Olemme ttulleet mieheni kanssa suhteemme loppuun..Riidellään joka asiasta ja kohta 5 kk lapsemme on alkanut reagoimaan meidän huonoon suhteeseen. Olen yrittänyt ottaa tilannetta puheeksi mieheni kanssa, hän on todella vähän läsnä elämässämme harrastuksensa takia. Toki saa harrastaa, mutta ei se saisi haitata perheen eloa! Miehelläni ja minulla(ollaan avoliitossa) on yhteishuoltajuus, nyt minua askarruttaa kelle huoltajuus menee/miten päästään yhteisymmärrykseen.. Mieheni kun on todella kiireinen jo näin ollen, ei herää öisin kun lapsi itkee/tarvitsee hoitoa, niin miten uskaltaisin hänelle jättää lapsemme jos olisi viikko hänellä ja viikko minulla periaate? -Lisäksi imetän vielä, niin ei se onnistuisikaan... Haluaisin kovasti, etä huoltajuus olisi minulla jatkossa, mutta meneekö se tuomioistuimen kautta aina??? -Olen hoitovapaalla ja tarkoitukseni on olla sinne asti kun lapsi on 3-vuotias. Työkeikkaa toisinaan suunnitelmissa tehdä.
Haluaisin antaa lapsellemme hyvät lähtökohdat, oli tilanne nyt sitten mikä tahansa. Enkä haluaisi riidellä, mutta kun tämä toinen osapuoli on tehnyt selväksi, että lapsesta tapellaan. "todella aikuista käytöstä."
Auttakaa mua, mä pyydän!
Haluaisin antaa lapsellemme hyvät lähtökohdat, oli tilanne nyt sitten mikä tahansa. Enkä haluaisi riidellä, mutta kun tämä toinen osapuoli on tehnyt selväksi, että lapsesta tapellaan. "todella aikuista käytöstä."
Auttakaa mua, mä pyydän!
Vastaukset 2
Vanhimmat
jo valmiiksi sovittuna, yhteishuoltajuus. Sitä ei erikseen tarvitse lähteä muuttamaan. Jos te molemmat olette sitä mieltä, että sinulle yksinhuoltajuus, niin voitte sossussa allekirjoittaa uudet huoltajuuspaperit. Huoltajuusmuoto ei vaikuta mitään lapsen elatukseen eikä tapaamisiin.
Myöskään kelan termi yksinhuoltajakorotus ei ole huoltajuusmuodon kanssa missään tekemisissä. Se korotus vaikuttaa vain siten, että sen saa jos ei asu toisen aikuisen, eli avopuolison, kanssa yhdessä. Avopuoliso voi olla joku muukin kuin lapsen isä eikä silloinkaan ole tuohon korotuksen oikeutta.
Ei noin pinen kanssa kannata aloittaa mitään viikko-viikko-systeemiä, varsinkaan kun isä ei ole arjessa nytkään mukana. Aloittakaan lyhyemmillä tapaamisilla ja katsokaa, että miten se alkaa etenemään.
Teillä on jo huoltajuus sovittuna: yhteishuoltajuus. Muutos siitä yksinhuoltajuuteen puolin tai toisin vaatii joko yhteisen sopimuksen tai oikeuden päätöksen. Oikeuden päätökseen tarvitaan todella painavat perusteet, joten "minä haluaisin" ei millään riitä. Eikä tuohon huoltajuuden muotoon kannata suurta energiaa laittaa, koska se ei todellakaan eroperheen arjessa ole se oleellisin arkionnen tuoja. Mutta räväkkänä riitana kyllä kaiken viejä.
Teidän pitää pystyä sopimaan lapsen lähihuoltaja eli se, kumman luona lapsi on kirjoilla. Tämä osapuoli saa lapsilisän ja siihen yh-korotuksen, mahd. asumistuen, hänen tulojen mukaan menee esim hoitomaksut. Sitten pitää päästä tapaamissopimuksesta yhteisymmärrykseen ja tähän liittyy tuo ehdottamasi 50-50-luonapito. Noin pienen lapsen kohdalla se ei ainakaan imetysaikana ole mahdollista, sen jälkeen kyllä, jos molemmat siihen sitoutuvat. Tapaamissopimus on jonkinverran käsikädessä elatusmaksusopimuksen kanssa: jos luonapito on tuo tasan molemmille, ei yleensä elatusmaksua makseta. Muussa tapauksessa lastenvalvoja tekee laskennallisen toimituksen oikeudenmukaisen elatusmaksusopimuksen suunnaksi. Se mitä maksuksi sovitte, on kuitenkin teidän välinen SOPIMUS. Nämä em asiat toivottavasti pääsette sopimaan niin, että lastenvalvoja vaan tekee paperit ja kunnassa ne vahvistetaan. Toinen tapa on hakea päätökset oikeuden kautta: tie on pitkä ja kallis, mutta päätös tulee varmasti ja liian usein syö loputkin vanhempien yhteistyökyvystä. Kaiken lähtökohta on lapsen etu, ei vanhempien halu tai toive.