KARMIVAAA!! ukkeli läks syntymäpäiville..kävin itkee kun pikkuvauvat..huhh..meikä 36v.. kaiken kaikkiaan ehdin about kahen tunnin aikana näyttää niin monta luonteenpiirrettä ettei moni uskos.eka ihan normaali minä.. hain kortin kaupasta ym,ihan jees olo.sit toinen meni pesulle ja ajo parran ym niin jo alko mun leuka vatkaa.."ai,etpä mun takia ole tollaisa hajuja pesuja,ja parranajoja tehny.."..sit mökötystä about puol tuntia..sitten itkua ja anteeks pyytelyä,ja viedessä sitten pussailua ja anteeks pyytelyä..huh,teatterikorkeakoulu menetti minussa valtavasti :) ei naurata kyllä. mitähän mies aattelee???en tahdo tietää =)
onko muilla yht helppoa ;?
onko muilla yht helppoa ;?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuulostaa NIIN tutulta! onneks on olo rauhottunu huomattavasti alkuajoista. sillon olin ihan hullu! ihmettelen et miten miun mies on minuu kestäny katella. Ihana mies... vieläki tulee välillä (mut aika harvoin) hirveitä raivon puuskia, mut oon opetellu hengittelee ja laskee hitaasti kymmeneen ja sit miettii uudestaan et onko vaan hormoonien aiheuttamaa kiukuttelua vai oikea ongelma.
luulis pikkasen tasaantuvan..onneks ei ole paljoa jälelkää enää. kyllä hävettää jälkeepäin. sit toinen koittaa ihan ku pikkulapselle "no tehää huomen sitä ja tätä..!" ni- mee vaa kavereitteskans huomenki. .ym tosi aikuista.. en vaan saa oikeesti mitään aikasiks yksiksein tääl.ihana olis jos toinen olis munkans..tai olis ees joku kaveri.mutta kun en jaksa mitään höösäyst sitte kuitenkaan??outoa on.. kaipa tää tästä..
En ole toistaiseksi saanut sen kummempia raivareita tai kohtauksia. Mutta olen huomannut että jatkuvasti v*tuttaa. Ja mies käy hermoille todenteolla! Sen ajatuksen"juoksu" on niin typerää, ettei mitään rajaa... Näin siis koen... Yritän olla mainitsematta asioista mitkä ottavat päähän, mutta aikalailla tulee sanottua, ja kärkkäästi, kaikesta huolimatta.
Miesparka. Vai minä...
Anteeksi, tästä voi sit tulla melkoinen nalkutusviesti, mutta haluan purkaa edes jonhonki tämän. Että olisin kiitollinen jos vain viitsit lukea tämän ja sitte vaikka unohtaa. Tarkoitukseni ei ole ketään loukata. Vaan ja ainoastaan purkaa pahaa mieltäni.
Meillä tuntuu välillä että ei tiedä kumpi on raskaana minä vai mies. Ku on jokseeksi herkkähipiäinen ukkeli vaikka ikää on jo 34vee. suuttuu pienistä ja sit pitäs sitä yrittää ymmärtää. ja sit ku itseä ottaa joku asia päähän oikein urakalla niin kysytään vaan tyhmänä että mikä pännii. Tuntuu ettei mies tajua ollenkaan että raskaana ollessa kaikki asiat ei ole niin yksin kertaisia. Kaikkia asioita ei voi tehdä samalla lailla. No sit tulee vastaan että onhan raskaana olevat naiset tehny ennenki kaikki kotityöt; oli oli, mutta silloin oli toki toisenlaiset ajat ku nyt. Mutta mies on mies eikä muuksi muutu. Tällä hetkellä en tiedä haluanko tämän esikoisen jälkeen olla raskaana ku en saa tästäkään nauttia ku koko ajan pitäisi tehdä jotai, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa olla rakennushommis mukana. Mutta auta armias jos minä pyydä osallistumaan talon siivoukseen niin ei kuulemma koske häntä ku on tehny niin paljon hommia kotona. Mutta itse sit pitäisi olla mukana joka helkutin autonkorjaus-urakas ynnä muus sellaises. välillä tulee mieleen että olisiko helpompaa yksin vauvan kans.
Taloa ei saa lämmittää sähköllä ku on kerran takkoja. Mutta ku ei jaksa hakea puita, olen raskausviikolla 35 1. Mutta sit on rahaa laittaa jonhonki turhaan esim auton voi vaihtaa vaikka edellinen toimi tosi hyvin. Mutta ku nyt vaan teki mieli vaihtaa, no sitä pitää korjata sit ja rahaa palaa taas.
Hermot menee. Mutta tuntuu ettei voi puhua miehelle ollenkaan näistä, ku ei ymmärrä. Luulee että kaikki on kettuilua. Eilen sain selville että yrittää pomottaa mua ettei saisi tiuskia ollenkaa hänen omas kodissaan, mutta hän saa sit mulle. Ei mene mun mielestä ihan oikein. Okei en maksa talosta lainaa, mutta tuon taloon ruoan, pesen pyykkiä, siivoan, hoidan sen koiran, maksan vedestä, sähköstä, jätemaksuista. Mitä luulette että mulle jää käteen kun olen ollut osa-aikatyössä ja palkkani on 850€ kk eli paljonko jää käteen. Ei mitään!
Kiitos että sain purkaa tämän. En tarvitse mitään ikäviä kommentteja. Vaan että onko jollain muullakin samanlaisia juttuja suhteessa..
On lohdullista lukea muiden juttuja. Tietää ainakin ettei sitä ihan yksinään kärvistele. :)
Tällä hetkellä tuntuu että mies on taas kerran niin epäkypsä! Väiteltiin tuossa, ja mies haukkui minut siinä sitten sairaaksi, ja että hoitoon pitäisi kuulemma mennä. Ja mies on sentään kolmekymppinen... En itse alentunut haukkumaan häntä. Paitsi jos toisen sanominen lapselliseksi on haukkumista... :/ Tosin kyllä tarkoitin ja tarkoitan sitä, se ei ollut vaan tuohtuneena sanottua.
Välillä sitä tosiaan ajattelee että jos sitä pärjäisi ja voisi paremmin yksin. Toki miehestäni tykkään, mutta ajatuksenkulku vaan ei ole _ollenkaan_ samansuuntaista. Kärsin siitä että meillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. :( Ei ollut ennen raskautta, ja vielä vähemmän nyt. Mies ei ymmärrä minua ja minä en todellakaan ymmärrä häntä. Välillä ajattelen että hän on varmasti yksi typerimmistä olennoista joita maa päällään kantaa... Oikeasti! Huh huh...
Mies puhuu enimmäkseen työasioita ja jotain arkista. Minkäänlaista henkevää keskustelua on turha edes yrittää... Muutamaan kertaan olen kokeillut, ja todennut että mieheni ei vaan yksinkertaisesti osaa keskustella. :( Mieli ei avarru, ei sitten alkuunkaan.
Ja hän on myös niin herkkähipiäinen että... Oikea dramaqueen! Edes kukaan naispuolisista kavereistani ei yllä samaan.
Äitini minulle jo aikoinaan sanoi ja käski muistamaan, että miehet ovat ikuisia lapsia. Nyt olen alkanut ajatella, että äitini oli sittenkin oikeassa jossain!
Onneksi emme asu saman katon alla, enkä todellakaan ole aikeissa edes muuttaa. Ja tämän mies tietenkin on aikoja sitten jo tiennyt.
Toivon todella, että jossain vaiheessa alan nähdä mieheni toisenlaisessa valossa, sillä nyt ei juuri hyvää sanottavaa löydy.
Hän käy töissä. Hän ei ole alkholi-ongelmainen. Hän on hyvä lasten kanssa. Hän yrittää ajatella minua välillä.
Tässä jotain avautumista taas. Anteeksi. Mutta helpotti kummasti.
On miehessäniki hyviäkin puolia, hän ei juo, ei polta tupakkaa, viihtyy kotona, hoitaa kuntoaan säännöllisesti.
Mutta joissakin asioissa on niin pirun ärsyttävä ja auta armias jos sanoo jostakin moittivaan sävyyn niin mökötys kierre on valmis. Itse olen nopeasti leppyvää sorttia. Ei jaksa olla vihainen pitkään, kun on muutakin tekemistä ku olla vihainen. Mutta tosi kiva tietää että en varmasti ole ainut ja viimeinen joka on samas jamas. itseään täytyy lohduttaa sillä että joillakin on asiat vieläkin huonommin kuin itsellä. Mutta se ei aina riitä piristämään omaa mieltä...
ja se mikä kiukututtaa viel enemmän et ei yksinkertaisesti voi itselle mitään. Tulee ja menee kaikkea mahdollista. Itse olen huomannut tuon mustasukkais piirteen tosi voimakkaana. Onneksi mies on ymmärtänyt tähän asti ja sanoikin et on sen verran maammapalstoja lukenut et se on ihan normaalia ja ohimenevää. Itseä rassaa mahdottomasti ja just tuo häpeän tunne jälkikäteen se on invaa ja noloo. Muutama vko jäljellä jos se sit helpottais. Pitänee sanoa viel et meillä mies tekee kyl kotona kaikenlaisia hommia ja koko aikana ei ole käynyt kaljallakaan vaan ainoastaan töissä ja kaupassa. Ei siis muutenkaan tosiaankaan juokse ravintoloissa.