Lainasin tämän larsleevipalstalta, jonka ainoa kirjoittaja on sisaremme Kicki.
--Nyt jos Netistä vaan kuuntelee seuroja, eikä itse ole seurakunnan rakkaudessa, siitä ei ole todllakaan mitään hyötyä vaikka kuinka kuuntelee Jumalan Sanaa, jos ei itse usko.--
Miten se on tuo seurakunan rakkaudessa oleminen, onko se tosiaan pelastumisen ehto. Minä en käsitä.
--Nyt jos Netistä vaan kuuntelee seuroja, eikä itse ole seurakunnan rakkaudessa, siitä ei ole todllakaan mitään hyötyä vaikka kuinka kuuntelee Jumalan Sanaa, jos ei itse usko.--
Miten se on tuo seurakunan rakkaudessa oleminen, onko se tosiaan pelastumisen ehto. Minä en käsitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ainakin minulla on, että seurakunnan rakkaudessa on syytä tiiviisti pysytellä, jotta voi varmistua oikeassa uskossa pysymisestä. Muistaakseni tätä asiaa on viimeaikoina korostettu mm. Päivämiehen sivuilla. Myöskin pj. Voittonen ilmaisi huolensa siitä, että radio- ja nettiseurat ovat uhkana seuroissa käymiselle. Myöskin Voittosen linjaus siitä, että vain omin korvin kuultu evankeliumi voi vapauttaa synneistä. Jossakin sivulauseessa taisi olla, ettei radiosta tai netistä kuultu evankeliumi täyttäisi tätä ehtoa.
Korjatkaa, hyvät ystävät, jos muistan väärin.
Voidaanko teitä todella ohjata kuin aivotonta e-
läintä?
Onhan teillä Raamattu kotonanna ja ilmeisesti osaatte lukea.
Raamattu EI TUNNE TUOLLAISTA "Seurakunnan rakkaudessa" elämistä, josta riippuisi meidän
iankaikisuuskohtalomme!!!!!
Onko seurakunta teille EPÄJUMALA????
Jokainen katuva syntinen, joka tunnustaa syntinsä
Jumalalle SAA NE ANTEEKSI!
Ei siihen tarvita tupakalle haisevaa saarnamiestä!
Aikuistukaa jo vihdoin. Emme elä enää 1800-lukua!
Aivan liian helposti ohjaitavissa.
"Seurakunnan rakkaudessa" oleminen tarkoittaa vl-liikkeessä sitä, että teet ja toimit tarkalleen niinkuin sinua seurakunnasta neuvotaan. Oman uskomisesi kanssa ei niin väliä, kunhan kunnioitat niitten "pahentujien" ohjeita ja vältät heitä pahastuttamasta. Siten, jos naisena käytät meikkiä tai korvakoruja tai värjäät hiuksiasi, saat tiedon:
"Miten sinun uskomisesi laita onkaan, kun teet ..."sitä ja tätä"."
Samoin jos lasten väliä alkaa olla useampia vuosia, niin ihmetellään samaa: "et kai vain ehkäise?"
Ei katsota, näkyykö vl:ssä ne Raamatun mukaiset merkit hengen hedelmistä, jotka ovat "rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, kärsivällisyys jne sekä näkyykö usko teoissa, kuten lähimmäisten palvelemisena ja auttamisena yleensäkin (onhan niitä muitakin, Jaakobin kirjeen perusteella).
" Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän."
Heb. 10 :25
mutta mitä oikein tahdoit sanoa? Kommentoipa hieman tuota minun kirjoitustani, jossa kerroin,mikä se nykyisin on se "seurakunnan rakkaus" ja mitä sen pitäisi olla.
Tuo neuvo on hyvä, mutta missä kohtaa Raamattua se sanotaan, kuinka usein pitää käydä seuroissa, ettei "katsoisi ylön"?
Keskenään neuvominen on ihan hyvä juttu, mutta vl-piireissä se tapahtu ylhäältä alas. On niitä "parempia" uskovaisia, joilla on oikeus pahentua ja neuvoa "ylhäältä" juuri niissä pikkujutuissa, mistä äsken kerroin. Ja kun tällainen "pahentuja" sitten itse saa neuvon, niin mitähän siitä seuraa? Ei ainakaan nöyrää parannuksen tekoa;)