Ollikkalan sälli, tuo rintamaille hakeutunut maaseudun mies, oli lähdössä kivikylässä autolla liikkelle.
Osuipa silloin paikalle hilpeäntuntuinen mies. joka kysäisi Ollikkalan sälliltä:
- Mam-mahtuiskohan to-tonne sun a-auton takakakonttiin pu-pullo va-valkkaria ja-ja jal-jallupullo. He-helpottas vähän.
- Sopiihan se, ilahtuneena totesi Ollikkalan sälli ja aukaisi hilpeälle miehelle takakontin kannen.
- Ki-kiitosta vaan, tä-tässä tulee, hilpeä mies sanoi, kumartui takakonttiin, ja päästi sinne mahtavat yrjöt.
Osuipa silloin paikalle hilpeäntuntuinen mies. joka kysäisi Ollikkalan sälliltä:
- Mam-mahtuiskohan to-tonne sun a-auton takakakonttiin pu-pullo va-valkkaria ja-ja jal-jallupullo. He-helpottas vähän.
- Sopiihan se, ilahtuneena totesi Ollikkalan sälli ja aukaisi hilpeälle miehelle takakontin kannen.
- Ki-kiitosta vaan, tä-tässä tulee, hilpeä mies sanoi, kumartui takakonttiin, ja päästi sinne mahtavat yrjöt.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ovatko ollikkalalaiset jotenkin erikoisia joukossa. Johtuukohan se siitä, että ne ovat ristiinalaisten naapureita.
Ollikkalan sälli oli osunut pääkaupungissa taksirengiksi.
Tulipa eteen reippaanpuoleinen asiakas, joka kysäisi:
- Mihin suuntaan viet kahdellakympillä?
Ollikkalan sälli halusi olla yhtä nokkela ja vastasi:
- Mihin suuntaan vain.
- Eikös suunnalla ole ensinkään väliä?
- Ei ole.
- Hyvä on. Otetaan sitten suunta ylöspäin, jotta voisi ihailla näitä maisemia ilmasta käsin.
Tuo Ollikkalan poika oli taas käväisemässä Etelän Kivikylästä kotipuolessa. Näytteli autoaan, joka oli ainakin parhaat päivänsä nähnyt.
Siinä vähän kaverit kylällä jo epäilivät, miten ajokki selviää tieliikenteessä
- Aika peto se on menemään, todisteli Ollikkalan poika, vähän väliä sillä jonoa pääsee johtamaan.
Mummo tuosta samasta kylästä oli lääkärillä. Lääkäri tutki ja katseli ja selitti sitten sairauden luonteen. Mummo siitä rupesi kyselemään ja lopulta tivasi: Onko tämä meikäläisen sairaus nyt kovinkin erikoinen.
Tohtori alkoi olla jo kyllästynyt ja tokaisi: Ei mitenkään, tuolla hautuumaalla teikäläisiä kyllä riittää.
Seuraavakin tapaus taitaa liittyä samaisen kylään.
Talossa oli vieraita. Joivat kahvia, istuivat tuntikausia.
Lopulta isäntä lausahti:
- Taitaisi vieraille vähitellen ruokakin maistua.
- Mikäs, kyllähän tässä vähitellen purtava kelpaisi, kuului vieraiden joukosta,
- Menkää sitten ihmeellä kotiinne syömään.
Tämä meidän tuntema rieti oli ollikkalan sällin kaveri ja minä satuin kuulemaa heidän kehuskelun
eukkojensa viisaudella. Sälli joka oli omasta mielestään sutki kaveri, kehuskeli puolisonsa ostaneen mikkelin markkinoilta hevosen valjaat, no rieti, että no mitenkä sitten? Sälli, kun ei ole hevosta.
Rieti siihen, ettei tuo mitää, mutta kun emäntä lähti keittäjäksi rinsessa armaatalle, otti she
mukaansa rossin kortonkeja, eikä hällä ole edes munia.
Tuo samainen Ollikkalan sälli pääsi kykyjensä mukaisesti kerran paperitöihin.
Pomo pani sen repimään auki sementtisäkkejä.
Kännykkä on vähän niin kuin nainen, aprikoi Ollikkalan sälli. Moneen se pystyy, mutta vain yksi on tarpeen.
Taiai olla kyse samaisesta kylästä, kun emäntä meni valittamaan köhäänsä lääkärille. Tämä tutki ja tutkija lopulta kysäisi:
- Tupakoikos siellä teillä kukaan?
- Isäntä kyllä panee joskus tupakaksi.
- Se voi olla jo haitaksi. Onko se kuitenkin ihan satunnaista.
- Ei mitenkään. Isäntä sytyttää tupakan makuuhuoneessa, kun on oltu yhdessä peitteen alla.
- Kyllä siinä sitten emäntä altistuu enemmän kuin tarpeeksi nikotiinille.
- Eihän tuo nyt mahdotonta ole ollut, sellaiset pari kolme kertaa vuodessa.
Ollikkalan poika oli aikoinaan menossa autokouluun, aikana jolloin kyseisiä kouluja oli vähän ja halukkaita niihin paljon.
Meni koulun toimistoon ja esitti asiansa:
- Tulisin siihen takaperin ajamisen opetukseen.
- Mitäs pelleilyä tuo nyt on? Meillä opetetaan ajamaan eteen- ja taaksepäin, totesi virkailija kuivasti.
- No kun lehdessä vain sanottiin, että kurssi on täynnä, mutta peruutuspaikkoja voi tulla.
Toi mynttilän nörtti paljasti minun häpiällisen saunareisun julkisuutee, joten kerron miten se oikee mäni.
Oltii saunassa Jallu, Olka, ja mä. Olin oppinut puhumaa tuhmia. Sanoin Olkalle, että p s näkyy.
Olka raivostu ja otti tukasta kiinne ja pyöritti mahottomasti ja kysy mitä näkyy?
No minä koitin hokea, kiuas, jallu, v u, kiuas, jallu, v u, kiuas .......
Ollikkalan poika teki lomamatkan ulkomaille ja kun tuli loman jälkeen työpaikalle siellä kivikylässä, rupesivat kaverit kyselemään, missä oli lomaa vietetty.
- Tulipa käydyksi ulkomailla, Ollikkalan poika tokaisi.
- Että oikein ulkomailla! No missä?
- Paikan nimi kirjoitetaan: Playa del Ingles, poika vastasi ylpeyttä tuntien vielä venyttäen nimeä ääntäessään.
- Missäs semmoinen paikka sitten on? kysäisivät kaverit.
- Ei siitä asiasta perille päässyt, matka kun tehtiin lentokoneella.
-
Matkapuhelimella soitettaessa, yleensä kailotetaa missä oot. Teki Mäntyharjulaiset historiaa.
Mynttilän Nörtti osti kylän ensimmäisen kannetavan puhelimen ja tietysti Ollikkalan Sälli seuraavan.
Vehkeitä testattii ja soitti Sälli Nörtille.
-Missäs sie oot.
-Mie tulin tähän sieltä, missä mie äsken olin.
Ollikkalan ja Mynttilän emännät - vrt. edellä nörtit - olivat vähän riidelleet ja asiassa oli liikkunut katkeranpuoleisisa sanontoja.
Ollikkalan emäntä vei jutun lopulta oikeuteen.
- Mitäs asiassa oikein tapahtui, kysyi tuomari.
- Se nainen nimitti minua vanhaksi lehmäksi, totesi ollikkalatar.
- Kertokaahan nyt kaikki alusta, tuomari kehotti.
- No minä olin kyllä nimittänyt sitä emakoksi.
- Kuten jo sanoin, kertokaa nyt, miten kaikki alkoi, tuomari nosti ääntään.
- Selvä on: kävi niin, että alussa Jumala loi taivaan ja maan.
Ollikkalan poika oli tyttöystävänsä kanssa työkaverin syntymäpäivillä.
Kun oli tultu kotiin, aloitti tyttöystävä läksytyksen:
- Kyllä sinun takiasi siellä sitten piti hävetä. Onneksi eivät huomanneet, että olit selvin päin
Kuulin viimeyönä Mäntyharjulaisessa koivikossa käen ääntelevän, ja oudolta kuulosti.
Vak, vak juu vak, vak juu, se kailotti kymmenisen minuttia.
Jokohan toivolassa ohra on vihneellä.
Ja tämä tarina on tosi.
Eilisiltana oli väkeä tulossa pesä'pallo-ottelusta. Joukossa oli eräs mummo, lieköhän ollut Ollikkalasta. Sen verran muutti kulkusuuntaansa, että joutui polkupyör'ilijän tönäisemäksi. Tämä pysähtyi ja kysäisi ensi töikseen: Mitenkäs kävi?
Mummo vähän ravisteli hamettaan ja totesi:
- Tiukalta piti, mutta MäVi voitti Jyväskylän äijät.
Tuota, perinteiset arvot on mennyt ihan sekaisin.
Mutta Nulli käyttää tilaisuutta hyväkseen ja hakee Siunauksen parisuhteelleen.
Ensikesänä Nulli taluttaa vimalle valkean Lampaansa.
Tuolla kaverilla on kyllä ollut sekaisin muutakin kuin perinteiset arvot. Ei oikein kuulu tähän maailmaan.
On varoittava esimerkki siitä, ettei kannata kirjoitella tänne kaikenlaisessa mielentilassa
Kyllä minä seison edelleen vitsintynkäni takana.
Nythän M.jun seurakunnalla olisi mahdollisuus ottaa k.Herraksi joku sarasvuo,
ja kesätöitä voisi tehdä halonen.
Ollikkalan sällihän toimi Helsingissä taksirenkinä.
Eräänä yönä kävi niin, että hän tarpoi taksiasemalle pelkässä paidassa. Kaverit siitä rupesivat kyselemään, mitä pojalle oli tapahtunut ja missä hän oli ollut.
- No suurella joukolla oltiin syntymäpäivillä ja tuli sähkökatkos, tämä vastasi.
- Miten se siihen liittyy, ettei sinulla ole vaatteita? kaverit tivasivat.
- Joku huusi joukosta, että nyt äkkiä vaatteet pois ja hommiin. Tännehän minun silloin piti lähteä.