Tässäpä olis tällänen (pieni) tarina, johon haluaisin saada ulkopuolisilta kommenttia, varsinkin miespuolisilta henkilöiltä.
Elikkäs, juttu on tämä. Ihastuin työkaveriini, noin 5 vuotta vanhempaan mieheen tuossa runsas puoli vuotta sitten, enkä usko asian kenellekkään jääneen epäselväksi, kun kihertelin ja piiritin tätä miestä lakkaamatta. Kaikki alkoi juttelusta työpaikalla, siitä sitten mesen ja facebookin kautta hän pyysi numeroani ja aloimme pitämään yhteyttä usein, melkein joka päivä tekstarein yms. Sitten aloimme tapailemaan, kävimme toistemme luona kylässä, katsomassa leffoja ja välillä syömässäkin. Seksi tuli myös mukaan kuvioihin jonkun ajan jälkeen.
Tätä sitten jatkui joitakin kuukausia, mies toi mm. minulle tuliasia ulkomaanmatkaltaan, ilmoitteli itsestään miltei joka päivä, lähetti kortin jne. Oikeastaan emme käyneet muualla kuin toistemme luona, mutta kuvittelin sen vain johtuvan siitä, että mies vain viihtyi kotona. Seurustelultakaan suhde ei oikein tuntunut.
Syksyllä muutin kimppakämppään, ja mies tarjoutui auttamaan muutossa, tapasi ystäväni ja muitakin muutossa auttaneita.
Koska suhde ei tuntunut siltä, että se olisi edennyt minnekään, otin puheeksi asian. Mies sanoi ettei halua tavata muita, mutta ei ole varmis seurustelemaan. Itse en ymmärrä, olinko vain vakipano vaiko jotain muuta? En käsitä, miksi joku näkisi niin paljon vaivaa vain seksin vuoksi. Fuckbuddy, joka tapaa ystäväsi, ostelee sinulle lahjoja, vie syömään, näyttää lapsuusvalokuviaan ja itkee edessäsi?
Ehkä kuukausi sitten rupesimme tapailemaan harvemmin, miehellä sekä itselläni oli kiireitä, enkä saaneet aikatauluja sopiviksi, joten tapasimme ehkä kerran viikossa. En saanut miehestä mitään enää irti, joten lopetin juttumme ja pyysin häntä olemaan ottamatta minuun yhteyttä. Läksin myös työpaikaltani. Tämän jälkeen hän kuitenkin pyysi minua leffaan, menin siinä toivossa että mies olisi selvittänyt minulle, mitä minusta halusi. Mutta ei mitään. Katsoimme leffan, hyvästelimme ja lähdimme koteihimme. Ja siinäpä se.
Ja jos joku tosiaan jaksaisi lukea pikku novellini ja laittaa kommenttia tai ajatuksia, koska itse en vain ymmärrä! Toki myönnän olevani naiivi, nuori kun olen (ja toivoton romantikko), mutta asia on jäänyt mieltäni kaivelemaan.. Kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Elikkäs, juttu on tämä. Ihastuin työkaveriini, noin 5 vuotta vanhempaan mieheen tuossa runsas puoli vuotta sitten, enkä usko asian kenellekkään jääneen epäselväksi, kun kihertelin ja piiritin tätä miestä lakkaamatta. Kaikki alkoi juttelusta työpaikalla, siitä sitten mesen ja facebookin kautta hän pyysi numeroani ja aloimme pitämään yhteyttä usein, melkein joka päivä tekstarein yms. Sitten aloimme tapailemaan, kävimme toistemme luona kylässä, katsomassa leffoja ja välillä syömässäkin. Seksi tuli myös mukaan kuvioihin jonkun ajan jälkeen.
Tätä sitten jatkui joitakin kuukausia, mies toi mm. minulle tuliasia ulkomaanmatkaltaan, ilmoitteli itsestään miltei joka päivä, lähetti kortin jne. Oikeastaan emme käyneet muualla kuin toistemme luona, mutta kuvittelin sen vain johtuvan siitä, että mies vain viihtyi kotona. Seurustelultakaan suhde ei oikein tuntunut.
Syksyllä muutin kimppakämppään, ja mies tarjoutui auttamaan muutossa, tapasi ystäväni ja muitakin muutossa auttaneita.
Koska suhde ei tuntunut siltä, että se olisi edennyt minnekään, otin puheeksi asian. Mies sanoi ettei halua tavata muita, mutta ei ole varmis seurustelemaan. Itse en ymmärrä, olinko vain vakipano vaiko jotain muuta? En käsitä, miksi joku näkisi niin paljon vaivaa vain seksin vuoksi. Fuckbuddy, joka tapaa ystäväsi, ostelee sinulle lahjoja, vie syömään, näyttää lapsuusvalokuviaan ja itkee edessäsi?
Ehkä kuukausi sitten rupesimme tapailemaan harvemmin, miehellä sekä itselläni oli kiireitä, enkä saaneet aikatauluja sopiviksi, joten tapasimme ehkä kerran viikossa. En saanut miehestä mitään enää irti, joten lopetin juttumme ja pyysin häntä olemaan ottamatta minuun yhteyttä. Läksin myös työpaikaltani. Tämän jälkeen hän kuitenkin pyysi minua leffaan, menin siinä toivossa että mies olisi selvittänyt minulle, mitä minusta halusi. Mutta ei mitään. Katsoimme leffan, hyvästelimme ja lähdimme koteihimme. Ja siinäpä se.
Ja jos joku tosiaan jaksaisi lukea pikku novellini ja laittaa kommenttia tai ajatuksia, koska itse en vain ymmärrä! Toki myönnän olevani naiivi, nuori kun olen (ja toivoton romantikko), mutta asia on jäänyt mieltäni kaivelemaan.. Kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tapaat miehen ja viellä sellaisen josta olet kiinostunut ja toivoisit sen johtavan seuruteluun ja pikku hiljaa vaituiseen parisuhteeseen vie todella joskus enempi aikaa kuin vaan 1/2 vuotta . Se aika ylensä käydään toiseen tutustumiseen , toinen ei ole mitenkään velvollinen sitoutumaan sinuun ,vaikka hauskaa olisikin yhdessä. Se että ylensä ratkaisut tehdään lyhyen ajan sisällä ,on todella jo vanhan-aikaista ja liian hopun kanssa tehty lupaukset johtavat vaan pettymykseen.
pitää olla jotenkin kärsivällinen ja ottaa huomioon myös toisen tunteet .koska ne voivat hyvinkin äkkiä muuttua sellaiseksi välinpitämättömyydeksi sinua kohtaan.
huomaa vaan ettei haluaa sitoutua viellä ja tarvii aikaa tai pahimassa tapauksissa ..ei sovi toisen kanssa yhteen ollenkaan.eli on pettynyt toiseen jotenkin..odotukset ovat olleet aivan suuret ja erinlaiset mitä alkuaan oli.
hetkellisiä ihastumista on nykyään niin paljon.
että voisit ihan reilusti ottaa asian esille..ja kertoa toiselle mitä odotuksia /toiveita sinulla on häneen suhteen. Se että yhdessä voisi miettiä missä mennään. olisi sinun kannalta parempi.
koska se että odottaa jotain vaan tapahtuvan vie todella voimia itseltä.
tsemppiä sinulle ja rohkeutta
-R-