Kilpailujen aikataulut ovat kivoja ruoskia, toisaalta ne aina pakottavat alittamaan riman ja itselle jää paha maku suuhun että palautuspäivä tuli liian pian (se tulee aina, vaikka aikaa olisi vuosi) Tästedes taidan jättää kilpakirjoittamisen väliin. Vähän kai tuo on kuin taidekilpailu, kokeile maalata taulu, aiheena puu. Ja siinä sitä yrittää pakertaa sekatekniikalla pihlajaa, vaikka raati odottaa innolla öljyvärein maalattua viikunapuuta.
taidan jättää kirjoituskilpailut
tästedes väliin
4539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En osallistu enää yhteenkään kirjoituskilpailuun vaan keskityn kirjoittamaan.
... kuinka moneen olet jo osallistunut ja montako palkintopallia? Näin kysäisen, että tiedän sitten missä vaiheessa pitää lopetella...
pari kolmatta sijaa ja pieniä rahapalkintoja, osallistunut olen kaikkiin 4 viimevuoden aikana järjestettyihin isoihin kilpailuihin, ilman menestystä.
Eli kilpailuja on ollut lienee toistakymmentä. Kokoajan joku päivämäärä jota kohti taon ja pakkomielle ja turhautuminen ja pettymys, etten yltänyt parhaaseeni, koska jostain syystä en osaa kirjoittaa pakotettuna.
Ihan sama kuin euroviisut, esiintyjillä on hiton hyviä biisejä, mutta kun jo lauletuilla ei saa osallistua, pitää vääntää jotain uutta joka on aivan sairaan huonoa.
Olet siis menestynyt kirjoituksillasi.
Upeetamahtavaa!
Minulla on tullut näiden vajaan kolmen vuoden aikana yksi näytelmätekstini bumerangina. Tavallaan olin bumerangista iloinen, koska Mika Waltari on sanonut: "Onni näytelmäkirjailijalle on kirjoittaa epäonnistunut esikoisnäytelmä." ... ööh... siis sittenhän se on onni minullekin, jos minusta joskus kehkeytyykin näytelmäkirjailija !
( Tai nyt kun tarkemmin ajattelen, niin olikohan se niin, että näytelmä pitää myös esittää ja se sitten menee aivan flopiksi... sitähän Waltari varmaankin tarkoittikin.)
Novoisun!
Ja yksi romaanikässärini on taas jossakin ties missä pölyttymässä, tämä atenaparnassokässärihän myöskin jäi sille tielleen. Voi tupajumit sentään!
Sitten kerran
yksi satukilpailu tuli kiitoskirjeellä, siis kiittivät osallistumisestani, ja parista kolmesta muusta kissanristiäiskilpailusta ei koskaan ole tullut yhtikäs mitään tietoa tahi palautusta. Yhdestä tieteisseikkailusta silloin ammoisina aikoina tuli, että hylätty liian pituuden vuoksi. (Vaikka minun tietsikkalaskurini oli toista mieltä sivujen piduudesta. Lohdutinkin itseäni sillä, että se oli kyllä niin hyvä juttu, että menivät siellä aivan marsilaisenhoomoilasiksi, koska sen jälkeen olen lukenut vähän sentapaista fantasiaa julkaisuistaan, joita lykkäsin siinä tekstissäni. Saivatpa hekin siis avarrettua uksiaan sitten meikäläisen avaruusseikkailun malliin. Näin se on nähtävä!)
Uraauurtavat tekstinivaskat.
Minulle nämä kilpailut ovat sillä tavalla ryhtiä antavia, että tulee oikeasti kirjoitettua. Muuten tuppaa menemään lässytyksen ja runoilun puolelle. Ja kyllähän ne mun runoni... hohhoijakkaa!!! ... tuollakin Runopalstalla pukkasin sellaisen väännön viimeksi, että ei vastarunoa ole kuulunut vieläkään! Surkeaa... surkeaa on... ei edes vastarunoa!