Isoissa, kaksipäiväisissä seuroissamme minulle entisestään tuntematon puhuja lausui jälleen:
"Jumalan lapsen omatunnon tulee olla kiinnitetty Jumalan Valtakunnan omatuntoon eli yhteistuntoon."
Kirpaisi. "Heikoin veli" seurakunnassa voi siis määritellä minunkin omatuntoni herkkyyden. Meneeköhän tämä nyt oikein Jumalan Sanan valossa?
Uskon yhä, että sydämessäni kuuluva ääni on Jumalan lahjoittama omantunnon ääni, vaikka se ei taipuisikaan "heikoimman veljen" omantunnon mukaiseksi.
"Jumalan lapsen omatunnon tulee olla kiinnitetty Jumalan Valtakunnan omatuntoon eli yhteistuntoon."
Kirpaisi. "Heikoin veli" seurakunnassa voi siis määritellä minunkin omatuntoni herkkyyden. Meneeköhän tämä nyt oikein Jumalan Sanan valossa?
Uskon yhä, että sydämessäni kuuluva ääni on Jumalan lahjoittama omantunnon ääni, vaikka se ei taipuisikaan "heikoimman veljen" omantunnon mukaiseksi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ja sitten kun siellä saattaa olla joku höyrähtänyt veli tai sisko, joka elää aivan omissa sfääreissään. Hänenkö omantunnon mukaan meidän tulee elää?
Ettäkö jonkun selvästi pakkoneuroottisen 'synninpoispanijan' mukaan tulee koko seurakunnan elää?
kaiken varalta parasta niin!
Juuri sen heikoimman mukaan. Jos joku pahastuu punaiseen mekkoon, niin kyllä punanen mekko on kaikille silloin synti.
Jos meillä on kerran terveet jalat, joilla kiivetä rappusia?
Tämä on juuri se pointti: Mun mielestä kukaan ei voi lausua toiselle asiaa synniksi, joka ei ole Raamatun tai Katekismuksen mukaan sitä. Jos vaikka ihmisen omatunto sanoisikin jollekin esim. hissin synniksi, olkoon sitten syntiä hänelle itselleen. Mutta ei minulle.
puhujien sedes puhua mistään yhteisestä omastatunnosta. Jokaisella on omatunto, kaikilla yksittäisillä seurakuntalaisilla. Jos joku joutuu vikaan, niin silloin asiaa voidaan punnita esim. muutaman uskovaisen ystävän kansa mitä heidän omatunto sanoo.
Ei tällaisia termejä pitäisi käyttää, kuin "yhteistunto".
Ikäni VL-seuroissa kulkeneena en ole koskaan moista "seurakunnan yhteistunto" -sanaa kuullut. Ja avauksen tyylinen painotus kuulostaa myös hyvin vieraalta.
Netissä siitä on puhuttu paljon ja ansiokkaastikin (vrt ruotsin SAMvete, englannin tai ranskan CONscience vs suomen OMAtunto).
Mutta rohkenen pitää avausta feikkinä, ellei avaaja kerro lähdettään, eli kuka puhuja ja missä seuroissa.
Voit olla tietysti vapaasti sitä mieltä, että avaus on feikki. Mutta kun ei ole. Yksityiskohtiin en viitsi mennä.
Asia itsessään ei ole mielestäni feikkiä. Uskon, että avaaja on tosissaan po asian kanssa.
Epäilijät, kuunnelkaapa P Vinnurvan suviseurapuhe viime kesän suviseuroista. Siinhän korostettiin juuri tätä seurakunnan omaatuntoa, jota tulisi kuunnella, eikä omaa, jo mahdollisesti väärään ohjautunutta omaatuntoa. Lisäksi PM:ssä oli noin vuosi sitten kirjoitus asiasta: Ranuan opistolla oli kokoontunut joukko Pudasjärven ry:n jäseniä. Heille oli puhuja (muistaakseni Luokkanen) alustuksessa tai seurapuheessa todennut saman asian: seurakunnan omatunto menee edelle oman omantunnon.
Näin olen ymmärtänyt "virallisen", Srk:n opetuksen olevan tänään. En tiedä, milloin tällainen päätös, ja missä yhteydessä se on tehty. Omasta mielestäni asiassa on kyse raamatun vastaisesta opista, jota ei myöskään Martti Luhther tue millään tavalla.
yksityiskohtiin et halua mennä, koska niitä ei ole. Tuollainen sohaisusi kaipaa kyllä lähdeviitteen. Minun on vaikea ymmärtää, mikset sitä sanoisi.
Vinnurvan puhe muistikuvani mukaan oli kyllä lipevä ja aika lailla ahdistavakin. Mutta ei hänkään opettanut kolektiivisesta omastatunnosta. Tottahan se on, että kannattaa vähän miettiä, jos omatunto on kovasti erilainen, kuin uskovaisten yleinen tapa ja perinne ovat olleet.
Mutta pitkä matka siitä on siihen, että alettaisiin puhua kollektiivisesta omastatunnosta.
Vanhoillislestadiolaisten perusteet kieltäymyksiin ovat olleet kyllä ihan muuta kuin kollektiiviseen omaantuntoon vetoamista. Keskinäiseen rakkauteen on vedottu usein ja ns heikomman tukemiseen, kun on perusteltu kieltäymyksiä.
Siinä on mm hoitokokousvuosina tehty myös järkyttäviä ylilyöntejä. Mm "teoillaan uskonsa kieltäneiksi" on "tuomittu" todella monia.
Olen kuullut puhujien käyttävän nimenomaan ruotsin sanaa "samvete" ja tulkitsevan sen yhteistunnoksi. Osa puhujista on vain pohdiskellut näiden sanojen eri merkityksiä, osa on todennut, että ruotsin "SAMvete" on kuvaavampi, parempi sana kuin suomen "OMAtunto".
Näistä tapauksista on kyllä jo aikaa.
Martti Lutherhan oli täysin päinvastaista mieltä. Hänhän oli itse kapinallinen kirkkoa kohtaan, eli nousi seurakunnan yhteistuntoa vastaan.
tuli ohjelma omastatunnosta. Mielestäni siinä on lyhyesti kerrottu se, miten omatunto ymmärretään ja miten siitä opetetaan vl-kristillisyydessä. Omasta tunnosta siinä kertoo vl-teologi.
http://www.suviseurat.net/2007/radio/29-Kankkonen_Riikka_ja_Korsulainen_Salla_Mika_on_omatunto
Olikohan noin vuosi sitten päivämiehessä Seppo Lohen laatima raamattuun ja Lutheriin tukeutuva selonteko ihmisen omastatunnosta. Lohen mukaan ihmisen omatunto on nimeenomaan oma henkilökohtainen omatunto jonne Jumala on asettunut ja ihmisen, Kristityn ihmisen, omatunto on oltava sidoksissa Jumalan Sanaan.
Kristinopissa Jumalan Valtakunta ja (sekä) seurakunta, näkyväinen seurakunta, on sitten uskovaisten (ihmisten) omientuntojen yhteenliittymä.
Miten voi olla mahdollista että meidän vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole edes selvää ymmärrystä ihmisen omantunnon olemukseen vaikka kristinusko ja -oppi on jo vuosituhansien ajan ilmaissut Jumalan asettaman omantunnon helposti ja muuttumattomasti.
Enemmän sinun tulee kuulla Jumalaa kuin ihmistä. Raamattu tuntee seurakunnan erehtymisen. Luther nimenomaan painotti Jumalan sanaa ainoa oikea totuutena. Luther uhmasi taistelussaan nimenomaan sen ajan kollektiivistä omaatuntoa joka oli kasvanut erilleen Jumalan Sanasta. Lutherilta kysyttiin voiko hänen mielestään Paavi ja kirkolliskokous erhetyä? Luther vastasi Jumalan Sanaan tuketuen että voi, ja sen jälkeen häntä uhattiin jopa roviolla.
Ihan mielenkiintoinen ja hyvä pohdiskelu, johon voi periaatteessa yhtyä. Tärkeä pointti oli, että seurakunnan/uskovaisten yhteistunnon on oltava sidoksisssa Raamattuun (ja mielestäni Raamatussa ennen kaikkea Jeesuksen kaksoiskäskyyn rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään), ei siis mihin tahansa itse keksittyihin muka-synteihin ja ristiriitaisiin sääntökokoelmiin (älä käytä korvakoruja, mutta rannekorua saat käyttää; älä nosta maljaa, mutta saat onnitella kättelemällä).
Omatunto ei kuitenkaan ole mielestäni "lahjomaton" siinä mielessä kuin haastateltu väittää, vaan voi olla, että omatunto on kasvatettu/kasvanut liian herkäksi. Itse tunnen esimerkiksi syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa vähän joka asiasta, vaikka tiedänkin, ihan varmasti että en ole tiettyihin asioihin syyllinen tai en olisi voinut välttää niitä tmv. Tunnetaso toimii siis järkeä vastaan siinä, että omatunto reagoi turhalla syyllisyyden tunteella.
"Kristinopissa Jumalan Valtakunta ja (sekä) seurakunta, näkyväinen seurakunta, on sitten uskovaisten (ihmisten) omientuntojen yhteenliittymä."
Tarkoittaako tuo sitä, että Jumalan lapsia yhdistää ja kokoaa heidän omattunnot?
"Luther uhmasi taistelussaan nimenomaan sen ajan kollektiivistä omaatuntoa joka oli kasvanut erilleen Jumalan Sanasta."
Oliko Lutherin taistelu todella jotakin kollektiivista omaatuntoa vastaan vai väärää oppia, opetusta ja omavanhurskautta vastaan?
"Itse tunnen esimerkiksi syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa vähän joka asiasta, vaikka tiedänkin, ihan varmasti että en ole tiettyihin asioihin syyllinen tai en olisi voinut välttää niitä tmv."
omatunto, jos se syyttää asioista, joihin ei ole varmasti syyllinen. Voisi ajatella, että Jumalan sanaan sidottu omatunto ei käyttäydy noin.
Nettipalstalla ei kannata ruveta kovin laajaan selontekoon Lutherista kun materiaalia aiheesta löytyy muutamalla klikkauksella paljonkin.
Kannattaa kumminkin Lutherin aika siirtää papereilta konkretiaan millaista uskonelämää ihmiset elivät. Siihen kuului mm. anekauppa ja lahjoittamalla materiaalia ja työpanoksen toimitalolle (Pietarin kirkko rakennustyömaalla aheratamalla) sai katolliselta kirkolta taivaspaikan.
Kun kirkko oli harjakorkeudessa kattotiilistä oli huutava pula ja lahjoittamalla kattotiilen kirkolle pääsi taivaaseen.
Kollektiivinen omatunto on sama kuin oikeaan joukkoon kuuluminen.
osajoukkoja. Tämä täytyy myös muistaa. Minusta tuntuu, että VL:ien perusjoukossa on kaksi osajoukkoa. Toisella on jaettu omatunto ja toisen joukon alkioilla on jokaisella oma omatunto.
ettei nyt ole kokoontunut yksi tai useampi "mätä" kala pohtimaan uskonasioita.
Keskittykää pojat työntekoon ja jättäkää ajatteleminen puhujille.
"Keskittykää pojat työntekoon ja jättäkää ajatteleminen puhujille."
Noille valehtelijoille.