Keskustelu Atuubissa
Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:38 am
Viestit: 1688
Paikkakunta: Espoo
Lainaa:
Ex-sijaisäiti
Kirjoittanut: Vieras 03.11.2008 - 11:38
Olen toiminut sijaisvanhempana 10 vuotta ja lapset ovat jo itsenäistyneet. Uusia lapsia en ota enää enkä suosittele muillekkaan ennenkuin selvitätte todella tarkkaan lasten taustat, niistäkään ei aina kerrota totuutta. Totuus valkenee pikkuhiljaa sinulle ja perheellesi. Liian kauan on pienten lasten annettu olla huonoissa olosuhteissa. Useimmat lapset ovat niin traumaattisista olosuhteista ettei niitä yksinkertaisesti sijaisperhe jaksa, lapset kuuluvat perheenomaisiin olosuhteisiin, mutta ihmisille, jotka tekevät kasvatustyötä ammatikseen. Oman työn ohella työtä ei jaksa. Sijaislapsia joutuu kuljettamaan kaikenlaisiin terapioihin vuositolkulla, lapsilla on oppimisvaikeuksia koulussa ja arkikin on yhtä vääntämistä. Murrosiässä ongelmat senkun lisääntyvät ja vaikeutuvat. Lisäksi kaikkien ylimääräisten kulujen kerjääminen on "niin noloa". Itse olin kustantanut lasten kotilomatkin 10 vuotta, kunnes sijoituksen loputtua, sosiaalityöntekijä sanoi että ne olisi kuulunut heille. Ei vaan aikaisemmin sanonut vaikka tiesi kuinka paljon lapset matkustivat. Sijaisvanhemmille lasten pitäminen on hyväntekeväisyyttä sijoittavalle kunnalle ja kun lapset muuttaa sinulta pois, teet kunnille kuuluvaa jälkihuoltoa ilmaiseksi ja huolehdit näistä lapsista, kun heidän"sossunsa" on taas saikulla tai lomalla, parhaimmassa tapauksessa sossu on vaihtunut ja lapsi ei tiedä mitään. Jos sijaisperhe ei huolehdi, lapsi jää täysin yksin. Moni myös kuvittelee, että sijaislapsista saa paljon rahaa, rahaa toki saa, mutta ei todellakaan paljon eikä mitään ylimääräistä, jos harrasteet maksaa paljon (yli sijoittajan normien), maksat ne omasta pussista. Me halusimme elää kuin normaali perhe ja matkustaa lasten kanssa lomalle ulkomaille, siitäkään ei saa mitään korvausta mistään ja passikin kuului perheen itse maksaa. Tein yhtenä vuonna kululaskelman sijoitetusta lapsesta ja totesin, että jäin vuodessa 200 euroa miinukselle saadun nettokorvauksen jälkeen. Sijoitusvaiheessa perheelle luvataan 10 hyvää ja 6 kaunista, totuus on kuitenkin toinen. Itse kaduin valintaani enkä voinut "heittää pyyhettä kehään" ennenkuin lapset kasvoivat isoiksi ja muuttivat luonnollista kautta omilleen. Tuntui, että olin kuin elinkautista istuva vanki vaikka hyviäkin hetkiä oli. Lasten vanhemmat ja sukulaiset tekevät työstä välillä yhtä kidutusta vaikka hoidat lapset kuinka hyvin, saat jatkuvasti haukkuja. Jotkut sosiaalityöntekijät jopa tukevat enemmän äidin oikkuja kuin lasten etuja. Osa sosiaalityöntekijöistä on niin arkoja etteivät he uskalla sanoa mitään huutavalle äidille, joka uhkaa asianajajalla. Äiti saa tahtonsa läpi ja lapsi saa luvan kärsiä taas lisää vaikka meidän tehtävähän oli turvata lapselle turvalliset olosuhteet. Kaiken tämän kestäminen on ollut niin raatelevaa, sijaisvanhempia ei kuunnella riittävästi tai heidän mielipiteitään ei noteerata. Tee siinä sitten kuntouttavaa kasvatustyötä lasten hyväksi.
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2001164?page=3
:!: Näinpä, kuten alhaalla lainaamani kirjoitus:
Lainaa:
Sijaisäidille
Kirjoittanut: Vieras 03.11.2008 - 22:26
Olisiko kuitenkin ollut parempi, että alunperinkin se yhteiskunnan teille antama tuki ja apu annettaisiin kuitenkin sinne lapsen omaan biologiseen kotiin? Se kaikki vaiva, ikävät asiat ja raha mitä tekin olette saaneet näiden kelvottomien vanhempien lasten hoidosta
olisikin pitänyt suosiolla tarjota jo alunperinkin ja kokonaisuudessaan lapsen omaan kotiin ja hänen perheelleen. Olisit sinäkin säästynyt vuosia kestävältä sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen vaivalta ja näiltä - merkkisiltä tuloiltasi.
Ikävää luettavaa. Toivottavasti näillä sijoitetuilla lapsilla on edes elämässään asiat hyvin.
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2001164?page=4
Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:38 am
Viestit: 1688
Paikkakunta: Espoo
Lainaa:
Ex-sijaisäiti
Kirjoittanut: Vieras 03.11.2008 - 11:38
Olen toiminut sijaisvanhempana 10 vuotta ja lapset ovat jo itsenäistyneet. Uusia lapsia en ota enää enkä suosittele muillekkaan ennenkuin selvitätte todella tarkkaan lasten taustat, niistäkään ei aina kerrota totuutta. Totuus valkenee pikkuhiljaa sinulle ja perheellesi. Liian kauan on pienten lasten annettu olla huonoissa olosuhteissa. Useimmat lapset ovat niin traumaattisista olosuhteista ettei niitä yksinkertaisesti sijaisperhe jaksa, lapset kuuluvat perheenomaisiin olosuhteisiin, mutta ihmisille, jotka tekevät kasvatustyötä ammatikseen. Oman työn ohella työtä ei jaksa. Sijaislapsia joutuu kuljettamaan kaikenlaisiin terapioihin vuositolkulla, lapsilla on oppimisvaikeuksia koulussa ja arkikin on yhtä vääntämistä. Murrosiässä ongelmat senkun lisääntyvät ja vaikeutuvat. Lisäksi kaikkien ylimääräisten kulujen kerjääminen on "niin noloa". Itse olin kustantanut lasten kotilomatkin 10 vuotta, kunnes sijoituksen loputtua, sosiaalityöntekijä sanoi että ne olisi kuulunut heille. Ei vaan aikaisemmin sanonut vaikka tiesi kuinka paljon lapset matkustivat. Sijaisvanhemmille lasten pitäminen on hyväntekeväisyyttä sijoittavalle kunnalle ja kun lapset muuttaa sinulta pois, teet kunnille kuuluvaa jälkihuoltoa ilmaiseksi ja huolehdit näistä lapsista, kun heidän"sossunsa" on taas saikulla tai lomalla, parhaimmassa tapauksessa sossu on vaihtunut ja lapsi ei tiedä mitään. Jos sijaisperhe ei huolehdi, lapsi jää täysin yksin. Moni myös kuvittelee, että sijaislapsista saa paljon rahaa, rahaa toki saa, mutta ei todellakaan paljon eikä mitään ylimääräistä, jos harrasteet maksaa paljon (yli sijoittajan normien), maksat ne omasta pussista. Me halusimme elää kuin normaali perhe ja matkustaa lasten kanssa lomalle ulkomaille, siitäkään ei saa mitään korvausta mistään ja passikin kuului perheen itse maksaa. Tein yhtenä vuonna kululaskelman sijoitetusta lapsesta ja totesin, että jäin vuodessa 200 euroa miinukselle saadun nettokorvauksen jälkeen. Sijoitusvaiheessa perheelle luvataan 10 hyvää ja 6 kaunista, totuus on kuitenkin toinen. Itse kaduin valintaani enkä voinut "heittää pyyhettä kehään" ennenkuin lapset kasvoivat isoiksi ja muuttivat luonnollista kautta omilleen. Tuntui, että olin kuin elinkautista istuva vanki vaikka hyviäkin hetkiä oli. Lasten vanhemmat ja sukulaiset tekevät työstä välillä yhtä kidutusta vaikka hoidat lapset kuinka hyvin, saat jatkuvasti haukkuja. Jotkut sosiaalityöntekijät jopa tukevat enemmän äidin oikkuja kuin lasten etuja. Osa sosiaalityöntekijöistä on niin arkoja etteivät he uskalla sanoa mitään huutavalle äidille, joka uhkaa asianajajalla. Äiti saa tahtonsa läpi ja lapsi saa luvan kärsiä taas lisää vaikka meidän tehtävähän oli turvata lapselle turvalliset olosuhteet. Kaiken tämän kestäminen on ollut niin raatelevaa, sijaisvanhempia ei kuunnella riittävästi tai heidän mielipiteitään ei noteerata. Tee siinä sitten kuntouttavaa kasvatustyötä lasten hyväksi.
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2001164?page=3
:!: Näinpä, kuten alhaalla lainaamani kirjoitus:
Lainaa:
Sijaisäidille
Kirjoittanut: Vieras 03.11.2008 - 22:26
Olisiko kuitenkin ollut parempi, että alunperinkin se yhteiskunnan teille antama tuki ja apu annettaisiin kuitenkin sinne lapsen omaan biologiseen kotiin? Se kaikki vaiva, ikävät asiat ja raha mitä tekin olette saaneet näiden kelvottomien vanhempien lasten hoidosta
olisikin pitänyt suosiolla tarjota jo alunperinkin ja kokonaisuudessaan lapsen omaan kotiin ja hänen perheelleen. Olisit sinäkin säästynyt vuosia kestävältä sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen vaivalta ja näiltä - merkkisiltä tuloiltasi.
Ikävää luettavaa. Toivottavasti näillä sijoitetuilla lapsilla on edes elämässään asiat hyvin.
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2001164?page=4
Vastaukset 39
Vanhimmat
ah, niin totta joka sana.
Kuten kirjoituksesta kävi ilmi, niin hyvin suuri ongelma oli sossun tuen puute.
Ei hoitanut edes kustannusten korvauksia, mitkä selvästi hänen olisi pitänyt järjestää ym.ym.
Tuli vain mieleen, että onkohan meillä ollut sama sossu.
Valitettavasti näyttää olevan näitä töitänsä vieroksuvia enemmänkin.
Se apu ja tuki mitä sinä perään kuulutat ikään kuin ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin, ei valitettavasti auta silloin, kun lapset joutuvat vanhempien päihteiden käytön tai muun vakavan ongelman vuoksi heitteille ja kärsimään.
Se ei ole vain huolenpidon laimin lyöntiä, vaan kotona saattaa olla paljon väkivaltaa vanhempien välillä, mutta myös lapsiin kohdistuvaa.
On insestiä, tai tai muuta sukupuolista hyväksikäyttöä.
Vaikka vielä päivisin kotona voisi joku ulkopuolinen ollakin, niin illat ja viikonloput olisivat edelleen lapsille yhtä helvettiä, kun ei kukaan heitä pystyisi puolustamaan.
Tämä sij.äiti ei selvästikään puhunut vain väsyneen tuen puutteessa olleen äidin lapsista.
Ovat hänen lapsensa mitä ilmeisemmin nähneet ja kokeneet ties mitä.
Sinulla ei taida olla mitään käsitystä siitä mihin vanhemmat lapsensa altistavat, kun kuvittelet, että perheiden kaikki ongelmat voidaan ratkaista esim. kodinhoitajan avulla.
Vaikka perhe saataisi esim. terapiaan, niin tulosten saaminen kestää vuosia ja koko sen ajan lapset joutuisivat kärsimään.
Kannattaisi sinunkin ehkä jo vaihtaa levyä, tai ainakin laajentaa näkemystäsi ja ymmärtää, että joissakin tapauksissa huostaanotto on aivan välttämätöntä.
Juuri sellaisia huostattuja sijoitetaan meille.
Kun luin tuota teksitä, tiesin tarkkaan, miltä tuosta äidistä tuntui.
Pahinta on juuri se ammattitaitoisen sossun tuen puuttuminen.
te oikein valitatte? Ompa kiva taas lukea tämmöisiä katkeria viestejä! Itsepähän olette sijaisvanhemmiksi ryhtyneet. Valittakaa niille soskuille, eikä tänne. En tarkoita millään pahalla, mutta tuntuu niin h**vetin pahalta lukea tuollaista. Eivät lapset, sijaislapsetkaan saa olla mikään taakka, vaikka olisivat millaisia tahansa. Ongelmia pitää pystyä ratkomaan, vaikka sitten terapiassa, jos ei muualla. Minä olen kuvitellut, että sijaisvanhemmat rakastavat niitä lapsia, jotka ovat suojiinsa ottaneet. Taidan olla ihan väärässä??? Olisi kamalaa, jos minun tyttöni sijaisvanhemmat ajattelisivat noin!
Että ei riitä rahat edes ulkomaan matkaan!!! Millä "normaali" -perheellä on nykypäivänä rahaa matkustella?
tulla sijari-palstalle komentelemaan, että meidän pitää sijareiden keskinäistä keskustelua ja työmme arvestelua harrastaa jossain muualla, kuin omalla palstallamme.
Mitä varten tämä palsta on sitten olemassa, ellei meidän välisiä keskusteluja varten.
ei auta ketään todellisten puutteiden ja ongelmien kieltäminen.
ei tuossa aloituksen sitaatissakaan ollut kysymys siitä, etteikö sij.lapsista olisi välitetty, vaan aivan kaikesta muusta. Ennemminkin siitä, miten työ on niin raskasta, koska välittää lapsista ja heidän tulevaisuudestaan niin paljon ja joutuu näkemään päivittäin, miten lapset on traumatisoituneet ennen huos.ottoa ja kuinka vielä biojen vuoksi traumatisoituvat lisää, kun sossut ei pidä lasten puolia, vaan antavat vanhempien jatkaa lasten henkistä rääkkäämistä.
Älä puutu asiaan, mistä selvästikään et mitään tiedä, etkä ymmärrä.
Ymmärsin varmaan tämän keskustelun ihan väärin.
Tarkoitin sitä, että miksei asioista voisi puhua suoraan soskulle, eikä täällä murehtia ja märehtiä? No, ehkä ne soskut ei sitten tosiaan ymmärrä mitään. Tuo ensimmäinen viesti oli vaan niin pirun katkera... Meidän sosku on ainakin pitänyt minun tyttöni puolta ja huolehtinut hänen "turvallisuudestaan" enemmän kuin minun tai tytön isän tapaamisista. Välillä tuntuu, että heillä on liiankin tiukka ja turvallisuutta vaaliva periaate. Mutta ymmärrän toki, että se kaikki on vain lapseni parhaaksi.
Ja tottahan toki tämä on sellainen palsta, missä näistä asioista voi kirjoittaa. Mulle tuli vaan kai joku ylilyönti tuosta ekasta viestistä...
Ehkä minäkin keksin joskus jotain valittamista tänne. :)
Ei riidellä. Pyydän anteeksi suorasukaisuuttani.
Minä rakastan minulle sijoitettuja lapsia ihan kuin omiani. Ulkomaanmatkoihin meillä ei ole varaa, mutta kunnon koti, hyvää ruokaa ja vaatetta lapsille riittää. Jokaisella lapselle myös ainakin yksi, juuri hänelle sopiva harrastus. Elämässä tullaan toimeen mutta ylellisyyksiin ei ole varaa enkä jaksa niilta sossuilta ruinata. Onneksi lasten vanhemmat ovat tyytyväisiä tähän "vähään" jota pystyn lapsille tarjoamaan.
sijoitettujen lasten ja nuorten todellisen luvun kuuluisi Suomeessa, suhteutettuna väkimäärään,
olla noin 5 000 lasta ja nuorta.
Jos kaikki peruspalvelut kunnissa ja kaupungeissa ja koko maassa
olisivat edes minimitasolla mitä lainsäädännössä
(mm. neuvola, päivähoito, terveydenhuolto, opetustoimi, sosiaalihuolto, päihdehuolto, nuorisotoimi jne)
on kirjattuna ja säädettynä niin tuo 5 000 lasta ja nuorta olisi se määrä
mitä jäisi kodin ulkopuolelle sijoitettavaksi.
Ja kun luku olisi noinkin vähän nykyiseen verrattuna
niin jäisipä sitten kaikille näille kuntien ja kaupunkien päteville lastensuojelu-/sosiaaliviranomaisille oikeasti aikaa ja haluakin
paneutua myös sijaishuoltoon ja siellä oleviin lapsiin ja nuoriin sekä sijaishuoltotahoon itseensäkin.
Suurin ongelma lieneekin asenteissa jälleen.
Meillä huost.ottoon lähdetään joissain tapauksissa, lähes ainoana keinona ja ikään kuin se ratkaisisi kaikki ongelmat.
Kaiken ennalta ehkäisevän toiminnan kehittämisen lisäksi, panostaisin myös sij.perheisiin.
Nythän on niin, että vaikka mitä joidenkin kohdalla tehtäisi, niin huost.otto on välttämätön.
Eli se mitä täällä biojen taholta on kovasti toitotettu, että sijarit vastustavat ehkäisevää toimintaa, koska pelkäävät , että heiltä loppuu työt, niin se ei todella pidä paikkaansa.
Kuten on monesti todettu ja osoitettu, niin meille päätyvät yleensä juuri ne vaikeimmista oloista huostatut lapset, joilla ei kotiin ole menemistä. Erittäin harvat on ne tapaukset, joissa on edes toivoa.
Jotta ne välttämättömät huostaanotetut saisivat mahd. hyvät oltavat ja pääsisivät perheisiin hoidettavaksi, niin ehdottaisin, että sij.vanhemmuutta alettaisi arvostaa ja puhua ammattina.
Varteenotettavana vaihtoehtona ammatinvalinnassa.
Tämä tarkottaisi sitä, että sijariksi rupeava asennoituisi jo alusta lähtien työhönsä työnä ja hänelle myös maksettaisi työtä vastaavaa palkkaa, mikä mahdollistaisi kotiin jäämisen ja paremman keskittymisen hoidettavaan.
Näin ollen ei kotiin jäämisestä aiheutunutta taloudellista tappiota tarvitsisi yrittää paikata esim. ottamalla useampi sijoitettu, vaan jo esim. kahdesta saisi saman palkkion, kuin nykyään saa neljästä.
Tällä asennemuutoksella olisi todella paljon positiivisia vaikutuksia.
Lapset saisivat jakamattoman huomion, sij.vanhemmat jaksaisivat paremmin, jos hoidettavia vähemmän. Työn luonteen muuttuminen ammattimaisemmaksi toisi mukanaan sen, että sijarit ymmärtäisivät paremmin asemansa, etteivät ole missään muodossa hyväntekijöitä, vaan palkallisia hoitajia.
Lasten ns. omiminen jäisi pois ja koulutusta voisi parantaa siten, että sijaritkin oppisivat, siis kaikki ymmärtämään, että sijoitus on tarkoitettu väliaikaiseksi ja heidän tulisi mahdollisuuksien mukaan kaikin tavoin yrittää edistää perheiden yhteen saamista.
Tiedän, ihan omasta kokemuksesta, että erittäin harvassa tapauksessa se on mahdollista, mutta jos edes jokukin huosta saataisi hyvällä yhteistyöllä puretuksi, niin voitto olisi sekin.
Ts. tarkoitan, että kun niitä mahdottomia tapauksia on ihan tarpeeksi, niin ei ainakaan keksimällä keksittäisi syitä jonkun huostan jatkamiseen, jos suinkin purku olisi mahdollinen.
Tällä viittaan niihin keskusteluihin mihin olen tällä palstalla törmännyt, missä on väitetty, että sij.perhe ei ole halukas luopumaan lapsesta ja kieroilee sossun kanssa, jne.
ajatuksissani siinä mielessä, että meille tääl päin kun on nyt parikin yksityistä firmaa, jotka välittävät kuntien huostaanotettuja ja kouluttavat sijaisperheitä, erikoistuu nimenomaan vahvaan tukeen sijaisperheelle. On tosiaan oikeus ja mahdollisuus niihin lomiin, sosiaalityöntekijä käy perheessä paljon useammin kuin pari pakollista kertaa vuodessa ja palkkiokin on niin paljon isompia kuin normitietä tulleen sijaislapsen kohdalla että ei jokaista euroa tarvii riviin laittaa. Toki heidän kauttaan tulevat lapsetkin on yleensä haastavia hoidettavia, mutta eikös sitä nämä mitä tahansa muutakin väylää tulevat nykyään yhä enemmän ole? Tuki voi silti olla ihan olematonta ja palkkio max tonni miinus verot. Ihme että näitä pitkäaikaisiin sijoituslapsiin uskaltautuvia perheitä tosiaan riittää.
juttu, että miten kunnilla riittää rahaa maksaa niille yksityisille moninkertaisesti.
Ei ne firmat omistaan niitä parempia palkkioita maksa. Niin paljon enemmän on kunnilta veloitettava, että jää vielä kunnon voitotkin.
Eivät hekään mitään hyväntekeväisyyttä harrasta.
Ja perheitä ei ole kunnilla varaa tukea vaan lapset huostaan!
ostetaan palvelut yksityisiltä. Sossuja tarvitaan vähemmän, kun firma hoitaa sijoittetujen kohdalle sos.työm, myös sijoituksen valmisteluvaiheessa.
mutta ne lapset onkin niitä, kenelle ei perhettä muuten tahdo löytyä, eli laitoshoitoon muuten ehkä päätyisivät.Heillä siis diagnoosit jo valmiina suurelta osin varmaankin. Vahvasti tuettuna ns. normiperhekin voi heitä kasvattaa. Maksaishan kunta laitokseenkin huomattavasti enemmän kuin perheeseen.
mitä firmoja tarkoitatte? Siis onko Suomessakin yksityisiä firmoja, jotka hankkivat elantonsa esim. kouluttamalla sijaisvanhempia ja avustamalla muutenkin huostaanotto prosesseissa?
Ah, miten tutulta kuulostaa.
Minä koen hankalimmaksi arjessa juuri tuon viranomaisten tuen puutteen. Kuten monet muutkin sijaisvanhemmat on huomanneet, välillä tuntuu, että sossu on biovanhempien edun, eikä lapsen edun valvoja. Valitettavasti bion etu ja lapsen etu , ei aina ole sama asia.
Ajatelkaa, että jotkut meistä tekee tätä raskasta, mutta toki antoisaa hommaa,PIENEMMÄLLÄ korvauksella kuin työttömyyspäiväraha. Työaika 24/7. Ja sen päälle pitää vielä TAPELLA lain määräämistä korvauksista. Ei päätä, ei häntää.
Voi kun koittaisi se päivä, että korvaukset ja käytännön asioiden hoitaminen olisi yhtäläinen koko maassa.
onnistuis, kun ei ole yhtälainen edes saman kunnan sisällä.
Jotkut työnsä hoitavat sossut antavat perheille kaiken tarvittavan tuen, niin taloudellisen kuin henkisenkin, mutta niitä on todella, todella harvassa. Saman kunnan sisällä huonon sossun perhe ei saa yhtään mitään.
uutisissa, että työttömyyskorvaus on n.800€/kk!
Ajatelkaas, tuplaten arvostetumpaa kuin sijaisvanhempana oleminen...
Jostain kumman syystä siihen ollaan hakemassa(vaatimassa) korotusta, vaikka siis tekemättä mitään saa enemmän kuin meidän työstämme.
Elämä on.
olin pari kuukautta täs työttömänä, odottaessani seuraavia sijaislapsia, totesin saman, että kannattaakohan mun oikeastaan ottaakaan enää uusia, kun näinkin yllättävän hyvä tämä työttömyyskorvaus on, tosin minulla kolme alaikäistä lasta, joista sai korotuksen, mut en kuitenkaan ihan 800 euroa saanut, vaan reilu 600 euroa. Tietysti jos on jossain liitossa, niin olisin varmaan helposti saanut ton 800. Olenkin nyt viisastuneena ajatellut liittyä vaik Loimaan kassaan, niin saan varmaan tonninkin sit kun en enää jaksa jostain syystä tätä huonopalkkasta, köyhyysrajalla elettävää elämää. Törkeätä ja tekis mieli oikeasti vetää nassuun sellasta, joka täällä kehtaa tulla PUHUMAAN SIJAREIDEN RAHASTAMISESTA JA LAPSIBUSINEKSESTÄ. Jos olisivat nekin biovanhemmat hoitaneet lapsensa itse, niin paremmin rahallisesti heitä olisi tuettu kuin meitä tässä työssä ikinä. Olisi sossu vielä maksanut vuokrankin ja lasten ja vanhempien terveysmenot ja ruokaankin olis jäänyt. Yhteissumma varmasti suurempi kuin meille maksettu korvaus.
se on silleen, että kun lapsi siirtyy meille kotoansa, jossa vanhemmat mahdollisesti ovat tehneet vaihtelevasti työtä lastensa eteen; asia muuttuu loisimiseksi emmekä me oikeasti mitään tee.
Se on tullut selväksi monta monituista kertaa.
Eli äiti hoitaa lapsia kotonaan, huushollin hommat päälle, mutta meidän tekemänämme vastaava ei ole mitään, yhtä tyhjän kanssa, nada.
Joten miksi meille pitäisi mitään tyhjästä maksaa;)
Laiskuuttaan sijaisvanhemmat tietty näitä muksuja ottavat. Ei tarvi evää heilauttaa. Mut kyllä se niin on kun oikein miettii tämänkin keskustelufoorumin sisältöä, että jos näitä biojen asenteita täällä mitattais ja kuunneltais vaan, niin ei kenenkään kannata sijaisvanhemmaksi ryhtyä, siis pöljähän siihen hommaan lähtee, mitään hyvää sijaisvanhemmat kun eivät tee. Vain tosi omapäiset ja hyvällä itsetunnolla varustetut ihmiset tähän hommaan ryhtyköön ja kun tiedetään me sijarit se tosiasia, et pula on kova näistä perheistä, niin paljon näitä täydellisen epäoikeudenmukaisen kohtelun kokeneita biovanhempia huostaanotettuine lapsineen on, että jokainen sijaisvanhempi saa nostaa hattua itselleen, että vielä omien lisäksi jaksaa ottaa vieraan lapsia hoitoonsa. Kukas sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.
Voi, voi, nyt joku menetti suuren tulot:
Naltsukka kirjoitti:
Kirjoitinpahan tuonne A-tuubiin:
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2001164?page=2
Lainaa:
Erityislapsi tilauksessa!
Kirjoittanut: Vieras 02.11.2008 - 11:05
Myös lausuntoja tehtaillaan lasten vioista, jotta saadaan vanhemmat mustamaalattua alkoholisteiksi ja kelvottomiksi.
Poikani joutui tarhassa, jossa on vaikeavammaisia lapsia silmätikuksi "kehitysvammansa" vuoksi.
Jorvi oli mukana "kehitysvammaistamassa" poikaani, jonka ainoa puute on, ettei osaa hyppiä yhdellä jalalla ja piirtää ympyrää neliön sisään, vaan ympyrä on lihavampi kuin neliö, joten ympyrä tpursuaa yhdeltä sivulta yli neliön.
Tarhassa, jossa poikani on, on pyörätuolilapsia!
Siis poikani oli tutkimuksissa Jorvissa 2006, jolloin hänelle haluttiin kirjoittaa kehitysvammaisen paperit. Kysyin syytä moiseen, niin minulle sanottiin, että kehitysvamma voi ilmetä myöhemmin. Tarhassa keväällä 2007 palaverissa sanottiin, että paremmin saadaan TUKI- ja SIJAISPERHEITÄ. Lastentarhanopettaja sanoi, että jos poikani tulee kertomaan, että häntä kiusataan, he sanovat pojalleni, että "taasko sinä tulit kiusaamaan meitä." Tämän palaverin jälkeen poikani ei suostunut menemään tarhaan, joten jotain sattui siellä. Syksyllä 2007 sitten poikani meni, jolloin kolme poikaa potki häntä päähän. Ja taas tarhaan ei menty.
Työn ja tuskan takana oli siis poikani meneminen tarhaan, joten lastensuojelu kutsuttiin mukaan. Sosiaalityöntekijä oli kyllä sanonut, että Suomessa ei ole tarhassa olo pakkoa. Niinpä Jorvi, tarha ja sossujen kanssa pidettiin palaveri ja sossut vierailivat meillä ja totesivat, että ei ole mitään syytä lastensuojelun asiakkuuteen. Ja poika vietti toissa kesän, suurimman osan ajasta viime talvena ja viime kesänä kotona.
Nyt on saanut normaalin lapsen paperit ja eskarin opettaja kirjoittaa harva se päivä, kuinka poikani kehittyy hyvin, on innokas oppimaan uutta, tekee huolellisesti tehtäviä.
Minun "kehitysvammainen FAS- /FAElapsi" pelastautui huostaanotolta ja sijoitukselta, jolloin sijoituspaikka olisi saanut korvaukset erityislapsen mukaan jossain huonossa laitoksessa tai huonossa sijaisperheessä, jossa olisi poikani pahoinpidelty sekä henkisesti että fyysisesti, jotta hänestä olisi tullut erityislapsi ja jossa ei edes vaatteita lapsille osteta vaan kaikki lapsesta saamat korvaukset käytetään omaan omaisuuteen: uuteen asuntoon, uuteen autoon, lomaosakkeisiin ja kesämökkeihin! Ja minusta ei päästä kirjoittamaan edes, että olen alkoholisti!
Lainaa:
Erityishoitoa vaativien ja kehitysvammaisten lasten hoitopalkkion korotustarve on Kansaneläkelaitoksen hoitotukiluokituksen mukainen. Korotettua harkinnanvaraista hoitopalkkiota tulee maksaa lääkärin tai muun asiantuntijalausunnon sekä sosiaalityöntekijän selvityksen perusteella korkeintaan 935,88 euroa lasta kohden kuukaudessa.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?f=13&t=32992&start=165
Meillä on sijoituksessa lievästi kehitysvammainen alakoululainen, jolta Kela lopetti hoitotuen, "koska lapsi on selvästi kehittynyt".
Peruste on kyllä täysin pitämätön, kun lapsi on "vain" lievästi kehitysvammainen l. kyllä hänen kuuluukin kehittyä esim. siitä mitä hän oli 4-vuotiaana.
traumaattisissa oloissa lapsi-parkoja on pidetty, että ihan oppimisongelmia ovat siitä ressukat saaneet!
On tuossa aloituksessa asiaakin, mutta kyllä vähän pitäisi miettiä, ettei ihan totaalisesti sekoita kaikkia asioita keskenään. Mutta tärkeintähän se täällä tietysti onkin saada KAIKKI MAHDOLLINEN HUONOJEN (kun muuta ei olekaan bioissa) SYYKSI. Olisi kyllä kiva tietää, miten ihmeessä vanhemmat ovat voineet omalla huonoudellaan saada lapselle esim. lukihäiriön aikaiseksi.
tuossa väitettiin, että vanhemmat ovat omalla käyttäytymisellään aiheuttaneet ne oppimisvaikeudet?
joku, että oikeesti oikeat sijaisvanhemmat kirjoittelee tällä palstalla....
On kyllä semmosta tekstiä, että huh huh!
Miten tuollaisille "sijaisvanhemmille" voi kenenkään lasta antaa?
Ja miten hitossa niillä "sijaisvanhemmilla" on edes aikaa kirjoitella tällä palstalla, kun kerran lapset ovat niin hankalia (ja kamalia), että niiden kanssa menee kaikki aika? Varsinkin, kun pitää niissä terapioissa ym. ravata...
Sinulle aloittamaasi viestiketjuun. Ehkä se selkeyttää, täällä siis keskustelee varmaan paljon muitakin kuin todellisia sijaisvanhempia, ja paljon on provoa että saatais oikein biot ja sijarit toistensa kimppuun. Tuossakin yksi äsken oikein kirjoitti, että lapsensa oli pyörätuolilasten tarhassa ja sitten kolme poikaa potki hänen lastaan päähän. No mitenkähän sekin mahdollista? Suodatinta perään, kaikki asiat ei ole niin mustavalkoisia.
Ja kolme lasta potki poikaani päähän, tämän kertoi lastentarhanopettaja kun hain poikani tarhasta siis vuosi sitten. Ei olut sama lastentarhanopettaja, joka oli sanonut palaverissa, että aina kun poikani tulee heille kertomaan, että joku kiusaa niin he sanovat pojalleni, että "taasko sinä tulit kiusaamaan meitä".
Tämä lasten tarha vieraili viime keväänä pressan lastenkutsuilla. Poikani oli myös siellä. Kuvia löytyy pressan sivuilta paitsi poikani kuvaa ei.
Että kyllä potkiminen onnistuu!
Huomattavasti onkin hiljaisempaa , kuin tuolla biopuolella. Välillä ei moneen päivään ehdi kirjoitelle kukaan. Aamuyöstä ilmestyvät kirjoitukset on poikkeuksetta biojen....
potkii pyörätuolilasta!
Pöyristyttävää, miten tuollaista annetaan tapahtua siellä!?
Ottakaa ja heti yhteyttä tarhan johtajaan, tai ylempään virkahoitajaan yhteyttä, ei tuo vetele tässä ajassa enää!
Eli lapset eivät puhu kotonaan asioistaan tarhassa, vaikutus saatu kotoa on varmaa, vihatkaa "vammaisia", hittolaista mitä en elämä nykyään!
Siihen on saatava oikeutta ja valistusta jos ei kotoa niin tarhasta!
just teidän lapsistanne, ei siis naapurien, vaikka niitäkin joutuu meillä oleen!
Saattaahan ne naapurikateuksien vanhemmatkin kirjoitella, niitähän piisaa, kun he luulee meidän niin tienaavan helvetisti näistä lapsosistanne, joita me hoidamme ja perään juoksemme ja puolustamme kaikelta kavereiden vihalta ym. toilauksistaan!
Oi miten me yritetäänkään puolustaa biojen lapsosia maailman murehilta ym parjauksilta, että he jaksaisivat elämässään eteenpäin ja jopa sisaruksien ja vanhempiensakin takia!
Kyllä se naapurinakka on tosi utelias ja helvetin kade meillä olevista lapsista, luulee meidän tienaavan helvetisti ja siks pitää haukkua näitä lapsia ja meidän palkkaa ja hoitamisiamme lapsista!
Hoitas itse lapsensa, ne vain haukkuu näitä teidän biojen lapsia, katellisina kun heillä on paremmat kuteet kun naapurinakan lapsilla, ym. kateutta, heidän lapset lentää kylillä miten haluaa ja kun meidän lainalapset ovat kotona ja tekevät, haluavat tehdä kaikkea arkipäivän asioita
kotona kanssamme, siitäkös jakutus on, kun ette päästä lapsia kylille/kaduille!
Miks, koska he eivät edes halua sinne, joo te vain rahaa tienaatte heillä!
Just joo, kiitos kivojen lapsiemme, jotka haluaa parempaa tulevaisuutta, puhuvat kuin kade on tuo meidän naapuri!
Ugh!
Meidän lasten oppimisvaikeudet johtuvat siitä ,että heidän syntymä-äitinsä joi raskausaikana alkoholia - ei sen kummemmasta, tavanomainen lukihäiriö taas on perinnöllistä l. yhdessä suvussa on paljonkin lukihäiriöisiä, kun taas toisessa ei yhtään.
Lastenkodissa olen tavannut sellaisenkin lapsen, jonka kehitysvamma johtui nälkiintymisestä - äitinsä oli jättänyt monet kerrat vauvan ja parivuotiaan kotiin lukkojen taakse päiväkausiksi ilman ruokaa, jossain vaiheessa sitten naapurihuoneistosta havahduttiin, että lapset taitavat olla keskenään ja kutsuttiin poliisi paikalle.
varmasti jotain kamalaa....
kunnan puolelta tämä sijaisvanhemmuus. Huonolla tuurilla joutuu keskelle sellaista h-vettiä että menee rahat ja oma (puolison ?) mielenterveys.
Onko tämän jälkeen enää ns. työelämään paluuta ? Saako "loppuunkäytetty" sijaïshoitaja yhteiskunnan tukea vaan heitetäänkö kuin vanha lapanen nurkkaan ja jätetään tarpeettomana oman onnensa nojaan. Ihmisten sietokyky on yksilöllinen eikä aina etukäteen tiedä mitä kaikkea on valmis kestämään.
Siis kyllähän tää joskus siltä tuntuu kun oikein ajattelee. Varsinkin kun ne sossun auton perävalot ei enää näy ja kukaan ei lotkauta korvaansa avunpyynnöille, jos perhe ei tahdo pärjätä vaikeasti oirehtivan lapsen kanssa ja koko perhe kärsii kun joutuu yksin luovimaan päivästä toiseen. Ihan kuin olisi kunnille huojennus, että nyt taas yksi muksu on heidän listoiltaan pois pitkäksi aikaa, tehköön sijaisperhe mitä tekee hänen kanssaan, se on nyt heidän ongelma.
Yksin olet niin kauan kunnes tulee joko-tai tilanne.Jos tämä meidänkin tapaus olisi oma,saisin tukiperheen aivan varmasti.Olemme nyt kaksivuotta hoitaneet tätä, eikä yhtään vapaa päivää ole järjestynyt.Uran loppu häämöttää.
katsottava totuutta suoraan silmiin.
Parempi kuitenkin uran loppu, kuin oman elämän loppu, tai terveyden menetys.
Näin se on meilläkin ollut vuosi kaudet.
Yksin on saanut pärjätä, miten pystyy.
Nyt sitten tilanne, missä lapset jo aikuisia ja kuitenkin asuvat vielä kotona.
Tulot senkun pienenee, kulut pysyy samana.
Mulle sanottiin, vaan, että sellasta se sijarin elämä on.
Siis miten niin, miksi meidän pitäisi jotenkin itse kantaa vastuuta sijoitetuista, jollain olemattomilla rahoilla, ihmettelen vaan.
Vastuuta mielle osataan kyllä sysätä ja vastuun ottamista odotetaan.
Eihän se näin voi mennä. Kunta on ensi sijaisesti vastuussa huost. ottamistaan lapsista, kaikilta osin. Ei lain mukaankaan heillä pitäisi olla mitään oikeutta siirtää vastuitaan yksityishenkilöiden kannettavaksi.
Me teimme oman ratkaisumme aikanaan, koska mitään apua ei ollutkaan tarjolla vaikka monenlaista luvattiin. Viimein kun oli tosiaan se tiukka paikka, pistettiin sijoittajat selkä seinää vasten, sit apua olis ollut vaikka mitä, mutta me ei enää jaksettukaan yrittää. Oltiin päätöksemme tehneet jo. Ja hyvä niin. Oppivat toivottavasti jotain. Jos haluat, minulle voi yksityisviestiäkin laittaa. Osoite oli [email protected]