Voisitteko antaa vinkkejä kuinka toteuttaa seurusteluajan jälkeen uusioperheen perustaminen, molemmilla lapsia... Toisella murrosikäiset ja toisella alle kouluikäiset.. Kaikki lapset käyvät vain satunnaisesti toisella vanhemmallaan... Onko toivotonta yrittää muuttaa yhteen? Tulevatko lapset toimeen keskenään? Suostuuko murkut muuttamaan toiselle paikkakunnalle? Mitä tämä kaikki vaatii aikuisilta? Rakkautta riittää, mutta onko mahdotonta onnistua 4 lapsen ja uusien tuulien kanssa??
kuka neuvoisi
minua...
9484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lapset koko ajan toimeen keskenään? Ja ydinperheessäkin lapset joutuvat muuttamaan vanhempien muuttaessa, marinaa ja kapinointia siitä aina tulee, sitä ei vaan voi välttää. En halua pelotella, mutta vähän realismia peliin.
Voittehan kokeilla aluksi viikonloppuvierailuja toistenne luo lapset mukana, niin näkee vähän tuleeko loputon sota vai voisiko yhteiselo vaikka suttaantua. Pelkkä rakkaus ei kyllä tule riittämään, vaan sisua ja pitkää pinnaa tarvitaan myös.
elämää!
Parin vuoden kuluttua olet jo kyllästynyt äijään, mutta lapset joutuvat kantamaan tempauksesi seurauksia loppuikänsä.
älä ole noin jyrkkä. Jokainen suhde on erilainen. ei kaikille käy niinkuin sinulle!
käy. Harvat avioliitot kestävät 30 vuotta kuten minun.
Lapsille tämä on ollut hyvä ratkaisu. Suosittelen.
Mitä mieltä ex-puolisonne ovat ? Haluavatko lähihuoltajuutta ? Molempien lasten kohdalla tulee miettiä lasten kannalta sopivampi etähuoltaja. Meillä toimii näin: puoliso a) lapset vuoroviikkohuollossa, parilliset meillä puoliso b) lapset ex-puolison lähihuomassa, parilliset viikonloput meillä. Joka toinen vkl on 5 lasta. Joka toinen vkl olemme kaksin.
Sorry, en lukenut kunnolla. Kimppaan vaan ja iso talo. Kunnon kolhoosi. Yh-korotukset menee, mutta kyllä pärjäätte.
lapsilla ikäeroa 7 vuotta. Ajastaan kaikki loksahtaa paikoilleen, mutta pitää tehdä lujasti töitä, ettei kukaan jäisi ulkopuoliseksi. Tsemppiä teille! :)
rakkautta riittäisikin..on se silti vaikeeta,kun yhteenmuuttamisen jälkeen pitäisi yrittää sopeutua niin erilaisten ihmisten kanssa olemaan.
Meillä ainakin ois suhde paljon parempi, jos olisimme pitäneet omat asuntomme ja tavanneet vain virkeinä ja satunnaisesti..mutta,mies halusi yhteenmuuttaa ja uskoi että kaikki onnistuuu ja kuinka oikean ihmisen kanssa jaksaa mitä vain vastoinkäymisiä..ja kuinka kävikään?Muutama vuosi yhteiseloa takana,ja miehen kanssa kasvettu erilleen...hän ei sopeudu elämään lasteni kanssa,ei vaan voi sietää heidän olemassaoloaan..ja siitä syystä ei voi sietää enää minuakaan.
Siis en voi ymmärtää..miten tässä oikeesti kävi näin?
Mietintä myssyyn hautumaan... Ei kai kannata kiirehtiä!?