Kun lukee noita Gummeruksen kilpailuun liittyviä viestejä, tulee déjà vu -tunne.
Olen toimittaja ja suoritin Orivettä puhtaasti harjoitusmielessä. Sitten vastaan tuli kirjoituskilpailu. Osallistuin ja menestyin.
Hämmästys oli suuri, kun sain sisällöltään lähes täysin saman kirjeen kuin edellisessä G:n kirjailijakoulu viestiketjussa oli. Gummeruksella ei pitänyt olla mitään tekemistä kilpailun kanssa!
En ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi käskirjoituksen kirjoittamista tai lähettämistä Gummerukselle. Asian jatkoselvittäminen osoitti, ettei Gummerus ollut lainkaan tosissaan.
Markkinointimuotona tuollainen on hyvin raakaa, koska useat voivat saada kimmokkeen käyttää vuosia omaa aikaansa aivan turhaan työhön.
Olen toimittaja ja suoritin Orivettä puhtaasti harjoitusmielessä. Sitten vastaan tuli kirjoituskilpailu. Osallistuin ja menestyin.
Hämmästys oli suuri, kun sain sisällöltään lähes täysin saman kirjeen kuin edellisessä G:n kirjailijakoulu viestiketjussa oli. Gummeruksella ei pitänyt olla mitään tekemistä kilpailun kanssa!
En ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi käskirjoituksen kirjoittamista tai lähettämistä Gummerukselle. Asian jatkoselvittäminen osoitti, ettei Gummerus ollut lainkaan tosissaan.
Markkinointimuotona tuollainen on hyvin raakaa, koska useat voivat saada kimmokkeen käyttää vuosia omaa aikaansa aivan turhaan työhön.
Vastaukset 38
Vanhimmat
voiteroliukkonensentään!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
en ymmärtänyt tästä nyt mitään voisitko suomentaa
?
Lyhyesti:
1. Osallistuin kirjoituskilpailuun.
2. Menestyin.
3. Gummerus lähestyi kilpailun perusteella ja pyysi lisää tekstejä (vaikka kilpailulla ei pitänyt olla mitään tekemistä Gummeruksen kanssa).
4. Yllättyneenä otin yhteyttä Gummerukseen.
5. Vastaus oli jokseenkin 100 % sama, kuin mitä kirjalijakouluun hylätyt saivat.
Joten "haluatko kirjailijaksi" -piirileikki näyttää olevan Gummerukselle tyypillinen marinointitemppu (huom! sanassa ei ole lyöntivirhettä).
Ikävää leikissä on sen kustannus kirjoittajalle. Kustantaja kun ei kustanna mitään. Käytännössä kirjoittaja kantaa aina suurimmat kustannukset - menetettynä työaikana, jos ei muuten.
1) Kenen järjestämään kirjoituskilpailuun osallistuit?
2) Mitä Gummeruksen kirjeessä sanottiin?
3) Minkä asian suhteen Gummerus ei ollut tosissaan?
4) Minä vuonna tämä tapahtui?
5) Oletko ajatellut hakeutua töihin Selkouutisiin?
1) Muistaakseni Martti Joenpolvi novellikilpailuun.
2) Ensimmäisessä pyydettiin lähettämään lisää kirjoituksia. Toinen kirje oli n. 100 % sama kuin kirjailijakoulun reputtaneille lähetetty. Siinä ei tosin kielletty soittamasta. Juttelin kahden henkilön kanssa.
3) Kustantamisen. Ota huomioon, että aloite tuli heiltä.
4) Anno Dazumal. En jaksa juuri nyt penkoa arkistoa.
5) En
1) Martti Joenpolvi-kilpailu yhteistyökumppanina on aina ollut Gummerus. Kilpailu on jopa perustettu Gummeruksen aloitteesta 1996.
2) Ehkä herätit heidän mielenkiintonsa ja siksi he otttivat yhteyttä.
3) Ehkä et ollutkaan heidän mielestään tarpeeksi mielenkiintoinen.
1) Yhteistyökumppanina on myös Apu-lehti. Apu ei lähestynyt kirjoittajia. Kilpailun säännöissä ei mainittu tekstien menevän kustantajalle.
2) Lienevät lähettäneet saman kirjeen kaikille.
3) Moneksi on haukuttu. Mielenkiinnottomaksi ei tosin koskaan.
1) Joenpolven kisa on järjestetty 2006 ja 2008. Gummerus on yksi kisan järjestäjä, aina yksi talon toimittaja lukemassa tekstejä - totta kai heillä on silloin lupa lähestyä kisaan osallistujia, jos löytävät hyviä kirjoittajia! Eivätkös kirjoittajat näe märkiä unia siitä, että joku hakisi kotoa saakka kustantamon leipiin? Luulisi, että kustantamon antama positiivinen signaali olisi hyvä juttu, osoitus siitä että on potentiaalia, vaikka se ei nyt olekaan johtanut pidemmälle.
Eri juttu sitten se, miksi palautteena tuli vain standardikirje eikä parempaa selitystä sille, mikä teksteissä vikana. Syynähän voi olla se, että jatkossa näytetty tavara ei ole ollut tasalaatuista, tekstille ei koeta olevan markkinoita tms. Ehkä toimittaja vaihtunut talossa tekstien ollessa siellä luettavana, ja uusi tyyppi ei ole digannut?
Mikään ei estä kysymästä tuollaisessa tilanteessa, että mikä tekstissä mätti.
Ei Gummeruksella ole sääntöjen mukaan lupaa lähestyä kilpailijoita.
Kilpailun järjestää nyt seuraava ryhmä: Gummerus, Nuoren Voiman Liitto ry, Kulttuuritehdas Korjaamo, Apu ja Xerox Oy. En haluaisi mainoksia yhdeltäkään noista. Kirjoittajille lähetetty tusinakirje on puhdasta markkinointia, ei mitään muuta.
Kilpailu on järjestetty vuodesta 1996.
Osanottajia on yleensä yli tuhat. Jos siinä joukossa menestyy, ei ole hirveän huono.
Mikään ei estä? Kyllä estää! Keskusteluun tarvitaan kaksi osapuolta. Journalismiin tottuneena menin onneton ehdottamaan tapaamista. Se oli ilmeisen ehdoton NON NON.
Kuka näkee märkiä unia kirjailijan koiranhommasta? Tuossa oli yhdessä viestissä laskettu, että kirjailijaliiton jäsen tienaa työstään alle euron tunti. Kirjailijaa kurjempi kohtalo on vain runoilijalla. Heitä käytetään vielä räikeämmin hyväksi. He joutuvat jopa ostamaan omat kirjansa runokilpailuja ja kritiikkiä varten! Arvostelukappaleita voi mennä julma määrä.
Itse kilpailin jatkona Orivedelle. Se taas oli repertuaarin laajentamiseksi hyvä harjoitus.
kilpailussa, siis ilmeisesti sijoittunut parhaimpien joukkoon, niin et ollut silloin tusinakirjoittaja. Tuskin Gummerus lähetti lisätekstipyyntöä kaikille kisaan osallistuneille!
Ei vain mene jakeluun, miksi kuvaamasi toiminta olisi mitään kustantamon markkinointia, koska hylsykirjeethän herättävät aina negatiivisia tunteita saajissaan. Nytkin koko koulutuksesta vaahdotaan ennen ja jälkeen koulutuksen. Ja haetaan seuraavaan mahdolliseen vaikka tässä olisi käynyt kuinka huonosti tahansa.
Lisäksi henkilökohtainen lähestyminen juuri sinun teksteihisi liittyen ei kuulosta markkinoinnilta. Pikemminkin se kuulostaa aidolta mielenkiinnolta, joka syystä tai toisesta vain lopahti. Paska juttu, mutta sitä tapahtuu kaikille. Kirjoita ässä kirja, saa se läpi jostakin kustantamosta ja haistata pitkät muille.
Kuten sanoin ongelma oli alusta asti mainonta.
1) Osallistuin kilpailuun, en pyrkinyt kirjailijaksi.
2) Totta kai innostuin kustantajan kirjeestä, jota nykykokemuksella pidän heidän imagomainontanaan.
3) Vanhojenkin tekstien lähettelystä aiheutui kustannuksia (kopiot, postitus, työajan menetys).
NYT sama kustantaja on lähettänyt oheisen tekstin noin 650 henkilölle:
Mikäli haluat myöhemmin tarjota Gummerukselle jotain tekstiäsi, otamme käsikirjoituksia mielihyvin vastaan.
TAAS suuri joukko ihmisiä alkaa kirjoittaa käsikirjoituksia, kun niitä otetaan mielihyvin vastaan.
ONNEKSI "Hakijoiden suuren määrän vuoksi emme voi vastata tiedusteluihin sijoittumisestasi emmekä antaa palautetta." KERTOO MISTÄ ON KYSYMYS.
MYÖS: "Älä vastaa tähän viestiin." ON KIELTÄ, JOTA ON HELPPO YMMÄRTÄÄ.
Olisin halunnut juuri "do not call us" -viestin. Sen sijaan jouduin vedetyksi johonkin sellaiseen, mihin en edes alunperin halunnut.
sä olit siis saanut menestyksen jälkeen standardikirjeen jonka ne lähettää kisaan osallistujille tai jollekin joukolle kärjen lähellä olleista ja lähestyit sen perusteella kustantamoa kässärilläsi. Eli siis et ollutkaan saanut yksilöityä yhteydenottoa, jossa olisi oikeasti haluttu juuri sulta tekstiä. Kunhan vain oli yleinen kirje, ja sen perusteella innostuit että ne on kiinnostuneet. Vaikka ne ei ollu kiinnostunut. No mitä tohon pitäisi sanoa. Kustantamon on vaikea miellyttää kirjoittajia: jos ei vastaa kenenkään lähetyksiin on huono kustantamo, jos vastaa että ei kiinnosta on huono kustantamo, jos taas laittaa vakiokirjeen jossa on kaunopuheisesti sanottu että lisääkin voi näyttää, on huono kustantamo. Pitäisi laittaa yksilöllistä palautetta, mutta eihän siihen kenenkään aika riitä.
Oleellista oli se, että osallistuin kilpailuun, en pyrkinyt kustannettavaksi.
Analogia: pelaat jääkiekkoa Perähikiällä ja kisan jälkeen tulee kirje NHL:stä. Miten reagoit?
1) Et odota mitään. Yllätyt.
2) Arvattavasti innostut.
3) Et voi tietää, onko kiinnostus aitoa.
Ei heti varmastikaan tule mieleen, että NHL lähestyy Sinua vain omaa imagoaan kohottaakseen.
En tiedä, oliko G:n kiinnostus jossain vaiheessa aitoa. Miten voisin sen tietää?
Tarjosin kokoelmaa jo julkaistuja tekstejä, koska useat lukijat olivat pyytäneet kokoelmateosta. En tiedä, olivatko tekstit hyviä, mutta lukijatutkimusten mukaan ne kaikki olivat 80 - 97 % haarukassa (kiinnostava tai erittäin kiinnostava). Lukijoilta oli valmiita tilauksia, mutta kustantajalta tuli hylsy. Minkäs teet.
Eihän täälläkään ole kuin 100 aloitusta Gummerus aiheella.. Ja Sheriffi nukkuu...ZZZZZ
Noh, mitäs täällä sitten pitäisi muka tehdä?
Tuolta voit tarkistaa, miten keskustelijat suhtautuvat, kun heille huomauttaa samojen asioiden vatvomisesta: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=610&posting=22000000038406359#22000000038406359
Keskustelu on pääsääntöisesti asiallista, joten jatkan uniani.
Ymmärsin selityksistäsi, että itse vapaaehtoisesti kuitenkin niitä lisätekstejä Gummerukselle pyynnöstä lähetit? No, joskus käy niin, ettei jatko ole samaa kuin yksi näyte. Ehkä sinulle kävi niin.
Se vain ei ole Gummeruksen syy. Ei kai kukaan kustantaja ota kustannettavakseen tekstejä, joihin ei usko.
Turhaan Gummerusta moitit, jos itse ryssit hienon tilaisuuden, jota sieltä sinulle tarjottiin. Voi tietysti olla niinkin, että ymmärsin kaiken, mitä sanoit, ihan väärin.
Onpa kummallinen asenne.
Normaalielämässä tilaaja maksaa. Toimituspuolella päätoimittaja keskustelee ja tarjoaa kahvit. G tilaa, vaan ei edes kutsu kylään.
Tarkoitatko sanalla "vapaaehtoisesti" vastakohtaa ryöstön kaltaiselle kiristykselle? Hah! Tuosta saisi hauskan novellin.
Enhän minä mitenkään indikoinut haluavani kirjailijaksi. Asiana se oli kuin ehdotus Selkouutisista. Aamupäivällä en vielä tiedostanut tietäväni mitään po. uutisista. Sama tiedottomuuden taso koski Gummerusta.
Tietoisuuden tason tahallinen nosto on imagomainontaa. Kritiikin kärki on suunnattu juuri mielikuvamarkkinointia vastaan. Jos vastine puuttuu, se vääristää todellisuutta.
Vaan nyt siirryn seuraamaan Selkouutisia!
...näistä kirjoituksistasi ei nimittäin saa selkoa. Niin että sinänsä ei ihmetytä... mikään.
PS: Indikointisi (tai siis sen puute) jäi naurattamaan minua.
"Gummeruksella ei pitänyt olla mitään tekemistä kilpailun kanssa" -> olihan, Gummerus oli kilpailun järjestäjä.
Mikä tässä on ongelmana???
Aika kömpelö yritys mustamaalata Gummerusta.
Kilpailun osoite on Nuoren Voiman Liitto ry.
Sääntöjen mukaan:
Kilpailun järjestäjä pidättää oikeuden julkaista antologiaan valittuja tekstejä novellikilpailun yhteydessä.
JA
Mikäli haluat teksteistäsi lausunnon Nuoren Voiman Liiton maksullisesta arvostelupalvelusta, mainitse siitä erillisessä saatteessa.
JA
kilpilutyöt pyydetään lähettämään Nuoren Voiman Liiton toimistoon nimimerkillä. Sulje nimesi ja yhteystietosi erilliseen kirjekuoreen, jonka päällä on nimimerkkisi.
TÄSTÄ VOISI VETÄÄN SEURAAVAT JOHTOPÄÄTÖKSET
1) Kilpailun pitäisi tapahtua anonyymisti.
2) Kilpailu on rekisteröidyn yhdistyksen järjestämä, siis epäkaupallinen.
3) Ainoa julkaisu on antologia.
4) Palaute tulee vain ja ainostaan Nuorten Voiman Liitolta, jos siitä erikseen maksaa.
Miten kirje kustantajalta mahtuu tähän yhtälöön? Saavatko kaikki yli tuhat osallistujaa saman kirjeen?
Ongelman nimi on markkinointi.
Kuvittelin aluksi ihan aidosti, että kustantaja oli kiinnostunut. Onneksi lähetin näytteeksi jo julkaistuja tekstejä ja soitin perään.
Kuvitelmat karisivat välittömästi. Onneksi. Muussa tapauksessa olisin saattanut käyttää työaikaa täysin turhaan hankkeeseen.
... viestiketjun aloittaja mainitsee menestyneensä kisassa. On ehkä päässyt antologiaan. Ei hän silloin mikään anonyymi osallistuja ole. Ei ole tavatonta, että kustantaja ottaa yhteyttä kirjoittajaan, joka on saanut kentällä nimeä. Hylsykirje on tullut kustantamoon lähetetystä lisämateriaalista.
Tuo oli mielenkiintoinen spekulaatio ja ilmeinen fiktio.
Jossien päälle ei voi rakentaa päätelmää.
Ketjussahan lukee näin:
"1. Osallistuin kirjoituskilpailuun.
2. Menestyin.
3. Gummerus lähestyi kilpailun perusteella ja pyysi lisää tekstejä (vaikka kilpailulla ei pitänyt olla mitään tekemistä Gummeruksen kanssa).
4. Yllättyneenä otin yhteyttä Gummerukseen.
5. Vastaus oli jokseenkin 100 % sama, kuin mitä kirjalijakouluun hylätyt saivat. "
Mikä osa on jossittelua? Vai onko koko pettyneen kirjoittajan tarina keksitty omasta päästä meidän muiden iloksi?
Kuka idiootti haluaisi kirjailijaksi tunnetun kustantajan ja tunnetun kirjailijoita ja kirjailijanalkuja hyysäävään yhdistyksen kirjoituskilpailun kautta? Ei kukaan. Oksettava ajatuskin, että menestyisin ja kustantaja kysyisi, mitä muuta olen kirjoittanut. Mieluummin väkerrän kännipäissäni 15 kalevalamittaista tankarunoa ja tyrkytän niitä suoraan kustantajille ja sanon että lisää tulee heti kun on kustannussopimus tehty.
Sitä paitsi kilpailun säännöissä ei kielletä Gummerusta eikä ketään muutakaan ottamasta yhteyttä voittajiin.
Turhaa ruikuttamista.
Sitten se tulee kieltää tai ainakin ilmoittaa "sumpussa kalastamisesta" kirjoituskilpailun säännöissä.
Kilpailukielto (siis työn tekeminen kilpailevalle yritykselle) estää monta kirjoittamasta Apu-lehdelle. Jos kirjoituskilpailu on - de facto - sama asia, ei sihenkään voi osallistua.
... siis onko joku tehnyt kalevalamittaisia tankarunoja?
no kehveli
tanka
kalevalamittainen...
hmmmmmmmmmmmmmmmmmmm..... wautsiwawawau ! ... sitähän näin sateisena päivänä voikin hyvin nyt...
wawau !
kiitos vinkistä!
Kustantamo kirjoitti sinulle, että ovat kiinnostuneet ja ottavat käsikirjoituksia vastaan. Sinä kirjoitit, ja petyit, kun käsikirjoituksesi ei suoralta kädeltä kelvannutkaan heille.
Tässä on nyt ihmeellistä ainoastaan se, että sinä et tunne kustantamoiden toimintatapaa. Etkö tiennyt, että kustantamot ottavat käsikirjoituksia vastaan? Ainahan ne ottavat. Etkö tiennyt, että käsikirjoituksen lähettäminen kustantamoon sisältää aina hylätyksi tulemisen riskin? Etkö tiennyt, että kirjailijat eivät kirjoita rahasta vaan puhtaasta kirjoittamisen ilosta/sisäisestä pakosta?
Jos kustantamo oli kiinnostunut sinusta kirjoituskilpailun perusteella niin se on loistavaa. Ei se kuitenkaan sido heitä mihinkään. Tämän luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän ilman, että sitä erityisesti alleviivataan.
1) Saivat yhteystiedot kilpailun perusteella, mitä paheksun.
2) Eivät oikeasti ole kiinnostuneita muusta kuin yrityksen imagon kohottamisesta. Jos olisivat ihan aidosti kiinnostuneita, niin olisivat ottaneet sekä henkilön että käsikirjoitukset samanaiakaisesti vastaan. Journalismin puolella jokainen päätoimittaja ja/tai esimies tekisi niin.
Huomaan, että tämä aihe koetaan jotenkin Jumalan kieltämisenä. OK, ei siinä mitään. Jatkakaa vaan käsikirjoitusten lähettämistä, jos se tekee teidät onnellisiksi.
Tämä keskusteluhan menee ihan päättömäksi.
Jos ja kun kirjoituskilpailun järjestäjänä on kustantaja, se aivan takuuvarmasti yrittää samalla etsiä uusia kykyjä. Jos lupaava kyky heidän mielestään löytyy, he ottavat häneen yhteyttä. Sitten katsotaan, onko heidän löydössään ainesta vai ei. Jos on, asiat etenevät. Jos ei ole, asiat eivät etene.
Tässä ei ole mitään ihmeellistä eikä kummallista, tai edes paheksuttavaa.
Journalismin puolella on aivan sama käytäntö. Jos joku päällikkötoimittaja tekee mielestään toimittajalöydön, se tutkitaan. Sekään ei välttämättä johda kivoja kahvikeskusteluja vakavampaan.
Mitään käsis-ja-heti-sopimus-ja-palkkio-ja-mainetta-ja-kunniaa- automaattia ei ole olemassakaan.
Seriffi ei ole tähteään ansainnut.
Hän voisi katsoa, mitä henkilötietojen rekisteröinti edellyttää.
Sen jäkeen keskutellaan päättömyydestä.
Kerrohan rekisteröimätön ystäväiseni, miten henkilötietojen rekisteröinti liittyy tämän ketjun aiheeseen, kiitos.
Sheriffien toiminnasta voit tehdä valituksen suoraan ylläpidolle.
1) Henkilötietoja ei saa ilman lupaa luovuttaa. Jos tiedot kerätään kilpailua varten, ne saa käyttää vain siihen.
2) Rekisterin käyttötarkoitus pitää ilmoittaa. Tässä tapauksessa se ei ilmeisestikään ole ilmoitettu työnantajarekisterinä. Asiaa voi toki tiedustella tietosuojavaltuutetulta.
3) Kirjoituskilpailuihin osallistuu myös kirjoittajia, jotka eivät halua muuta kuin kilpailla. Tuttavani on mediakonsernin ylimmässä johdossa ja kirjoittaa kilpailuihin salanimellä. Hän ei voi asemansa vuoksi olla yhteistoiminnassa "kilpailijan" kanssa.
Riittää, että seriffi harjoittaa itsekritiikkiä. Pari mea culpaa on paikallaan.
kirjoituskilpailujen nimimerkkikuorien pino rekisteri, täyttääkö se kaikki rekisterin kriteerit? Gummerus järkkää voittajille bileet ja antologian, joten lienee ihan asiallista, että heidän edustajansa avaa ne kuoret. Missään ei kielletä, etteikö menestymättömien kuoria saisi avata. Ja kirjailija/kirjoittaja ja kustantaja eivät ole työnantajasuhteessa, joten aika turha puhua nimiluettelosta työantajan pitämänä rekisterinä
1) Onko niitä edes luovutettu mihinkään, jos kerran Gummerus on kilpailun järjestäjä?
2) Tiedustelehan ja kerro meillekin.
Kun tämä asia näin verisesti sinua vaivaa, olethan reklamoinut tästä Gummerukselle?
Siis Gummerus lähetti sinulle romaanin ja sinä lähetit sen sitten heille takaisin koska et ollut muistanut sitä, että et itseasiassa ollenkaan edes halunnut lukea sitä. -Mitä, sitä ei markkinontivastaava pystynyt sitten kuulemasi mukaan kertomaan tai edes arvailemaan. Kirjoitit sitten täysin tyrmistyneenä vastineen jostakin aiheesta ja sait vastineen paluupostissa takaisin koska siitä puuttui postimerkki. Epäilit myöhemmin paheksuttavaa etiikkaa mutta et saanut asiaan täyttä varmuutta koska herra Klamm ei ollut paikalla, oli tuskin koskaan edes ollut?
mmalk
Käsittämättömän loistelias lopetus tälle ketjulle.
Kiitos lukuelämyksestä!
Olkaa niin hyvät! Toki ei tarkoitukseni ollut lopettaa minkäänlaista keskustelua, mistään.
No hups!
Olin valinnut väärän sanamuodon, olisi pitänyt kirjoittaa tähänastiselle ketjulle.
Jatkakaa ihmeessä minunkin puolestani!