Haluan raskaaksi. EN halua synnyttää alateitse (mielestäni äidin tuska ei lisää äidinrakkautta), olen valmis mieluummin kuolemaan. EN myöskään halua imettää lastani. Lapsia haluan. Uskon myös vakaasti että minusta tulee vielä hyvä äiti.
Vai tekevätkö nämä (minulle itselleni hyvin tärkeät) asiat minut teidän (äitien ja isien) mielestä "huonommaksi äidiksi"? Millaisiin kommentteihin minun on hyvä valmistautua?
Onko minulla kohtalotovereita?
KIELTÄYDYN.
Tekeekö minusta huonon?
53
7656
Vastaukset
- Emmi
Kyllä kai sinulla kohtalontovereita on - varsinkin jossain Amerikassa ja varmasti ihan Suomessakin.
En voi oikein käsittää ajatuksiasi, mutta mitäpä tuosta. Minulle oli hurjan tärkeää juuri saada synnyttää ja imettää - varsinkin esikoiseni. Toisen kanssa synnytys oli ok mutta imetys kyllästytti.
Epäilemättä sinusta voi tulla hyvä äiti. En ottaisi kantaa, kun en tunne sinua.
Miksi et halua synnyttää ja imettää? Pelottaako, inhottaako vai mikä on? - Kysyn
Miksi et halua synnyttää alateitse?
Kivunlievityskeinot ovat nykyään todella hyviä ja kätilöt ottavat huomioon äidin toiveet ja kivunlievitykset.
Lääkärit eivät anna sektiolupaa vain siksi että "minä haluan".
Alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin.
Sektio ei ole kivuttomampi vaihtoehto, jos nimenomaan kivun takia et lasta halua. Sektiossa kipu tulee jälkeenpäin, lääkityksestä huolimatta. Kyseessä ei ole mikään pieni tapahtuma, jossa itse olet sivullisena, vaan kyseessä on leikkaus. Toimenpide, joka tehdään leikkaussalissa, vaatii anestesialääkärin, gynekologin, kätilön, anestesia-sairaanhoitajan sekä leikkaussaliin että heräämöön ja keitähän kaikkia muita vielä, en muista, mutta leikkaussalissa oli ihmisiä vaikka kuinka paljon...
Kyseessä on siis leikkaus. Jonka jälkeen pitäisi toipua. Jonka jälkeen on kipeä. Josta jää leikkaushaava, arpi. Joka on kipeä vielä 2 kk vauvan syntymän jälkeenkin.
Niin että kipua et pääse pakoon jos oman lapsen haluat.
Olipa synnytystapa mikä tahansa, elimistö valmistautuu synnyttämään alateitse. Saattaa olla supisteluja jo hyvissä ajoin ennen varsinaista synnytystä/sektiota. Kipeitäkin. Rintojen kasvu, maidon erittyminen. Ja sektion jälkeen virtsan karkailua. kohtu supistelee takaisin,se sattuu. Haavan seutu on arka, koko vatsa on arka, onhan se avattu, lihaskerrokset..
Ei siis mikään pieni toimenpide.
Kipu tulee jälkeenpäin.
Kipu tulee kuitenkin.
Jos haluat kohtuullisen kivuttomasti lapsen, suosittelen adoptiota.
Imettämisestä: pakko ei ole imettää, korvikkeet ovat ihan hyviä. Maidosta täydet rinnat ovat kipeät ja pakottavat, enkä tiedä lakkaako maidon tuontanto itsestään jos ei imetä, vai vaatiiko se lääkehoidon.
Odotusaikana kuitenkin rinnatkin kasvavat ja täyttyvät maidosta. Ja palautuvat sitten takaisin.. vaan eivät entiselleen.
Eli jos pelkäät että imettäminen löysyttää rinnat riippuviksi ja pieniksi nahkapusseiksi.. älä sure. Niin niille rinnoille saattaa käydä vaikket imettäisikään.
Saattaa olla että rintasi eivät kovin pieniksi löysiksi tyhjiksi nahkapusseiksi jäisi vaikka imettäisit lastasi 2-vuotiaaksi, tai sitten ne rupsahtavat vaikket imettäisi kertaakaan. Se on niin yksilöllistä.
Tuttipullojen kanssa vehtaaminen on vaan aika työlästä, pesut, keittämiset, tuttiosat. Korvike tulee aika kalliiksi. Ja rajoittaa se tuttipulloelämäkin, ei joka paikassa ole mahdollisuutta lämmittää maitopulloa ja etenkin talvella on ikävä antaa lähes jääkylmää maitoa jos ei ole missä lämmittää ja on kaupoissa.
Kaupan päälle pullovauvalle saat myös vatsavaivat, ilmavaivat, joita ei välttämättä samassa mittakaavassa ole rintaruokitulla vauvalla.- -th-
"Lääkärit eivät anna sektiolupaa vain siksi että "minä haluan"."
Kyllä "antavat". Tosin, kyse ei ole suinkaan mistään erikoisluvasta saada sektio. Sektion saa jos vaikka sattuu synnytys pelottamaan. Joku voi vain haluta sektion, mutta yleensä sen haluamiselle halutaan saada syy, jotta lääketieteelliset asiat voidaan perustella jne.
"Kyseessä on siis leikkaus. Jonka jälkeen pitäisi toipua. Jonka jälkeen on kipeä. Josta jää leikkaushaava, arpi. Joka on kipeä vielä 2 kk vauvan syntymän jälkeenkin."
Se, kuinka kauan leikkausarpi kipuilee tai on arka, on täysin yksilöllistä. Ei voida mitenkään ennustaa, että se kestää juuri sen kaksi kuukautta. Täytynee muistaa myös, että alatiesynnytyksissä tulee repeämiä genitaalialueille, joita myös paikataan - ja kipuilee se arpi genitaalialueellakin. Lisäksi suurimmassa osassa ensimmäisistä synnytyksistä tehdään episiotomia, eli välilihan leikkaus. Episiotomiassassa on tarkoitus laajentaa emätintä, joten nimitys "välilihan leikkaus" on jossain määrin hieman harhaanjohtava. Jos viilto tehdään peräaukkoa kohden, sulkijalihaksen repeytymisvaara on kasvanut. Repeämät ja leikkaukset genitaalialueella voivat aiheuttaa sen alueen ongelmia, joista kaikki ovat varmasti kuulleet. Sektioon liittyvät riskit ja komplikaatiot eivät ole niinkään paikallisia, vaan sellaisia, jotka kuuluvat kaikkiin leikkauksiin, kuten tukosten vaara, tulehdukset ja verensiirrot. Sektio suoritetaan vahvassa sedaatiossa, jolloin leikkauskipua ei tarvitse pelätä. Episiotomiaa ei valitettavasti aina voida täysin kivuttomasti suorittaa, eikä myöskään jälkiompelua. Mutta titeysti kivuttomuuteen tulee pyrkiä.
"Niin että kipua et pääse pakoon jos oman lapsen haluat."
Kivun lietsominen on täysin tarpeetonta. Nykyaikainen kivunhoito on kehittynyttä. Jos lapsen hankkiminen olisi niin kamalaa ja kivuliasta, niin eihän niitä kukaan hankkisi. Tärkeintä on, että jokainen äiti saa itse valita itselleen sopivan tavan synnyttää. Alatiesynnytykseen ja sektioon liittyvistä riskeistä tulee kertoa asiallisesti ja puolueettomasti. Myönteinen synnytyskokemus edesauttaa myös hyvän äiti-lapsi-suhteen kehittymistä. Psyykkisten tekijöiden arviointi jokaisessa tilanteessa tulee aina huomoida, sillä myös henkiset tekijät ovat ihmisen elämässä korvaamattoman tärkeitä.
- Synnyttänyt
Tietenkin toiveitaan saa ja pitääkin esittää. Asiat on hyvä punnita etukäteen.
Alateitse synnyttäminen on todellakin helpompi vaihtoehto kuin sektio. Sektion jälkeen toipuminen kestää kauemmin, koska leikkaushaavaa pitää varoa (ei saa nostella, kumarella, vaikea aluksi nousta ylös, haavanhoito, tulehdusvaara jne). Pelkäätkö kipuja? Todellakin kivunlievitystä on saatavilla ja etukäteen on saatavilla pelkoon apua.
Miksi et halua imettää? Oletko turhamainen? Imettäminen on ihan mukavaa ja helppoa, kätevämpää todella kuin pulloruokinta.
Eivät alatiesynnytys ja imettäminen vaikuta äidinrakkauteen, siinä olet oikeassa.
Mielestäni olet hyvällä tiellä, kun ajattelet ja pohdit asioita. Jokainen tekee niin kuin parhaakseen näkee. Ajatuksesi eivät tee sinusta huonompaa eikä parempaa.
Onnea pohdintaasi!
nimim. 3 lasta - vastaaja
Miksi haluat lapsen, jos et halua synnyttää etkä imettää? Hanki iso vauvanukke, sen kanssa voit toteuttaa hoivaviettiäsi ilman, että sinun tarvitsee tehdä mitään, mitä et halua.
Ei raskaus ole mikään ihanneolotila, vaan se on aikaa, jolloin elimistö varautuu kasvavan sikiön myötä synnytykseen ja imetykseen. - jaana
En näe mitään pahaa tässä asiassa. Toiset eivät vain yksinkertaisesti halua synnyttää. Voihan se johtua esim. synnytyspelosta. Imetyskin on mielestäni ihan liian yliarvostettua. Itse yritin imettää tuloksetta. Maitoa ei vaan riittänyt. Ja lapsenikin on syntynyt sektiolla. En tosin päättänyt näin ennen raskaaksi tulemista, mutta mitä pahaa siinä on jos päättää.
En koe iseäni huonoksi äidiksi vaikka lapsi sektiolla syntyikin ja on kasvanut tuttelilla. Lapseni on nyt reilu 2-vuotias ja ollut terveempi kuin yksikään rintamaidolla kasvanut ikätoverinsa jonka tunnen. Turha syyllistäminen niitä aitejä kohtaan jotka eivät imetä olisi syytä lopettaa.- Maria
Muistan kun sain ensimmäiseni (yllättäen) sektiolla. Lapsi sai heti synnyttyään pullon suuhun kun itse olin vielä heräämössä, sen jälkeen ei muksu tissiä huolinut suuhunsa. Ei ollut helppoa olla nuori äiti joka ei ollut synnyttänyt perinteisellä tavalla ja kaiken lisäksi ei edes imettänyt. Yritti siinä sitten selitellä että lapsi ei halua imeä rintaa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle kuitenkin sen verran että myös alatie synnytyksen kokeneena voin vakuuttaa sen olevan kaiken kaikkiaan kivuttomampi. Itse olin leikkauksen jäljiltä järkyttävän kipeä. - kylä näi o
ite pelkäsin kuollakseni synnytystä siihen asti kunnes se alko olla oikeesti lähellä, sitten löysin itestäni ihan uusia voimia ja oikein HALUSIN synnyttää alateitse. Kai sitä nyt pelkää jollain tavalla melkein jokainen jossain vaiheessa. Ärsyttää nykyään kun vaaditaan vaihtoehtoja, miusta se on niin että jos lapsen haluat niin sen myös synnytät. tai sitten adoptoit. sektio pitäs mielestäni tehhä vaan jos lapsen tai äidin terveydentila sitä vaatii.
suoraan sanottuna idiootteja ovat sellaset jotka luulee pääsevänsä jotenkin helpommalla siten että pyytäävät sektiota. siinähän leikataan herranjumala koko maha auki! hyi! siitä ei varmana toivu viikossa, sen voin sanoo. ja olipa synnytys sitten lyhyt tai pitkä niin se on niin häviävän pieni aika elämästä että jos ei sitä kestä niin miten kestää vanhemmuuden?
pakko vielä sanoo loppuun että se joka kuvittelee että synnytyksen jälkeen tuska olis jotenkin ohi erehtyy pahan kerran. Supistuskivut ei oo mitään sen henkisen kivun rinnalla, mitä lapsen kasvattaminen hetkittäin tuottaa. Synnytys kipu on ohi päivässä ja unohtuu parissa seuraavassa. ja kyllä luonnollinen tapa on aina paras tapa, koskee myös imetystä. - ?!!
kylä näi o kirjoitti:
ite pelkäsin kuollakseni synnytystä siihen asti kunnes se alko olla oikeesti lähellä, sitten löysin itestäni ihan uusia voimia ja oikein HALUSIN synnyttää alateitse. Kai sitä nyt pelkää jollain tavalla melkein jokainen jossain vaiheessa. Ärsyttää nykyään kun vaaditaan vaihtoehtoja, miusta se on niin että jos lapsen haluat niin sen myös synnytät. tai sitten adoptoit. sektio pitäs mielestäni tehhä vaan jos lapsen tai äidin terveydentila sitä vaatii.
suoraan sanottuna idiootteja ovat sellaset jotka luulee pääsevänsä jotenkin helpommalla siten että pyytäävät sektiota. siinähän leikataan herranjumala koko maha auki! hyi! siitä ei varmana toivu viikossa, sen voin sanoo. ja olipa synnytys sitten lyhyt tai pitkä niin se on niin häviävän pieni aika elämästä että jos ei sitä kestä niin miten kestää vanhemmuuden?
pakko vielä sanoo loppuun että se joka kuvittelee että synnytyksen jälkeen tuska olis jotenkin ohi erehtyy pahan kerran. Supistuskivut ei oo mitään sen henkisen kivun rinnalla, mitä lapsen kasvattaminen hetkittäin tuottaa. Synnytys kipu on ohi päivässä ja unohtuu parissa seuraavassa. ja kyllä luonnollinen tapa on aina paras tapa, koskee myös imetystä."ja olipa synnytys sitten lyhyt tai pitkä niin se on niin häviävän pieni aika elämästä että jos ei sitä kestä niin miten kestää vanhemmuuden?"
ja siltikin synnytystapa määrittää sen, kuka on huono ja kuka hyvä äiti?!
Tottakai naisilla täytyy olla oikeus vaatia vaihtoehtoja! Kenenkäs muun vartalosta siinä synnytyksessä on kysymys, kun synnyttävän naisen itsensä? Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että toisille alatiesynnytyksen pelko voi olla niin valtava, että siitä ei pääse yli muutamalla pelkopolikäynnillä ja lukemalla näitä vähätteleviä kommentteja.. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että jollekin alatiesynnytys voi tuntua yhtä kamalalta ajatukselta, kuin sektio jollekin? - xhfmkdgmkdghx
?!! kirjoitti:
"ja olipa synnytys sitten lyhyt tai pitkä niin se on niin häviävän pieni aika elämästä että jos ei sitä kestä niin miten kestää vanhemmuuden?"
ja siltikin synnytystapa määrittää sen, kuka on huono ja kuka hyvä äiti?!
Tottakai naisilla täytyy olla oikeus vaatia vaihtoehtoja! Kenenkäs muun vartalosta siinä synnytyksessä on kysymys, kun synnyttävän naisen itsensä? Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että toisille alatiesynnytyksen pelko voi olla niin valtava, että siitä ei pääse yli muutamalla pelkopolikäynnillä ja lukemalla näitä vähätteleviä kommentteja.. Miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että jollekin alatiesynnytys voi tuntua yhtä kamalalta ajatukselta, kuin sektio jollekin?No miusta se vaan on niin että vaikka kuinka pelottas niin se on vaan tehtävä. Ei siihen pelkoon kuole. Herranjumala, aikuiset ihmiset, luulis tietävän että aina ei oo kaikki kivaa ja joskus joutuu tekemään asioita mitä ei haluis. Miusta on aika outoo että joku haluaa lapsen mutta ei oo valmis näkemään vaivaa sen eteen. Ei synnytys oo mikään asia minkä voi neuvotella paremmaks, se vähän niinku kuolema, pelkää minkä haluat, mutta edessä se on kuitenkin, joten olis parempi kestää. Selkärangatonta marista miten paljon pelkää. Melkein kaikki varmasti pelkää, mutta ei se sitä tarkota etteikö siitä selviäis.
- ödskhafk
xhfmkdgmkdghx kirjoitti:
No miusta se vaan on niin että vaikka kuinka pelottas niin se on vaan tehtävä. Ei siihen pelkoon kuole. Herranjumala, aikuiset ihmiset, luulis tietävän että aina ei oo kaikki kivaa ja joskus joutuu tekemään asioita mitä ei haluis. Miusta on aika outoo että joku haluaa lapsen mutta ei oo valmis näkemään vaivaa sen eteen. Ei synnytys oo mikään asia minkä voi neuvotella paremmaks, se vähän niinku kuolema, pelkää minkä haluat, mutta edessä se on kuitenkin, joten olis parempi kestää. Selkärangatonta marista miten paljon pelkää. Melkein kaikki varmasti pelkää, mutta ei se sitä tarkota etteikö siitä selviäis.
Niin SINUSTA tuntuu siltä.. Minusta lapsen saamisen ei pidä olla mikään hirveä kärsimys, joka on pakko kokea jos lapsen haluaa. Sen pitäisi olla iloinen asia, ja synnytyksen ehdottomasti jokaiselle synnyttäjälle positiivinen kokemus. Synnyttäminen on kuitenkin erittäin suuri asia naisen elämässä ja kivuliain kokemus mitä moni joutuu kestämään. Onneksi sen voi neuvotella paremmaksi, eli saada sektion, mikäli pelko todella on voimakasta.
On eri asia jännittää synnytystä kuin pelätä. Ihminen joka todella pelkää synnytystä ei todellakaan ajattele sitä "asiana joka on vaan tehtävä". Onko oikein, että nainen joutuu koko odotusaikansa pelkäämään synnytystä, menettämään yöunensa, ruokahalunsa.. Ja sitten jos pakotetaan synnyttämään alateitse, vaikka se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mites suhtautuminen omaan lapseen voi olla kovin positiivista? - gkgkgkgkgkgkkgkggkkg
ödskhafk kirjoitti:
Niin SINUSTA tuntuu siltä.. Minusta lapsen saamisen ei pidä olla mikään hirveä kärsimys, joka on pakko kokea jos lapsen haluaa. Sen pitäisi olla iloinen asia, ja synnytyksen ehdottomasti jokaiselle synnyttäjälle positiivinen kokemus. Synnyttäminen on kuitenkin erittäin suuri asia naisen elämässä ja kivuliain kokemus mitä moni joutuu kestämään. Onneksi sen voi neuvotella paremmaksi, eli saada sektion, mikäli pelko todella on voimakasta.
On eri asia jännittää synnytystä kuin pelätä. Ihminen joka todella pelkää synnytystä ei todellakaan ajattele sitä "asiana joka on vaan tehtävä". Onko oikein, että nainen joutuu koko odotusaikansa pelkäämään synnytystä, menettämään yöunensa, ruokahalunsa.. Ja sitten jos pakotetaan synnyttämään alateitse, vaikka se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mites suhtautuminen omaan lapseen voi olla kovin positiivista?no koska se nyt vaan ON asia joka on vaan tehtävä. Tai olis ilman niitä lääkäreitä jotka suostuu leikkaamaan ilman syytä. Siinä vaiheessa jos raskaana on niin on aika turha enää pelätä, se lapsi nimittäin syntyy halusipa tai ei tai pelkäsi miten paljon vaan. Mutta tässäkin pätee hyvä sanonta, ei se oo tyhmä joka pyytää vaan se joka antaa.
En vaan pysty käsittämään miten nainen saa sen synnytyksen tuntumaan päässään niin isolta ja pahalta asialta. Ja pitääkö aina puhua siitä kivusta? Ihan kun siinä ei mitään muuta olis kun tuskaset kivut! Vaikka sattu miten paljon niin ei se vetäny vertoja sille onnellisuudelle mikä valtas koko mielen kun ties että jes, kohta se lapsi on pihalla ja sylissä.
Tottakai olis toivottavaa että synnytys olis jokaiselle positiivinen kokemus. Samoin olis toivottavaa että jokaisen lapsi olis herttanen eikä koskaan huutais. Ja että siitä herttasesta lapsesta kasvais fiksu nuori joka ei koskaan joutuis vaikeuksiin. Ja sitten se nuori aikuistuis ja sais oman perheen ja kaikki eläis elämänsä onnellisina loppuun asti. Mutta harmi vaan kun tämä ei ole satua, vaan elämää. ja sitä paitsi se synnytys on suurimmalle osalle naisista positiivinen kokemus vaikka oliskin pelottanu ja sattunu. Kaikki kipu loppuu ja menettää merkityksensä sillä hetkellä kun se lapsi on pihalla. Ja sen jälkeen voi levätä, hienon työn tehneenä, ylpeenä itestään: Synnytin ITSE oman lapseni. Miusta se vaan on tosi iso ja täysin korvaamaton osa sitä äidiks tulemista.
Ja loppuun sanon vielä ennen kun joku väkäleuka alkoo hiuksia halkoo että tottakai sektio on hyvä keksintö sellasissa tapauksissa joissa lapsen tai äidin henki on vaarassa! Mutta aika lellittelyä on jos saa sektion vaan siks että pelkää. Sori nyt vaan hirveesti jos tää mielipide loukkaa teitä (suoraan sanottuna selkärangattomia naisihmisiä).
Heh, kivahan niitä lapsia on TEHDÄ mutta sittenkun tosipaikka on edessä niin itketään.
- sivusta seurannut
Minkä ihmeen takia nykyajan naiset (joihin itsekin lukeudun) ovat niin mahdottoman itsekkäitä? MINÄ en halua synnyttää, MINÄ en imetä, MINUN rinnat latistuvat, MINÄ olen väsynyt jne...Oletteko ajatelleet lasta ja hänen parastaan??? Jos lapsen haluaa niin täytyy olla sen verran kypsyyttä että kestää sen mukanaan tuomat rasitteetkin. Kaikki ei ole niin ruusunpunaista kuin vauvalehdistä voi lukea. Vauva valvottaa, vauva itkee, vauva vaatii huomiota, vauva kasvaa ja vaatii aina vaan enemmän huomiota. Vauva yksinkertaisesti hallitsee elämää, tahdoit sitä tai et. Raskausaika voi olla vaivoja täynnä, voit jopa joutua sairaalaan makoilemaan useaksi viikoksi ennen synnytystä. Kieltäydytkö siitäkin? Ja kieltäydytkö hoitamasta huutavaa lasta koska sinua väsyttää? MIETI nyt hyvä ihminen ennen kuin lasta teet, sinun täytyy ensin kasvaa itse aikuiseksi.
- joo
Olen muuten törmännyt samaan ilmiöön ja kyseessä ei ole olleet mitkään teiniäidit tai nuoret äidit vaan koulutetut, yli kolmekymppiset naiset jotka ovat hyvässä työpaikassa (uraa tekemässä?) ja jotka ovat avioliitossa ja talous kunnossa ym ym. ulkoiset puitteet siis oikeinkin upeat.
Kun sitten lapsi on itkenyt yhden yön ja vielä seuraavanakin yönä, vaaditaan päästä lääkärille. Lapsessa on jokin vika, jonka lääkäri hoitaa ja parantaa, antaa lääkettä vaikkapa antibioottia. Perusteluna on, että ollaan työssäkäyviä ihmisiä ja pitää jaksaa olla töissä eikä voida valvoa lapsen takia useita öitä!
Ikään kuin lapsi olisi soma koriste olohuoneen sohvalla tai leikkihuoneessa kaikkien hienojen tavaroiden keskellä, voi ottaa valokuvan jossa kaikki hymyilee siistit pyhävaatteet päällä.. aivan kuten lehtien keskiaukeamassa
Hohhoijaa.. - Emmi
joo kirjoitti:
Olen muuten törmännyt samaan ilmiöön ja kyseessä ei ole olleet mitkään teiniäidit tai nuoret äidit vaan koulutetut, yli kolmekymppiset naiset jotka ovat hyvässä työpaikassa (uraa tekemässä?) ja jotka ovat avioliitossa ja talous kunnossa ym ym. ulkoiset puitteet siis oikeinkin upeat.
Kun sitten lapsi on itkenyt yhden yön ja vielä seuraavanakin yönä, vaaditaan päästä lääkärille. Lapsessa on jokin vika, jonka lääkäri hoitaa ja parantaa, antaa lääkettä vaikkapa antibioottia. Perusteluna on, että ollaan työssäkäyviä ihmisiä ja pitää jaksaa olla töissä eikä voida valvoa lapsen takia useita öitä!
Ikään kuin lapsi olisi soma koriste olohuoneen sohvalla tai leikkihuoneessa kaikkien hienojen tavaroiden keskellä, voi ottaa valokuvan jossa kaikki hymyilee siistit pyhävaatteet päällä.. aivan kuten lehtien keskiaukeamassa
Hohhoijaa.....mutta väitetään, että viime vuosina sairaaloihin on alkanut tunkea öisin vanhempia, jotka ei kestä sitä, että vauva huutaa yöllä.
Se on kamalaa, kun vauva huutaa yöllä, mutta onko ihan fiksua roudata lasta heti sairaalaankaan? Tuskin se paljoa rauhoittaa.
Päivystyslääkärit on kalliita yhteiskunnalle, samoin kuin sektio on kallis alatiesynnytykseen verrattuna. Meidän yhteisiä verorahoja ne ovat, ja toivoísi, että kaikki yrittäisivät säästää.
Tietysti apua pitää hakea ja vaatiakin, silloin kun on hätä, mutta kyllä välillä tuntuu, että monet ovat ihan turhan kädettömiä.
Sanon vielä, että minäkin olen 30-vuotias uraäiti, mutta kyllä olen lapseni alatietä synnyttänyt ja kaikki huudetut yöt kestänyt. Paras apu lapselle on rauhallinen ja järkevä äiti.
Yrittäkäämme siis pitää itsemme kasassa ja pärjätä. Pärjäsiväthän äidit ennenkin - savupirteissä elivät ja saunoissa synnyttivät. Emme kai me nyt niin paljon huonompia ole? - joo
Emmi kirjoitti:
...mutta väitetään, että viime vuosina sairaaloihin on alkanut tunkea öisin vanhempia, jotka ei kestä sitä, että vauva huutaa yöllä.
Se on kamalaa, kun vauva huutaa yöllä, mutta onko ihan fiksua roudata lasta heti sairaalaankaan? Tuskin se paljoa rauhoittaa.
Päivystyslääkärit on kalliita yhteiskunnalle, samoin kuin sektio on kallis alatiesynnytykseen verrattuna. Meidän yhteisiä verorahoja ne ovat, ja toivoísi, että kaikki yrittäisivät säästää.
Tietysti apua pitää hakea ja vaatiakin, silloin kun on hätä, mutta kyllä välillä tuntuu, että monet ovat ihan turhan kädettömiä.
Sanon vielä, että minäkin olen 30-vuotias uraäiti, mutta kyllä olen lapseni alatietä synnyttänyt ja kaikki huudetut yöt kestänyt. Paras apu lapselle on rauhallinen ja järkevä äiti.
Yrittäkäämme siis pitää itsemme kasassa ja pärjätä. Pärjäsiväthän äidit ennenkin - savupirteissä elivät ja saunoissa synnyttivät. Emme kai me nyt niin paljon huonompia ole?Oletko varma että ne naiset pärjäsivät, siellä savupirteissään? Jos heille olisi tarjottu helpompi vaihtoehto elää, toimia äitinä vaimona naisena, olisivatko he kieltäytyneet siitä?
He pärjäsivät, kun oli pakko, kun ei ollut vaihtoehtoa. Eikä ollut muuta silloin.
Se että ennen kärsittiin ja nähtiin nälkään, ei tarkoita että vieläkin pitäisi tai että se olisi joku hyvän äitiyden mitta, uhrautua, kärsiä, kokea kipua, synnyttää alateitse?
JA mietitäänpä, miten ennen lapset kasvatettiin? Taisi siinä vitsa viuhua vähemmästäkin syystä, leikit olla vähissä kun pellon laitaan piti mukaan työhön mennä jo varhain?
Minusta nykyisin on paremmin, kun synnyttävillä hsollisuus kivun lievitykseen ja kenties sektioonkin, jos tilanne niin vaatii.
"minä haluan" ei ole kuitenkaan mikään syy sektioon, kivuton kun ei se sektiokaan ole, kipu vaan tulee jälkeenpäin.
JOO-oo, mietin itsekin leikkassalissa sektioon valmistautuessani, että tämä muuten maksaa ja paljon yhteiskunnalle.
Vauva on kohta 2 kk ikäinen ja minä en ole kunnossa vieläkään.
Koska en pysty enää alateitse synnyttämään eikä sektiokokemuksen uusinta todellakaan kiinnosta, on minun lapsilukuni täysi.
Mutta yhteiskunnan yleiset säästötalkoot ei tule kyllä siinä vaiheessa mieleen, kun vaihtoehtoja synnytykselle on tasan yksi: sektio.
Ja jos säästöjä ajatellaan, niin henkilökunnan, kätilöiden ja hoitajien erityisesti pitäisi tehdä synnytyksen jälkeinen hoito todella hyvin! Ja saada se itse alatiesynnytys sujumaan ilman suuria komplikaatioita. Eli jos synnytys menee mönkään kätilön mokailun takia, niin eipä ole synnyttäjän "vika" että myöhemmin päädytään siihen kalliimpaan eli sektioon... Liian paljon on tarinoita ikävistä synnytyskokemuksista, yksikin sellainen on liikaa!
Ai niin: tuohon, että yöllä itkeviä vauvoja tuodaan päivystykseen... voipi ollakin totta, en yhtään ihmettele.
Eräs tuttuni oli uupunut vauvaansa ja sen itkuun ja hoitoon ja valitti ettei jaksa ja vie vauvan ensi kerralla sairaalaan, osastolle.
Väänsin rautalangasta, ettei hän voi viedä tervettä lasta sairaalaan vain siksi, että itse on väsynyt ja yöunet repaleiset. Että tuohon tilanteeseen on löydyttävä muu ratkaisu, esim. kodinhoitajan apu (koska miehestä ei ollut apua) , sairaala ei ole oikea paikka lapselle äidin väsymyksen takia. - Emmi
joo kirjoitti:
Oletko varma että ne naiset pärjäsivät, siellä savupirteissään? Jos heille olisi tarjottu helpompi vaihtoehto elää, toimia äitinä vaimona naisena, olisivatko he kieltäytyneet siitä?
He pärjäsivät, kun oli pakko, kun ei ollut vaihtoehtoa. Eikä ollut muuta silloin.
Se että ennen kärsittiin ja nähtiin nälkään, ei tarkoita että vieläkin pitäisi tai että se olisi joku hyvän äitiyden mitta, uhrautua, kärsiä, kokea kipua, synnyttää alateitse?
JA mietitäänpä, miten ennen lapset kasvatettiin? Taisi siinä vitsa viuhua vähemmästäkin syystä, leikit olla vähissä kun pellon laitaan piti mukaan työhön mennä jo varhain?
Minusta nykyisin on paremmin, kun synnyttävillä hsollisuus kivun lievitykseen ja kenties sektioonkin, jos tilanne niin vaatii.
"minä haluan" ei ole kuitenkaan mikään syy sektioon, kivuton kun ei se sektiokaan ole, kipu vaan tulee jälkeenpäin.
JOO-oo, mietin itsekin leikkassalissa sektioon valmistautuessani, että tämä muuten maksaa ja paljon yhteiskunnalle.
Vauva on kohta 2 kk ikäinen ja minä en ole kunnossa vieläkään.
Koska en pysty enää alateitse synnyttämään eikä sektiokokemuksen uusinta todellakaan kiinnosta, on minun lapsilukuni täysi.
Mutta yhteiskunnan yleiset säästötalkoot ei tule kyllä siinä vaiheessa mieleen, kun vaihtoehtoja synnytykselle on tasan yksi: sektio.
Ja jos säästöjä ajatellaan, niin henkilökunnan, kätilöiden ja hoitajien erityisesti pitäisi tehdä synnytyksen jälkeinen hoito todella hyvin! Ja saada se itse alatiesynnytys sujumaan ilman suuria komplikaatioita. Eli jos synnytys menee mönkään kätilön mokailun takia, niin eipä ole synnyttäjän "vika" että myöhemmin päädytään siihen kalliimpaan eli sektioon... Liian paljon on tarinoita ikävistä synnytyskokemuksista, yksikin sellainen on liikaa!
Ai niin: tuohon, että yöllä itkeviä vauvoja tuodaan päivystykseen... voipi ollakin totta, en yhtään ihmettele.
Eräs tuttuni oli uupunut vauvaansa ja sen itkuun ja hoitoon ja valitti ettei jaksa ja vie vauvan ensi kerralla sairaalaan, osastolle.
Väänsin rautalangasta, ettei hän voi viedä tervettä lasta sairaalaan vain siksi, että itse on väsynyt ja yöunet repaleiset. Että tuohon tilanteeseen on löydyttävä muu ratkaisu, esim. kodinhoitajan apu (koska miehestä ei ollut apua) , sairaala ei ole oikea paikka lapselle äidin väsymyksen takia.En todellakaan tarkoittanut, että ihannoisin jotain savupirttiaikaa. Nykyajan konsteja pitää käyttää jos jokin järkevä syy on. Tätä hermoilua ja hysterisointia ei vaan aina tahdo jaksaa. Meinaan että savupirttejä voisi muistella ikään kuin SUHTEUTTAAKSEEN asioita johonkin. Voisi myös luottaa itseensä: isomummit selvisivät savupirteissä (elleivät kuolleet synnytyksiinsä, tiedän) ja me pärjäämme ihan varmasti näillä nykyisillä systeemeillä ihan loistavasti, tai ainakin mitä todennäköisimmin jäämme henkiin. Vois vähän rauhoittua, siis. Vai?
- äippä
Emmi kirjoitti:
...mutta väitetään, että viime vuosina sairaaloihin on alkanut tunkea öisin vanhempia, jotka ei kestä sitä, että vauva huutaa yöllä.
Se on kamalaa, kun vauva huutaa yöllä, mutta onko ihan fiksua roudata lasta heti sairaalaankaan? Tuskin se paljoa rauhoittaa.
Päivystyslääkärit on kalliita yhteiskunnalle, samoin kuin sektio on kallis alatiesynnytykseen verrattuna. Meidän yhteisiä verorahoja ne ovat, ja toivoísi, että kaikki yrittäisivät säästää.
Tietysti apua pitää hakea ja vaatiakin, silloin kun on hätä, mutta kyllä välillä tuntuu, että monet ovat ihan turhan kädettömiä.
Sanon vielä, että minäkin olen 30-vuotias uraäiti, mutta kyllä olen lapseni alatietä synnyttänyt ja kaikki huudetut yöt kestänyt. Paras apu lapselle on rauhallinen ja järkevä äiti.
Yrittäkäämme siis pitää itsemme kasassa ja pärjätä. Pärjäsiväthän äidit ennenkin - savupirteissä elivät ja saunoissa synnyttivät. Emme kai me nyt niin paljon huonompia ole?Onko kenenkään lapsella ollut suulakihalkiota tai muun asteista halkiota?
- oikeasti!?
Minkä takia nykyajan äidit ovat niin suvaitsemattomia? Oma synnytystapa, imetystapa, kasvatustapa ym. ovat aina parempia kuin muiden äitien, kukaan muu kuin ITSE ei osaa hoitaa lastaan oikein, ja kaikki muut äidit ovat itsekkäitä kun eivät tee niinkuin ITSE tekee.. Eikös se ole itsekästä? Minusta on pyöristyttävää lukea täältä palstalta päivittäin tätä samaa, synnytys- ja imetystapa näyttää määrittävän täysin sen, kuka on hyvä ja kuka huono äiti. Minusta ei missään nimessä ole itsekästä haluta synnyttää sektiolla; vaarat sektiossa kohdistuvan nimenomaan äitiin, ei lapseen. Alatiesynnytys on puolestaan lapselle (minun mielestäni) vaarallisempi tapa (hapenpuute, erbin pareesi yms). Jos leikkaus on niin massiivinen operaatio ja kivulias, niin mitä itsekästä äidillä on se tapa valita? Jokainen sektion valitseva tietää takuulla sen riskit!
Minusta itsekkyyttä on se, ettei osata ottaa huomioon muiden ihmisten valintoja ja mielipiteitä. Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että missään niimessä sinä et ole huonompi äiti, vaikka et haluakaan synnyttää alateitse ja imettää! - ?!!
Emmi kirjoitti:
...mutta väitetään, että viime vuosina sairaaloihin on alkanut tunkea öisin vanhempia, jotka ei kestä sitä, että vauva huutaa yöllä.
Se on kamalaa, kun vauva huutaa yöllä, mutta onko ihan fiksua roudata lasta heti sairaalaankaan? Tuskin se paljoa rauhoittaa.
Päivystyslääkärit on kalliita yhteiskunnalle, samoin kuin sektio on kallis alatiesynnytykseen verrattuna. Meidän yhteisiä verorahoja ne ovat, ja toivoísi, että kaikki yrittäisivät säästää.
Tietysti apua pitää hakea ja vaatiakin, silloin kun on hätä, mutta kyllä välillä tuntuu, että monet ovat ihan turhan kädettömiä.
Sanon vielä, että minäkin olen 30-vuotias uraäiti, mutta kyllä olen lapseni alatietä synnyttänyt ja kaikki huudetut yöt kestänyt. Paras apu lapselle on rauhallinen ja järkevä äiti.
Yrittäkäämme siis pitää itsemme kasassa ja pärjätä. Pärjäsiväthän äidit ennenkin - savupirteissä elivät ja saunoissa synnyttivät. Emme kai me nyt niin paljon huonompia ole?"Päivystyslääkärit on kalliita yhteiskunnalle, samoin kuin sektio on kallis alatiesynnytykseen verrattuna. Meidän yhteisiä verorahoja ne ovat, ja toivoísi, että kaikki yrittäisivät säästää"
Naiset synnyttävät keskimäärin 2-3 lasta. Miksi synnytys ei voisi olla jokaiselle naiselle positiivinen kokemus? Järkyttävää, että tässäkin asiassa ajatellaan vain rahaa! Ihmisistä viis, kunhan säästetään.. Valittavasti erikoismaksuluokka on poistunut, ja sektiota haluavat eivät voi itse sitä maksaa, vaikka niin tahtoisivatkin.. Vaikka eiköhän jokainen ole veroja sen verran yhteiskunnalle maksanut, että sillä ne muutamat sektiot voidaan suorittaa..
- Heluna Ammu
sinulla olla mistä, joka haluaa lapsen SINUN kanssasi tähän sinun pieneen maailmaasi? Ammuuuu!!!
- tutkimuksia seuraava äiti
Sektio ei ole turvallisin tapa synnyttää. Alkuperäinen kirjoittaja ilmaisi halunsa vaikka kuolla ennenkuin alateitse synnyttää ja tähän hänellä onkin oikein moninkertainen mahdollisuus keisarinleikkauksen avulla. Tulehdusriskit, veritulppariski, vakavan vuodon ja kohdunpoiston riski on TODELLA moninkertainen alatiesynnytykseen nähden vaikkakin harvinaisia ongelmia ovatkin. Myös lapsen sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään hankaloituu ja riski joutua tehostettuun seurantaan ja siis usein pois äidin hoivista kasvaa. Leikkaus vaikuttaa kaikkiin tuleviin synnytyksiin riskien huimasti lisääntyessä joka kerta.Kohtuun jää iso arpi, joka on heikko kohta. Saattaa tulla hankalia kiinnikkeitä, jotka kipeytyvät. Ei siis lainkaan niin vaaratonta lapselle tai äidille. Tosin synnytystapa ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa äitiä, leikkaus on tietenkin aina paikallaan jos alatiesynnytyksen odotettavissa olevat riskit ovat suuremmat. Suomessa on joka tapauksessa turvallista synnyttää kummalla tavalla hyvänsä, tietenkin riskit minimoiden. Näistä asioista ja faktoista kannattaa ottaa oikeasti selvää ennen kuin hätiköityjä päätöksiä tekee. Lukekaa tutkittua tietoa, keskustelkaa asiantuntijan kanssa peloistanne ja päätöksen tehtyänne nauttikaa raskaudesta ja synnytyksestä, oli se sitten leikkaus tai "perinteinen". Pääasia on kuitenkin lopputulos eli vauva.
- synnyttänyt
kielteinen asenne synnytykseen ja imetykseen?Ise olen synnyttänyt 2 krt.alateitse ns.normaalisti ja sitten yhden kerran on tehty hätäsektio.Sanon oman kokemukseni pohjalta, että kyllä se normaali synnyttäminen on aina mukavampi vaihtoehto lapselle ja äidillekkin.Ensinnäkin tehtiin miten vaan et selviä ilman kipuja.Normaali synnytyksestä toipuu hieman nopeammin kun sektiosta ja saat itse kannella lastakin.Ja imetys on mitä ihanin asia.Se on helppoa ja missään et voi olla lapsesi kanssa paremmin yhteydessä kun imettäessä.Pullojen kanssa lotraaminen on rasittavaa.Niin ja leikkauksessa on aina omat riskinsä.Kerro tarkemmin mistä noin kielteinen asenne synnytykseen ja imetykseen.
- Jäitä hattuun
on se, joka osaa terveesti kritisoida itseään ja omaa "hyvyyttään". Joka julistaa olevansa hyvä, on vailla itsekritiikkiä. Tietysti on hyvä uskoa kykenevänsä äidiksi, mutta hyväksi äidiksi ei tulla uskon voimalla.
- Se alkuperäinen kirjoittaja
Tästähän näköjään herätinkin ihan keskusteluakin. Kiitos kaikille mielipiteistänne -kannustavista ja vähemmänkin kannustavista.
Koen jotenkin tarpeelliseksi kertoa itsestäni ja "kammoistani" hieman enemmän -jos vaikka se jotakuta kiinnostaisi tai jos vaikka olisi kohtalotovereita.
Eli vastoin monen minulle vastanneen luuloa, en kammoa alatiesynnytystä kivun tms takia (tai siis tottakai pelkään myös kipua, mutta siihen olen valmis ja uskon tuolla kivulla olevan synnytystapahtumassa moniakin tärkeitä tarkoituksia). Tarkoituksella (herättääkseni mahdollisimman monipuolisia tunteita) jätin määrittelemättä pelkoni kohteen.
En koe olevani koskaan valmis alatiesynnytykseen siksi että pelkään sairaaloita, pelkään että synnytykseeni "sekaannutaan tarpeettomasti", pelkään että luonto ja oma vartaloni eivät saa ohjata synnytystäni vaan että sitä ohjaavat kätilö, lääkäri, tms yhdessä erilaisten saksien, puukkojen, piikkien ja henkisen väkivallan kanssa (tarpeettomasti silloin kun luonto tietäisi paremmin). Pelkään, että koska en voi kuvitellakaan oloani turvalliseksi sairaalaympäristössä, esim. luonto saattaa yrittää suojella minua "toppuuttamalla" hormonitoimintaani ->synnytys "keskeytyy" ->hoitohenkilökunta painostaa käynnistämään sitä lääkkeillä ->lääkkeet eivät voi korvata luonnon tapaa toimia ->kroppani ei pysy lääketieteen perässä jne jne.
Pelkään siis menettäväni kontrollin synnytyksestäni. En siis pelkää menettää sitä luonnolle, olen valmis luottamaan siihen että kroppani ja luonto hoitaa homman "puolestani" ja valmis antamaan periksi tälle voimalle mutta pelkään kuollakseni menettäväni tilanteen niin että sitä kontrolloi luonnon sijaan joku muu ihminen. Kaikella kunnioituksella oppineita lääkäreitä kohtaan, en väheksy lääketiedettä, olen valmis antamaan täyden kontrollin sille kun tiedän sen "tietävän enemmän kuin luonto" (esim. komplikaatioita->hengenvaara), mutta normaaliin synnytykseen liittyvien asioiden täytyy olla niin monimutkaisia ettei niitä lääketiede voi vielä ymmärtää.
Nyt varmaankin joku ajattelee että: mikä ihmeen hippiviherpiipertäjä! Ei, koen olevani aika kaukana tästä. Olen ihan ”normaali”, olen vain alkanut pohtia raskautta ja synnytystä ja päätynyt näihin aatoksiin –joku toisiin ja hyvä niin. Ainakin sen olen pohdintani kautta oppinut että yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Haluan vain miettiä mikä sopii minulle. Ja koen että minulla on ”oikeus osallistua keskusteluun” vaikka en itse vielä ”tulilinjalle” ole joutunutkaan.
Se, miksi en halua (tai siis nyt tunnen että en halua, vain aika voi näyttää mitä sitten joskus haluan, ihminen kun kasvaa ja muuttuu) imettää lastani, liittyy myös tuohon ulkopuoliseen kontrolliin. Olen lukenut ja kuullut niin monia surullisia tarinoita ”paremmin tietävien” painostavasta asennoitumisesta imettämiseen. Ulkopuolelta sanellaan mikä on oikein, mitä pitää tehdä. Imetä. Piste. Ja myös niitä tarinoita kun imettäminen on ollut äidille itsestään selvää mutta ei olekaan onnistunut ja siitä miten paljon pahaaoloa ”ammattilaiset” ovat saaneet aikaan ihmettelemällä sitä miten epäonnistunut äiti on. Imetyspelkoni siis johtuu siitä, että pelkään etten saa ihan itse tutustua omaan vauvaani ja päättää mitä me teemme. Todennäköisesti olen aivan valmis imettämään lastani kun saan _itse todeta_ sen olevan oikea ratkaisu, ei ulkopuolisen (ulkopuolisella tarkoitan minun, lapseni ja lapsen isän välisen suhteen ulkopuolista ihmistä, jolla asiasta on varmasti tietoa ja kokemusta mutta ei tietoa ja kokemusta meidän kolmen välisestä suhteesta). Jos taas jostain syystä en imettämään pysty (siis esim fyysisesti), en halua tilanteeseen ulkopuolista kontrollia osoittamaan sormella. Uskon, että jos olen saanut itse päätyä vauvani kanssa imettämiseen, voin myös kohdata sen ”epäonnistumisen” paremmin, oman ”varmuuteni” ja minun, vauvan ja tämän isän välisen suhteen avulla.
Moni epäili pelkojeni liittyvän siihen, miten vartaloni muuttuisi lapsen myötä. En pelkää raskausarpia, rintojen muutosta tms, uuteen vartaloon pitää sitten vaan tutustua ja oppia siitä pitämään. En silti ole sitä mieltä, että naisen vartalon ainut funktio olisi tuottaa lapsi ja sen myötä se pitäisi uhrata lapselle. En koe olevani turhamainen jos myönnän, että tapaukset, joissa äiti on pysyvästi menettänyt synnytyksessä mm. klitoriksensa tuntoaistin pelottavat minua. Haluan voida nauttia itsestäni, vartalostani, omana itsenäni olemisesta myös äitinä –uskon että lapsellanikin olisi parempi olla jos äidillä on hyvä olla. En kuitenkaan usko (tietäähän en voi) että omasta itsestään nauttiminen, omassa kropassa viihtyminen ja itsestä pitäminen olisi kiinni siitä mitä rinnoille tapahtuu.
Joku ihmetteli vastauksessaan että mahtaako minulla olla edes miestä, joka haluaisi lasta tällaisen lehmän kanssa. Minulla on mies, jonka kanssa olen voinut puhua näistä peloista ja haluista ja joka on minua pohdinnassani tukenut ja tukee ja joka taas pohtii asioita kanssani omalta kannaltaan. Koen olevani suhteessa, jossa minua rakastetaan. Tiedän, että mies haluaa lapsen/lapsia kanssani ja uskoo, että minusta tulee hyvä äiti huolimatta siitä, että minulla on pelkoja. Arvostan miestäni loputtomasti, koska voin hänen kanssaan pohtia näitä asioita vaikka lasten hankinta ei suhteessamme ole vielä piiiiitkään aikaan (tai mistä sen voi ikinä tietää mihin elämä vie) ajankohtainen (opinnot loppuun, töitä saatava, kypsyttävä vastuuseen jne).
Tässä ehkä vastauksia joidenkin kysymyksiin. Ei välttämättä kaikkein selkeintä tekstiä mutta toisaalta aihekin on aika monimutkainen. Olisi mukavaa kuulla miltä ajatukseni kuulostavat teidän, äitien ja isien sekä äidiksi ja isiksi aikovien tai siitä haaveilevien mielestä. Pohdintani jatkuu ja ajatusten ”testaaminen” tuomalla ne muiden kommentoitavaksi tuo yleensä asiassa kuin asiassa jotakin uutta ajateltavaa itselle –ehkä myös muille.- synnyttänyt
Ajattelin lähinnä kommentoida sitä kun kirjoitit, että pelkäät menettäväsi kontrollin.Minä ainakin koin menettäväni kontrollin siinä vaiheessa, kun minulle ilmoitettiin, että nyt joudutaan tekemään sektio.Siinä sitä sitten oltiin täysin lääkäreiden armolla.Silloin, kun sain synnyttää normaalisti alateitse ja onneksi minulla kaikki meni sanoisinko suoranaisen helposti, koin tilanteen olevan hallussani.Tottahan toki hoitohenkilökunta on mukana, mutta en missään nimessä olisi halunnutkaan olla yksin.Luonnollisessa synnytyksessä ei kyllä yleensä tarvitse heilua liikaa puukkojen ja piikkien kanssa.Yksi pieni välilihan napsaisu (jos tarvitsee)eikä sitä huomaa.Silloinhan todella olet antanut tilanteen täysin toisten käsiin jos haluat sektion,silloin tarvitaan puukot,piikit ja paljon muuta tavaraa,sinulla ei ole muuta tehtävissä kun vaan annat kaikki hommat lääkäreiden käsiin.Ja leikkauksessa on AINA riskit.
Edelleenkin jos vielä tekisin lapsia ja minä voisin valita kumpi synnytys tapa, niin ehdottomasti alatiesynnytys.En edes koe sektiota synnytykseksi.
Ja kun taas on kyse imetyksestä sanoisin,jälleen oman kokemuksen pohjalta, että jos jossain hallitsi itse vauvan kanssa tilanteen, niin imettäessä.Oli niin helppo mennä vaikka makkariin ja sanoa jollei halunnut kenenkään katselevan, että anteeksi,meillä on ruokailun aika ja odottakaa ulkopuolella.Siinä imetystilanteessa sinä olet niin lähellä lastasi että voiko lähemmäksi enää päästä.Ja kun kaikki sujuu hyvin,kuka muu sitä voi ohjailla kuin sinä??!!Ja miksi voin noinkin sanoa on se, että olen kokenut sen kun voi imettää,kun maitoa tulisi mutta lapsi ei voi sairauden takia imeä ja kun haluaisin imettää mutta maitoa ei tule.Ja missään näistä tilanteista ei KUKAAN ulkopuolinen voi asian kulkua määrätä kuin vain sinä itse.Jos menetätä hallinnan täysin niin sittenhän on eri asia.Oletan näin, että kun olet valmis äidiksi(mitä se sitten tarkoittaakin???)pystyt kyllä hallitsemaan itse tilanteet jos haluat.Kuulut ikävä kyllä siihen joukkoon joka luulee voivansa valmentautua synnytykseen ja koko lasten kanssa elämiseen lukemalla paljon eri teoksia.Siitä ei seuraa mitään muuta, kun että pääsi on kohta sekaisin satojen eri mielipiteiden takia ja oma näkökantasi sumentuu täysin.
Jätä hyvä ihminen kaikki opukset nurkkaan ja anna asioiden mennä luonnollisella tavalla.Ja ne asiat mitä tulee vastaan on vain otettava niin ja myöhemmin kun asiat ovat ajankohtaisia voit sitten kaivella niitä opuksia jos silloinkaan.Kukaan kun ei voi suoraa yksiselitteistä vastausta ja takuuta sinulle etukäteen antaa.
Ja mitä vielä tulisi tuohon vartalon muutokseen, niin siihen en edes viitsi heittää muuta kuin että jossain muodossa jokainen on oman onnensa seppä, elikkä tarkoitan sitä, että sitä voimme itse omalla elämän tavallamme muokata jos on tarpeen.
Toivotan onnea teille, kun sitten joskus alatte suunnitella perheenlisäystä.Ja korostan myös vielä sen, että LAPSIA SAADAAN EI HANKITA.Ja muista, että mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä isommat riskit.P.S.olen myös kokenut keskenmenon - relaa!
synnyttänyt kirjoitti:
Ajattelin lähinnä kommentoida sitä kun kirjoitit, että pelkäät menettäväsi kontrollin.Minä ainakin koin menettäväni kontrollin siinä vaiheessa, kun minulle ilmoitettiin, että nyt joudutaan tekemään sektio.Siinä sitä sitten oltiin täysin lääkäreiden armolla.Silloin, kun sain synnyttää normaalisti alateitse ja onneksi minulla kaikki meni sanoisinko suoranaisen helposti, koin tilanteen olevan hallussani.Tottahan toki hoitohenkilökunta on mukana, mutta en missään nimessä olisi halunnutkaan olla yksin.Luonnollisessa synnytyksessä ei kyllä yleensä tarvitse heilua liikaa puukkojen ja piikkien kanssa.Yksi pieni välilihan napsaisu (jos tarvitsee)eikä sitä huomaa.Silloinhan todella olet antanut tilanteen täysin toisten käsiin jos haluat sektion,silloin tarvitaan puukot,piikit ja paljon muuta tavaraa,sinulla ei ole muuta tehtävissä kun vaan annat kaikki hommat lääkäreiden käsiin.Ja leikkauksessa on AINA riskit.
Edelleenkin jos vielä tekisin lapsia ja minä voisin valita kumpi synnytys tapa, niin ehdottomasti alatiesynnytys.En edes koe sektiota synnytykseksi.
Ja kun taas on kyse imetyksestä sanoisin,jälleen oman kokemuksen pohjalta, että jos jossain hallitsi itse vauvan kanssa tilanteen, niin imettäessä.Oli niin helppo mennä vaikka makkariin ja sanoa jollei halunnut kenenkään katselevan, että anteeksi,meillä on ruokailun aika ja odottakaa ulkopuolella.Siinä imetystilanteessa sinä olet niin lähellä lastasi että voiko lähemmäksi enää päästä.Ja kun kaikki sujuu hyvin,kuka muu sitä voi ohjailla kuin sinä??!!Ja miksi voin noinkin sanoa on se, että olen kokenut sen kun voi imettää,kun maitoa tulisi mutta lapsi ei voi sairauden takia imeä ja kun haluaisin imettää mutta maitoa ei tule.Ja missään näistä tilanteista ei KUKAAN ulkopuolinen voi asian kulkua määrätä kuin vain sinä itse.Jos menetätä hallinnan täysin niin sittenhän on eri asia.Oletan näin, että kun olet valmis äidiksi(mitä se sitten tarkoittaakin???)pystyt kyllä hallitsemaan itse tilanteet jos haluat.Kuulut ikävä kyllä siihen joukkoon joka luulee voivansa valmentautua synnytykseen ja koko lasten kanssa elämiseen lukemalla paljon eri teoksia.Siitä ei seuraa mitään muuta, kun että pääsi on kohta sekaisin satojen eri mielipiteiden takia ja oma näkökantasi sumentuu täysin.
Jätä hyvä ihminen kaikki opukset nurkkaan ja anna asioiden mennä luonnollisella tavalla.Ja ne asiat mitä tulee vastaan on vain otettava niin ja myöhemmin kun asiat ovat ajankohtaisia voit sitten kaivella niitä opuksia jos silloinkaan.Kukaan kun ei voi suoraa yksiselitteistä vastausta ja takuuta sinulle etukäteen antaa.
Ja mitä vielä tulisi tuohon vartalon muutokseen, niin siihen en edes viitsi heittää muuta kuin että jossain muodossa jokainen on oman onnensa seppä, elikkä tarkoitan sitä, että sitä voimme itse omalla elämän tavallamme muokata jos on tarpeen.
Toivotan onnea teille, kun sitten joskus alatte suunnitella perheenlisäystä.Ja korostan myös vielä sen, että LAPSIA SAADAAN EI HANKITA.Ja muista, että mitä vanhempi ensisynnyttäjä sitä isommat riskit.P.S.olen myös kokenut keskenmenonKertomuksesi oli täydellinen kuvaus kontrollifriikkiydestä. Odotus, synnytys ja lasten kasvatus ovat niitä elämisen osa-alueita, joita nyt vaan ei voi täydellisesti itse ohjailla.
- synnyttänyt
relaa! kirjoitti:
Kertomuksesi oli täydellinen kuvaus kontrollifriikkiydestä. Odotus, synnytys ja lasten kasvatus ovat niitä elämisen osa-alueita, joita nyt vaan ei voi täydellisesti itse ohjailla.
Ehkä sinunkin on helpompi ymmärtää jos kerron, että tilanne on niin erilainen,kun "viittävaille" ennen niin normaaliksi luultua synnytystä sanotaan, että äkkiä leikkaussaliin tai menee henki äidiltä ja lapselta.Siinä vaiheessa alkaa tuntua, että todellakin kaikki, mikä vähänkään on tuntunut joten kuten hallittavalta tilanteelta,luisuu käsistä...et ehkä ymmärrä mitä tarkoitan.Mutta noin karkeasti sanottuna voi sanoa että kontrolli pettää siinä vaiheessa.Voit relata hieman itsekkin.Elämä on sen verran opettanut, että tiedän mitä voi kontrolloida ja mitä ei olematta kontrollifriikki.
- Voi-voi
vielä kontrolli pettää sen seitsemän kertaa, jos lapsia saat. Mutta siihen tottuu. Ainahan sitä ihminen ohjailisi elämäänsä ja pitääkin ohjailla, mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa eikä kaikkea voi päättää itse. Lapsellakin on oma tahto ja hämmästyttävän usein se poikkeaa äidin tahdosta. Onnea matkaan!! Anna itsellesi oikeus muuttaa mielipiteitäsi. Se on viisautta.
- kysymyksiä
Oletko sinä ihan tosissasi sitä mieltä, että tilanne on sinun kontrollissasi silloin, kun lääkärit ja koko sairaalatekniikka alkaa sinua ronkkia, jotta saisivat lapsesi ulos maailmaan? Ja arveletko, että leikkaus tehtäisiin jossain muualla kuin sairaalassa, jota sanot pelkääväsi?
Ja jos olet niin vaikutteille altis, että et osaa itse pitää puoliasi imetyksen/pulloruokinnan suhteen, et ole kypsä äidiksi.
Mitä sitten tapahtuu, kun lapsesi kasvaa ja menetät kontrollin lapsesi vaikeittein aikojen (esim uhmaikä) hoitamisessa? Sittenkö palautat sen sairaalaan tai johonkin muualle, kun sinun elämääsi ei ilmeisesti sovi oman kontrollin menetys?
Hanki Molla-Maija, sen kanssa ei tarvitse pohtia kontrollin menetystä. - Venla
Oletko nyt aivan varma, että sektio on luonnollisempi tapa synnyttää kuin alateitse lääkäreiden ohjaamana? Suomen laki sanoo, että potilaalla on oikeus hyväksyä tai hylätä kaikki hoitotoimenpiteet, eli voit käytännössä sanella kaikki vaatimuksesi synnytystapahtumasta, vaikka käskeä kätilöiden ja lääkäreiden olla puuttumatta synnytykseen niin kauan kuin lapsen henki ei ole vaarassa (jopa oman henkesi voit uhrata kieltäytymällä hoidosta). Säännöt tosin kannattaisi luetella etukäteen, ettei niistä tarvitse neuvotella kesken synnytyksen. Kotonakin voi synnyttää. Joko kätilön kanssa tai vaikka vain jäämällä kotiin yksin ja katsoa, miten käy. Se vasta on luonnon mukaista. Kokemuksesta kerron, että kun itse synnytys ja sen tuskat on käsillä, niin monista turhista periaatteista (kuten kivunlievityksen tarpeettomuudesta) on yllättäin valmis tinkimään.
Suosittelisin ainakin kokeilemaan imetystä, koska se on ihanaa ja helppoa. Jos ei se toimi, tee sitten omat päätöksesi. Ja lupaan, että koskaan muulloin et saa niin paljon ohjeita, vinkkejä ja arvosteluja kuin pienen lapsen äitinä. Mitään et tee oikein, joten ihan sama imetätkö vai et. Jos arvosteluja ja toisten ohjailuja pelkää, ei kannata lapsia tehdä. Toisaalta arvosteluun ja ohjaamiseen tottuu parhaiten tekemällä niitä lapsia. - -------------------
Synnytyspelkoon tai kuvailemaasi kontrollin menettämisen pelkoon on saatavilla keskusteluapua. Ala käsittelemään asiaa viimeistään, kun lapsihaaveet tulevat ajankohtaisiksi. Samoin imetys-asioista voi ja pitää puhua. Ei se ettei imetä tai synnyttää sektiolla tee huonoa äitiä.
Ihmisillä on monenlaisia pelkoja, mutta niihin on saatavilla apua.
- emo
En voi ymmärtää enkä käsittää yhtään syytä miksi äiti ei haluaisi imettää lastaan. Sehän on maailman luonnollisin ja kaunein asia. Alateitse synnytystä moni pelkää ja ymmärrän sen pelon kyllä mutta pelkoonkin on apuja. Kehottaisin sinua miettimään vielä sitä lasten hankkimista... Imetys kun on tärkeää lapselle, ei niinkään ravinnon takia (on vastikkeitakin) mutta juuri läheisyyden takia. Lapsi tarvitsee ja kaipaa läheisyyttä ja äidin rinnalla olo on hyvin tärkeää.
- pullopoika
Niin, Imetyksen autuudesta puhutaan aina. Se on pyhä asia, siihen ei saa puuttua kriittisesti.
Imetys ja rintamaito ovat ok. En kiistä sen paremmuudesta tai hyvyydestä kerrottuja asioita.
Nykyajan vastikkeet ovat vaan parempia kuin ennenmuinoin vauvalle juotettu kauralima tai sokerivesi. Tai aito lehmänmaito. Silloin kun jostain syystä ei äidillä imetys onnistunut. Niiinpä, savupirttiaikanakin oli tapauksia, ettei imetys sujunut..
Mutta tuohon läheisyyteen. Miksi pullosta ruokittu lapsi ei saisi tai kokisi läheisyyttä? Että sen lähesyyden ja hellyyden ja ruokailuhetkeen liittyvän ainutlaatuisuuden voi kokea vain ja ainoastaan jos imettää = lapsi saa rintaa. Pullolapsilla tämä ei toteudu. Miksi, kerrotko miksi? Millainen on siis pulloruokinta-tapahtuma, ettei siinä ole tätä imetykseen rinnastettavaa ainutkertaista läheisyyttä ole? Ja kun kerrot ja perustelet, niin kerro myös onko kyseessä omakohtainen kokemus oman lapsesi kanssa?
Ihan vaan haluaisin tietää. - pullopojalle
pullopoika kirjoitti:
Niin, Imetyksen autuudesta puhutaan aina. Se on pyhä asia, siihen ei saa puuttua kriittisesti.
Imetys ja rintamaito ovat ok. En kiistä sen paremmuudesta tai hyvyydestä kerrottuja asioita.
Nykyajan vastikkeet ovat vaan parempia kuin ennenmuinoin vauvalle juotettu kauralima tai sokerivesi. Tai aito lehmänmaito. Silloin kun jostain syystä ei äidillä imetys onnistunut. Niiinpä, savupirttiaikanakin oli tapauksia, ettei imetys sujunut..
Mutta tuohon läheisyyteen. Miksi pullosta ruokittu lapsi ei saisi tai kokisi läheisyyttä? Että sen lähesyyden ja hellyyden ja ruokailuhetkeen liittyvän ainutlaatuisuuden voi kokea vain ja ainoastaan jos imettää = lapsi saa rintaa. Pullolapsilla tämä ei toteudu. Miksi, kerrotko miksi? Millainen on siis pulloruokinta-tapahtuma, ettei siinä ole tätä imetykseen rinnastettavaa ainutkertaista läheisyyttä ole? Ja kun kerrot ja perustelet, niin kerro myös onko kyseessä omakohtainen kokemus oman lapsesi kanssa?
Ihan vaan haluaisin tietää.Imetyksen vs. pulloruokinnan läheisyyteen sanon vain tämän: Liian usein äidit, jotka antavat lapselleen maidon pullosta, eivät pidä lapsiaan sylissä, vaan sängyn tms. muun päällä. Rintaa annetaan yleensä sylissä. Siis ihan konkreettinen läheisyys _useimmiten_ toteutuu paremmin imetystilanteessa.
Onpa niitäkin äitejä, jotka jättävät aika pienenkin vauvan pullon kanssa kahdestaan. Vauva makaa sängyssä ja tuttipullo tuetaan tyynyn avulla pysymään vauvan suussa ja äiti tekee muita "tärkeitä" asioita sillä välin. Silloin läheisyys on todella kaukana.
Jos pullosta syöttäminenkin tapahtuu siten, että vauva on sylissä, tyydyttyy läheisyyden tarve. Silloin eroksi jäävät vain todistetut rintamaidon edut. Mutta ihan kaikki vauvat eivät erilaisista syistä johtuen todellakaan voi saada rintamaitoa. Pulloruokituista tulee ihan yhtä hyviä ihmisiä, kunhan hekin vain saavat kaiken tarvitsemansa läheisyyden. - emo
pullopojalle kirjoitti:
Imetyksen vs. pulloruokinnan läheisyyteen sanon vain tämän: Liian usein äidit, jotka antavat lapselleen maidon pullosta, eivät pidä lapsiaan sylissä, vaan sängyn tms. muun päällä. Rintaa annetaan yleensä sylissä. Siis ihan konkreettinen läheisyys _useimmiten_ toteutuu paremmin imetystilanteessa.
Onpa niitäkin äitejä, jotka jättävät aika pienenkin vauvan pullon kanssa kahdestaan. Vauva makaa sängyssä ja tuttipullo tuetaan tyynyn avulla pysymään vauvan suussa ja äiti tekee muita "tärkeitä" asioita sillä välin. Silloin läheisyys on todella kaukana.
Jos pullosta syöttäminenkin tapahtuu siten, että vauva on sylissä, tyydyttyy läheisyyden tarve. Silloin eroksi jäävät vain todistetut rintamaidon edut. Mutta ihan kaikki vauvat eivät erilaisista syistä johtuen todellakaan voi saada rintamaitoa. Pulloruokituista tulee ihan yhtä hyviä ihmisiä, kunhan hekin vain saavat kaiken tarvitsemansa läheisyyden.Sitä tarkoitin läheisyydellä, että vauvat kaipaavat usein pelkkää läheisyyttä, eli haluavat rinnalle vaikkei olisikaan nälkä. Esim. Oma tyttöni syö jo velliä ja soseita mutta aina välillä hän tahtoo ehdottomasti rinnan. Silloin hänellä ei ole välttämättä edes nälkä vaan hän haluaa vain olla lähellä ja pitää rinnan suussaan vaikkei imisikään. Toki vauva saa varmasti läheisyyttä myös sellaisiltakin äideiltä jotka antavat pulloa mutta minun mielipiteeni on ettei pullo ruokinta ole kuitenkaan sama. Saa olla erimieltä toki.
- kii
Jos lapsen haluaa, on oltava valmis myös tekemään mitä siihen kuuluu... Eli imetys ja alatiesynnytys on oleellinen ja luonnollinen osa joka kuuluu lapsen hankintaa! Tuollainen kuullostaa vähän "omituiselta", oletkohan edes valmis ottamaan vastuuta?
- pullopoika
Siis onko PAKKO imettää??
Entäs keskosvauvojen äidit, kun vauva on keskoskaapissa kuukausitolkulla ja äidillä ei vielä ole edes maitoa kehittynyt, ei noussut rintoihin, että voisi edes lypsää, saati imettää?? Mites nämä tapaukset? Saavatko he anteeksi laiminlyöntinsä mitä imetykseen tulee?
MIKSI ei saa esim. lypsää maitoaan ja juottaa sit tuttipullosta?
MIKSI ei saa syöttää vain ja ainoastaan vastiketta?
Ja jos vastus on tuo läheisyysjuttu, niin selosta miten se ei onnistu pullolapsien kohdalla ja onko tämä oikein tutkittukin juttu? - Kii
pullopoika kirjoitti:
Siis onko PAKKO imettää??
Entäs keskosvauvojen äidit, kun vauva on keskoskaapissa kuukausitolkulla ja äidillä ei vielä ole edes maitoa kehittynyt, ei noussut rintoihin, että voisi edes lypsää, saati imettää?? Mites nämä tapaukset? Saavatko he anteeksi laiminlyöntinsä mitä imetykseen tulee?
MIKSI ei saa esim. lypsää maitoaan ja juottaa sit tuttipullosta?
MIKSI ei saa syöttää vain ja ainoastaan vastiketta?
Ja jos vastus on tuo läheisyysjuttu, niin selosta miten se ei onnistu pullolapsien kohdalla ja onko tämä oikein tutkittukin juttu?En tarkoittanut, että on pakko imettää, vaan tarkoitin että se olisi suotavaa! Eli jos maitoa vain tulee,niin se on tarkoitus käyttää imettämiseen!!!!!
Kun pääkirjoituksessa joku sanoi ettei aio synnyttää alateitse eikä imettää..... - pullopoika
Kii kirjoitti:
En tarkoittanut, että on pakko imettää, vaan tarkoitin että se olisi suotavaa! Eli jos maitoa vain tulee,niin se on tarkoitus käyttää imettämiseen!!!!!
Kun pääkirjoituksessa joku sanoi ettei aio synnyttää alateitse eikä imettää.....tämä minun pieni iloinen poikani on molempia: syntynyt sektiolla ja saanut periaatteessa vain pullosta vastiketta.
jos allergiaa tulee, syynä tuskin pulloruokinta ja äidinmaidonvastikkeet, vaan perimiä: vauvan isällä sekä hänen sisarillaan on kaikilla voimakkaat allergiaoireet olleet, ovat kaikki olleet siedätyshoidoissa lapsena mutta ainakin miehellä=vauvan isällä on edelleen siitepölyaikaan jonkin verran allergiaoireita.
niin että elämän taival voi ihan oikeaisti alkaa myös näin.. - 1234
pullopoika kirjoitti:
tämä minun pieni iloinen poikani on molempia: syntynyt sektiolla ja saanut periaatteessa vain pullosta vastiketta.
jos allergiaa tulee, syynä tuskin pulloruokinta ja äidinmaidonvastikkeet, vaan perimiä: vauvan isällä sekä hänen sisarillaan on kaikilla voimakkaat allergiaoireet olleet, ovat kaikki olleet siedätyshoidoissa lapsena mutta ainakin miehellä=vauvan isällä on edelleen siitepölyaikaan jonkin verran allergiaoireita.
niin että elämän taival voi ihan oikeaisti alkaa myös näin..äidin ja lapsen välillä. Joku antoi joskus neuvon, että jos maitoa ei tule äidiltä riittävästi, olisi hyvä antaa vastike pullosta niin, että äidillä kuitenkin olisi lapsi paljaassa ihossaan kiinni. Tästä ihokontaktista me emme kaikkea varmasti ymmärrä, mutta se on ihan eri asia kuin kosketus kankaan läpi.
- Venla
pullopoika kirjoitti:
tämä minun pieni iloinen poikani on molempia: syntynyt sektiolla ja saanut periaatteessa vain pullosta vastiketta.
jos allergiaa tulee, syynä tuskin pulloruokinta ja äidinmaidonvastikkeet, vaan perimiä: vauvan isällä sekä hänen sisarillaan on kaikilla voimakkaat allergiaoireet olleet, ovat kaikki olleet siedätyshoidoissa lapsena mutta ainakin miehellä=vauvan isällä on edelleen siitepölyaikaan jonkin verran allergiaoireita.
niin että elämän taival voi ihan oikeaisti alkaa myös näin..Ei kukaan varmaankaan ole sitä mieltä, että pulloruokinta olisi huono asia. Se on ihan hyvä, turvallinen tapa ruokkia vauva niin, että se saa kaikki tarvittavat ravinteet ja kehittyy terveeksi vauvaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta kuitenkin se on vasta toiseksi paras vaihtoehto, jos imetys ei onnistu.
- ?!!
Pelkokin on yhtälailla luonnollista. Jos pelkää synnytystä mutta haluaa silti lapsen, on onneksi olemassa vaihtoehtoinen synnytystapa (sektio). Miksi heti epäillään, että nainen, joka ei halua synnyttää alateitse, ei olisi valmis ottamaan vastuuta?
- Anu
Minäkin ajattelin suunnilleen noin ennen kuin tulin raskaaksi, että en sitten taatusti imetä kun saan lapsen ja en muuten varmasti ole liian hössö ja ylihuolehtiva ja en kyllä.... Mutta kappas vaan kun se oma ihana pikkuinen vauva oli maailmassa niin kyllä se mieli vaan muuttui ja kummasti =) Oikein odotin sairaalassa sitä, että pääsin imettämään lastani. Joskus kotosalla kokeiltiin miehen kanssa antaa vauvalle tuttipulloakin, mutta totta puhuakseni en jaksanut pitkään tuttipullorumbaa, aina olisi pitänyt olla maitoa lämmittelemässä ja pulloja huuhtelemassa ja joka paikkaan lähtiessä oli varmistettava löytyykö mikroa... No toki mieheni käytti tuota tuttipulloruokintaa kun minulla oli menoja mutta itse mieluummin imetin omaa vaaviani kun oli kerta sellainen mahdollisuus annettu =)
Päätin kyllä jo aiemmin että tulevat synnytykseni hoituvat alateitse jos vaan on mahdollista. Koska positiivisemmat kuvat minä olin saanut ystäviltäni alatiesynnytyksestä kuin sektiosta. Joten synnytys oli minulle mieluisampi vaihtoehto kuin sektio, jossa paraneminen vie tajuttoman paljon aikaa. Haava on kipeä pitkään ja siitä jää ruma valtava arpi. Liikkuminen oli kuulemma yhtä tuskaa leikkaushaavan kanssa. Tällaisen kuvan oli sektiolla synnyttäneet tuttavat minulle antaneet. Ja kun omassa synnytyksessä oli kivun lievityskin mukana, niin ei se todellakaan ollut niin hirveää kuin olin ennakkoon kuvitellut. Olin odottanut kuukautiskipuja 10000 kertaa voimakkaampaa tuskaa, mutta kun omat kuukautiskipuni ovat niin voimakkaat (Oksentelua, huimausta, voimakasta kipua), niin siinä jäi synnytys kakkoseksi =D - Lilla My
Sektion saa pelon vuoksi. Johtui se pelko sitten mistä tahansa. Mielestäni tämä on ihan tervettä kehitystä, ihmisiähän me todella olemme.
Sama tilanne, tosin olen jo raskaana =) - älä hermoile
Hei!
Miksi ihmeessä olet noin jyrkällä kannalla? Ota pikkuisen avoimemmin nämä asiat. En itsekään olisi halunnut synnyttää alateitse, mutta siitä toipuu kohtuullisen nopeasti ja jos hyvin käy niin esim. sänkypuuhat tuntuvat sen jälkeen mukavammalta! Imetys on oma asiasi, mutta kun se pieni nappisilmä katsoo sinua ja hamuaa tissiä niin kokeile edes. Tissit ei ole kipeät jos imetät (heruuhan sitä maitoa joka tapauksessa, ainakin useimmilla). Ole avoin ja kokeile edes imetystä, jos esim. yöimetys tuntuu raskaalta imetä vain päivisin. Pääset sitä paitsi helpommalla, pullojen desinfiointi on tylsää puuhaa!- ösjöfsadjö
Sänkyhommat voivat tuntua alatiesynnytyksen jälkeen myös vähemmän mukavilta. Alatiesynnytys ei aina mene niinkuin pitäisi, ja alapää voi synnytyksen jälkeen olla kipeä kuukausia. Hoida siinä sitten parisuhdetta.. (Ja kyllä, lapsen saamisen jälkeen jokainen haluaisi varmasti olla myös hyvä vaimo sen lisäksi että on hyvä äiti)
- Kärsijä
Perustuslain mukaan voit vaatia keisarinleikkauksen tai kivunlievitystä, mutta varaudu moitteisiin, ivaan ja halveksuntaan.
Edelleen sairaaloissa asennoidutaan siten, että synnytryksen pitää olla naiselle muistuitus huonommuudesta, häpeästä ja syyllisyydestä ja synnytyksen pitää olla todella ikävä kokemus ja sen pitää sattua. Sen vuosi mnaista saa myöskin raiskata ja hakata. Hänen asemaansa kuuluu olla kärsijä.- Karvanalle
"Perustuslain mukaan voit vaatia keisarinleikkauksen tai kivunlievitystä, mutta varaudu moitteisiin, ivaan ja halveksuntaan. "
Höpöhöpö. Lain mukaan kansalaisen kuuluu saada tarvitsemaansa hoitoa eikä omien vaatimustensa mukaisia hoitoja. Jos synnyttäjä tarvitsee sektion, hänelle tehdään sektio. Jos hän vaatii sektiota vaikkei sitä tarvitse, ei leikkausta tehdä. - kiitosperkule
Karvanalle kirjoitti:
"Perustuslain mukaan voit vaatia keisarinleikkauksen tai kivunlievitystä, mutta varaudu moitteisiin, ivaan ja halveksuntaan. "
Höpöhöpö. Lain mukaan kansalaisen kuuluu saada tarvitsemaansa hoitoa eikä omien vaatimustensa mukaisia hoitoja. Jos synnyttäjä tarvitsee sektion, hänelle tehdään sektio. Jos hän vaatii sektiota vaikkei sitä tarvitse, ei leikkausta tehdä."Perustuslain mukaan voit vaatia keisarinleikkauksen tai kivunlievitystä, mutta varaudu moitteisiin, ivaan ja halveksuntaan. "
Sain näitä kaikkia ja piilovittuilua kaupan päälle.
"Höpöhöpö. Lain mukaan kansalaisen kuuluu saada tarvitsemaansa hoitoa eikä omien vaatimustensa mukaisia hoitoja. Jos synnyttäjä tarvitsee sektion, hänelle tehdään sektio. Jos hän vaatii sektiota vaikkei sitä tarvitse, ei leikkausta tehdä."
Kyllä muuten tehdään. Kun kesti sen piruilun eikä antanut periksi. Olen viikolla 35, juuri sovittiin sektioaika viikolle 39.
- kohtalontoveri
Ihanaa, että on kohtalotovereita. En lukenut kaikkia vastauksia, nämä asiat ovat niin vahvoja tunteita herättäviä. Kukaan ei kiitä, vaikka itsensä uhraisi siihen alatiesynnytykseen ja menettäisi rinnat imetyksessä. Kukaan ei edes muista mistä lapsi on tullut viimeistään vuoden päästä :).
Eli kuulun samaan sakkiin, sektio kiitos ja tuttelia kehiin :D. Olen ehkä vieraantunut luonnosta, mutta jos luonnosta vieraantunut elämä on mahdollista niin elän mieluummin niin -kiitos :). Ja synnytys se sektiokin on.
Ei tee huonoa äitiä.
Joudumme kuitenkin valmistautumaan oman kannan puolustamiseen ja siihen, että katsotaan kieroon -antaa katsoa, yrittäkäämme olla itsevarmoja :). - Ei ymmärrä
"Haluan raskaaksi. EN halua synnyttää alateitse (mielestäni äidin tuska ei lisää äidinrakkautta), olen valmis mieluummin kuolemaan"
Eli haluat raskaaksi ja sitten jos/kun selliaseen tilaan päädyt, olet valmis kuolemaan, jos et saa sektiota? Eli sinulle on tärkeintä tulla raskaaksi ja olla raskaana, ei lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen siitä eteenpäin? Ihme logiikkaa. En ymmärrä.- pöh..
ikivanhoja ketjuja?!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Dannysta tulee isä 83-vuotiaana
Huh huh sentään sellaista naista, joka laitattaa itsensä paksuksi ikälopulle papalle ! Ajatellaanko lapsen oikeuksia oll1858521Seida Sohrabi: Suomi ei ole rasistinen maa
Seidalta taas täyttä asiaa. Miksi punavihreät naiset eivät pysty samaan - no se ideologia estää. "Meillä on valitettava2574300Ketkä haukkuu suomalaisten ÄO:tä?
Siinä on kaksi vaihtoehtoa, joko siis rutiköyhä vajaaälyinen vasuri tai venäläinen. Kyllähän täällä käy suomenvenäläisi1363639Henkirikos kiuruvedellä
Poliisi tutkii maaliskuussa tapahtunutta 50 luvulla syntyneen kuolemaa henkirikoksena. Missä päin tälläinen sattunut1063423Diesel-ammattilainen kehuu Sanna Marinia
"Sanna Marinin (sd) hallitus loi neljä vuotta sitten väliaikaisen polttoainetukijärjestelmän, kun energianhinnat nousi192430Pitkänperjantain kunniaksi tekoälyn analyysi Riikka Purran kirjoituksesta
🧠 Mitä se kertoo "riikka"-nimimerkin lähijunassa tapahtuneesta? 1. Asenteellinen ja epäasiallinen sävy: Kirjoitus purs42245100 prosentin perintövero korjaisi myös Hitas-ongelman
Moni ei uskalla kieltäytyä perinnöstä maineen menettämisen uhalla, joten sitten tulee näitä tilanteita, joissa joutuu es272076Kunnanjohtaja haista sinä
Kyvytön johtamaan kuntaa! Täysin kyvytön. Toivottavasti Hattula saa sinut vaivoikseen. Epäpätevä, ammattitaidoton, yhtei411779Gallup: Mitä teillä syödään pääsiäisenä, onko juhlaruokaa vai meneekö arkiruoilla?
Monessa perheessä pääsiäisenä pöytään pistetään vähän parempaa herkkua. Pääruokaan panostetaan ja lisäksi leivotaan vaik611633Loimaan k-citymarketilla puukotus
Jonka on puukotettu Loimaan citymarketilla tänään iltapäivällä noin klo 14. Kuulin kun ambulanssi huusi kaupungilla kun481587