minkälaisia numeroita teil, jotka pääsitte lääkikseen sisään, oli lukion todistuksissa pitkästä kemiasta tai fyssasta? onko ketään sellast jolla numerot oli kutosia/seiskoja ja kaseja ja silti pääs sisään? ja jos on nii paljonko sit luitte niihin lääkiksen pääsykokeisiin?
fy/ke -numerot joilla sisään lääkikseen?
hu00n0
172742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sillä ei tosiaankaan oo mitään väliä pääsykokeita ajatellen, sattuuko esim jostain kemiasta nyt olemaan seiska tai jopa kasi. Vain se merkitsee, että osaa asiat!
Kyllähän ne lukion fyke arvosanat aika hyvin kertoo osaamisesta ja asioiden hallitsemisesta, jolla taas on merkitystä pääsykokeen kannalta. Jos lukion arvosanat yltävät työnteosta huolimatta hädin tuskin 7, voi jo itseltään kysyä, pystyykö oppimaan, ymmärtämään ja hallitsemaan Galenoksen fysiikkan ja kemian, joka kuitenkin ylittää lukion oppimäärän.
Itselläni nyt abivuosi menossa ja fysiikan sekä kemian numerot ovat vaihdelleet 9-10. Molempien aineiden YO:t vielä edessä päin.
"Jos lukion arvosanat yltävät työnteosta huolimatta hädin tuskin 7"
Niin, olennaista ei ole numero, vaan kuinka paljon numeron saamiseksi on tehty töitä.
Mulla molemmat 10 ja osaaminenkin hyvä laskurutiini hyvä - mutta se on myös paljolti siitä kiinni, että pysyykö pää kasassa pääsykokeessa. En olisi osannut edes kuvitella, että oikeesti voisin tollasen asian takia pilata koko homman, vaikka asiat oli niin hyvin hallussa. Elikkä ei ole tosiaan vaan numeroista kiinni, osaamisesta ja itsehillinnästä suurimmaksi osaksi.
"Elikkä ei ole tosiaan vaan numeroista kiinni, osaamisesta ja itsehillinnästä suurimmaksi osaksi."
Joo, ei ole numeroista kiinni, itse en ole lukiota edes käynyt ja sisällä ollaan.
kemiasta kävin pari kurssia arvosanoilla 5. sama homma fysiikassa. lääkikseen kirkkaasti sisään :) lukioon panostamiseen ei ollut mitään motivaatiota. myöhemmin kun tajusi että lääkikseen haluaa niin alkoikin ke ja fy kiinnostamaan ja asiat oli paljon helpompi opetella kuin lukiossa :)nii ja pääsykokeisiin luin n. 1000 tuntia kevään aikana.
Mulla oli nelosia fyssassa, kemmassa ja matikassa, sekä biologiassa pelkkiä nelosia. Silti pääsykokeessa pisteet parhaasta päästä. Numeroilla tai koko vitun lukiolla ei ole mitään väliä, ainoastaan sillä mitä on korvien välissä.
Kasia. Ysi oli ainoastaan yksi fysiikan kurssi, joka oli alunperin kutonen, mutta uusin sen (koko kurssin siis, en vain koetta). Samoin yksi seiska oli jossain fysiikan syventävässä.
En nähnyt fysiikan eteen vaivaa lukiossa, en kyllä kemiankaan. Tunneilla kävin ja kirjat luin läpi edellisenä iltana ennen koetta, mutta muuten en panostanut. Lääkikseen pääsin ekalla yrittämällä.
itsekin oon miettinyt tuota että miten noiden aineiden numerot vaikuttaa. itsellä on niistä lähinnä kasia, jos nyt aivan penkin alle on mennyt niin huonompaa. sekä fysiikan, kemian ja matikan kurssit on menneet lähinnä heittämällä läpi, hävettävän usein oon viisveisannut läksyistä ja kokeisiin luku on jäänyt viimeiselle illalle...
oon pohtinut että onkohan mulla mitään mahdollisuuksiakaan, mutta nämä vastaukset antoivat vähän toivoa:D
Periaatteessa asian voisi tiivistää näin:
Lukion fyke-arvosanoilla väliä, jos on tehnyt työtä niiden eteen. Silloin tulokset ovat melko realistisa, eli jos numerot ovat hyviä niin asia myös hallittu. Jos numerot taas työnteosta huolimatta huonoja, niin ymmärrystä ei yksinkertaisesti ole.
Jos taas lukiossa ei ole sen koommin kyseisiin aineisiin panostettu ja saatu heittämällä nelosia, se ei vielä kerro todellisesta osaamisest mitään. Tälläisissä tapauksissa yleensä motivaatio ja työnteko tuovat esiin piilevät taidot ja osaamisen. Toisaalta, joillakin se ei silti auta, eli niin kuin edellä mainitsin, ymmärrys luonnontieteisiin ei riitä.
Eiköhän oma pärjääminen noiden aineiden suhteen ole helposti selvitettävissä vain sillä, että ottaa kirjan käteen, syventyy ja panostaa ja katsoo, alkavatko asiat aueta vai ei!
Kaikille asiat ei vaan tosiaan aukee. Kyllä mäkin tiedän porukkaa jotka samoja kursseja on käynyt, ne hakkaa päätään ja opiskelee (ainakin sanojensa mukaan..) mutta silti ei vaan päähän uppoo mitään. Mutta siihenkin voisi auttaa se, että alkaa ihan pohjalta ja teoriapohjalta meneen asioita läpi, laskut kun ei ole kys. aineissa vaikeita, kun ymmärtää mitä tekee. Siitähän se lähtee, että miettii tehtävissä, mitkä asiat vaikuttaa ja mitä pitää selvittää. Jos tätä kohtaa ei laskuissa vaan selvitä päässään, ei ne hommat mene perillekkään.
En pidä ainakaan henk. kohtaisesti lukion fy/ke tai Galenoksen fy/ke asioita vaikeina, mutta olenkion kyllä niiden eteen tehnyt pirusti töitä. Ja sitä suosittelen, koska se tuo myös ihan kivan rennon fiiliksen pääsykoetta ajatellen, kun tietää, että osaamisesta se ei ainakaan jää kiinni =)
tärkeimpiä lääkistä aatellen? Oon kirjottanu noin 15 vuotta sitten, eli olen jo vanha mummo, mutta haluaisin auttaa ihmisiä ja haave on tehdä tutkimuksia aikanaan (eläkkeellä?) Aivan tyystin olen unohtanut kaikki lukion opinnot... Jos jollakin olis jotakin vinkkejä mitä kannattaisi opiskella (kolmen lapsen yh:na ei ole kauheesti varoja ostaa opintoja vaan itse täytyy opiskella), olisin äärettömän kiitollinen. ;)
Ja tsemppiä kaikille muillekin hakijoille. Olette valinneet äärettömän tärkeän alan, ihmiset kaipaavat auttajia.
Kannattaa hankkia Tammen Fysiikka sarjan kirjat. Mielestäni ne ovat hyvät myös itseopiskeluun. Ainakin omasta mielestä selkeitä ja paljon esimerkkejä. Kemiasta Mooli-sarja on kanssa hyvä. Kirjastosta varmaan löytyy tai käytettynä saa halvalla. Fysiikasta kannattaa opiskella kurssit 1-5 kutonen ja seiska on sähkökursseja, en usko että niistä on kauheasti hyötyä lääkistä silmälläpitäen. Kemiasta neloskurssi on aika turha, siirtymäalkuaineet kannattaa siitä kyllä opiskella. Toivottavasti oli apua :)
fy 10 ke 10 melko vähällä panostuksella, pääsykokeeseen luin TODELLA paljon
Mulla oli kemia 7 ja fysiikka 9, molemmista kävin yhden kurssin ja sisään päästiin kun pääsykokeeseen luin 5kk. Kohta valmistun :)
Ja monet tekkevät siinä asiassa virheen, että kun jokin (esim. fysiikka, kemia) tuntuu ylitsepääsettömän vaikealta niin eivät ymmärrä pyytää apua ja tukiopetusta. Tukiopetuksessa asiat saattavat aueta aivan uudella tavalla. Kun opettaja tietää että opiskelijalla on hankaluuksia ja että opiskelija todellakin haluaa oppia pyytäessään apua niin opettaja kyllä näkee vaivaa ja tekee työtä sen eteen että opiskelija ymmärtäisi asiat. Opettaja kun osaa antaa monia eri näkökulmia mitä kautta lähestyä ongelmaa ja eiköhän sieltä ratkaisu löydy. Esimerkiksi lukiossa opiskelijoiden tehtävä on pyytää apua ja tukiopetusta eivät opettajat siellä enää katso perään kuka osaa ja kuka ei. Mutta auttavat kyllä kun apua pyydetään. :)
Usein myös jos jokin aine ei tunnu mielekkäältä tai sitä kohtaan on opiskelijalla asenne "etten kuitenkaan osaa" eli pelätään ettei osata niin saatetaan ihan tiedostomattomasti "sabotoida" omaa oppimista. Jos ei osaa niin pitäisi miettiä miten minä oppisin tämän asian tai miksi tämä on vaikeaa. :)
Niin ja kannattaa muistaa ettei mikään minkä toinen ihminen on keksinyt/oivaltanut voi olla mahdotonta oppia! Se voi vaatia hikeä ja litroittain kyyneleitä, mutta se on mahdollista. Ja älkää antako toisten ihmisten puheet lääkiksen pääsykokeen vaikeudesta masentaa itseänne, luottakaa ja uskokaa itseenne, ilman sitä ei ainakaan opi asioita! :)