Miten on muilla yksinäisen sorttisilla, tulee ko synkkien syys iltojen ratoksi könyttyä jääkaapille tavallista tiuhempaan?
Oma suklaan kulutus on taas ponkaissut uusille luvuille, kun on syksyn kiireet ohi ja on alkanut tämä kaamos.
Kellojen siirtokaan ei ole tehnyt oikeen hyvää.
Oma suklaan kulutus on taas ponkaissut uusille luvuille, kun on syksyn kiireet ohi ja on alkanut tämä kaamos.
Kellojen siirtokaan ei ole tehnyt oikeen hyvää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Suklaata ja muuta hyvää menee kilotolkulla päivässä ja sehän näkyy...takapuoli leviää ihan kiitettävästi. Liikkumallakaan ei saa kaikkea kulutettua, mutta onneksi kohta tulee kevät:)
Onneksi allekirjoittaneen ahterissa ei viellä kilo, eikä kaksikaan suklaata näy. Työnteko kuluttaa sen verran.
Oikeestaan suorastaan pelkään kevään tuloa, koska se on mulle viellä masentavempaa aikaa, kuin syksy.
on sulle masentavaa aikaa? Luulis et se on mukavaa aikaa ku päivät alkaa piteneen ja kesä lähestymään. Oon aina ihmetelly miksi itsemurhatki yleensä ajoittuu tuonne kevääseen, ku vois luulla et syksyllä niitä tehtäis enemmän.
Keväisin ei ole oikein mitään tekemistä. Valosa aika lisääntyy ja unen tarve vähenee.
Ihmiset on energisiä, iloisia ja suunnittelevat sitä ja tätä.
Itsellä ei ole muuta, kuin kämäiset työt.
Elän vain syksyjä varten.
...minä ainakin kuulun niihin jotka syövät mielialojen mukaan. Syksyllä kun on viileää ja illat tummia niin tekee mieli mutustaa suklaapatukoita kotona mieluummin kuin lähteä minnekään. Keväällä tilanne on toisinpäin, uutta energiaa tulee ja tuntuu että elää pelkällä vedellä. Tämä kyllä näkyy painon jojoilu-ilmiönä joka ei ole kovinkaan mairittelevaa.
Syön suklaata, mutta kun en siitä juurikaan liho, niin eipä tuosta huomattavaa haittaa ole. Yritän välillä pitää suklaalakkoa, mutta se kostautuu entistä kauheampana suklaan menekkinä.
Kirkasvalolamppu on antanut energiaa ainakin minulle, ilman sitä syksypimeät saattaisivat olla aika sietämättömiä. Suosittelen. Samoin suklaa-addikteille suosittelen vaihtamaan suklaan mahdollisimman tummaan (siis suuriprosenttiseen). Sen terveellisyys kasvaa, eikä tummaa pysty syömään niin paljon kuin vaaleampaa.
Ja vaikka kuinka väsyttäisi, niin kannattaa järjestää itselleen jotain harrastuksia/iltamenoja, vaikka edes yhdeksi illaksi viikossa. Pysyy ainakin sen ajan jääkaapilta pois ja saa uusia virikkeitä.
Muutama kuukausi, ja valo alkaa jo lisääntymään! Jos on lunta, niin sitten näyttääkin valoisammalta!!!
kovasti. Ei sitä voita mikään, se on yksinäisen lohtu. Hellyyden puutteeseen sitä syön.
Se on kun korkkaa raskaan työpäivän jälkeen levyn suklaata ja rojahtaa tietokoneen ääreen.
Sen lähemmäs onnellisuutta ei yksinäinen pääse.
Nyt joulun alla pääsee minusta vielä lähemmäs onnellisuutta kun voi ostaa jotain erilaista kun sen tavallisen suklaalevyn, eli paketin joulusuklaita ja nautiskella niitä iltaisin.
En mä mitään makeisia öisin syö, mutta aika usein löydän itseni keittämässä nuudeleita tai tekemässä voileipiä. Ei se kyllä mitään mielialasyömistä ole. Sitä tulee popsittua jotain kun katsoo leffaa koneella tai pelailee jotain peliä.
Eihän mieliala syöminen pelkkää suklaata/herkkuja tarkoita.
Se tarkottaa sitä, että syö kun on tylsää/henkisesti huono olo.
Hetken hyvä olo vaihtuu entistä paskemmaksi oloksi kun kalorit kihisevät verenkierrossa ja läskit hyllyvät ruumiissa.
Eli toimintaa joka muuttaa mielialaa entistäkin huonommaksi, kun ymmärtää katsoa edes vähän nenäänsä pidemmälle.
Saattaa olla, lievässä mitassa, mutta jos jotakin teinivuosien laihduttamisesta jäi mieleen, huomaan kyllä aina ajoissa, milloin homma ei ole enää kivaa, kun se alkaa tuntua pikemminkin kurjalta ja paino nousee.
menee mielialasyömiset vähän väärinpäin...
ruokahalu katoaa aivan täysin kun olen onneton / yksinäinen, jolloin ( ystäväni sanoin ) näyttää siltä kuin kuihtuisin silmissä. kuitenkin sitten taas parempina kausina ruokakin maistuu, jolloin sitä ollaan taas suunnilleen normaalimitoissa.
ahdistusoloissa ruoan hajut yms tekee todella pahaa.
Joskus oli vähän samaan tapaan, kun olin työtön. Söin vain kerran-kaksi päivässä. Tuntui, että kaksikin perunaa oli liikaa ruuankanssa, mutta jostain syystä se sitten on kääntynyt taas toisin... Nykyään tuntuu, että kapallinenkaan perunoita ei tahdo riittää.
Lähden kävelylle sateiseen kaupunkiin. Ensin menen pitsalle. Sieltä menen hampurilaisaterialle. Sitten lähikaupan kautta kotiin. Mukana kassissa sipsejä, kokista ja jäätelöä illaksi. Näin joulun läheisyydessä kaupat on pullollaan isoja suklaapaketteja. eikä niitä voi vastustaa.
Joskus teen kotona hienoja illallisia usealle ihmiselle, mutta syön sitten kaiken yksin.