Jaahas, tulipas käytyä tuning-messuilla ensimmäistä kertaa. Kyseessä oli Helsingissä järjestetyt Extreme Car -messut. En sano, etteikö paikalla ollut muutama hieno auto, mutta jotenkin turta fiilis sieltä jäi. Alku oli kyllä lupaava. Mainoskoneisto oli saanut meikäläiseen hyvän hypen aikaan. Fast and the Furious -fiilarit kybällä marssin sisään ja aloin etsimään NOS-pulloja, teknistä herkkua, kiiltoa ja heebeliä.
Mutta ei helvetti, vastassa oli tötterölippiksiin ja autotallifarkkuihin pukeutuneita krääsämyyjiä, pitsaslice-yrittäjiä ja muuta latistavaa. Ja se pimeässä pakkeloidun näköinen Mazda 323 – maalipinnasta pystyi laskemaan 37 konepesua ja 325 000 km. Vanha viina haisi, maakunnista oli tultu jo eilen. Ei kun urheasti eteenpäin. Oletin suuren herkun löytyvän jään tasalta, joten rynnin sinne. Tungosta ei ollut, joten pääsin helposti alueelle. Amerikanrautoja. Pari nättiä. Missä on Fast ja missä Furious?
Samalla alkoi lowrider-show. Ilmapumpuilla ja akuilla täytetyt autot olivat tavallaan mielenkiintoisia. Mutta pitikö niihin istuttaa vapaaehtoisia koksitörpöt käsissä. Pitipä tietenkin. Samalla kun etulasi kastui sisäpuolelta yritin keskittyä Puhallettu 60 s -leffan Mustangiin. Parilla valolla valaistua autoa pystyi katsomaan vain edestä, joten katsoin. Lähellä oli erikoismaalattu Chevy Astro isoilla vanteilla.
Mutta missä ne eurooppalaiset on? "Rahat takas" vilahti mielessäni kun lähdin kiertämään jäähallia. Jos olisin messujen järjestäjä, olisin varannut peittäviä pressuja niitä autoja varten, joissa oli rapaa lokareissa tai lehtiä ja öljyvuotoja konetilassa. Tai muuta silmään pistävää, josta rakentajan vaimokin olisi huomauttanut. VolkkariClubi - ei hitto, tavallisia kuplia ja aaltopellistä tehtyjä Hitler-vokkeloita. Yksi kuppipenkeillä varustettu Porsche – nyt alkaa lämmetä. Esson sponssilla tehty tiikeriPunto. Mittarissa 3342 kilometriä, ei ajettu radalla, ei ajettu edes sisään. Vika on varmaan minussa, asenne väärä. Pakkohan näiden on olla hienoja.
Mutta sitten löytyi asennetta. Kolme noin 20-v. jätkää pyörii jonkun Mazdalta ja Hondalta näyttävän lentokoneen ympärillä. Yksi säätää Xboxia ja toinen hoitelee lisää savua auton alle. Siinä oli spirittä, en tiedä olivatko samat jannut väsänneet itse tehdyn bodykitin ja muut systeemit, mutta jätkistä paistoi, että täältä lähtee. Aloin jo olemaan fiilareissa. Mutta sitten autot loppuivat. Onneksi löysin vielä kolme "hyvää" yläkerrasta. Jäällä kuulutettiin Car Babe -kisa alkavaksi. Noin 30 alan miestä hakeutui hiljalleen lavan ympärille. Lentäjälakki-Liinamaa pyysi yleisöltä ääntä. Sivustalla muutama nuori misu tuunasi itseään lavakuntoon.
Olin väärä mies väärässä paikassa. Odotin messuilta enemmän kuin mitä voi saada vaikkapa autolehteä lukiessaan. Mutta niin ei käynyt, ei lähellekään. Ei taustatietoa, ei ylpeitä omistajia selittämässä eri ratkaisuja. Vain mykät autot ja ulkona räntäsade.
Ainoa hyvä puoli oli, että tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että omaa Alfaani ei aleta tunaroimaan isolla takasiivellä, isolla ritilänokalla ja DVD-näytöllä. Kyllä se taitaa olla se ajamisen ilo, josta se jokin saadaan.
Ehkä kuitenkin alustaneonit.
Mutta ei helvetti, vastassa oli tötterölippiksiin ja autotallifarkkuihin pukeutuneita krääsämyyjiä, pitsaslice-yrittäjiä ja muuta latistavaa. Ja se pimeässä pakkeloidun näköinen Mazda 323 – maalipinnasta pystyi laskemaan 37 konepesua ja 325 000 km. Vanha viina haisi, maakunnista oli tultu jo eilen. Ei kun urheasti eteenpäin. Oletin suuren herkun löytyvän jään tasalta, joten rynnin sinne. Tungosta ei ollut, joten pääsin helposti alueelle. Amerikanrautoja. Pari nättiä. Missä on Fast ja missä Furious?
Samalla alkoi lowrider-show. Ilmapumpuilla ja akuilla täytetyt autot olivat tavallaan mielenkiintoisia. Mutta pitikö niihin istuttaa vapaaehtoisia koksitörpöt käsissä. Pitipä tietenkin. Samalla kun etulasi kastui sisäpuolelta yritin keskittyä Puhallettu 60 s -leffan Mustangiin. Parilla valolla valaistua autoa pystyi katsomaan vain edestä, joten katsoin. Lähellä oli erikoismaalattu Chevy Astro isoilla vanteilla.
Mutta missä ne eurooppalaiset on? "Rahat takas" vilahti mielessäni kun lähdin kiertämään jäähallia. Jos olisin messujen järjestäjä, olisin varannut peittäviä pressuja niitä autoja varten, joissa oli rapaa lokareissa tai lehtiä ja öljyvuotoja konetilassa. Tai muuta silmään pistävää, josta rakentajan vaimokin olisi huomauttanut. VolkkariClubi - ei hitto, tavallisia kuplia ja aaltopellistä tehtyjä Hitler-vokkeloita. Yksi kuppipenkeillä varustettu Porsche – nyt alkaa lämmetä. Esson sponssilla tehty tiikeriPunto. Mittarissa 3342 kilometriä, ei ajettu radalla, ei ajettu edes sisään. Vika on varmaan minussa, asenne väärä. Pakkohan näiden on olla hienoja.
Mutta sitten löytyi asennetta. Kolme noin 20-v. jätkää pyörii jonkun Mazdalta ja Hondalta näyttävän lentokoneen ympärillä. Yksi säätää Xboxia ja toinen hoitelee lisää savua auton alle. Siinä oli spirittä, en tiedä olivatko samat jannut väsänneet itse tehdyn bodykitin ja muut systeemit, mutta jätkistä paistoi, että täältä lähtee. Aloin jo olemaan fiilareissa. Mutta sitten autot loppuivat. Onneksi löysin vielä kolme "hyvää" yläkerrasta. Jäällä kuulutettiin Car Babe -kisa alkavaksi. Noin 30 alan miestä hakeutui hiljalleen lavan ympärille. Lentäjälakki-Liinamaa pyysi yleisöltä ääntä. Sivustalla muutama nuori misu tuunasi itseään lavakuntoon.
Olin väärä mies väärässä paikassa. Odotin messuilta enemmän kuin mitä voi saada vaikkapa autolehteä lukiessaan. Mutta niin ei käynyt, ei lähellekään. Ei taustatietoa, ei ylpeitä omistajia selittämässä eri ratkaisuja. Vain mykät autot ja ulkona räntäsade.
Ainoa hyvä puoli oli, että tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että omaa Alfaani ei aleta tunaroimaan isolla takasiivellä, isolla ritilänokalla ja DVD-näytöllä. Kyllä se taitaa olla se ajamisen ilo, josta se jokin saadaan.
Ehkä kuitenkin alustaneonit.
Vastaukset 4
Vanhimmat
viime vuonna vastaavilla messuilla ja huomasin samat asiat kuin sinäkin joten tänä vuonna ei ollut hinkua lähteä sinne mut kuukauden päästä olevat messut, sinne kannattaakin jo lähteä..
Joo, ihan Turusta asti piti lähteä "suureen maailmaan" ihmettelemään showta.
pettymys virtasi suoniin, ei oikein iskenyt. Muutama hassu ameriikan auto, linttoja kaikki.
Eurocar puolella sitä normaalia meininkiä. Samat autot näkee kadulla.
Ja kaikesta tästä piti maksaa 12e...
Ei ei ei eiiiiiii
No, onneksi kuukauden päästä on Helsinki Motor Show, mistä luulisi saavan rahalle parempaa vastinetta. Itse olen ainakin lähdössä... ;)
Kuulin "sisäpiiritietoa" että paikalla olisi italkonin puolesta ainakin uusi 156, GTA ja jotain muutakin herkkua, mistä vaiettiin.
Kävin muuten turun deltassa ihmettelemässä GTA:ta. Myyjä esitteli ylpeänä moottoria hallissa, kyllä lähti autosta aika makeat äänet. Harmi vaan että "liian lähelle" ei GTA:ta saanut mennä, onneksi kävin pari päivää aikaisemmin jo tutustumassa autoon, jolloin siihen pääsi sentään istuskelemaan... Nyt valitettavasti sisälle taitaa päästä autokauppiaan lisäksi vaan seuraava omistaja- sillä joku viisas keksi, että ovet kannattaa pitää lukittuna, että auton tuleva omistaja saa sen priimakunnossa.
No, tämä ei kuitenkaan liittynyt aiheeseen...
mitäpä tollasilta jäähalli messuilta vois odottaakkaan? mieluummin menee motor showhin sitte ku se taas on messukeskuksessa helsingissä.siellä on paljon paljon enemmän nähtävää varmasti.ainaki parina viime vuonna...