Korpilahden karhu tuijotti

Mitä yhestä karhusta. Niitä nyt näkee sydänmailla harva se kerta kun käy marjassa. Yleensä ne seisoskelevat takajaloillaan siinä vieressä kun minä kerään puolukoita. Olen ottanut tavaksi sanoa röyhkeemmille, että seiso nyt pallomaha siinä sen aikaa, että saan poimurilisen ensin täyteen, sillä kesken en jätä mitään minkä olen kerran aloittanut. Minulla on semmonen periaate. Sen jälkeen olen tavannut antaa pari, kolme luuvitiosta kuonon tyveen tai mihin milloinkin sattuu ja niskalenkin kautta muurahaispesään tai suonsilmään miettimään, että mitäs nyt tuli tehtyä väärin. Ja jos mitään urinaa kuuluu ennen kuin sanko on täynnä, niin pari kravattia ja potku persiille muistuttaa takkukasaa siitä, että mäyräkoirakin vastaa nykyään kahtatoista karhua Keltinmäessä mistä minä tulen.

Yhden taljan meinasin eräältä syksyiseltä reissuilta ottaa kotiin viemisiksi. Se johtui siitä, että suutuin lähes tosissani kun yksi kontionperskele pääsi yllättämään ja läimäisi marjaämpärin nurin. Silloin kyllä näin vähän aikaa punaista. Tilanne laukesi sillä kun tomutin aikani karhun turkista liikoja roskia tantereelle. Karhu siinä loihe lausumaan, että lopettaisin ja antaisin sen kerätä maahan joutuneet puolukat takaisin. No, tällaisena luontoihmisenä minä lepyin, sillä eihän yhdeltä takkukasalta voi liikoja vaatia...