niin, että huulesi halkeaa tai vuotaa ainakin verta ja turpoaa.

Jalkasi ovat ensimmäisen vuoden mustelmilla kun ainakin uroksella on niin kiire mamman luokse mutta jarrut ei vielä toimi.

Kaikki nämä ovat enemmän tai vähemmän ongelmana jos et tiedä mitä koirasi kanssa teet. Nuo kaksi viimeistä kuuluu pakettiin ellei ole tosi helläotteinen dobberi, joita en montaa ole tavannut. Sitä intoa kun riittää ja riittää ja riittää.
oli rotu mikä kirjoitti:
tahansa niin harva koira ei aiheuta päänvaivaa käytöksellään. Näen päivittäin riekkuvia eritotuisia koiria ja jos ne olisivat suurempia niin kyyti olisi kylmää.

Jos nyt joutuisit vääntämään hermoja solmuun tuon spanielin kanssa niin ainakaan et luultavasti joudu niin suuriin vaikeuksiin kuin mitä dobberin kanssa joutuu ns samoilla oireilla.
Ihan jo senkin vuoksi, että spanieli on pienempi ja sillä ei ole sisällään niin suurta suojeluvaistoa.

Väärin kasvatettu dobberi on vaarallinen myös omistajalleen tai perheen jäsenille tai lasten kavereille.

Itse osaan jo kasvattaa koiran pennusta lähtien, enkä näin ollen joudu taistelemaan koiran kanssa juuri lainkaan.
Tiedän jo etukäteen mitä pentu missäkin iässä puuhailee ja osaan ohjata sitä oikeaan suuntaan.
En päästä koiraa sänkyyn enkä sohvalle niin ei tarvitse vääntää senkään asian kanssa.

Jossain aiemmassa viestissä tässä keskustelussa on linkki dobermann-foorumiin. Tiedoksi jollekin.

Huonosti kasvatettu dobberi tai epäonnistunut kasvatus (ilman syyllistämistä;), voidaan puhua johtajuusongelmasta. Tässä muutamia juttuja mitä on tullut sekä nähtyä, että koettua ja kuultua. Kaikkia en onneksi kokenut.

Repii hihnassa niin, että hartiat kipeytyy ja hento nainen tai heikko mies ei saa koiraa pidettyä kiinni. Joudut kulkemaan tiukassa takakenossa, että saat kengille edes jotain pitoa.

Hyökkäilee polkupyörien, ihmisten, autojen ja koirien perään. Räyhää kaikille.
Karkailee, ylisuojelee ihmistä.

Haukkuu vieraille niin, ettei kukaan uskalla tulla sisälle.
Haukkuu tai murisee sisällä ja jopa nappaa kiinni. Varsinkin jos sitä kieltää, päässyt pahasti pomoksi.

Seuraa sisällä koko ajan. Jos menet eri huoneeseen ja laitat oven kiinni niin alkaa armoton vinkuminen tai haukkuminen.
Dibberin sisällä on leikisti oikeesti pilli. Se on yksi dobberin ärsyttävimmistä puolista. Puhutaan, että koira "piippaa". Se voi tehdä sitä kaiken aikaa tai vähemmän, riippuu myös hiukan koulutuksesta.

Hyppii sohvilla niin, että ne hajoaa. Syö sohvat, seinät, lattian ja muut huonekalut. Varastaa pöydältä ja kaapista ja karkaa ikkunasta.

Kuolaa kun haistaa jotain herkkua.

Kärsii eroahdistuksesta ja huutaa kuin tapettava ja saat häädön.

On niin iloinen ja eloisa, että pikkulapset lentää vahingossa seinään tai pitkin lattioita kun koira vähän pyörähtää.

Tökkää kuonollaan hellyyden vuoksi niin, että huulesi halkeaa tai vuotaa ainakin verta ja turpoaa.

Jalkasi ovat ensimmäisen vuoden mustelmilla kun ainakin uroksella on niin kiire mamman luokse mutta jarrut ei vielä toimi.

Kaikki nämä ovat enemmän tai vähemmän ongelmana jos et tiedä mitä koirasi kanssa teet. Nuo kaksi viimeistä kuuluu pakettiin ellei ole tosi helläotteinen dobberi, joita en montaa ole tavannut. Sitä intoa kun riittää ja riittää ja riittää.
käykäähän koirahaaveksijat lukemassa myös noita koiranpentu- ja koirankasvatus yms. palstoja.
On hyvä tutkia etukäteen, että mitä ongelmia eri ihmisillä on eri koirien kanssa. Jokainen on kai ollut hyvässä uskossa ja luullut koiran olevan helpompi.

Yllättävän helposti pienenkin koiran kanssa menee sormi suuhun. Neuvotkin ovat niin monenkirjavat, että voi koira raukkoja. Kannattaa perehtyä koiraan myös kirjojen kautta, koirankorjauskirja, kuuntelen koiraani...

Olen seurannut kakkoselta tulevaa koirankoulutusohjelmaa. Osa jutuista on ihan ok ja käytän itsekin (koira petiin käskystä) mutta osa on taas sellaista liirunlaarumia, että ei niillä ongelmaksi päässeitä huonoja käytöksiä korjata.

Missään tapauksessa ei pidä opettaa koiraa istumaan kun tulee muita koiria vastaan. Jos muutkin opettavat koiransa näin niin kukaan ei liiku mihinkään. Tämä vain yksi pöllö esimerkki.
Olen myös sitä mieltä, että käskyjen mukana kannattaa riittävän ajoissa käyttää myös puhetta. Ei siis pelkkää namia kun koira sattuu sitä kerjäämään.
oli rotu mikä kirjoitti:
tahansa niin harva koira ei aiheuta päänvaivaa käytöksellään. Näen päivittäin riekkuvia eritotuisia koiria ja jos ne olisivat suurempia niin kyyti olisi kylmää.

Jos nyt joutuisit vääntämään hermoja solmuun tuon spanielin kanssa niin ainakaan et luultavasti joudu niin suuriin vaikeuksiin kuin mitä dobberin kanssa joutuu ns samoilla oireilla.
Ihan jo senkin vuoksi, että spanieli on pienempi ja sillä ei ole sisällään niin suurta suojeluvaistoa.

Väärin kasvatettu dobberi on vaarallinen myös omistajalleen tai perheen jäsenille tai lasten kavereille.

Itse osaan jo kasvattaa koiran pennusta lähtien, enkä näin ollen joudu taistelemaan koiran kanssa juuri lainkaan.
Tiedän jo etukäteen mitä pentu missäkin iässä puuhailee ja osaan ohjata sitä oikeaan suuntaan.
En päästä koiraa sänkyyn enkä sohvalle niin ei tarvitse vääntää senkään asian kanssa.

Jossain aiemmassa viestissä tässä keskustelussa on linkki dobermann-foorumiin. Tiedoksi jollekin.

Huonosti kasvatettu dobberi tai epäonnistunut kasvatus (ilman syyllistämistä;), voidaan puhua johtajuusongelmasta. Tässä muutamia juttuja mitä on tullut sekä nähtyä, että koettua ja kuultua. Kaikkia en onneksi kokenut.

Repii hihnassa niin, että hartiat kipeytyy ja hento nainen tai heikko mies ei saa koiraa pidettyä kiinni. Joudut kulkemaan tiukassa takakenossa, että saat kengille edes jotain pitoa.

Hyökkäilee polkupyörien, ihmisten, autojen ja koirien perään. Räyhää kaikille.
Karkailee, ylisuojelee ihmistä.

Haukkuu vieraille niin, ettei kukaan uskalla tulla sisälle.
Haukkuu tai murisee sisällä ja jopa nappaa kiinni. Varsinkin jos sitä kieltää, päässyt pahasti pomoksi.

Seuraa sisällä koko ajan. Jos menet eri huoneeseen ja laitat oven kiinni niin alkaa armoton vinkuminen tai haukkuminen.
Dibberin sisällä on leikisti oikeesti pilli. Se on yksi dobberin ärsyttävimmistä puolista. Puhutaan, että koira "piippaa". Se voi tehdä sitä kaiken aikaa tai vähemmän, riippuu myös hiukan koulutuksesta.

Hyppii sohvilla niin, että ne hajoaa. Syö sohvat, seinät, lattian ja muut huonekalut. Varastaa pöydältä ja kaapista ja karkaa ikkunasta.

Kuolaa kun haistaa jotain herkkua.

Kärsii eroahdistuksesta ja huutaa kuin tapettava ja saat häädön.

On niin iloinen ja eloisa, että pikkulapset lentää vahingossa seinään tai pitkin lattioita kun koira vähän pyörähtää.

Tökkää kuonollaan hellyyden vuoksi niin, että huulesi halkeaa tai vuotaa ainakin verta ja turpoaa.

Jalkasi ovat ensimmäisen vuoden mustelmilla kun ainakin uroksella on niin kiire mamman luokse mutta jarrut ei vielä toimi.

Kaikki nämä ovat enemmän tai vähemmän ongelmana jos et tiedä mitä koirasi kanssa teet. Nuo kaksi viimeistä kuuluu pakettiin ellei ole tosi helläotteinen dobberi, joita en montaa ole tavannut. Sitä intoa kun riittää ja riittää ja riittää.
Ensimmäisestä koirasta on opittava paljon eläinrakkautta, jonka takia aloittaa kannattaakin juuri semmoisella rodulla, joka ei ole kovin temperamenttinen. Jos oma koirahistoria on alkanut jostakin rodusta, joka voi olla dominoiva ja temperamenttinen ja jonka koulutus tuo mukanaan haasteita, saattaa jäädä melkoiset paineet. Kaikissa asioissa on edettävä rauhallisesti, eli hitaasti mutta varmasti. Jos ottaa heti liian pitkän askeleen, voi homma lipsahtaa pois käsistä tai saattaa itse ylittää jo oman luonteensa.

Tuo on kyllä viisas päätös, että koirista aloittaa irlanninvesispanielilla, jonka kanssa ei tarvitse paljoa kilpailla vallasta ja joka ei tuo turhia haasteita. Sitten kun on saanut koiran koulutuksen ja kasvatuksen perustaidot mieleen, rupeaa jo olemaan isomman haasteen aika ja voisi hankkia vaikka dobermannin.

Siinä ovat tulleet käyttöön koulutusmenetelmät oikeassa järjestyksessä. Jos aloittaa liian suurella askeleella, saattaa tulevaisuudessa pieni haaste olla juuri se suuri, sillä ei saa saada koirista sellaista periaatetta, joka kertoisi koirien olevan yleisesti haastellisia. Rakastavaisen luonteen omaavalle ihmiselle saattaa tulla yllätyksenä jonkin voimakasluonteisen koiran käyttäytyminen, eikä ihminen saa niin vain tehdä itsessään suurta luonteenmuutosta koiran takia, vaan itselleen on valittava juuri sellainen rotu, jonka luonne osuu yhteen omistajansa kanssa.

Doberman on yleensä lemmikkinä niillä, jotka haluavat makuilla tutuilleen sen karskilla maineella. Valitettavasti liian moni hankkii dobermannin siksi, että on huomannut sen luonteen olevan mitä herttaisin, muttei ole tajunnut, mitä kaikkea sen luonteen lemmentämiseen on tarvittu.

Tämä oli nyt vähän yleistetympää tietoa siitä, mihin minun sanojeni mukaan perustuu ns. ensimmäinen koira.

Ties millasia vastaväitteitä tääki perustelu tuo tullessaan, mut tiedoks tän lukeneille, et juuri tämä on sitä, mikä on minun periaatteeni ensimmäisestä koirasta. Olisihan dobermannin ja irlanninvesispanielin sijaan voinut käyttää vaikka mitä rotuja, jos tämä ei olisi samalla ollut vastaus tuohon päätökseen hankkia ensiksi irlanninvesispanieli ja sitten vasta dobermanni. Minusta se on todella viisas päätös, sillä siinä kaytetään järkevää kärsivällisyyttä.

T: Sussex spaniel
Lii Laa kirjoitti:
Ensimmäisestä koirasta on opittava paljon eläinrakkautta, jonka takia aloittaa kannattaakin juuri semmoisella rodulla, joka ei ole kovin temperamenttinen. Jos oma koirahistoria on alkanut jostakin rodusta, joka voi olla dominoiva ja temperamenttinen ja jonka koulutus tuo mukanaan haasteita, saattaa jäädä melkoiset paineet. Kaikissa asioissa on edettävä rauhallisesti, eli hitaasti mutta varmasti. Jos ottaa heti liian pitkän askeleen, voi homma lipsahtaa pois käsistä tai saattaa itse ylittää jo oman luonteensa.

Tuo on kyllä viisas päätös, että koirista aloittaa irlanninvesispanielilla, jonka kanssa ei tarvitse paljoa kilpailla vallasta ja joka ei tuo turhia haasteita. Sitten kun on saanut koiran koulutuksen ja kasvatuksen perustaidot mieleen, rupeaa jo olemaan isomman haasteen aika ja voisi hankkia vaikka dobermannin.

Siinä ovat tulleet käyttöön koulutusmenetelmät oikeassa järjestyksessä. Jos aloittaa liian suurella askeleella, saattaa tulevaisuudessa pieni haaste olla juuri se suuri, sillä ei saa saada koirista sellaista periaatetta, joka kertoisi koirien olevan yleisesti haastellisia. Rakastavaisen luonteen omaavalle ihmiselle saattaa tulla yllätyksenä jonkin voimakasluonteisen koiran käyttäytyminen, eikä ihminen saa niin vain tehdä itsessään suurta luonteenmuutosta koiran takia, vaan itselleen on valittava juuri sellainen rotu, jonka luonne osuu yhteen omistajansa kanssa.

Doberman on yleensä lemmikkinä niillä, jotka haluavat makuilla tutuilleen sen karskilla maineella. Valitettavasti liian moni hankkii dobermannin siksi, että on huomannut sen luonteen olevan mitä herttaisin, muttei ole tajunnut, mitä kaikkea sen luonteen lemmentämiseen on tarvittu.

Tämä oli nyt vähän yleistetympää tietoa siitä, mihin minun sanojeni mukaan perustuu ns. ensimmäinen koira.

Ties millasia vastaväitteitä tääki perustelu tuo tullessaan, mut tiedoks tän lukeneille, et juuri tämä on sitä, mikä on minun periaatteeni ensimmäisestä koirasta. Olisihan dobermannin ja irlanninvesispanielin sijaan voinut käyttää vaikka mitä rotuja, jos tämä ei olisi samalla ollut vastaus tuohon päätökseen hankkia ensiksi irlanninvesispanieli ja sitten vasta dobermanni. Minusta se on todella viisas päätös, sillä siinä kaytetään järkevää kärsivällisyyttä.

T: Sussex spaniel
Itselläni on jackrussel sekä dopperi! ja voin kertoa, että meidän russeli neiti oli paaljon vaativampi koulutettava kun dopperi narttuni! dopperimme on todella pehmeäluontoinen ja nopeasti oppiva tapaus.rauhaton jainnoissaan oleva se kylläon, mutta ei silti mitään verrattuna jacrusseliimme!! Dopperin kanssa ei minulla ole ollut koskaan minkään laatuisia ongelmia, aivan ihana ja hurmaava luonne sillä on!! dopperin pelottavuus ja agressiisvisuus on täysin kekittyä, ja yksilö joka on agressiivinen tai muutoin häiriökäyttäytyvä, on häiriintynyt yksilö... silloin yleensä omistaja saa katsoa peiliin.
daisys kirjoitti:
Itselläni on jackrussel sekä dopperi! ja voin kertoa, että meidän russeli neiti oli paaljon vaativampi koulutettava kun dopperi narttuni! dopperimme on todella pehmeäluontoinen ja nopeasti oppiva tapaus.rauhaton jainnoissaan oleva se kylläon, mutta ei silti mitään verrattuna jacrusseliimme!! Dopperin kanssa ei minulla ole ollut koskaan minkään laatuisia ongelmia, aivan ihana ja hurmaava luonne sillä on!! dopperin pelottavuus ja agressiisvisuus on täysin kekittyä, ja yksilö joka on agressiivinen tai muutoin häiriökäyttäytyvä, on häiriintynyt yksilö... silloin yleensä omistaja saa katsoa peiliin.
että joillakin dobbereilla on dominanssia niin paljon, että saa tosissaan vääntää jos on edes kykyä vääntää.

Itselläni ollut useita koiria. Kaikkein hankalin oli dobberiuros.

Nyt on dobberinarttu ja seurakoira. Tämä narttu on niiiiiiiiiiin helppo, että tämän perusteella voisin allekirjoittaa tekstisi.

Mutta koska minulla on myös kokemusta uroksesta, jonka kanssa johtajuudesta kilpailtiin niin toivon tosiaan, ettei rotua aleta myymään helppona koirana.

Suurin osa uutta kotia etsivistä dobbereista on uroksia ja nuoria sellaisia. Kun uros hakee johtajuutta niin siinä on kuulkaa hikiset paikat.

Rodulle ei ole mitään hyötyä alkaa markkinoimaan "helppona" rotuna.

Mistä sitten johtuu, että hankala "tappajakoira" on jonkun toisen käsissä sohvaperuna?
Jos terriereillä olisi kokoa ja massaa kuin dobberilla niin se olisi luultavasti myös tappajan maineessa.
totuust on kirjoitti:
että joillakin dobbereilla on dominanssia niin paljon, että saa tosissaan vääntää jos on edes kykyä vääntää.

Itselläni ollut useita koiria. Kaikkein hankalin oli dobberiuros.

Nyt on dobberinarttu ja seurakoira. Tämä narttu on niiiiiiiiiiin helppo, että tämän perusteella voisin allekirjoittaa tekstisi.

Mutta koska minulla on myös kokemusta uroksesta, jonka kanssa johtajuudesta kilpailtiin niin toivon tosiaan, ettei rotua aleta myymään helppona koirana.

Suurin osa uutta kotia etsivistä dobbereista on uroksia ja nuoria sellaisia. Kun uros hakee johtajuutta niin siinä on kuulkaa hikiset paikat.

Rodulle ei ole mitään hyötyä alkaa markkinoimaan "helppona" rotuna.

Mistä sitten johtuu, että hankala "tappajakoira" on jonkun toisen käsissä sohvaperuna?
Jos terriereillä olisi kokoa ja massaa kuin dobberilla niin se olisi luultavasti myös tappajan maineessa.
alkaa markkinoimaan koko rotua helppona koirana jos itsellä on YKSI helppo ja taipuisa koira.

Jos kaikki koirat olisivat helppoja niin eihän olisi remmirähjäämistä, eroahdistusta, pöydiltä varastelua ja sitten nämä pahimmat mitä tosiaan esiintyy kaikissa roduissa: omistajaa tai perhettä tai vierailijoita kohtaan osoitetut agressiot.

Kun noita dobberiUROKSia järjestetään uuteen kotiin niin toive on, että koiralle laitettaisiin hiukan rajoja. Pelkät namut kun ei toimi dominoivilla koirilla.

Aina kun meille on tullut uusi pentu, niin aikuinen koira on laittanut pennulle rajat. Murisemalla tai jos pentu ei tottele niin sitten hampailla.
Vain ihminen käyttää namuja yrittäessään estää ei-toivottua käytöstä. Väärällä hetkellä kun hyvittelee ja namuttelee niin rähinä vaan kasvaa.
on aika kapeakatseista kirjoitti:
alkaa markkinoimaan koko rotua helppona koirana jos itsellä on YKSI helppo ja taipuisa koira.

Jos kaikki koirat olisivat helppoja niin eihän olisi remmirähjäämistä, eroahdistusta, pöydiltä varastelua ja sitten nämä pahimmat mitä tosiaan esiintyy kaikissa roduissa: omistajaa tai perhettä tai vierailijoita kohtaan osoitetut agressiot.

Kun noita dobberiUROKSia järjestetään uuteen kotiin niin toive on, että koiralle laitettaisiin hiukan rajoja. Pelkät namut kun ei toimi dominoivilla koirilla.

Aina kun meille on tullut uusi pentu, niin aikuinen koira on laittanut pennulle rajat. Murisemalla tai jos pentu ei tottele niin sitten hampailla.
Vain ihminen käyttää namuja yrittäessään estää ei-toivottua käytöstä. Väärällä hetkellä kun hyvittelee ja namuttelee niin rähinä vaan kasvaa.
..miksi vanhemman koiran tarvii hampailla pentua komentaa? mielestäni vanhempi koira saa ja pitääkin komentaa pentua,mutta ihan puremista en hyväksy...! >:( SINÄ olet se lauman johtaja,joka katsoo että laumassa on kaikilla hyvä ja stressitön olla.
,.,.,. kirjoitti:
..miksi vanhemman koiran tarvii hampailla pentua komentaa? mielestäni vanhempi koira saa ja pitääkin komentaa pentua,mutta ihan puremista en hyväksy...! >:( SINÄ olet se lauman johtaja,joka katsoo että laumassa on kaikilla hyvä ja stressitön olla.
moista tilannetta edes hiukan katsomaan.

Se että emo tai aikuinen hiukan näykkää on ihan normaalia. Ei ole kyse mistään raatelusta.

Kun pentu on täysin kuriton niin otan itsekin niskasta kiinni ja hiukan "ravistan" ja päästän heti irti ja tilanne on ohi. On aivan turha ottaa kuonosta tai kaulasta kiinni ja pitää luentoa. Ei koirat niin tee.

Minä olen pääpomo. Mutta kun on useampi koira ja jos on vähänkään dominanssia tai laumakäytöstä niin koirat katsovat keskenään leikkien ja ärinän kautta, että missä järjestyksessä ovat keskenään.

Jos en anna vanhan äristä pennulle niin pentu nokkii heti päälle ja puree vanhempaansa ja alkaa härnäämään kunnolla.
Kyse ei siis ole mistään koiratappelusta vaan siitä laumajärjestyksestä, josta sinullakin näyttäisi jonkinlainen ajatuksen tynkä olevan.
Koska koirillani näyttää olevan terve suhde laumajärjestykseen niin eipä ole tarvinnut mennä selvittelemään ja keskeyttämään yhtään mitään. Pennun pitää totella aikuisen murinaa jos se ei sitä tee niin aikuinen saa ojentaa pentua. Pentu rauhoittuu ja leikki jatkuu hiukan nätimmin. Aikuinen kertoi pennulle, että nyt purit liian kovaa tai riekut liikaa. Pentu ymmärtää.

Jos kadulla tulee joku rähinäkoira vastaan niin koirani ovat ihan nätisti. Siksi, että olen osoittanut täpärissä tilanteissa olevani se paljon puhuttu pääpiru eli pomo.

Mikähän koira sinulla mahtaa olla ja kuinka monta on ollut ja montako on tällä hetkellä? Meillä ei ole mitään ongelmia kun on näin toimittu jo vuosia.
pentujaan jos on päässyt kirjoitti:
moista tilannetta edes hiukan katsomaan.

Se että emo tai aikuinen hiukan näykkää on ihan normaalia. Ei ole kyse mistään raatelusta.

Kun pentu on täysin kuriton niin otan itsekin niskasta kiinni ja hiukan "ravistan" ja päästän heti irti ja tilanne on ohi. On aivan turha ottaa kuonosta tai kaulasta kiinni ja pitää luentoa. Ei koirat niin tee.

Minä olen pääpomo. Mutta kun on useampi koira ja jos on vähänkään dominanssia tai laumakäytöstä niin koirat katsovat keskenään leikkien ja ärinän kautta, että missä järjestyksessä ovat keskenään.

Jos en anna vanhan äristä pennulle niin pentu nokkii heti päälle ja puree vanhempaansa ja alkaa härnäämään kunnolla.
Kyse ei siis ole mistään koiratappelusta vaan siitä laumajärjestyksestä, josta sinullakin näyttäisi jonkinlainen ajatuksen tynkä olevan.
Koska koirillani näyttää olevan terve suhde laumajärjestykseen niin eipä ole tarvinnut mennä selvittelemään ja keskeyttämään yhtään mitään. Pennun pitää totella aikuisen murinaa jos se ei sitä tee niin aikuinen saa ojentaa pentua. Pentu rauhoittuu ja leikki jatkuu hiukan nätimmin. Aikuinen kertoi pennulle, että nyt purit liian kovaa tai riekut liikaa. Pentu ymmärtää.

Jos kadulla tulee joku rähinäkoira vastaan niin koirani ovat ihan nätisti. Siksi, että olen osoittanut täpärissä tilanteissa olevani se paljon puhuttu pääpiru eli pomo.

Mikähän koira sinulla mahtaa olla ja kuinka monta on ollut ja montako on tällä hetkellä? Meillä ei ole mitään ongelmia kun on näin toimittu jo vuosia.
koira kouluttaa pennun?
Eli aikuinen koira on ykkönen ja pentu kakkonen.
Minä kyllä sitten opetan yksinolot ja luoksetulot ja muut pakolliset elämää helpottavat kasvatusasiat.

Mitä minä en hyväksy? Minä en hyväksy remmirähjäämistä, hihnassa vetämistä(tekee pahaa jälkeä niskanikamiin ja kurkulle), minkään tavaran suojelua minulta, ihmisten päälle hyppimistä, karkailua, räksytystä jne.
Eikä ole tarvinnutkaan hyväksyä.

Siitä sitten lisää pilkulla viilaamaan.
Pirmis kirjoitti:
Ehkä säästän dobermannihaaveet myöhempään. Ehkä hankin ensiksi jonkin helpomman rodun, jotta pääsen varmasti kärryille koirien koulutuksesta. Dobermannia olen ihaillut jo pitkään, mutta kai se on turhan vaativa rotu ja sen tarjoamat haasteet saattaa huomata liian myöhään. Liikuntaa olen valmis tarjoamaan koiralle millä mitalla hyvänsä, mutta koiran peruskoulutuksesta ja tapakasvatuksesta minulla ei ole paljoa kokemusta. Olen kuullut, että irlanninvesispanieli sopii aloittelijan koiraksi, koska se ei ole kovin hallitseva tai temperamenttinen, eikä se ole yleensä aggressiivinen. Irlanninvesispanieli alkoi kiinnostaa minua eniten, kun tulin siihen tulokseen, että dobermanni olisi hyvä hankkia vastaa kokeneempana. Irlanninvesispanielin turkinhoito taitaa olla melko vaativaa, mutta rupean ehkä harkitsemaan semmoisen hankkimista lemmikiksi ja siirrän dobermannin hankkimisen jonnekin tulevaisuuteen. Parasta aloittaa jostakin helpommasta rodusta, mutta ietysti irlanninvesispanielinkin koulutuksesta ja kasvatuksesta on neuvoteltava vielä jonkin sen kasvattajan kanssa. Kiitos näistä tiedoista, joita olen saanut teiltä dobermannista. Hankin semmoisen kai joskus aikanaan lemmikikseni.
T: Pirmis
Manssi on melkein kuin pienoiskokoinen dobermann ulkonäöltään. Eikä luonnekaan ole sieltä helpoimmasta päästä mutta ei toki niin vaativa kuin toope. Manssia on muuten käytetty dobberin luomiseen.
+Lisää kommentti
Ei dobberi tarvitse juurikaan liikuntaa. Käyt sen verran ulkosalla, että se saa pissittyä ja kakittua. Reippaasti vain ruokaa ja sohvalla lepoa, niin dobberi voi hyvin.
Luonteeltaan dobberi on lauhkea, sitä voikin verrata kultaiseen noutajaan, joten ei mitään huolta, ota pois!
2 VASTAUSTA:
Ei kai koirasi liikkua jaksakaan, jos vain tuprutat sille muonaa ja hemmottelet sohvien valtiaaksi. Ja mitä vahemmän koiralle liikuntaa tarjoaa, sitä pienemmästä ruokamäärästä sille kertyy ylipainoa.
Sussex spaniel kirjoitti:
Ei kai koirasi liikkua jaksakaan, jos vain tuprutat sille muonaa ja hemmottelet sohvien valtiaaksi. Ja mitä vahemmän koiralle liikuntaa tarjoaa, sitä pienemmästä ruokamäärästä sille kertyy ylipainoa.
hahhahhaa ja jotkut jaksavat naurattaa.
+Lisää kommentti
Kuten jo otsikossa totesin, riippuu paljon kouluttajasta millainen koirasta sitten vanhemmiten tulee. Liikaa ihmisiä maailmassa jotka ensin ottavat koiran, eivät aseta sille rajoja ja myöhemmin myyvät / pahimmassa tapauksessa lopettavat koiran käytöshäiriöisenä..

Itselläni on tällähetkellä kaksi jo aikuista dobermanniurosta, ongelmia ei ole koskaan ollut kummankaan kanssa. Molemmat hyvin lapsiystävällisiä ja ihmisrakkaita.
En kyllä itse suosittelisi dobermannia ensimmäiseksi koiraksi, vahvan luonteen ja korkean suojeluvaiston lisäksi se on iso koira joka tekee pahaa jälkeä huonosti käsiteltynä.

Koiran kouluttaminen on pitkäjänteisyyttä, sitoutumista, rautaisia hermoja ja malttia sekä samojen asioiden toistamista joka päivä. Et voi kieltää koiraa kiskomasta narussa jos eilen olet antanut sen tehdä niin vapaasti.

Onnea sulle koiranhankintaan :)
Ilmoita
minäpäs123456 en suosittele dobberin hankkimista ensi koiraksi en edes toiseksi koiraksi kannattaa perehtyä dobermannin rotuun ensin
dobberit ovat mahtavia koiria itsellä 2 isoa dobberia aina ollut dobberi ja tulee olemaankin mutta kannattaa ensin ottaa joku toinen rotu ensi koiraksi.
1 VASTAUS:
Kyllä se dobberi sopii myös ensimmäiseksi koiraksi jos ottajalla on tarpeeksi intoa kouluttaa koira kunnolla ja järjestää koiralle tarpeeksi liikuntaa ja aivotyöskentelyä ja kannattaa ottaa rodusta kunnolla selvää ennen kuin sen pennun hakee ja tutustua eri kasvattajiin ja jutella dobberi ihmisten ja kasvattajat kyllä mielellään kertovat koiristaan ja niihin voi mennä tutustumaan. Mutta tärkein muista ottaa koirasi kunnon kasvattajalta, älä missään nimessä ota paperitonta pentua koska sen taustoista et ikinä tiedä, myyjä voi ostotilanteessa kertoa sinulle ihan mitä vaan vaikka tidot eivät edes pidä paikkaansa joten mene Suomen Dobermann Yhdistyksen sivuille ja katso sieltä kasvattaja lista ja soittele eri kasvattajille ja kysele heiltä tarkemmin ja kerro mitä haluaist koiran kanssa harrastaa. Ja myös Dobermann Foorumilta saat paljon tietoa dobbereista, joten onnea hyvän pennun etsintään jos luulet että Dobermann on sinun rotusi =)
+Lisää kommentti
Ihan hyvin sopii.
Näitä palstoja ei kannata hirveesti lukea, koska jauhetaan aika paljon turhaa paskaa.
Ilmoita
Pystyykö 11.v Hoikka tyttö kouluttaa dobberin pennusta aikuiseksi? Vai soveltuuko se ensimmäiseksi koiraksi?
1 VASTAUS:
Kyllä pysyy. dopperit on nykyisin verrattavissa seurakoiriin. Ota mielummin uros, niin ei ole niitä juoksuja
+Lisää kommentti
Itellä kohta 9-vuotias uros dobberi ollut pennusta asti. Ei ole suurempia ongelmia ollut kun aloittaa määrätietoisen koulutuksen heti alusta. Silti en suosittele ensimmäiseksi koiraksi.
Ilmoita
Itsellä ollut perheessä dobbereita..nämä kaksi jäivät vanhempieni luo kun itse muutin pois.
Otin itse myöhemmin 9-vuotiaan dobermanni uroksen, jolla oli aggressiivista käyttäytymistä nimenomaan lyömisen takia, pelkäsi alkoholia yms yms.
Alku oli hankala ja tahtojen taistelu, hampaiden näyttelyä taisi olla molemminkin puolin, mutta sai siitä yhteiskuntakelpoisen vielä. Vapaana sitä nyt ei missään nimessä voinut ikinä pitää muutakun koirapuistossa jos oltiin yksin.
Nyt meille tuli 1,5 vuotias leikattu kodinvaihtaja uros, tämä on herran viimeinen koti.
Kovan koulutuksen meillä ainakin urokset tosiaan ovat tarvinneet. Tuosta lenkityksestä, itse käytän tätä uutta urosta aamulla puolen tunnin lenkillä, päivällä tunnin puoltoista, illalla tunti pari, ja sisällä aktiivi leikkejä, nannan piilotusta, koulutusta, ihan peruskäskyjä jankataan sinne takaraivoon. Koira puistossa käydään vapaapäivinä tai kun olen aamuvuorossa. Tämä tulee kaikkien kanssa toimeen, on iso tai pieni, mutta koirissakin on toki omat luonteet.
Ehdottoman jämpti koulutus, se mikä on kerran kielletty on aina kielletty.
Eikä saa hermostua, meillä ainakin ite oon muutamaankin otteeseen tehny sen mokan että olen itse hermostunut ja jätkä kyllä huomaa sen ja pistää tanssiksi koko homman, leikkii ja haukottelee.
2 VASTAUSTA:
juu, ja siihen vielä lisäksi että kannattaa tottua olemaan naapuruston silmätikku..ja todella saa puolustella koiraa..
Ainakin me edellistä kodinvaihtajaa kun oli häiriökäyttäytymistä ja oli vielä korvat ja häntä silputtu niin oli huomiota herättävän näköinen..tällä uudella herralla on kaikki kropanosat tallessa, eikä niin paljon herätä huomiota :)
20 kirjoitti:
juu, ja siihen vielä lisäksi että kannattaa tottua olemaan naapuruston silmätikku..ja todella saa puolustella koiraa..
Ainakin me edellistä kodinvaihtajaa kun oli häiriökäyttäytymistä ja oli vielä korvat ja häntä silputtu niin oli huomiota herättävän näköinen..tällä uudella herralla on kaikki kropanosat tallessa, eikä niin paljon herätä huomiota :)
jatketaampa taas vielä :D Tuohon ensimmäiseksi koiraksi ottamisesta en osaa sanoa oikein mitään, se on sinusta itsestäsi kiinni. Niinkun ylempänä sanottiin, oletko tarpeeksi innokas kouluttamaan koiraa, olemaan sen kanssa. Oletko vahva laumanjohtaja? :)
+Lisää kommentti
tuohon ensimmäisen koiran hankkimiseen... me tytön kanssa hankimmme dopperin. minulla ei koskaan ole ollut koiraa, lapsilla 21, 18, 18 ja 18 on koirat iskällä kaksi kettuterriä. ja nyt hankin dopperin, vasta puolivuotias pieni iältään, mutta valtavan iso ja voimakas kooltaan, ei aina muista jos leikitään, voima kertoo paljon. mutta kasvatus on välillä kovaa, uhmaa löytyy, mutta niin minä olen yksinhuoltajana kasvattunut neljä hienoa aikuista lasta, tästäkin tulee hieno, olenko saanut vain hyväpäisen koiran? välillä yrittää isotella, mutta pienihän se vielä on. (niinkuin muka lapsenikin vielä)?. en mielestäni tehnyt virhettä, ensimmäisen koiran kohdalla,
Ilmoita
Ehei ensikoiraksi, äitini otti ekaks koiraks dobermannin, se puras mun siskookin käteen eikä äiti muutenkaan osannut sitä kouluttaa. Jos otat dobermannin, niin sinulla ei saisi olla pitkää työpäivää, tai sitten on oltava lapsia jotka jaksavat olla sen kanssa ja leikkiä, mutta lapsen täytyisi olla suuntia 12 vuotias ja tarpeeksi voimakas ja koiran johtaja, että voisi olla sen kanssa ulkona, sillä jos tulee koiria vastaan, niin ei hyvää seuraa sillä dobermanneilla on vahva suojeluvietti.
1 VASTAUS:
Ummmm miksi ei sais olla pitkää työpäivää tai pitäisi si olla joku joka jaksaa leikkiä ja olla sen kansas??? Itselläni on dobermanni ja käyn aina ruoka tauolla kotona koiran kanssa eli se joutuu olemaan aamusta 4 tuntia yksin ja iltapäivästä 3 tuntia.. Ei ole ollu mitään ongelmaa. Mitään ei ole tuhottu jne.. Tullessani tauolle koira on nukkumassa ja könyää si häntä heiluen vastaan. Aamulla nousen 3 tuntia ennen lähtöä, jotta voin telmiä koiran kanssa ja kun lähden koira menee nukkumaan ( tieten omat tekemiset siinä välissä).
+Lisää kommentti
Ja täällä taas puhutaan nettilukijoille ihan puhdasta shaissea.
Dobermannin voi ottaa, vaikka olisi kotoa pois 10h. Se tottuu siihen ja nukkuu suurimman osan ajasta. Jokainen koirarotu tottuu siihen, mikä niiden normaaliarki on. Meillä dobermann viettää hiukan päivästä riippuen 7h - 9h yksin. Lapsia on ihan pikkuisia (vaippaikäisiä) ja mitään ongelmia ei ole koskaan ollut.
Koira on irti pihalla (itse siis myös pihalla ollessa) eikä lähde mihinkään.
Suojeluvietti lapsia kohtaan on selvästi korkea. Eli jos omia lapsia pihalla, niin on tarkempi ympäristöstä ja omasta reviiristä. Mutta itse koen tämän hyvänä asiana.

Mutta esimerkiksi "poliyujhgtrfedwsaq" kirjoittama viesti oli täysin tietämättömän ihmisen puhetta. Sama kun itse duunarina puhuisin aivokirurgiasta. Yhtä paikkaansa pitävää ja tietämyksellistä.

Dobermann on ERITTÄIN lapsirakas ja kiintyy isäntäväkeensä suuresti.
Dobermann tarvitsee todellisuudessa liikuntaa juuri yhtäpaljon kuin mikä muukin koirarotu. Liikunta tekee tottakai ihmisille ja eläimille hyvää.
Aktiviteetteja voi purkaa luiden ja vilttien kanssa, sekä pihalla pallopeleillä. Lapset toki vievät energiaa koiralta pois jo pelkästään arkisissa askareissa.

Joten älkää kirjoitelko fiktioita tai omia luulojanne.
Ilmoita
Kyllä dopperin kanssa pärjää helposti kun vaan valitsee pennun jonka emä ja isä ovat testattuja ja todettu tervepäisiksi,luonnevikaset on sit ihan erikseen.Kun ostaa rekisteröidyn koiran niin aina parempi loppupeleissä.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

dobermann ensikoiraksi?

olen ajatellut hankkia koiran, jo pitkään.

Tämä ei ole mikään hetken mielijohde, vaan olen erilaisia koirarotuja etsiskellyt jo vuoden päivät ja muutamaa, eri rotuista käynyt katsomassakin (olisin ottanut, mutta toinen ei ollut rekisteröity vaikka niin sanottiin ja toisessa paikassa taas minua ei päästetty sisälle vaan olin eräänlaisessa "välikössä" talossa, sinne tuotiin koira..) Jokatapauksessa olen tässä jonkun aikaa katsellut dobermannia. Minulla on lapsuudesta rodusta kokemusta, mutta näin aikuisiällä ajattelin kysyä muutamaa asiaa:

Miten paljon nämä koirat tarvitsevat OIKEASTI liikuntaa? -en halua että dobbarilla naksahtaa päässä kun ei ole päässyt purkamaan itseään lenkillä tms.

onko dobermannin koulutus kuinka helppoa? -Tiedän että kyseessä on palvelukoira, mutta onko tämä dobermannin koulutus todella jonkinsortin tahtojen taistoa jossa koira murisee ja näyttää hampaita joka sekunti? -en millään jaksaisi uskoa tuollaista

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta