http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2008/11/742349
Pekka-Eric Auvisen äiti ja isä ovat vieraina MTV3:sen 45 minuuttia -ohjelmassa ensi keskiviikkona.
Muistakaa katsoa.
Pekka-Eric Auvisen äiti ja isä ovat vieraina MTV3:sen 45 minuuttia -ohjelmassa ensi keskiviikkona.
Muistakaa katsoa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
tavallisia ihmisiä, Pekka-Eric oli myös.
Tämä pitäisi muistaa ennen kuin alkaa vaahtoamaan netissä asioista. Ihmiset ovat tavallisia, mutta tavallisten ihmisten teot voivat olla poikkeuksellisia.
Tavallisiapa vanhempia hyvinkin, rockari ja äärivihreä. Jokasessa töllissähän semmosia asuu.
Tavallinen PE antoi auringon laskea vihan yli eli vihastumisen muuttua kaunaksi sen sijaan, että olisi antanut anteeksi vihastumisen aiheuttajille. Sitten miehen viha ei tehnyt oikein. Kaunaisuus on valitettavan tavallista, mutta kovin harva kaunainenkaan lähtee lahtaamaan edes kiusaajiaan, saati sitten muita.
Vanhempien yksi tehtävä lastensa kasvattamisessa on opettaa kaunan välttäminen ja kostosta luopuminen. Kyllä kiusaaja kostonsa saa muutenkin ennen pitkää.
Hyvä että satuin lukemaan viestisi, koska en nimittäin tiennyt asiasta. Pitää muistaa katsoa.
Surmaajan omaisten tuska on asia, jota helposti vähätellään. Omaisiakin tupataan vain syyllistämään.
Mutta uskallan kyllä väittää, että tietoisuus siitä, että omasta lapsesta tuli joukkomurhaaja on vähintään yhtä tuskallinen asia kuin se, että oma lapsi joutui joukkomurhaajan uhriksi. Erona on vain se, että uhrin omaiset saavat koko kansan myötätunnon, heillä on mahdollisesti vertaistukena toisten uhrien omaiset... Mutta tekijän omaiset jäävät yksin.
On hyvä, että tämäkin puoli uskalletaan nostaa esiin. Toivottavasti jutusta vaan ei tehdä mitään lööppisensaatiota, vaan sitä käsiteltäisiin asiallisesti.
itse asiassa on hyvä muistaa että uhreja ovat myös ne, jotka hupsun kirjoitustavan tms vuoksi joutuvat terroristi epäilyn takia oikeasti mitään pahaa aikomatta esim. pakkohoitoon tms.
Samalla kaverin kännykkä tms tulee uutena kiusaamistapana tai ilkeinä jekkuina.
Pelkään nykyään eniten sitä, että oikean ryhmäkiusaamisen uhrit joutuvat kärsimään tosi paljon ja salaaman negatiiviset tunteet. Esim. minun mikäli en pitänyt lauseeni oli ihan hyvää terapiaa, vaaratonta. Ei teksti tapa. En voinut levittää juttua ympäri kyliä edellisten kuoltua, kun en ajoissa kiistänyt minua koskevia huhuja. Löin vain vettä myllyyn ajattelematta että he vaarantavat itsensä ja minä itseasiassa tiesin sen.
Pitäisi puolueettomasti myös tutkia mikä osuus vanhemmilla ja perheellä on lapsen teoista. Ei kukaan synny pahaksi. On varmaa että jos kotona vallitsee jonkinlainen kiihkoilun ilmapiiri ja agitointi, lapsi omaksuu nämä piirteet. Kun siihen lisätään yhteiskunnan ja kodin arvojen ristiriita, kehittyvä nuori voi joutua todella hukkaan.
Pitäisi puolueettomasti myös tutkia mikä osuus vanhemmilla ja perheellä on lapsen teoista. Ei kukaan synny pahaksi.
----
Mutta on huomioitava ja ymmärrettävä geneettisten tekijöiden vaikutus lapsen kehitykseen.Toinen lapsi on , jopa helppo kasvattaa/ohjata normaaliksi/empaattiseksi ihmiseksi, mutta toinen lapsi taas vaatii jo kasvatukseen paneutumista ja vaattii asioiden tietämustä laajemmin.
Ongelma onkin siinä kun tämä tietämys/virheiden vaikutus tulee esille vasta jälkeen päin.
Yleislääkkeenä ja pohjana kasvatuksessa on AINA läsnäoleva aika ja tämän tekijän avulla lapsen kehitystä voidaan seurata tarkemmin ja syvällisemmin, jos vanhemmilla on näkökykyä lapsensa käyttäytymiseen.
Lapsen kasvaessa yksin, ilman vanhempien ohjausta tai läsnäolevaa aikaa, niin tämä tekijä juuri mahdollistaa lapsen kielteisen geneettisen tekijän/piirteen voimakaan aktivoutumisen ja vaikutuksen lapsen kehitykseen/mielikuviin.
Monasti lapselle syntyy "kuin itsestään" kielteisiä mielikuvia ja juuri kasvatuksen avulla voidaan vaikuttaa näiden laajentuminen.Esim. Pelkotilojen ja epävermuuden vaikutus mielikuvien kehitykseen laajemmin.
Siis ympäristö/vanhemmat voivat ohjata geneettisten tekijöiden vaikutusta kieltyeiseen tai myönteiseen suuntaan.Aktivoiden tai näivettäen mielikuvien suuntaa.
...että kenenkään vanhemman tavoite on kasvattaa lapsestaan joukkomurhaajaa. Asiat voivat mennä pieleen monella tapaa myös kasvatusmetodeista ja ideologiasta riippumatta.
Siinä ilmeisesti vanhempien koostamassa videossa Pekka-Ericillä oli päällään se "Humanity is overrated" -paita. Siitä ajatuksesta vanhemmat olisivat kyllä saaneet sanoutua irti.
Katselin ohjelman ja toivon, että siitä oli jotain apua Auvisen perheelle ja samalla toivoisin ymmärtämystä/siltaa uhrien omaisten ja tämän perheen välille.
Toisaalta harmittaa edelleen, miksi ohjelmassa ei valasitu Pekan lapsuuden olosuhteita esim. vanhempien ajan käyttöä tms.
Ohjelmassa keskityttiin enemmän mitä tehdä kun Pekka alkoi ongelmoitua hänen kasvaessaan aikuisuuttta kohden.Monasti juuri lapsuuden vaikutukset näkyvät selkeimmin kun ihmisen ymmärryskyky laajenee ja siten on laajemmin koetyuksella hänen sisäiset tekijät.
Toivon Auvisen perheelle rohkeutta ja voimia tulevaisuuteen, tarkastella avoimiseti niitä aikoja kun Pekka oli 0,5....7-vuoden ikäinen.Tämän iän kokemuksilla on retkaiseva merkitys ihmisen kehitykseen.
toivon, että muut ottavat opikseen. Tiedän kokemuksen perusteella, että kiusaaminen on pahinta. Kurjaa on se, että se tapahtuu silloin kun aikuiset eivät huomaa. Vanhemmilta lisää asennekasvatusta lapsille. Tsemppiä Pekka-Ericin vanhemmille.
Onpa aivopesty psykoanaalyysin sukupolvi!
Mitä tekivät vanhemmat lapsen ollessa 3? Mikseivät vanhemmat välittäneet? Miksei äiti huomioinut tarpeeksi kun vauva väänti ensimmäisen kakkansa? Ja blaa blaa blaa..
Kysykää mieluummin, miksei vanhemmilla ollut aikaa tai opettajilla tai kavereilla? Miksi heillä oli kiire? Oliko vanhempien maailma niin erillään nuorten maailmasta? Oliko opettajien keskityttävä ihmistä enemmän opetussuunnitelman läpiviemiseen? Olivarko kaverit myös heikoilla ja jotenkin yksin? Vastaus näihin kysymyksiin lähtee päljon syvempää kuin yksinkertaisista laastaritoimenpiteistä, kuten psykologin palveluista.
Ammatti-ihmiset ei koskaan voi niin sanotusti oikeasti olla kiinnostuneita. Ei kenenkään voimavarat riitä ottamaan tosissaan vaikka 100 jollain tavalla potevaa nuorta edes vuodessa. Ja ne jotka voisi oikeasti välittää (kuten vanhemmat ja sukulaiset) tekevät jotain muuta työtä ja ovat kiireisiä. Nuorten näköalaton todellisuus ajautuu aika kauas.
Tämä koko yhteiskunta perustuu sille, ettei kenelläkään ole aikaa kenellekään. On erittäin helppoa jäädä yksin. Tiedän sen omalta ja monen kaverin kohdalta. Erittäin monella nuorella on paha olla. Voiko se olla jotain kummallista sattumaa siitä, että joidenkin vanhemmat vaan niinku ei hoitanut kiintymyssuhdetta kunnolla??
Tässä yhteiskunnassa on jotain mätää.
Nuorten maailma on julma. Kukaan aikuinen ei haluaisi toista päivää mennä töihin, joka on samanlainen kuin monen nuoren jokainen päivä koulussa. Jotenkin tuntuu, että elämme keinotodellisuudessa. Talouden hiekkalaatikkokilpailu on osa sitä.
Pyörät SEIS tärkeän tieltä!
Mitä tekivät vanhemmat lapsen ollessa 3? Mikseivät vanhemmat välittäneet? Miksei äiti huomioinut tarpeeksi kun vauva väänti ensimmäisen kakkansa? Ja blaa blaa blaa..
-------
Ymmärtänet, miten ihmisen lapsuuden ympäristö yhdessä geneettisien tekijöiden kanssa vaikuttaa ihmisen/lapsen kehitykseen ja tästä tekijästä on kysymys.
Jos lapsi kasvaa/jää "heiveröisemmäksi"/araksi tai muuten hieman poikkeavaksi, niin monasti juuri tämän tyyppinen persoonallisuus joutuu kiusatuksi.(Kiusaamisen aktivoi sanaton viestintä).
Pahinta on, jos lapsi ei ole jostain syystä mahdollistunut käymään läpi uhmaikäänsä ja "siinä sivussa" opettelemisen kautta oppimaan vihantunteen näyttämistä.Siis kiltti lapsi ei ole kasvatuksen tavoite, vaan tunteiden näyttämisen, ja erikoisesti vihastumisen opettelu ja sen hallitseminen lapsena.
Mitä heikompi on ihmisellä vihastumisen/tunteiden näyttäminen, niin sitä herkemmin hän ongelmoituu esim. koulu tai työ ympäristössä.Hän kokee pienetkin ympäristön ärsykkeet ylireagoiden, koska ei hallitse vihastumista normaalilla tasolla.
Juuri kiusaamisen kohteeksi joutuminen on todella ongelmoittava kokemus hänelle, koska hän on "aseeton" tässä sodassa.Vihastuminenhan ihmisessä on ikään kuin vahvistumista tilanteessa/suhteessa ja jos ihmisellä on tällä alueella ongelmia, niin hän ohjaantuu kehityksessään vääristyneeseen minätilaan ja kompensoi tämän tekijän tavalla tai toisella.
Niin,jos lapsi ei ole saanut käydä läpi tätä uhmaikäänsä ja siten opetella tämä vihastumisen näyttäminen, niin tämä tekijä alkaa ohjaamaan hänen mielikuviaan kielteiseen suuntaan, jolloin hän kokee ympärsitön uhkaksi,- ei rikkaudeksi.
Jos ympäristö olisi edes nolla tilassa hänen ollessaan aikuinen.Siis ei positiivinen, mutta ei kielteinenkään, niin hän mahdollistuisi kasvamaan myöhemmin ongelmansa pois.Siis kiusatuksi tuleminen on kaikkein tukalin tilanne, ei välin pitämättömyys, vaikka sekin on huono vaihtoehto.
*
Tämä koko yhteiskunta perustuu sille, ettei kenelläkään ole aikaa kenellekään. On erittäin helppoa jäädä yksin. Tiedän sen omalta ja monen kaverin kohdalta. Erittäin monella nuorella on paha olla. Voiko se olla jotain kummallista sattumaa siitä, että joidenkin vanhemmat vaan niinku ei hoitanut kiintymyssuhdetta kunnolla??
Tässä yhteiskunnassa on jotain mätää.
Nuorten maailma on julma. Kukaan aikuinen ei haluaisi toista päivää mennä töihin, joka on samanlainen kuin monen nuoren jokainen päivä koulussa. Jotenkin tuntuu, että elämme keinotodellisuudessa. Talouden hiekkalaatikkokilpailu on osa sitä.
---------
Juuri tuota tarkoitin, miten sisäisesti arka/heikommin kasvanut ihminen kokee tälläisen ympäristön erittäin voimakkaasti.Siis voimakkaammin kuin "terve" ihminen.Terve ihminenhän ei tule edes ajatelleeksi tätä asiaa, puhumattakaan että tiedostaisi ja ymmärtäisi sen.
Surullista, mutta tästä syystä ei kiusaamista kouluissa ja työpaikoilla nähdä ja ymmärretä.Se jarkuu ja jatkuu ja jatkuu ja..., koska on ihmisen turmeltunisuuteen kuuluva ilmentymä, joka ohjaa ihmisen mielikuvien kehitystä ja mieltymyksiä.Moni pitää sokeudessaan kiusaamista jopa normaalina ihmisen käyttäytymisenä.No, normaalia/alitajuista se onkin, mutta se on haittana yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Mielestäni tässä on kaksi tekijää. joihin tulisi vaikuttaa,- jos mahdollista.
Mahdollistaa lapsille kasvuympäristö, jossa heistä kasvaisi mahdollisimman "vahva ihminen" eli ongelmien sietokyky korkealla.
Tai, ympäristö/yhteiskunta sellainen arvomaailmaltaan, jossa heikommatkin/poikkeavat mahdollistuvat elämään ylireagoimatta ja siten ongelmoityumatta.Tämä vaihtoehto lähes mahdoton toteuttaa, koska ihminen mahdollistuu vaikuttamaan vain itsensä,- ei ympäristöönsä.
ilman sitä ei Saari olisi koskaan tappanut ketään
Jäin vain miettimään miksi hän ei ampunut Rovaniemellä, kohde valinta oli häntä itseään ajatellen väärä, omaisiaan ajatellen ehkä ei.
Joka tapauksessa ryhmä kiusaa yhtä, kun tämä koitti kertoa asiasta hänestä tehtiin mielenterveyspotilas ja hän päätti vetää small talking -käytöksen kunnes on päässyt tappamaan.
Periaatteessa se vaati valmiuden kuolla itse aika hirveällä tavalla ja minä mietin mistä tuo valmius tulee? Mikä saa kykenemään siihen?
Kun pohtii syvällisemmin sisäisesti "heiveröisen/ongelmallisen" ihmisen kehitystä, niin juuri kiusatuksi tuleminen on se pahin kokemus, joka reagoittaa voimakkaammin ja saa mielikuvat vääristyneiksi ja vihan tunteen värittämäksi.
Todella harmillista onkin, miten tämä "poikkeava" persoonallisuus eräällä tavalla aktivoi viestinnällään kiusatuksi tulemistaan.Siis tällä kiusatuksi tulleella henkilöllä on hieman poikkeava käytös/viestintä.
Mutta , jokaisen vähänkin ihmisyyttä kaipaavan ihmisen tulisi ymmärtää, miten toisen ihmisen kiusaaminen on julmaa käyttäytymistä ja erikoisesti haavoittavaa.Toisaalta kiusaaja nauttiikin ja pääsee päämääräänsä, jos kohde näyttää haavoittuvan.
Monastihan kiusaaminen näivettyy tai jopa loppuu, jos kohde ei haavoitu eli ei ylireagoi kiusaamiseen.(Ylireagoimista on jo käpertyminen/alistuminen tilanteessa).
Niin, pitkäkestoisesti kiusatuksi tullut ihminen pakenee arkeaan juuri haavemaailmaan, joka toisaalta toimii selviytymis/kestämis kanavana.
Noki tai tule nokituksi.
ei saa jäädä tuleen makaamaan.
Jotkut voi ajateölla noin, mutta entä kun on olemassa todellisia pasifisteja, hyviä ihmisiä ,joiden arvomaailmaan ei kuulu agressiivisuus.
Vaikea tilanne kun annettu neuvo kiusaajia kohtaan...LOPETA.. sanallinen käsky ei tehoa.
Kiusaajat on kusipäitä, kiusaamisessa ei ole mitään ihailtavaa, arvostettavaa, sankarillista tai matkittavaa,
Se vaan on tyhmää ja kiusaajat on raukkoja ja kiusaajien vanhempien tulisi olla syvästi häpeissään.
Mitä auttaa nollatoleransii, teemakoulut meillä ei kiusata,jne, sillä
kotoa kaikki lähtee.