Niin kuin Isänne on armahtavainen , Luuk. 6:36
Kristillisen armahtavaisuuden laatua kuvailee Herra tämän yhteydessä näin: "Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat .--ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä Hän on lempeä kiittämättömille ja pahoille ". (jakeet 27, 28, 35,) .
Kristillisen armahtavaisuuden laatua kuvailee Herra tämän yhteydessä näin: "Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat .--ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä Hän on lempeä kiittämättömille ja pahoille ". (jakeet 27, 28, 35,) .
Vastaukset 29
Vanhimmat
Semmoisia tulee lastenkin jossain määrin olla. Vanha luontomme on tosin syntinen ja pysyy sellaisena kuolemaan asti, mutta uusi ihmisemme, joka ON SYNTYNYT totuuden sanasta (uskon kautta) ja Kristuksen verestä (kasteessa), on toisenlaatuinen . Se on "Jumalan mukaan luotu totuuden vanhurkauteen ja pyhyyteen"(Ef. 4:24).
Herra puhuukin sanoessaan: "olkaa armahtavaisia, niin kuin Isänne on armahtavainen". Hän asettaa uskon silmiemme eteen taivaallisen Isän rajattoman armahduksen ja herättää meitä sillä armahtavaan rakkauteen rikkovaa lähimmäistä kohtaan .
Uskolla joka päivä ja hetki vastaanottaa Jumalaltamme ja Isältämme uutta armoa ja laupeutta, vieläpä vasituisesti elää ja olla siinä, mutta juuri se taivuttaa ja kehoittaa meitä myös keskinäiseen rakkauteen ja armahtavaisuuteen. Jos jälkimäinen taukoo, niin edellinenkin on tauonnut .
Hedelmää tule on pelättävä, ettei puussa enää ole elämää. "Joka ei rakasta, hän ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus"(1 joh. 4:8). - Vaan joku sanonee: Perustuukohan siis Jumalan laupeus ja armo meidän käytökseemme, meidän anteeksiantamiseemme ?Eipä suinkaan !mutta katso, asian laita on semmoinen, että missä ei harjoiteta eikä ole mitään armahtavaa rakkautta lähimmäistä kohtaan.
Siellä ei ole myös vastaanotettu, tunnettu eikä uskottu Jumalan armoa ja laupeutta Kristuksessa, vaan kristillisestä ulkokuorestaan taikka evankelisesta tiedostaan huolimatta on se ihminen kuitenkin vilä epäuskon ja kuoleman pimeydessä
Junalan armon hukkaan vastaanottamiseksi, ja se on sitä. Toisin sanoen: ollaan vastaanottavinaan armo ja kuitenkin annetaan sen mennä hukkaan sekä luotetaan sen sijaan itseensä, titoonsa, lahjoihinsa, siihen arvonantoon, jota kristittyinä nautitaan jne. Mutta me kehoitamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon niin, että annatte armon olla armoa, kasvatte armossa ja Kristuksen tuntemisessa ja kannatte hedelmää kaikessa hyvässä työssä.
Ei palkkaa pyydä rakkaus milloinkaan teostansa,
Vaan meillä siitä lupaus on hänen armostansa.
Ken rakkautta harjoittaa,
Hän siunauksen siitä saa, vaan armoa on kaikki.
tunnetaan!NÄIN SANOI JEESUS,VAPAHTAJAMME,rakastakaa lähimmäistä kuin itseänne.No,kuka on se lähimmäinen?Se on jokainen maailman ihminen!!!!!!!!!!!!!!!Se onkin tosi vaikeaa meille kaikille,varsinkin hyvin onnistuneille?Tunnusmerkki on tullut opittua:armottomuus,kovuus,poisleikkaaminen ym!!Ovatko nämä Jeesuksen opetuksia?Rakkautta kaikille rukoilee varpunen
Rakkauden sanoista joita sain lukea kohta kun tulin töistä , täällä tosi moni on niikuin sanot Armottomia, poisleikkaavia, kovia . Ne vain ei ole Jeesuksen opetuksia . palataan.
Joku voisi sanoa: aivan naurettava kirjoitus!
Jos Kristuksen kirkkolakia sovelletaan yhteen kirjoittajaan, miten joku voi puhua painostamisesta??
Eikö se ole rakkautta, jos ohjataan Jumalan sanan luo?
Tai sen tähden, että sait sanomisen makua ?
Kirkkolaista nyt ei vielä puhuttu, mutta sitä sovelletaan yhteen ja kahteen ja koko seurakuntaan , eikö se ole rakkautta !
oletko terve?
tiedätkö teu, että olet lahjakas asioiden sekoittaja
Mutta tälläiseksi on Jumala luonut minut, ja se on otettava vastaan mikä ylhäältä annetaan, jos olen sekoittaja, olen sitä Korkeimman tahdosta?
En ole tuota viestiä kirjoittanut, kuka lie varas on varas .
Vanhimmat sanoivat enne (GJ,n.) aikana, se mieli ,se mieli .
Saatana onkin perin hauska julistaessaan
"kristuksen kirkkolakia".
Tuollaiset häiriköt pitäisi "kirkkolakeineen" bannata täältä välittömästi.
Se Kristuksen luokseen ohjaus ja Jumalan sanaan. Eli ohjata sanan luo, rakkaudella on juuri sitä , miten se liittyy lakiin .
Rakkaus oli uusi käsky, jonka Jeesus antoi .
2 Kor. 4:16,17,18 ,,5;1
16. Sen tähden me emme lannistu. vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.
17. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden.
18. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, mutta näkymätön ikuisuuden .
2 Kor. 5:1. Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä .
"Jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljon runsaam-massamäärin kirkkautta".
Paavali on kokonaan suunniltaan, että häneltä tulvii sanoja pelkästä ilosta ja halusta ylistää evankeliumia. Mutta sitävastoin hän kohtelee lakia ikäänkuin epäkohteliaasti ja kylmäkiskoisesti, sanoessaan sitä "kuoleman ja kadotustuomion viraksi", eli saarnaksi ( Gal. 2:17, ja Gal. 3:10.
Sittenhän on kyllin voimallisesti todistettu, etteivät laki ja työt voi tehdä ketään Jumalan edessä vanhurskaaksi, sillä miten voisi se, joka ei mitään muuta saarnaa kuin syntiä, kuolemaa ja kadotusta, tehdä ketään ihmistä vanhurskaaksi ja autuaaksi !
Mitä paavali tässä puhuu "lain kirkkaudesta", josta juutalaiset tyekojenopettajat kerskasivat, on otettu siitä kertomuksesta. MIKÄ LÖYTYY 2Moos. 20 ja 24, joissa kerrotaan, millä tavalla laki annettiin, kun Jumala astui alas taivaasta suurella majesteetillisuudella ja kirkaudella,
kun ukkonen jylisi ja salamat leimahtelivat ja koko siinai vouri suitsi. Samoin kun Mooses tuli takaisin alas vuorelta laki mukanaan, niin hänen kasvonsa loistivat siitä ja säteilivät niin voimakkaasti, ettei Israelin kansa voinut katsella hänen kasvojaan, vaan hänen oli pantava peite niille.
Mutta me taas voimme kerskata toisenlaisesta virkaamme kirkkaudesta. Evankelinen historia Matt. 17 kertoo, että Kristus on antanut opetuslastensa julkisesti katsellakin sitä kirkkautta, kun Hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, eivät opetuslapset niitä karttaneet, vaan katselivat ilolla ja ihastuksella ja sanoivat: "Herra, hyvä on meidän tässä olla".
Sanotaan siitä, Siionin vuoren jylinästä (josta toisessa paikassa kirjoitin) ja salamista jotka leimahtelivat
Niin oivaltanet, mitä apostoli tässä tarkoittaa. Sillä tuloksena tästä on, että laki saa aikaan pelkkää kauhistusta ja kuolemaa, kun se loisteellaan osuu sydämeen ja tulee oikein tunnetuksi. Evankeliumi sitävastoin lahjoittaa lohdutuksen, rauhan, ilon, riemun.
Kun siis tunnetaan Mooseksen kirkkautta, se on, Jumalan vihan pelkoa, silloin on jo aika Kristuksen kirkkauden luoda suloisella ja ilahduttavalla loiteellaan valoa sydämeen; sitten voidaan sietää Moosesta ja Eliastakin .
Sillä lain kirkkauden eli Mooseksen peittämättömien kasvojen ei tule loistaa kauemmin kuin siihen asti, että tulet nöyryytetyksi ja sen kautta pakoitetuksi ikävöimään Kristuksen suloisia kasvoja.
Kun päivä koittaa lintu riemastuupi
näin sielu armon loistoon ihastuupi
Ei murheissansa se lohtuansa
Voi muusta löytää täällä kulkeissansa.
"Armosta kirkkauden kiitokseksi "
Apostoli ylistää ainoastaan Isän Jumalan mielisuosiota ja Hänen Armonsa kirkkautta, mutta ei vähimmässäkään määrässä omaa taikka Efessolaisten ansiota ja mahdollisuutta; tästä hän ei puhu halaistua sanaa nyt tässä paikassa, kun on kysymys Jumalan Armon saamisesta ja Jumalan lapseksi tulemisesta.
Mutta tämä on nyt meille opiksi ja kehoitukseksi kirjoitettu. Huomaa rakas sielu? Tämä armo ei ole vähäpätöinen, mitätön eikä halveksittava, vaan - kuten apostoli sanoo - se on kirkas, se on: niin suuri ja valtava kuin Jumala itse. Mutta nyt on Jumala, niin kuin tiedämme, luonut kaiken tyhjästä ja voi tehdä mitä Hän tahtoo.
Armonsa niin kirkas, kallis ja valtava, että se tekee vielä suurempia ihmeitä taivaassa ja maan päällä, kuin konsanaan hänen kaikkivaltiaisuutensa.
Sillä sellaisia suuria ihmeitä saa Jumalan armo aikaan, että nimittäin syntisistä, kuoleman ja kadotuksen lapsista tulee Jumalan siunattuja ja otollisia ja rakkaita Jumalan edessä, ei minkään heissä asuvan, heihin vuodatetun taikka heissä vaikutetun hyvyyden ja pyhyyden tähden, sillä silloin ei enää olisikaan armoa, vaan juurimahdottominta syntiä, ilman kaikkea ansiota, yksin Jumalan kirkkaan ja ansaitsemattoman armon kautta.
Asian, sinä syntinen sielu (minä) ? Ymmärrätkö, mitä tästä seuraa ? Oi tästä seuraa suorastaan ja vastaansanomattomasti, ettei Jumala suinkaan hylkää eikä heitä ulos, vaikka syntisi olisivatkin vielä tuhat kertaa suuremmat ja lukuisammat.
Vaan päinvastoin hän tahtoo tämän suuren armonsa tähden vastaanottaa sinut juuri niin kelvottomana ja saastaisena, kuin itsessäsi olet, ja pitää sinua kuitenkin aivan otollisena edessään, vieläpä valitsee sinut rakkaaksi lapsekseenkin ikipäiviksi.
Niin se Jumalan puolelta totta onkin, niin on se aivan sinulle tapahtunut, ja kaikki on jo sinussa käynyt täytäntöön. Tämän tekee Jumala ilman vähäisintäkään ansiotamme, ainoastaan oman tahtonsa mielisuosion mukaan ja armonsa kirkkauden kiitokseksi .
Mutta tämä oppi vaatii uskoa eli vastaanottamista . Tässä kuuluu vain näin: Avaa suusi, niin minä sen täytän ! Ps. 81:11. - Rukoile Daavidin tavalla: Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä. Ps. 119:18.
Sanan sanaan liittää
Voit sä, että kiittää
osaan Jumalaa.
Auta, että voisin
Aina niikuin soisin
Häntä rakastaa
Häntä kiittää armostansa,
Ylistää myös lahjoistansa .