Viime aikoina olen tullut pohtineeksi parivuotiaan tyttäremme kohdalla, millaisia asioita perheessämme sallitaan ja kielletään. Perusajatus lienee useimmissa perheissä on se, että kasvatus perustuu rajoihin ja rakkauteen. Mutta se, mitä lapselle sallitaan ja mitä häneltä kielletään, vaihtelee suuresti perheestä riippuen. Olen tullut siihen tulokseen, että taidan olla tietyllä tavalla aika salliva (lepsu?) kasvattaja moniin lapseni ikätovereihin verrattuna.
Emme ole koskaan mieheni kanssa esimerkiksi kieltäneet tyttäreltämme kaappien purkamista keittiössä ja muissakaan huoneissa. Vaarallisia tai muuten vaan kiellettyjä esineitä sisältävät kaapit on lukittu turvalukolla. Tyttö tyhjentää joka päivä vaatteensa lattialle kaapista ja hyvinä päivinä heittelee ne sinne takaisin.
Ikkunamme ja peilimme ovat aina täynnä sormenjälkiä. Kirjahyllystä alahyllyjen kirjat heitelty lattialle. (Arvokkaammat opukset ovat lasten ulottumattomissa.) Kenkäteline ja keräyspaperilaatikko tyhjennetään tämän tästä. Lelut ovat päivän pitkin lattioita, kunnes illalla siivotaan. Jos tyttö haluaa aamulla heti yöpaitansa päälle jonkun mekoistansa, laitan sen päälle. Ja joskus jos tytön lempivaate on pikkuisen kostea pyykkinarulla, puemme sen.
Nämä olivat siis esimerkkejä meidän perheessämme sallituista asioista, joista jotkut tai kaikki ovat hyvin monissa tuttavaperheissämme kiellettyjä. Täten mulle tulee usein semmoinen olo, että onko meillä nyt aivan alkuasukasmeininki.
Mutta kuten useimmat tietävät, meillä on tällä hetkellä myös pieni vauva ja minulla menee paljon aikaa hänen hoitoonsa. Tyttö tykkää kyllä omista leluistaan, kirjoistaan ja dvd-kaseteistaan, mutta ei hän niiden parissa loputtomiin viihdy. Minusta lapsella kuuluu kuitenkin olla tekemistä, ja luulen, että tyttäreni tulisi hulluksi, jos koko ajan kulkisin imurin kanssa hänen perässään.
Toki meillä on paljon kiellettyjäkin asioita ja niistä pidämme systemaattisesti kiinni. Meidän perheessämme ovatkin yleensä sellaiset asiat kiellettyjä, jotka selkeästi vahingoittavat lasta (tai kaveria) tai ei kuulu muuallakaan ns. etikettiin. Esim. lyöminen, törkeyksien puhuminen, tavaroiden tahallinen hajottaminen yms. jutut ovat meillä ehdottoman kiellettyjä.
Äh, tätä on nyt hirvittävän vaikeaa selittää, mutta ehkä ymmärsitte, mitä tarkoitan. Olisikin mukava tietää, millaiset asiat ovat perheissänne kiellettyjä ja mikä on kieltämisenne motiivi. Minusta henkilökohtaisesti tuntuisi hurjalta kieltää jonkun kattilakaapin purkaminen vain sen vuoksi, että kattilat ovat hieman minun tielläni ja epäjärjestys ärsyttää.
(Joku nyt varmaan miettii, että kuuluuko ikkunan nuoleminen tai kaappien purkaminen etikettiin, jota saa tehdä missä vaan. En tietenkään antaisi lapseni tehdä moisia juttuja kylässä, sillä toisen kodissa ollaan aina toisen ehdoilla. Ja haluan esimerkiksi tyttäremme oppivan, että kyläpaikan suljettuja paikkoja kunnioitetaan eri tavalla kuin kotien kaappeja. Ja toisaalta kylässä tyttömme ei ole halunnutkaan tehdä moisia juttuja, sillä uusissa leluissa ja kavereissa on tuolloin riittävästi.)
Emme ole koskaan mieheni kanssa esimerkiksi kieltäneet tyttäreltämme kaappien purkamista keittiössä ja muissakaan huoneissa. Vaarallisia tai muuten vaan kiellettyjä esineitä sisältävät kaapit on lukittu turvalukolla. Tyttö tyhjentää joka päivä vaatteensa lattialle kaapista ja hyvinä päivinä heittelee ne sinne takaisin.
Ikkunamme ja peilimme ovat aina täynnä sormenjälkiä. Kirjahyllystä alahyllyjen kirjat heitelty lattialle. (Arvokkaammat opukset ovat lasten ulottumattomissa.) Kenkäteline ja keräyspaperilaatikko tyhjennetään tämän tästä. Lelut ovat päivän pitkin lattioita, kunnes illalla siivotaan. Jos tyttö haluaa aamulla heti yöpaitansa päälle jonkun mekoistansa, laitan sen päälle. Ja joskus jos tytön lempivaate on pikkuisen kostea pyykkinarulla, puemme sen.
Nämä olivat siis esimerkkejä meidän perheessämme sallituista asioista, joista jotkut tai kaikki ovat hyvin monissa tuttavaperheissämme kiellettyjä. Täten mulle tulee usein semmoinen olo, että onko meillä nyt aivan alkuasukasmeininki.
Mutta kuten useimmat tietävät, meillä on tällä hetkellä myös pieni vauva ja minulla menee paljon aikaa hänen hoitoonsa. Tyttö tykkää kyllä omista leluistaan, kirjoistaan ja dvd-kaseteistaan, mutta ei hän niiden parissa loputtomiin viihdy. Minusta lapsella kuuluu kuitenkin olla tekemistä, ja luulen, että tyttäreni tulisi hulluksi, jos koko ajan kulkisin imurin kanssa hänen perässään.
Toki meillä on paljon kiellettyjäkin asioita ja niistä pidämme systemaattisesti kiinni. Meidän perheessämme ovatkin yleensä sellaiset asiat kiellettyjä, jotka selkeästi vahingoittavat lasta (tai kaveria) tai ei kuulu muuallakaan ns. etikettiin. Esim. lyöminen, törkeyksien puhuminen, tavaroiden tahallinen hajottaminen yms. jutut ovat meillä ehdottoman kiellettyjä.
Äh, tätä on nyt hirvittävän vaikeaa selittää, mutta ehkä ymmärsitte, mitä tarkoitan. Olisikin mukava tietää, millaiset asiat ovat perheissänne kiellettyjä ja mikä on kieltämisenne motiivi. Minusta henkilökohtaisesti tuntuisi hurjalta kieltää jonkun kattilakaapin purkaminen vain sen vuoksi, että kattilat ovat hieman minun tielläni ja epäjärjestys ärsyttää.
(Joku nyt varmaan miettii, että kuuluuko ikkunan nuoleminen tai kaappien purkaminen etikettiin, jota saa tehdä missä vaan. En tietenkään antaisi lapseni tehdä moisia juttuja kylässä, sillä toisen kodissa ollaan aina toisen ehdoilla. Ja haluan esimerkiksi tyttäremme oppivan, että kyläpaikan suljettuja paikkoja kunnioitetaan eri tavalla kuin kotien kaappeja. Ja toisaalta kylässä tyttömme ei ole halunnutkaan tehdä moisia juttuja, sillä uusissa leluissa ja kavereissa on tuolloin riittävästi.)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Eli tunnen olevani lepsu kasvattaja moniin lapseni ikätovereideni VANHEMPIIN verrattuna. :) Täällä mamma on jo ihan silmät ristissä.
Aivan samanlainen Huvikumpu meidänkin kotimme on. Lapset ovat iältään 5, 4 ja 1,5. Ei minunkaan mielestä lasten voi olettaa käyttäytyvän kodissa vanhempien ärsytyskynnyksen ehdoilla. Kyllä kieltämiselle täytyy olla vähän eri perusteet. Kyllä ne sunkin lapset lopettaa omien vaatekaappiensa tyhjentämisen lattialle joku päivä eivätkä ne varmaan enää eskari-ikäisenä nuole ikkunoita. :)
Kotimme on myös lapsen koti, joten näen että hänellä on oikeus tehdäkkin siellä jotain vaikka sotkua tulisikin. Meilläkin on peileissä sormen jälkiä ym.
Kiellettyä on tavaroiden heittäminen koska se voi osua toiseen ihmiseen tai sitten aiheuttaa muuta tuhoa osumalla esim ikkunaan. Pöydälle kiipeäminen ehdoton ei, voi pudota. Tuolilla ei saa seistä koska siitäkin voi pudota (tai tuoli kaatuu). Peiliin saa koskea mutta sitä ei saa kiskoa ym koska se voi kaatua päälle jos ruuvit pettää. Akvaario jätetään rauhaan, koska kerran meinasi käydä todella paha vahinko, kun lamput olivat pudota veteen, ja sähköisku ja hengen lähtöhän siitä olisi seurannut. Kiljuminen on sellainen asia jota en vain kestä, se OIKEASTI sattuu korviin,siis sellainen ihan kunnon lujaa ja korkealta kiljuminen, ei mikään pieni ääni. vaikka muuten saakin mekastaa niin paljon kuin lystää. On yksi kaappi josta ei saa repiä yhtäkään tavaraa alas, koska niillä on tunnearvoa ja menevät helposti rikki. Sinne ei tosin yllä ilman koroketta mutta on senkin kerran tehnyt. Ei tee enään kun juttelin asiasta.
Oikeastaan lapsi saa tehdä lähes kaikkea mitä vain keksii, kunhan ei ole vaarassa satuttaa itseään tai muita. Meillä hypitään sohvalla ja sängyllä, mennään mattojen alle, sotketaan ja siivotaan ihan tasapuolisesti ym ym. En jaksa kirjoittaa tähän nyt kaikkea, mutta paljon saa pieni ukkeli temmeltää. Että kyllä minäkin suht lepsu äiti olen, ja se ei kyllä hävetä yhtään, miksi marmattaa ja kieltää kaikki kiva kun voi liittyä joukkoon iloiseen :)
Olen samalla linjalla edellisen kanssa. Saa olla ääntä ja touhua ja sotkua kunhan itseään ei satuta ja jälkiäkin päivittäin siivotaan. Kylässä ollaan siivosti ja kerätään lelut heti leikin jälkeen, kotona vasta päivän päätteeksi jos ei aivan koko kaappi tyhjene kerralla pitkin asuntoa.. Meillä asunto on laitettu niin ettei kokoajan tarvitse olla komentamassa eikä kieltämässä eli saavutettavissa on vaan sallitut tavarat ja esineet joilla ei voi satuttaa itseään. Poika 1v11kk kerää päivittäin kattilapatteriston keittiön lattialle ja rummuttaa niin että lähiseudun linnut takuulla muuttaneet jo muualle mutta en siitäkään metelistä hermostu. Naapurikin viereisessä ok-talossa kuulemma kuulee että meillä soitetaan :) Yhdessä kerätään poiskin kun soitot on soitettu..
Olen ehkä tässä vielä lepsu, mutta käytöstapojen suhteen ja pakollisten asioiden kuten kylpy, ruoka-ajat/tavat jne.. suhteen olenkin sitten tiukka.
samoilla linjoilla olen minäkin ollut, eikä oo kyllä tullut mieleeni että ees oisin lepsu salliessani moiset. Pääasia on, että minä määrään rajat ja lapsi myös noudattaa niitä.Turhanpäiväinen nipotus pikkuasioista elämän moninaisuutta ajatellen on turhaa kireyttä ja minä ainakin haluan olla positiivinen, luova ja kannustava, elämänmyönteinen.
Itse tunnen myös olevani melkoisen lepsu ja kokoajan mietin, että tulen vielä kärsimään siitä tulevaisuudessa. Tuntuu että menen tässä vaiheessa sen helpoimman kautta ja tulevaisuudessa sitten ollaan pinteessä kun tyttö on tottunut saamaan periksi tai tekemään mitä tahtoo.
Meillä vaaralliset tavarat pistetään semmoiseen paikkaan, ettei tyttö pääse sinne käsiksi. Esimerkkinä meidän olohuoneen hylly-kaapisto-tv-taso -systeemi, jossa oli ennen kauhean paljon avonaisia hyllyosia. Tytön kasvamisen myötä siihen teetettiin ovia eli osa hyllyistä (erityisesti alahyllyistä) muutettiin ikäänkuin kaapeiksi. Eli vähän kuin vältettäisiin kieltoja. Romut pysyy "hyllyissä" kun niissä on ovet jne.
Mieheni on paljon tiukempi kuin minä. Minä annan tytön levitellä keittiölaatikon vispilät ja muut "turvalliset" tarvikkeet lattialle ja kärsivällisesti pistän ne sen jälkeen pesukoneeseen. Mies kieltää tuommoisen toiminnan heti alkuunsa. Onhan se totta, ettei ruokavälineiden paikka ole lattialla.
Vaatteita tyttö saa pukea niin paljon kuin haluaa... vaikka mieheni ei ymmärrä eikä oikein hyväksy sitä, että tyttö 20 kertaa peräkkäin riisuu ja sen jälkeen pukee vaatteensa alushousuja myöten. Hyvä vaan että oppii itse pukemaan :) Vaan tekee se kuulemma sitä tekee tarhassakin... että onko senkään salliminen sittenkään kovin fiksua.
Aivan liikaa myös itse siivoan leluja ja leikin jälkiä. Meinaan pitäisi aina muistaa ottaa itse tyttö kaveriksi siihen puuhaan. Usein tieten otankin, mutta voisin kyllä siihen panostaa oikein kunnolla. Se on vaan niin nopeampaa ja helpompaa itse tekasta :/
Mitä meillä ei saa tehdä... no juosta tai hyppiä kylppärissä (kun lattia on märkä), nousta seisomaan tuolelle, mennä äitin sängylle yksin (alkaa hyppiä ja putoaa päälleen), ottaa vaatteita likavaatekorista, painella pesukoneen nappuloita...
No nyt kuuluu itkun kätinää, mikähän siellä nyt on huonosti. Peitto tietenkin... siinäkin pitäs vaan olla raaka, mutta nyt tilanne on se, että tytöllä on sekä iso peitto, että pieni peitto. Jos hänellä on iso peitto, hän haluaa pienen jne. arvaatte varmaan mitä rumbaa se sitten on.
Mutta jokatapauksessa pitää mennä, vaikka tästä aiheesta ois jaaritellut vaikka kuinka.
Juuri tänä iltana miehen kanssa juteltiin, tästä meillä samanlaisesta vallitsevasta "alkuasukas" meiningistä. =) Emme ole siis ainoita, huoh!!
Meillä on suvussa hyvä esimerkki tälläisten tapausten kieltämisestä. Eli miehen sisko pitää 4-vuotiaalle pojalleen todella kovaa kuria. Poika näyttää aina ulkonäköisestikkin katalogimallille.
He asuvat kaupungissa, me maalla ja meillä on navetta jossa lehmiä.
Aina kun tämä poika tulee meille kylään ilman vanhempia on tämä poika kamalan onnellinen kun hän pääsee navettaan, jonne hän ei pääse kun äitinsä on mukana. Siellä kuulema haisee kamalan pahalle.
Kesällä meillä laitettiin pihaa omille lapsille ja meillä oli pieni hiekkakasa pihassa odottamassa hiekkalaatikkoon siirtymistä, niin tämä miehen siskon poika vain istui siinä kasassa ja hieroi hiekkaa vaatteisiinsa. Kun kysyin hänen tekemisistään, hän vastasi että "Kun äiti ei anna kotona liata vaatteita."
Ja sitten kun pojan pitää kotona olla aina niin rauhallinen ja paikoillaan niin voitte kuvitella mikä riehuminen alkaa aina meillä, heti kun vanhempansa ovat lähteneet.
Kerran tämä poika ja hänen vanhempansa olivat meillä ja poika hyppi sohvalla, hänen äitinsä kielsi todella tiukkaan sävyyn, mutta ei siksi että se olisi vaarallista. Äiti sanoi "En minä halua että minulla on lapsi joka hyppii." Minusta se oli aivan kauhea lause. Minä haluan että minun lapsi hyppii!! Pomppii!! Juoksee!! Heittää kuperkeikkaa!! Tutkii!! Oppii!!
Tuleehan siitä kolhujakin, mutta tuleepahan aina kovempi kohta.
Meillä ollaan kanssa tarkkoja kaikista vaarallisista ja arvokkaista asioista ja esineistä. Sen takia ne kaikki on siirretty lasten ulottumattomiin.
Mutta yhdessä asiassa olen aika tiukka, eli meillä on lehmien lisäksi 4 kissaa ja 2 koiraa. Ja niitä ei saa tahallaan kiusata ja hörkkiä.
Oma lapseni on 1.5-vuotias ja kun hän alkoi liikkua ja tekemään tuttavuutta eläinten kanssa, niin ajattelin jo silloin että kiellän tytärtäni, mutta en mene väliin. 2 kertaa kissa nappasi varovasti tyttöä kädestä, kun kisua repi korvista. Sen jälkeen tyttö on vain silittänyt nätisti ja antanut makupaloja. Lapset oppivat nopeasti.
Miten muuten lapset oppisivat että vaatteet kuuluvat vaatekaappiin jos niitä ei sieltä alas heitetä?
Tai miten muuten lapsi oppii että vaate on kosteana vielä kuivumassa, jos sitä ei saa päälle laittaa?
Näistä asioista ei kukaan kuole ja elämästä täytyy nauttia.
Lapsuus eletään vain kerran.
Meillä tytöt 4,5 ja kohta 3 v osaavat aika hyvin laittaa vaatteitaan kaappeihinsa. Luulen, että osiksi se johtuu siitä kun olen itse aina selittänyt heille että "ja sitten vaatteet kaappiin" kun kotona on raivattu lattioita. Ja aina välillä pyytänyt heitä viemään jonkun vaatteen kaappiinsa. Joskus he myös auttavat puhtaiden vaatteiden lajittelussa paikoilleen. Mutta, toinen syy tähän voi olla myös että ovat tyttöjä ja tosi innostuneita pukeutumaan. Ja varsinkin esikoinen on pedantti tyttö.
Mulla on se linja, että ehdottomasti tulee olla kielletty kaikki, mikä voi vahingoittaa toisia tai lasta itseään. Näissä kaappien tyhjentelyissä ja muissa on sitten mietittävä omaa jaksamistaan, jos on ok,että kaapit on hujan hajan ja jaksaa itse kerätä kamat takaisin, niin mitäs se sitten haittaa. Itse olen pohtinut näitä samoja asioita. Tykkään siitä, että koti on siisti, mutta lapsen kanssa asiassa on joustettava vähän :)
Meillä lapsella on melko tiukat rajat, hän ei saa hajoittaa paikkoja etc.
Sormenjälkiä peilissä kyllä on ja pienempänä hän kaivoi kaikki laatikot, nykyään tietää mitä niissä on, niin ei enää edes hällä kavaminen kiinnosta.
Omat tavaransa siivoaa itse ja äiti päättää mitä pistetään aamulla päälle, tosin löystetään jos tytär pyytää jotain, eli PYYTÄÄ.
meillä kasvatus suuntaa siihen, että asioista ei sanota "anna" "haluan" vaan asioista sanotaan "saisinko". Tämä on sitä etikettiä.
Lisäksi ihmisiä tervehditään ja kaupassa ja kylässä käyttäydytään kauniisti, eli ei huudeta ja juosta.
Kaupassakin lapsi osaa jo hienosti kysyä "saisinko tämän patukan?" eikä "haluan tämän patukan nyt".
Kauniit tavat siis kunniaan. Lisäksi jos saadaan jotain kiitetään.
Meillä ei huudeta, kun lapsi tekee jotain vaan asioista keskustellaan ja mietitään miksi jotain ei saa tehdä.
Tällaista meillä.
Lapsi 2.5v
Kiitos, anteeksi, ole hyvä, siinä käytöksen kultajyvä - tätä kultajyvää meillä lapselle ollaan opetettu ja hän kyllä käyttäytyykin monesti oikein mallikelpoisesti. Meillä myöskin on hyvin tiukka raja tuon pyytämisen ja vaatimisen suhteen, eli lapsi EI SAA MITÄÄN vaatimalla, kiukuttelemalla, mankumalla, narisemalla saatikka huutamalla. Kun kauniisti pyytää, niin hommat hoituu. konditionaalin käyttöä opetan koko ajan, korjaan aina pyynnön kohteliaaksi, en sitä vielä kolmevuotiaalta edellytä, mutta harjoitellaan ja normaalioloissa se sujuukin hienosti. Tervehtiminen on myös kaunis tapa opetella, tässä huomaan kyllä monesti aikuisten huonot tavat; lapselle jätetään tervehtimättä tai tämän kysymyksiin ei vastata. harmillista!
Alkuperäisessä taidettiin miettiä, mitä kielletään ja mitä sallitaan. Sohvalla ja sängyllä meillä ei enää hypitä, ruoka syödään ruokapöydän ääressä, ei missään muualla. Elävä liha pois pöydältä. Ruuan jälkeen pestään kädet ja suu. Ikkunoihin saa koskea, samoin peileihin. Äidin meikkejä saa kosketella, samoin koruja voi katsella ja kokeilla. Äidin korkkareilla voi humputtaa sisätiloissa. Keittiön laatikoita tyttö ei ole ikinä oikein halunnut penkoa, varmaan sai kyllikseen, kun yhdessä pesukonetta tyhjennetään ja laitetaan astiat paikoilleen. Tuo oman lasin astianpesukoneeseen, se on hieno tehtävä! Nokkamukien ja muoviastioden käyttöä ei ollut ollenkaan, lapsi syö samoista posliineista kuin muutkin ja käyttää samoja laseja. Kalliiksihan se toisinaan tulee kyllä...
Vaatekaappia ei sotketa, vaatehuolloksi ja kiinnostuksen täyttymiseksi riittää kun hänet ottaa mukaan normaaliin pyykkihuoltoon, tehdään yhdessä, mutta ei sotketa. Vaatteita saa vaihtaa sielunsa kyllyydestä, mutta sen edellytyksenä on se että käytetyt vaatteet ei jää lojumaan sinne tänne, vaan ne menee omaan huoneeseen tuolille, mistä sitten kaappiin joko yhdessä tai äidin voimin. sama homma lelujen kanssa, omat jäljet korjataan joko yksin tai yhdessä.
Mitään ei olla nostettu missään vaiheessa pois näkyvistä tai turvaan, vaan sallitun ja kielletyn raja on iskostettu tyttären päähän. Hällä ei enää käy mielessä nykiä aaltomaljakoita tai mariskooleja. Kaukosäätimiä osaa käyttää niin että saa tv:n päälle ja osaa vaihtaa kanavaa. Valoja ei saa renkata eikä äidin askarteluihin ja käsitöihin saa koskea.
Kissojen kiusaminen tai nykiminen on luonnollisesti kielletty, samoin kissojen ruokiin koskeminen ja niiden levittely, vaikka usein kissoille ruuan hän tarjoileekin. Rappusisissa ei juosta eikä kylpytiloissa. Muuten saa rampata kerroksista toiseen niinkuin tykkää. Kengät jalassa ei tulla sisälle.
Tuo asioiden yhdessä pohtiminen on meillä käytössä myös, kaikki kiukut ja hermon menetykset sekä totaaliset itkupotkuraivarit pyritään käymään yhdessä läpi. aloitteen saattaa tehdä nykyään jo tyttö itsekin.
tuon tytön kanssa (tai mulla) on sellanen periaate, että jos ei ole oikeaa syytä kieltää jotain, niin en kiellä, mies on tästä hieman eri mieltä kyllä.
Meillä saa hyppiä sohvalla, vaikka kerran siitäkin on tullut reikä päähän, saa levitellä kaappeja, kenkäteline saa kyytiä päivittäin. Likapyykkikoriakin tyttö tyhjentää ja täyttää.
Kiellettyjä taitaa olla just ne vaaralliset asiat ja omienkin kirjojen repiminen. Meillä kyllä kaikki mihin ei saa koskea on joko nostettu niin korkealle, ettei tyttö ylety, tai sitten suljettu lapsilukkojen taakse. Vielä kun meillä oli koira vähän aikaa sitten, niin sen kiusaaminen oli ehdottomasti kielletty, tietenkin.
meillä tytön ei edes tarvitse kaikkea syödä ruokapöydän ääressä, ruoka kyllä, mutta vaikka omenaa saa syödä vaikka missä, sen oon huomannu, että monella kaikki syöminen tapahtuu vain pöydän ääressä.
Kyllä sitten kun kylään mennään, on kyläpaikan säännöt, se on selvää, mutta kotona on jotenkin helpompaa kun ei tarvii olla koko ajan kieltämässä sitä sun tätä.
ruoka-astioita.
Meillä 2-vuotias poika saa toki levitellä omat lelunsa ihan niinkuin tykkää, ne sijaitsevat olohuoneessa, osa kirjoista meidän kaikkien yhteisessä makuuhuoneessa. Pojalle on omakin huone, mutta emme ole sitä vielä ottaneet käyttöön, on tällä hetkellä vierashuone.
Kattiloihin ja muihin astioihin meillä ei saa koskea, koska minä en viitsi niitä alkaa pesemään aina ennen oikeaa käyttöä. Ja tosiaankaan en ruokaa ala laittaa lattialla pyörineillä karvaisilla, likaisilla astioilla. Ja minusta lapselle tulee opettaa, että joitakin asioita (esim. ruokailuvälineet) käsitellään eri tavalla kuin leluja. Tiedän, että jotkut antavat lasten leikkiä myös kattiloilla jne. ja mietin välillä, että pesevätköhän nämä ihmiset sitten kattilat ennen käyttöä.
Meidän poika tietää, että lelut saa levittää lattialle milloin vain haluaa, kirjoja saa ottaa kirjahyllystä ja kirjakaapista. Omia vaatteita taas EI saa levittää pitkin lattioita (koska likaantuvat siellä turhaan). Kenkätelineen saa meillä järjestää uudelleen, kun haluaa ja niin poika välillä tekeekin.
Poika ei paljon yritäkään tehdä mitään mistä häntä on kielletty. Hän on jo niin pienestä oppinut sen, että tietyt asiat ovat sallittuja tietyt kiellettyjä. Hän mielellään kerää lelut lattialta, kun niitä välillä päivän mittaan laitetaan paikoilleen, hän saattaa itsekin alkaa niitä keräämään ennen kuin lähdemme esim. ulos. Hän vie lattialta löytyneitä roskia roskikseen. Hän haluaa tehdä paljon sellaista mistä on apua (varmaan koska saa kiitosta siitä).
Minä en ymmärrä miksi lapsen pitäisi saada levittää esim. kattilat lattialle. Itse voisin tehdä kyllä niin, että laittaisin yhteen keittiökaappiin lapsen omia leikkiastioita jotka saisi sitten ottaa käyttöönsä.
Telkkarin katsominen meillä on kielletty vielä noin pieneltä eikä tuo ole siitä ollut millään.
Meillä noin muuten ei kyllä olla kovin siisteysintoilijoita, korien karvoja lattioilla, pölyjä pyyhitään silloin tällöin ei mitenkään säännöllisesti jne. Minusta on tärkeää myös se, että lapsi oppii, että se mikä otetaan se myös jossain vaiheessa laitetaan takaisin paikoilleen. Ja meillä tuota on harjoiteltu leikin ja kehujen varjolla ihan pienestä ja loistavasti sujuu. Kun mennään kylään tai neuvolaan niin poika usein kun ollaan lähdössä alkaa itse keräämään lelut paikoilleen-
niin kiitos tulee lapselta usein ihan itsestään, yllättävissäkin paikoissa. Nyt opetellaan moikkaamaan ihmisiä ja hyvästelemään.
Tunnustan että ollaan kumpikin mieheni kanssa järkyttäviä nipoja ja välillä unohdetaan että 3,5v on 3,5v eikä 15v.. Meillä ei saa levitellä keittiön (eikä minkään muunkaan huoneen, paitsi oman)tavaroita, paitsi jos on kysytty lupa ja laittaa takasin tavarat. Omassa huoneessa on lupa sotkea niin paljon kun sielu sietää, mutta sielläkin tyttö siivoaa itse ennen iltapalaa, äidin pienellä avustuksella joskus.
Ruokailu aikaan ollaan ihan hitlereitä.. :/ Meillä ei pelleillä eikä riehuta yhtään ruokapöydässä, ja jos ei totella niin omaan huoneeseen vähäksi aikaa miettimään. Ruokaa maistetaan aina, ei ole pakko syödä tietenkään jos ei selvästi pidä ruuasta. Kaikille annetaan ruokarauha.
Sohvilla ei hypitä ja kengät jalassa ei tulla sisälle, ulkovaatteet omille paikoille jne.. Lattiat ei ole tavaroiden säilyttämistä varten.
Meidän tyttö on ollut aina sen verran luupää, että pakko olla todella selvät säännöt ja pitää ne, muuten ei toimi arki ei sitten yhtään. Äärettömän kovatahtoinen likka :)
Myönnän senkin että joskus menee himpun yli noitten sääntöjen kanssa ja tuntuu raskaalta, mutta yleensä miehen kanssa otetaan keskustelutuokio ja pyritään taas olemaan vähän parempia vanhempia :) Meillä oli tapana aina saunassa turinoida kasvatusasiat, mutta nyt ei ole yhteisiä saunomisia kun on tuo vaavi joka pitää vanhemmat kiireisinä :D
Tässä nyt jotain, täytyy taas mennä, ehkä tulen vielä lisäämään jotain meidän arjesta vielä..
Eletäänköhän meilläkin ihan pellossa...;) Olen ilmeisesti lepsu, kaapit on neiti saanut koluta siitä asti kun ne ovat alkaneet kiinnostaa. Olen arvotavarat pistänyt ylemmäksi sitä mukaa kun on hyllyille yltänyt.
Kattilat on rumpuja ja vispilät kapuloita.. ja itse olen mukana soittamassa=) Olisin hermoraunio jos oisin kaappien tyhjentämisen kieltänyt, en yksinkertaisesti jaksa stressata koko aikaa vaan kerään kauhat ja kapustat takas kun jaksan (päivittäin kuitenkin). Perus siistiä meillä kyllä on ja vieraiden tullessa tietenkin kerätään ja tytönkin pitää osallistua lelujen yms keräykseen lähes päivittäin.
Kotitöitä tyttö saa tehdä, pyykkejä lajitellaan yhdessä ja laitetaan koneeseen/kaappiin, siinähän sitä oppii, vaikkakin joudun usein korjaamaan jälkiä. Samoin astianpesukoneen tykkää kaverina tyhjentää, tosin veitset laitan minä ensimmäiseksi. Keräyspaperitelineen tyttö purkaa lähes päivittäin. Lelut tosiaan ovat lähinnä olohuone/keittiö akselilla, siivotaan iltaisin. Yleensä ainakin kokoan niitä hiukan yhteen etten jatkuvasti kompuroisi, kun aamulla kuitenkin ovat taas heti käytössä.
Yleisenä sääntönä voisin sanoa että raja menee siinä että tavaroita ei tieten tahtoen hajoteta, ja mikäli on vaaraa että neiti satuttaa itsensä/muita niin se kielletään ehdottomasti. Sisällä ei kävellä likaiset kengät jalassa. Ruoka syödään pöydässä, tosin joskus jotain omenaa tms. saatan antaa nakertaa olkkarissa jos ex tempore sellaisen kuorin. Sohvilla ja sängyllä saa hyppiä VAROVASTI, se on melkein toivottavaa meidän neitillä joka on muuten aika arka ja kömpelö=)
Kiitos, anteeksi ja ole hyvä on opeteltu ja niitä myös käytetään. Läpsiminen ja muu hakkaaminen on kiellettyä (isi on tässä suhteessa lepsumpi ja pieni nuijiminen kuuluu isin ja tytön "könittämisleikkiin"/hellyydenosoituksiin) minä taas olen tarkempi enkä anna tytön läpsiä minua yhtään. Tosin se on vähän pakkokin, saisin täällä kotona nyrkkiä 24/7.
Tulipas tästä nyt romaani, saikohan kukaan mitään selkoakaan... haluan kuitenkin että koti on paikka jossa saa touhuta mitä milloinkin mieleen juolahtaa, kunhan ei siis itseään vahingoita. En jaksaisi itse olla koko aikaa kieltämässä, stressaantuisin vain turhaan..varsinkin kun vauvakin tulee taloon minä hetkenä hyvänsä. Kuitenkin perussäännöt meillä on, nämä ns. etikettiin kuuluvat ja niitä pyritään noudattamaan. Toivotaan ettei ihan hakoteillä olla;)
Meillä lähes kaikki on sallittua, kunhan ei vahingoita itseään tai muita.
Eläimiä ei saa "kiusata" eikä niiden ruoilla leikkiä. Mitään ei saa hajottaa tahallaan. Ei saa lyödä, potkia eikä purra. Suihkussa ei saa juosta. Vessaan ei mennä leikkimään.
Esineet jotka voivat mennä rikki tai ovat arvokkaita tai vaarallisia ovat siirretty lapsen ulottumattomiin.
Ruoka syödään pöydässä, pieniä (suttaamattomia) välipaloja lukuunottamatta. Ruoalla ei leikitä. (paitsi omenoilla...)
Leluilla saa leikkiä ympäri asuntoa, kirjoja on tullut revittyä (ne ovat tytön omassa huoneessa joten en ole aina heti huomannut, enkä ole asiasta metakkaa nostanut..) keittiön kaapit saa pemottaa, äidin meikkejä saa tutkia, rasvaa saa laittaa poskiin, joitain äidin tavaroita ja koristeita saa tutkia kunhan laittaa sitten takasin.. Sohvalla ja sängyllä saa pomppia, jos aikuinen on vieressä, tukevilla tuoleilla saa kiipeillä..
Pääosin minä siivoan lelut ja muut, tyttö auttaa kun sattuu huvittamaan.
Asiat tapahtuvat vain nätisti pyytämällä, ei huutamalla, vaatimalla tai raivoamalla.
Tyttö kiittää, tervehtii, hyvästelee..
Kylässä tyttö käyttäytyy hyvin kuin itsestään ja myös tottelee jos jotain kiellän.
Mielestäni meillä on sopivasti rajoja ikään nähden. En muutenkaan ole sellaista tyyppiä jonka koti täytyy aina olla viimeisen päälle laitettu ja järjestyksessä. En stressaa pienistä, annan tytön elää ja olla pikkuinen lapsi. :)
En jaksa alusta asti kertoa joten yhdyn täysin edelliseen. Pääasia että kotona on hauskaa (ei toki aina voi olla mutta yleensä) ja saa olla pieni lapsi.
Kerran eräs nainen sanoi suurin piirtein näillä sanoilla että "ei se lapsi isona muista oliko kotona paha siivo vaan se muistaa sen että saiko kotona leikkiä ja pitää hauskaa"...mielestäni viisaasti sanottu joten lopettakaa turha stressaaminen ja antakaa lasten olla lapsia.
pitää tietysti olla, ei lapsen voi antaa repiä alas kaikkea, mikä irti lähtee. Toisaalta, ei siitäkään mitään tule, jos lasta joudutaan jatkuvasti kieltämään.
Me järjestelimme kotimme lapselle sopivammaksi, kun hän oli tuossa iässä. Meillä oli keittiössä kaksi kaappia, joita hän sai purkaa ihan rauhassa (pääasiassa muovikippoja ym.) ja muut olivat lukittuna. kirjahyllystä tyhjensin 3 alinta hyllyä ja laitoin pojan lelukorit niihin. Ikkunoihin ja peileihin sai koskea, mutta niitä ei saanut paukuttaa.
Kompromissi, koti järjestetään vapaammaksi paikaksi lapselle ja joihinkin asioihin opetellaan pikkuhiljaa. Vähemmän stressiä kaikille.
jotka siis annatte lapsen purkaa keittiönkaappien sisältöjä lattialle. Kun ne kattilat ja astiat tietysti menevät siinä samalla likaisiksi niin miten ihmeessä te jaksatte aina pestä ne kattilat ja muut astiat ennen seuraavaa käyttöä? Vai käytättekö niitä sitten vain likaisina?
Itse en jaksaisi/viitsisi sitä tehdä. Meillä ei siis saa purkaa keittiönkaappeja (paitsi esim. pilttipurkkeja tai suljettuja muropaketteja saa järejstellä uusiksi.
niitä likaisena =D
Eihän se lapsi muuta tee, kun puhtailla käsillä järjestää kipot lattialle riviin tai sisäkkäin. Pestäänkö teillä kaikki, mihin lapsesi on paljain käsin koskenut?
Otan kattilan lattialta ja keitän siinä perunat=) Samaa perhettähän sitä ollaan ja oma lapsihan niihin on suht puhtailla käsillä koskenut. Eläimiä meillä ei ole joten koiran/kissan karvoja niissä ei ole ja imuriakin käytän sen verran usein ettei sentään pölyt ihan joka paikkaan leijaile.
Huuhtaisen kattilat ja astiat ennen käyttöä. Vähän pakkokin kun on noita eläimiä.. :)
Poika kohta 1,5v ja meillä on aika paljon sääntöjä...
Sallittua mm. keittiön yhden laatikon purkaminen (se missä on vispilät, lastat jne) ja muihin laatikoihin tai kaappeihin ei saa mennä. Sallimme pojan myös tutkia itseään peilin kautta ja näin ollen peili on täynnä sormenjälkiä ja suukkojen jälkiä, leluja saa levittää ympäri taloa, ne kerätään sitten illalla kasaan. Poika auttaa astianpesukoneen tyhjentämisessä ja pyykkijutuissa, muuten ei vaatteiden kanssa olla tekemisissä, koiran kanssa saa touhuta, kunhan ei lyö tai kiusaa.
Kiellettyä mm. vaatteiden repiminen alas kaapista, kenkiin koskeminen, sohvalla saa jonkun verran peuhata, mutta ei mitään hullua hyppimistä ja kaatuilua, kirjojen repiminen, telkkariin ja muihin laitteisiin koskeminen, valokuviin ei saa koskea.
ja kirjoituksesi oli kuin minun kirjoittamani;) Eli kaappeja tyttö tyhjentää ja joskus harvoin laittaa tavaroita takaisin.
Ruualla meillä ei saa leikkiä eikä kynien kanssa liikuta mihinkään syöttötuolista,jossa piirretään. Tämä ihan turvallisuussyistä. Piirtäminen on sallittu vain paperiin.Kirjoja ei saa repiä.Kukkia ei saa ronkkia.
Ei se elämä pelkkiä kieltoja saa olla.
Teillä on kyllä melkosen sallivampaa rajoihin kuin esim meillä. Mutta toisaalta. Miten se vahingoittaa lasta, jos hän käy vetämässä ne vaatteet hyllyltä alas? Ei mitenkään. Itse olen kuitenkin vetänyt rajan tuollaisiin juttuihin - pääosin. En ihan joka hyllyä halua olla siivoamassa. Joitain laatikostoja taas on saanut olla tonkimassa. Joskus jopa on saanut kiivetä ruokapöydälle pomppimaan kun en jaksanut viittäkymmentä kertaa päivässä kieltää. Onneksi se kausi meni ohi!
Lattian rajassa ei juurikaan ole mitään sellaista, mitä lapset voisivat sotkea tai kiskoa alas, tai hajottaa.
Yöpaidan päälle en alkaisi lempimekkoja vetämään, ainakaan heti aamusta, vaateleikit olisi sitten erikseen mutta aamurutiinit on aamurutiinit. Nyt on vaihe, että tytöstä on välillä tosi hauskaa kiskoa housut kinttuun ja juosta ne nilkoissa. Juoskoot, kun siitä niin iloiseksi tulee :D