naiseksi pukeutuminen vai naisidentiteetti?
Nimittäin nämä usein sekoitetaan toisiinsa keskustelussa.
Esim. transsukupuolisella naisella on naisidentiteetti. Kaikkinainen mieheksi pukeutuminen ja roolin teko saattaa olla vastentahtoista tai sitä tehdään olosuhteiden pakosta.
Selkeän naisidentiteetin omaava ihminen ei koe olevansa ristiinpukeutunut mikäli ei ole pappi. Naispapin työasuun tuo risti kuuluu. Kuuluu muuten piispankin.
Naisidentiteetin omaava ihminen saattaa silti käyttää toiselle sukupuolelle kuuluviksi katsottavia vaatteita mikäli ne ovat käytännöllisiä. Isojalkainen nainen saattaa käyttää miesten sandaaleja tai ulkoilmaelämässä varsikenkiä tai muuta inttikamaa. Kuitenkaan hän ei näin tehdessään eläydy mieheksi.
Ymmärrän että tiiteillä on tarve pukeutua naisiksi ja eläytyä esittäämiinsä rooleihin. Mutta jos tuo on naisidentiteetti niin kuinka te jaksatte elää miehinä yhteiskunnassa ja vielä miehen kehossa?
Minun naisidentiteettiini mahtuu vielä jonkin mieheen yleisesti liitetyn ominaisuuden "emuloiminen". Yksi näistä on tyttärelleni tärkeä sosiaalinen isyys. Hän haluaa juhlistaa sitä, että hänellä on isä. Ymmärrän hänen tarpeensa ja pidän pragmaattisena asiana sitä että näissä olosuhteissa näin on vain elettävä. Mutta jos joku pyytäisi minua elämään vielä karvaisena miehenä, en kykenisi sentään siihen.
Siis miten tiitillä voisi olla naisidentiteetti? En ryhdy spekuloimaan etukäteen, vastatkaa itse.
Nimittäin nämä usein sekoitetaan toisiinsa keskustelussa.
Esim. transsukupuolisella naisella on naisidentiteetti. Kaikkinainen mieheksi pukeutuminen ja roolin teko saattaa olla vastentahtoista tai sitä tehdään olosuhteiden pakosta.
Selkeän naisidentiteetin omaava ihminen ei koe olevansa ristiinpukeutunut mikäli ei ole pappi. Naispapin työasuun tuo risti kuuluu. Kuuluu muuten piispankin.
Naisidentiteetin omaava ihminen saattaa silti käyttää toiselle sukupuolelle kuuluviksi katsottavia vaatteita mikäli ne ovat käytännöllisiä. Isojalkainen nainen saattaa käyttää miesten sandaaleja tai ulkoilmaelämässä varsikenkiä tai muuta inttikamaa. Kuitenkaan hän ei näin tehdessään eläydy mieheksi.
Ymmärrän että tiiteillä on tarve pukeutua naisiksi ja eläytyä esittäämiinsä rooleihin. Mutta jos tuo on naisidentiteetti niin kuinka te jaksatte elää miehinä yhteiskunnassa ja vielä miehen kehossa?
Minun naisidentiteettiini mahtuu vielä jonkin mieheen yleisesti liitetyn ominaisuuden "emuloiminen". Yksi näistä on tyttärelleni tärkeä sosiaalinen isyys. Hän haluaa juhlistaa sitä, että hänellä on isä. Ymmärrän hänen tarpeensa ja pidän pragmaattisena asiana sitä että näissä olosuhteissa näin on vain elettävä. Mutta jos joku pyytäisi minua elämään vielä karvaisena miehenä, en kykenisi sentään siihen.
Siis miten tiitillä voisi olla naisidentiteetti? En ryhdy spekuloimaan etukäteen, vastatkaa itse.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tiitit vastatkoon, mutta aavistelen, että kyseessä on eräänlainen on-off-ilmiö. Eli identiteetti vaihtuu jaksoittain.
Tuosta sosiaalisesta isyydestä. Meillä ei ole ikinä vietetty isänpäivää. Joka osapuoli on tajunnut, että se on mulle vastenmielistä. Itse mumisin aikoinani jotain "amerikkalaisesta hömpötyksestä" vaikka syy oli ihan muualla.
Mulla ei ole isän identiteettiä vaan vanhemman identiteetti. Ja sillä on pärjätty aika hyvin.
En aio kuitenkaan viettää sitä mitenkään mieheksi pukeutuneena vaan vietän isänpäivän aamiaista päiväkodissa naispuolisena isänä.
Minullekin isyyteni on ennen kaikkea vanhemmuutta ja toteutan sitä äidillisesti naisena. Mutta kahta äitiä ei meidän perheeseen mahdu. Lohduttaudunkin sillä, että asia on luonnon minulle järkkäämä enkä halua tinkiä vanhemmuudestani tuumaakaan. Jos yhteiskunta on sukupuolittanut vanhemmuuden, se ei ole minun vikani. Yhteiskunnalle pitää näyttää että nainenkin pärjää isänä. Yleisesti sukupuolieroja pitäisi kaventaa ja sallia muillekin naispareille sen toiselle vanhemmalle isyysloma. Tuo vapaa ei ole munien korkoa vaan puolison ja vauvan omaishoitoon sekä omaan vanhemmuuteen tutustumista varten varattu lyhyt vapaa. Siinä tehtävässä pärjää nainen siinä missä mies.
>vietän isänpäivän aamiaista päiväkodissa naispuolisena isänä.<
Miksi sitten jaksat jankuttaa aiheesta? Ongelmahan ei ole sinun vaan ympäristösi - ja lapsiesi ympäristön.
Kysymyksesi lähtöoletuksena näyttää olevan, että tiitti on samasta puusta veistetty: Meitä on HYVIN monenlaisia.
Toiseksi on syytä erottaa naisidentiteetti ja ristiriitakokemus syntymäsukupuolen kanssa.
Näiden kahden asian suhteen tiiteillä voi olla mitä erilaisimpia voimakkuusasteita. Jollakin voi olla kohtuullisen voimakaskin naisidentiteetti samalla, kun hän tuntee olonsa kotoisaksi myös miehisessä identiteetissään. Jollekin taas miesidenteetti on varsin heikko ja rooli vedetään läpi mitenkuten. Jos taas naisidentiteetti on riittävän vahva ja ristiriitakokemus kasvaa riittävän voimakkaaksi, ollaankin sitten korjausdiagnostiikan alueella.
Jos hänellä taas ei heikon miesidentiteetin lisäksi ei ole kovin voimakasta naisidentiteettiäkään, häntä voitaisini kuvata lähinnä androgyyniksi. Tässä näkyy myös vastakkaisen sukupuolen identiteetin ja ristiriitakokemuksen välinen ero: Henkilöllä voi olla sietämätön ristiriitakokemus omaan sukupuoleen nähden, mutta jos hänellä ei ole samalla vastakkaisen sukupuolen identiteettiä, korjausprosessi voi muodostua sanan varsinaisessa merkityksessä sukupuolenvaihdosyritykseksi - todennäköisesti onnettomin seurauksin.
Naiseksi pukeutuminen ei todella ole sama kuin naisidentiteetti, vaan se kuvastaa tarvetta ilmaista naisidentiteettiä, olipa se kuinka todellinen tai ontto tahansa. Jollekin pukeutuminen on todella aika ulkokohtainen suhteessa todelliseen naisidentiteetiin. Toisilla tiiteillä ne ovat erittäin tiiviissä suhteessa toisiinsa. Tiitille pukeutuminen on pääsääntöisesti tärkeämpää kuin ts:lle, sillä "aidan toisella puolella" olevana hänellä on huomattavasti vaikeampaa löytää sisäistä identiteettikokemusta vastaava ulkoinen olemus: Tiitin täytyy tehdä pesäero mieshabitukseen rekvisiitalla, ts voi ainakin olettaa ratkaisun olevan mahdollisen perustavanlaatuisemmilla menettelyillä ja kokopäiväolomuodossa.
naiseksi pukeutuminen
Eköstä vaan sano Pellehermannikin.
- niihin jotka kategorisoivat ihmisiä ja niihin jotka eivät kategorisoi.
Meidän transhenkilöiden piirissä ainakin tuntuu olevan voimakas halu kategorisoida: tiitti, androgyyni, heteroseksuaalinen transnainen, homoseksuaalinen transmies, homoseksuaalinen transnainen, heteroseksuaalinen transmies, wanna-be transseksuaali... Joskus kyllä ihmettelen, mistä tällainen jaotteluntarve oikein tulee. Siihen kun vielä liittyy sellainen ikävä taipumus kokea oma kategoria jollain tavalla muita ylempiarvoiseksi, tyyliin: "Minä olen sentään diagnosoitu ja prosessin läpikäynyt transseksuaali, ja siksi minä saan kirota mokomat tiitit alimpaan maan rakoon."
Tällä julistuksella en tarkoittanut tämän keskustelun avausta, joka minusta oli terve poikkeus jaottelu- ja tuomitsemiskeskusteluille. Kysymys naiseksi pukeutumisesta ja naisidentiteetistä on minusta hyvinkin relevantti.
Itse näen sen niin, että naiseksi pukeutuminen ei varmasti kenelläkään ole pelkkää pukeutumista, vaan siihen aina liittyy halu kokea myös naisidentiteettiä. Sitten voikin kysyä, mitä on naisidentiteetti? Onko se hame - no ei varmasti. Entä meikkaamista ja hiusten laittamista - no ei se kyllä sitäkään ole. Onko se herkkyyttä ja tunteellisuutta - ei välttämättä. Onko naisidentiteetti lopultakaan muuta kuin se, että ulkopuoliset näkevät minut sosiaalisesti naiseksi. Jos määritelmä olisi jotain tämäntapaista, niin silloinhan läpimeneminen olisi ykkösasia, ja tällä keskustelupalstalla toistuvasti korostetaan, ettei läpimeneminen ole tärkeää, vaan oma sisäinen naisidentiteetti. Samaten jos se, että muut kokevat minut naiseksi, olisi naisidentiteetin perusta, niin silloinhan tiitit voidaan määritellä osa-aikaisiksi transnaisiksi.
Oma näkemykseni on, että tiitit ja transseksuaalit ovat osa samaa väriskaalaa. Tiitit vielä tasapainoilevat mies- ja naisidentiteetin välillä, haaveilevat oikeasta naisidentiteetistä, haluaisivat ehkä jäädä pysyvästi sinne naisidentiteetin puolelle, mutta eivät uskalla tehdä päätöstä. Transseksuaali sen sijaan on jo päätöksensä tehnyt... tähänhän joku tietysti kiukkuisena valistaa, ettei oikea puhdasverinen transseksuaali tee päätöstä, vaan luonto on sen tehnyt jo viimeistään syntymähetkellä... miten sen nyt kukakin haluaa sanoiksi pukea. Joka tapauksessa minä olen sitä mieltä, että raja transseksuaalien ja transvestiittien välillä on täysin keinotekoinen ja veteen piirretty.
elämään maailmassa, jossa ihmiset on tapana kategorisoida. Ketä se oikeasti edes haittaa? En mä ainakaan häpeä sitä mitä olen.
jos sallit, kysyisin lisää, jotta ymmärtäisin.
Useinhan sukupuolia pidetään vastakkaisina, eli mies ja nainen dikotomisesti sulkevat toisensa pois. Itse olen huomannut ne ihmisyyden eri kulmiksi, pikemminkin rinnakkaisiksi kuin vastakkaisiksi. Toki täysin rinnakkaisia ne eivät ole.
Kirjoituksestasi kävi ilmi että halusit määrittää transvestismin transsukupuolisuuden, et naiseuden avulla. transsukupuolinen yleensä määrittää itsensä naiseuden avulla.
En minä hae määritelmää vaan transvestisuuden perusolemusta. Käytin omaa esimerkkiäni vertailuun, mutta en suinkaan pidä sitä transvestisuuden mittarina.
Mikäli oletetaan että transvestiitilla on naisidentiteetti ja hän haluaa olla nainen, kuinka hän pärjää miehenä miesroolissa?
Näitäkin lienee. Yleensä transvestiitiksi mielletään sellainen henkilö, joka on syntymässään arvattu pojaksi ja jolla pääasiallinen identiteetti on miehen identiteetti, mutta joka haluaa ilmaista itsessään vähemmistössä olevaa naisidentiteettiä silloin tällöin pukeutumalla ja eläytymällä naiseksi.
Mutta onko pukeutuminen enää ollenkaan se juttu kun kysymys onkin identiteetistä, jossa naisidentiteetti onkin se vallitseva identiteetti. Tällaisia tapauksia on
1) synnytyslaitoksella naiseksi arvattu henkilö, jokka on pääasiallinen naisidentiteetti, mutta joka haluaa ilmaista itsessään olevaa miesidentieettiä silloin tällöin pukeutumalla ja eläytyen mieheksi
2) transsukupuolinen nainen, joka on olosuhteiden pakosta, siis väärän arvauksen johdosta joko kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti muussa kuin kokemansa identiteetin mukaisessa sukupuoliroolissa.
3) naisidentiteetiltään vahvempi mieheksi arvattu, jolla on heikompi miesidentiteetti ja joka tästä syystä ei halua fyysistä muutosta mutta kokee naisena elämisen oikeammaksi.
Voiko siis transvestiitin tapauksessa puhua naisidentiteetistä, mikäli se ei ole sellainen, jossa ihminen viihtyy valtaosan ajastaan?
Siihen umpikujaan minä ainakin ajauduin, että en pystynyt määrittelemään naisidentiteettiä. Tuossa jatkokysymyksessäsi toistuvat sanat miesidentiteetti ja naisidentiteetti moneen kertaan ikään kuin ne olisivat selkeästi määriteltyjä käsitteitä. Ilmeisesti tämän koko villakoiran ydin on juuri näissä identiteetin määrittelyissä.
Miten määritellään naisidentiteetti? Mitkä ovat ne tekijät, jotka kategorisesti erottavat naisidentiteetin miesidentiteetistä ja toisinpäin?
Tämän määrittelyn perusteella pitäisi kai sitten pystyä näkemään se ero transseksuaalisuuden ja transvestismin välillä.
Wikipediasta:
"Sukupuoli-identiteetti
Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Selkeää ja pysyvää sukupuoli-identiteettiä kutsutaan vakaaksi, epävarmaa tai vaihtelevaa epävakaaksi. Se muodostuu useimmilla varhaislapsuudessa monitekijäisesti biologisen, anatomisen, psykologisen ja sosiaalisen sukupuolen mukaan. Ensimmäisinä elinvuosina lapselle kehittyy yliseksuaali-identiteetti (core sex identity, CSI), jonka aikana lapsi muodostaa käsityksen omasta sukupuolestaan, sekä miehenä ja naisena olemisesta. CSI-käsitettä käytetään toisinaan myös tarkoittamaan kromosomien, sikiöaikaisten sukupuolielinten ja hormonaalisesti ohjatun erilaistumiskehituksen tuloksena ilmenevää fyysistä ulkomuotoa.
Sukupuoli-identiteettiin kuuluvaksi lasketaan myös sukupuolirooli (gender role), joka sisältää kaiken yksilön toiminnan ja käyttätymisen, jolla hän ilmaisee itselleen ja muille olevansa mies, nainen tai jotakin muuta. Sukupuolirooli on myös kulttuuri- ja aikakausisidonnainen yhteisön asettama normi, jonka mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän. Myös seksuaalinen orientaatio (sexual orientation) eli suuntautuminen kuuluu sukupuoli-identiteetin osa-alueisiin.
Yleisesti ihmiset jaetaan sukupuoli-identiteetin mukaan neljään eri ryhmään. Ne, jotka ovat miehisiä ovat maskuliinisia sukupuoli-identiteetiltään. Naiselliset ovat taas feminiinisiä ja sellaiset, jotka kokevat olevansa toisissa asioissa ja tilanteissa voimakkaasti miehisiä ja toisinaan taas voimakkaasti naisellisia luokitellaan androgyyneihin. Neljänteen ryhmään: sukupuolineutraaleihin kuuluvat ne, jotka eivät koe olevansa naisellisia, eivätkä miehisiä."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuoli
Onko nyt niin, että transsukupuolisella on vakaa sukupuoli-identiteetti ja transvestiitilla se on epävakaa. Joka tapauksessa kummallakin kokemus omasta sukupuoli-identiteetistä on peräisin varhaislapsuudesta, ellei jopa syntymässä saatu. Edelleen lapsi on sosiaalistuessaan muodostanut käsityksensä miehenä ja naisena olemisesta. Vaikka käsitykset olisivat kuinka naiveja tai lapsellisia. Jokaisella ihmisellä on siis oma yksilöllinen sukupuoli-identiteettinsä.
Lähinnä ihmettelinkin tutkitusti pysyvän naisidentiteetin omaavana ihmisenä sitä, kuinka joku toinen naisidentiteetin omaava ihminen kykenee identiteetistään huolimatta elämään fyysisesti miehenä, mikäli hänellä ei ole jotain ylivoimaista estettä elää naisena.
Perustelu:
"University of Helsinki, Department of Psychology
Käsite sukupuoli-identiteetti
Concept gender identity
Määritelmät Se sukupuoli johon henkilö samaistuu. Noin 5-vuoden iässä lapsi joutuu hyväksymään sen, että hänestä tulee isona mies tai nainen. Hän joutuu myös hyväksymään sen, että sukupuolet ovat erilaisia eikä hän voi samanaikaisesti olla sekä mies että nainen."
http://www.psyko.helsinki.fi/psyko/Opetus/Neuro.nsf/dbb6e67abf640545c2256df000264e6d/4f29f143a740a2e9c2256df200509915?OpenDocument
SUKUPUOLI-IDENTITEETTI
Sukupuoli-identiteetti on keskeinen osa persoonallisuuden kehitystä. Jos se on kehittynyt hyvin, lapsi ja nuori osaa hyväksyä oman sukupuolensa myötä tulevat mahdollisuudet, ja käyttää kaikkia kehitysedellytyksiä hyödykseen.
Useimmat kaksivuotiaat tietävät jo olevansa joko tyttöjä tai poikia. Vähitellen sukupuoli-identiteetti vakiintuu ja lapsi ymmärtää esimerkiksi sukupuolen jatkuvuuden. Keskimäärin neljävuotiaina tytöt ja pojat ymmärtävät tuleeko heistä isoina naisia vai miehiä, setiä vai tätejä jne.
Kolmas ja viimeinen sukupuoli-identiteetin kehityksen vaihe on se, että lapsi ymmärtää sukupuolisuuden pysyvyyden. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi ymmärtää että poika pysyy poikana vaikka hän pukeutuisi mekkoon.
Kirjallisuutta:
Sukupuolten kirjo: M. T. Hyppä
Lähde: http://www.yle.fi/opinportti/etalukio/verkkoohjelmat/psykologia/
olin 2-vuotiaana ahdistunut... En muista minkä ikäisenä "tajusin" että musta tulee aikuisena se ja se. Se järkytti. Vasta 16-vuotiaana tajusin, että ei musta tule sitä. En mä aikuisena herää ja ole joku toinen ihminen. Kaikki noi mitä sukupuoli-identiteetistä on kirjotettu on ihmisten käsityksiä, ei Jumalan sana.
Tuo sukupuoli-identiteetin yksilöllisyys ja sukupuoliroolin kulttuurisidonnaisuus ovat juuri niitä tekijöitä, jotka ohjaavat aiheen käsittelyn mutu-pohjalle. Sukupuoli-identiteetti ei ole puhtaasti mustaa ja valkoista vaan siinä on välillä paljon harmaan sävyjä.
Ehkä se on niin, että transvestiitti häilyy siellä harmaalla alueella tietämättä, mihin suuntaan asettuisi. Transvestiitin taipumus pukeutumiseen olisi näin ollen vain sen epävakaan sukupuoli-identiteetin ulkoinen ilmenemismuoto. Sillä hetkellä kun tiitti tekee valintansa eri suuntaan kuin hänen biologinen sukupuolensa on, hänestä tulee transseksuaali. Päätös siirtyä pysyvästi pois harmaalta alueelta on kuitenkin nimenomaan päätös. Jotkut eivät sitä päätöstä tee koskaan, vaan jäävät vuosikymmeniksi häilymään sinne harmaalle alueelle. Se kai on yksilöllistä, kuinka hyvin ihmisen pää kestää epävakaata tilannetta. Samanhan näkee työelämässäkin. Toiset ovat kuin kotonaan luoviessaan epävarmojen ja epäselvien olosuhteiden keskellä, ja toisilla on oltava aina täysin yksiselitteiset ohjeet, mitä tehdään.
Yksi asia josta olisi mielenkiintoista yrittää keskustella objektiivisesti - mitä se sitten onkaan - on sukupuoli-identiteetin vakaus ja pysyvyys. Minusta se on niin ilmiselvä trendi, että jokainen prosessin läpikäynyt vakuuttaa uudelleen ja uudelleen, että olen vauvasta asti ollut eri sukupuolta ja aina olen ollut täysin varma siitä enkä koskaan ole hetkeäkään epäillyt, kaikki poikien leikit ovat olleet minulle aina vastenmielisiä ja aina olen tuntenut kuuluvani tyttöjen joukkoon. Sitten taas kun kuuntelee ihmisiä, jotka eivät ole vielä edes aloittaneet prosessia, niin he eivät selvästikään ole ehtineet oppia tätä mantraa. Itsekin olen huomannut, kuinka helppoa minun on poimia lapsuudestani lukemattomia esimerkkejä tukemaan transseksuaalisuushypoteesia. Toisaalta jos haluan sisäisesti argumentoida tätä hypoteesia vastaan, niin siihenkin löytyy lapsuudesta perusteet.
Saatan esittää tämän asian vähän kyynisesti, ja varmasti moni koira älähtää, kun tämä kalikka kalahtaa, mutta tarkoitukseni ei ole loukata ketään. Enemmänkin tämä taitaa olla sisäistä pohdintaa siitä, että täytyykö ihmisen saavuttaa uskonnollista fanaattisuutta muistuttava olotila ennen kuin hän on lopullisesti valmis prosessiin. Minä, joka luonnontieteilijänä olen aina halunnut nähdä ja argumentoida asiat objektiivisesti joka suunnalta, en taida todellisuudessa koskaan päästä sille tasolle.
ei tässä tarvita. Ahdistaa kun tietää että on nainen väärässä kerhossa, mutta kun pääsee tutkimukseen rauhoittuu koska se on avain korjaukseen.
Siinä kaikki.
"Tuo sukupuoli-identiteetin yksilöllisyys ja sukupuoliroolin kulttuurisidonnaisuus ovat juuri niitä tekijöitä, jotka ohjaavat aiheen käsittelyn mutu-pohjalle. Sukupuoli-identiteetti ei ole puhtaasti mustaa ja valkoista vaan siinä on välillä paljon harmaan sävyjä."
Yhteiskuntatieteissä osataan tutkia subjektiivisia ilmiöitä ja kuluttajan käyttäytymistä. On totta ettei asian suhteen ole mitään sellaista, joka olisi luonnonlakina testattavissa. Yksilöllisiksikin katsottavia ilmiöitä voidaan testata suhteessa esim. luokitushypoteesiin. Esim. sukupuolirooleja esiintyy kaikilla kansoilla, luonnonkansoista lähtien.
Välttämättä ei tarvita mitään objektiivista mittausta vaan ainoastaan ihmisten paljastetut preferenssit. Tutkimuksissa tämä tarkoittaa että jos joku jaksaa vuodesta toiseen näytellä sukupuoliristiriitaa, ehkäpä hänellä on jonkin sortin ristiriita. Ihan sama. Tai jos joku näyttää ankalta, ääntelee kuin ankka, se varmaan on ankka.
Sukupuolen ristiriita on sellainen, joka muistuttaa itsestään säännöllisesti. Yksi tyttö kuvasi sitä edessään heiluneeksi kepiksi, jota piti aina kädellä auttaa pois, jotta näki eteensä. Mikäli yksilöllä on sukupuoli-identiteetin ristiriita, hän taatusti tietää sen.
Mitä sukupuolirooliin kasvamiseen tulee, ihminen on aina psykofyysinen kokonaisuus. Ihmistä voidaan kasvattaa tiettyyn rajaan toisessa sukupuolessa kuin mihin henkilö kokee kuuluvansa. Tietoisuus tai epäily omasta sukupuolesta tulee aina silloin kun sukupuolittuneita ilmiöitä esitellään lapselle. Esim. minulle oli pitkään iso arvoitus miksi en voi synnyttää. Samoin oireet tulivat koulussa niillä luokilla, jossa alettiin jakaa porukkaa sukupuolen perusteella ryhmiin. Ei siinä kysytty mihin kulttuurisidonnaiseen sukupuoliroolilokeroon haluat vaan lokerointi oli tosiasia ja myös käsitys siitä ettei luokitus omalla kohdalla ollut kovin onnistunut.
Totta kai kasvatus vaikuttaa ihmiseen. Mikäli verrataan tytöksi oikein arvatun yksilön kehitystä transtytön kehitykseen ceteris paribus, voidaan todeta että transtyttö kasvaa poikamaisemmaksi, koska hänet ehdollistetaan rooliin. Etenkin jos yksilö on joustava ja mukautuu niin tulos voi olla elämä. jossa ei tunne olevansa läsnä. Yksilö voi yrittää uskoa siihen, että hän on poika, mutta sekään ei auta mikäli sukupuoli-identiteetti on tytön. Miksei kasvatus vaikuttaisi yksilöön kun vanhempien sosio-ekonominen asema ja tausta vaikuttaa myös lapsen kasvamiseen, hänen tuleviin valintoihinsa.
Omasta kokemuksesta voin todeta että koko naiseus oli minulle yhdessä vaiheessa pelkkä vaaleanpunainen pilvi, kuten se on pikkutytölle. Johtuen väärään kroppaan syntymisen sakkokierroksista tuo tyttö pääsi kasvamaan vasta myöhässä. Olen havainnut kasvavani kaikki kehitysvaiheet läpi.
En henkilökohtaisesti usko, että voisin kasvatella tuota tyttöä ja välillä laittaa hänet kaappiin. Harmaa alue on tarveminän ja yliminän kamppailua, missä tuota pikkutyttöä pidetään vanhemmilta ja ympäristöstä opittujen arvojen ja uskomusten panttivankina.
Minä en väitä että olisin leikkinyt pienestä saakka tyttönä, mutta minulla on ollut taipumus siihen. Enemmän kuin sata arvoitusta ratkesi lähdettyäni prosessiin. Esim. synnyttämistä en voinut näytellä leikeissä, koska tajusin että minusta kasvaa mies ja mahdollisesti minusta tulee isä eikä äiti.
Minä en kehittänyt uskonnollisfanaattisia opinkappaleita identiteetistäni. Enemmänkin kysyin kuka minä olen. Miksi kierrän tätä sakkokierrosta yhä uudestaan? Olisiko joku keino päästä eteenpäin päättymättömästä silmukasta. Kuin ampumahiihdossa tulisiko opetella ampumaan?
Naiseus ei tule vaaleanpunaisesta pilvestä todelliseksi arkielämän ilmiöksi ilman elettyä elämää. Se on kokeilua ja testaamista sillä naiseus näyttäytyy jokaiselle omanlaisenaan.
Ehkä transsukupuolinen kasvaa prinsessaleikkivaiheen yli kehittyessään identiteettinsä mukaiseksi naiseksi. Ehkä transvestiitti jämähtää prinsessaleikkivaiheeseen, koska hänen yliminänsä vaatii että on palattava takaisin ruotuun miehen rooliin.
Tämä vaan pohdintana tästä perspektiivistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ceteris_paribus
"Ehkä transsukupuolinen kasvaa prinsessaleikkivaiheen yli kehittyessään identiteettinsä mukaiseksi naiseksi. Ehkä transvestiitti jämähtää prinsessaleikkivaiheeseen..."
Tämä on varmasti osuva, usein aiemminkin mieleeni juolahtanut rinnastus: Kun tiitti ei koskaan pääse "oikeaksi naiseksi", naiseuden maistelu voi muistuttaa hyvin paljon prinsessaleikkiä, jossa opiskellaan naiseutta- molemmissa tapauksissa usein kovin stereotyyppisin painotuksin. Jos tiitti pääsee toteuttamaan naiseuttaan laajemmin, olemus ja rooli alkavat usein muistuttamaan enemmän realistista naiseutta.
hyvä kun täytyy opiskella naiseksi,eikös se tule luonnostaan.Yleensä nämä asiat huomataan nuorena ja kasvatetaan sen mukaan ,sitten katsotaan miten loppu kehitys menee.Jos on tarvis loppu tutkimuksen kautta muutetaan, iän salliessa sukupuoltaan vastaavaksi.
Naiseuden pohja kyllä tulee luonnostaan kaikille naisille ja sehän se on mikä sukupuolenkorjaukseenkin ajaa jos on syntyessä väärin arvattu, mutta ei varmaankaan kukaan pysty elämään oikeata naisen elämää väärässä kropassa ja väärillä hormoneilla joten kyllä sieltä pikkutytöstä joutuu aloittamaan kasvun naiseksi...