Mies
Sinulle huikeaa hetkisen hurmaa
uuden elämänaiheen luovuttamista
naiselle, naiseen.
Et tiedä
miltä se kantajasta tuntuu
keskellä arkisten astioiden kilinää
kuinka uusi elämä kasvaa, sykkii.
Ja vaikka syntymisen kipu
irtautumisen hetket
kaiverrettaisiin ikikallioon
olisi se iholla ensimmäinen sateen jälkeen
kuin höyhenen hyväilyä
unohdusta.
Luoja tarkoitti kokemaan varttumisen
pesästä lentämisen
sen jälkeisen loputtoman kaipauksen
ja tyhjän
lämpimän painalluksen pielukselle.
Mutta syli
siipien väli on aina auki
itkuille, naarmuille, nauruillekin
sekä uuden sukupolven liekuttamiselle.
Ilman miestä
ei kantamisen
irrottautumisen tuskasta tiedä
ei liioin äidinrakkaudesta.
Kiitos uuden elämän siemenistä
isyytesi lahjasta
kiitos
että olet naisen
ja lapsenrakkauden kokoinen.
Sinulle huikeaa hetkisen hurmaa
uuden elämänaiheen luovuttamista
naiselle, naiseen.
Et tiedä
miltä se kantajasta tuntuu
keskellä arkisten astioiden kilinää
kuinka uusi elämä kasvaa, sykkii.
Ja vaikka syntymisen kipu
irtautumisen hetket
kaiverrettaisiin ikikallioon
olisi se iholla ensimmäinen sateen jälkeen
kuin höyhenen hyväilyä
unohdusta.
Luoja tarkoitti kokemaan varttumisen
pesästä lentämisen
sen jälkeisen loputtoman kaipauksen
ja tyhjän
lämpimän painalluksen pielukselle.
Mutta syli
siipien väli on aina auki
itkuille, naarmuille, nauruillekin
sekä uuden sukupolven liekuttamiselle.
Ilman miestä
ei kantamisen
irrottautumisen tuskasta tiedä
ei liioin äidinrakkaudesta.
Kiitos uuden elämän siemenistä
isyytesi lahjasta
kiitos
että olet naisen
ja lapsenrakkauden kokoinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Upea!
Tämän minä nappaan talteen ihan justiinsa...
Oon ihan sanaton - mahtava runo - huh!
edes uskoa, että tätä ei ole viksattu, leikelty
eikä gummattu yhtään. Tämän kirjoitin noin 5:ssä
minuutissa suoraa ruudulle.
Sanaton olen minä Mys,
enpä kuvitellut tuollaista palautetta saavani
runosta joka oli muutaman minuutin kiteytys mie-
hen ja naisen/isän ja äidin tärkeydestä.
Sydänlämpöinen kiitokseni.
...parhaimmillasi nyt
ja on sellainen saaga joka sopisi
ikikallioon ikuistaa taltalla ja vasaralla.
tuli sellainen mieleen että tämä on
sinun ja lapsesi tarina
sukupolvien tarina vahvoista naisista
kasvot vasten tuulia
aina yhtä päättäväisenä eteenpäin.
ihoa ja liekuttamista-lempi sanoja.
kyllä mestarini on upea vaikka voissa
paistaisi hihii.
huippuhyvää tekstiä jälleen kerran...aina.
hyvä linda!!!
palautetta luettavana minulla nyt ja tässä.
Tarinaa elämän alullesaattamisesta, odotuksesta
ja luopumisesta, kun lintu lentää pesästä. Mutta
syli on aina auki, hänen tulla ja käpertyä
siihen.
Kukaan ei onnistu aina,
vaikka Sinun sanojesi takaa voisi kuvitella
niin.
Kiitän ja nöyränä poistun.
..
Hallitusti tuot esille elämää..
kauniisti runon muodossa.
Upea kertakaikkiaan, Linda.
ja erotiikkaa, lapsen odotusta ja miehen merkitys
siinä yhtälössä. Kuinka pieni ja toisaalta
suuri on miehen merkitys lapsen alkuun
saattamisessa. Mutta koskaan ei mies voi tietää
naisen tuntemuksia siitä, millaista on kantaa
lasta sisällään. Ihanaa se oli, muistan sen kuin
eilisen vieläkin, vaikka siitä on yli 34 vuotta.
Kiitos laudi, mukavaa että piipahdit runossani.
luin tän kolmeen kertaan,,,,,
,,,,,,,,,,
,,,miten joku osaa kirjoittaa
näin kaunista,,,,,,
,,,,,,,,,
,,eniten pidin ja kosketti
tää;
"Ja vaikka syntymisen kipu
irtautumisen hetket
kaiverrettaisiin ikikallioon
olisi se iholla ensimmäinen sateen jälkeen
kuin höyhenen hyväilyä
unohdusta."
,,,,,,,,,,
,hellyydellä unohtaa,,,,,,
,,,,,,,,,ja loppurunokin
ihan huikeaa,,,,,,
,,*wow*,,,,,,
,,,,,,Onnea
olet onnistunut,,
,,
ani harvoin koen onnistuneeni sillai kokonaisval-
taisesti runoissani. On tässä nyt viime aikoina
ollut pari sellaista, joissa olen kokenut jonkin-
asteista onnistumisen riemua. Ja toisessa niistä
sain sen tuntemuksen jo kirjoittaessani sitä.
Toisessa koin sen oikeastaan vasta palautteiden
kautta, ne oli niin kannustavia. Kirjoittaessani
runoa, se tunne ei minussa ollut. Ja sitten kun
palautteet tuli, olin aivan ymmällä ylistävistä
sanoista.
Että tässä se nähdään, koskaan ei itse tiedä mi-
ten lukijat kokee runon.
Jäi kirjoitusvirhekin runoon. Huomaan sen vasta
nyt, kun viittaat tuohon osaan runossani.
Se piti kyllä olla
' olisi se iholla ensimmäiSEN sateen jälkeen '
Sinä tai kukaan muukaan ei ilmeisesti havainnut
muotovirhettä.
Kiitos Sinulle Tirpunen lämminhenkisestä palaut-
teestasi. Sinäkin äitinä tiedät tuntemukset, mi-
tä on odottaa lasta.
Mukavan kaunis ja koskettava runo, sai lopuksi hymyn huulille! Ja niin äidillinen, että melkein tunsin synnyttämisen kokemuksen uudelleen lukiessani tuota alkua...=)
Kaunis kaunis kuvaus syntymästä ja siitä kuinka aika rientää ja kuinka täällä ilman miestä ei elettäisi=)
äidit, vaikka mainoksen mukaan tekevätkin hyvää
ruokaa. Niin äidithän ne lapsetkin maailmaan lo-
pulta saattaa miehen pienen, mutta niin merkityk-
sellisen osan jälkeen.
Mies, luomakunnan kruunu. Isä ja vaari, pappa mi-
kä tahansa. Ja yhtä merkityksellinen on osa hä-
nellä myös siinäkin osassa.
Kiitos mimsu, mitäs me äidit =)
miltä se tuntuu, se kaikki, jota useimmat eivät osaa sanoin kuvailla, kiitos siitä. Ja vaikka runossasi on niin täydellisesti se kaikki kuvattu, en sittenkään saa koskaan tietää, miten suuri se tunne oikeasti onkaan...
vaihtoehtoinen palaute:-)
tässä runossa on hienosti kuvattu se kaari, ne kauniit ja kipeätkin tunteet jotka liittyvät äidinrakkauteen...hieno runo
että jokunen muukin mies olisi sanonut tästä ru-
nostani jotain. Tai siis paremminkin siitä, mil-
laisia tuntemuksia miehen sisimmässä herää, kun
saa kuulla että lapsi on alkanut kasvaa naisen
kohdussa. Jouni oli ainoa joka antoi miehenä pa-
lautetta, eikä hänelläkään valitettavasti ole si-
tä isäksi tulemisen riemua ainakaan vielä koettu-
na.
Aika jännää lukea, että osasin mielestäsi kuvail-
la tuota kaikkea syntymisen alkuun saattamisesta.
Myöskin odottamisajasta.
Ihan sen vuoksi, että tämä on yksi todella har-
voista runoistani, joita olen kirjoittanut
suoraan tekstinkäsittelyyn. Ja aina kun niin
teen, runo on kaikkea muuta kuin hiottu. Paperil-
lehan minä pääsääntöisesti runoni aina kirjoitan.
Ja niin kuin muutama on minulle sanonut, viilaat
ja viksaat ihan liian kauan niitä. Vaikiaa sanoa
itse tuohon mitään.
Kiitos Sinulle iivee, palautteesi oli jälleen
painokasta ja ihanaa luettavaa.
Hei Linda, luin ja nautin! Tämä on jotenkin maaginen runo, sellainen ikiaikainen, astioiden kolistelu vaan toi nykyaikaan. Jännästi huolettoman oloisesti heitelty, mutta sisältö on silti yllättävän punnittua, kuin ei olisi yhtään väärää sanaa, kaikki kohdallaan. Kiitos! Kukunor
lukea Sinunkin sanomassi
' sisältö on silti yllättävän punnittua '
koska runo syntyi muutamassa minuutissa, ja on
täysin hiomaton. Mutta ehkä se ydin on siinä,
että kaikki on kuitenkin koettu. Kokemuksen kaut-
ta tapahtumat vain oli omalla tavallaan tietty
helppo kirjoittaa.
Astioiden kolistelun otin mukaan siksi, että odo-
tus on kokonaisvaltaista. Se on kaikissa
askareissa mukana, nainen miettii koko ajan sitä
pientä alkua, joka sisällä kasvaa teki mitä ta-
hansa.
Kiitos, se kuuluu kommentoijalle - Sinulle.
Virtaa, se jatkuu,
uudet maisemat,
tarttuuko syämen kallioon?
Syli,naiseus,äiteys,
"mies"
siinä silloin jos milloin,
suojaavin siivein olla.
lindalindal1
Isäinpäivä lähestyy.
"Kiitos elämän siemenestä
isyytesi lahjasta
kiitos
että olen naisen
ja lapsenrakkauden kokoinen"
Sukupolvien ketju jatkuu,
naiseus kasvumaata sille.
Runos maalaus
perhe ydin,mistä lentoon lähtee
rakkauden linnut.
Kiitos syvällisille ajatuksilles,
sanoina parveks laulaa..Liisa
runooni tuli ihan sattumalta, kun Isäinpäivä on
jo niin lähellä.
Nimenomaan tuo kohta, johon runossani viittaat.
Se on se kiitos miehelle, kiitos olla hänen rak-
kautensa kokoinen. Ja että siitä saa nauttia myös
jälkipolvi, lapsenlapsi.
Kiitos Sinulle, että löysit runostani sen olen-
naisen. Että naisena kirjoitit samoja tuntemuksia
kuin minäkin.
suurin lahjoista
Tällä runolla annoit lukijoille lahjan
Hienoa Linda, kiitos!
uusi elämä -
suurin lahjoista se on, ja miehellä on siinä mitä
merkittävin osuus.
Kiitos Liona aina yhtä kauniista palautteestasi.