Olen yksinhuoltaja ja lapsen isä on kieltäytynyt tapaamasta lastaan tai ylipäätään kantamaan mitään vastuuta lapsestaan. Yhteisestä kodistamme jouduimme aikoinaan lähtemään lapsen isän väkivaltaisuuden vuoksi. Käyn normaalisti töissä ja lapsi on hoidossa. Muulloin olenkin sitten täysin lapsen kanssa. Työpaikan ulkopuolista sosiaalista elämää ei ole, koska lastani en voi, enkä oikeastaan edes halua jättää kenellekään vieraalle hoitoon. Yritän tehdä kaikkeni jotta lapsella olisi hyvä olla, vaikka ei olisikaan isää. Itselläni on paha mieli, että lapsi ei saa kokea isänrakkautta ja oikeaa kotia ja tunnen itseni riittämättömäksi. Mutta on myös paha mieli siitä että en pääse edes joskus käymään vaikka kuntosalilla tai lenkillä. Ennen olin kuitenkin hyvin liikunnallinen ja nyt ainoa energianpurkaus tapahtuu työpaikan portaita juoksemalla...
Nyt sitten eräänä päivänä havahduin miettimään, olenko luisumassa alkoholistiksi. Iltaisin kun saan lapsen nukkumaan, ja olen varma että lapsi on nukahtanut, suunta kaapille ja viinatuikku lasinpohjalle. Todellista syytä ei oikeastaan ole, mutta liekö turhautuneisuutta, vitutusta, masennusta, katkeroitumista... ja ennenkaikkea varmaan sitä, että syytän lapsen isää tästä kaikesta pahasta olosta mikä vaan kertyy ja kertyy. Lapseen noita tunteita en kuitenkaan purkaa, siihen on vielä malttia riittänyt. Syytönhän hän on tilanteeseemme.
Se että minä olen lapseni ainoa turva pitää minut vielä kasassa ja kurissa, että tuo jokailtainen "tuikku" on vain yksi kulaus. Ei sen enempää. Mutta vaikka onkin yksi kulaus, niin silti se on vaan otettava, eli jo vakiintunut tapa.. Ja jos en ota, tuntuu että "pää hajoaa"...
Mitään masennus- tai rauhoittavia lääkkeitä en syö.
Onko siis muitakin tällaisia "kaappijuoppoja", miten tästä selviää....
Nyt sitten eräänä päivänä havahduin miettimään, olenko luisumassa alkoholistiksi. Iltaisin kun saan lapsen nukkumaan, ja olen varma että lapsi on nukahtanut, suunta kaapille ja viinatuikku lasinpohjalle. Todellista syytä ei oikeastaan ole, mutta liekö turhautuneisuutta, vitutusta, masennusta, katkeroitumista... ja ennenkaikkea varmaan sitä, että syytän lapsen isää tästä kaikesta pahasta olosta mikä vaan kertyy ja kertyy. Lapseen noita tunteita en kuitenkaan purkaa, siihen on vielä malttia riittänyt. Syytönhän hän on tilanteeseemme.
Se että minä olen lapseni ainoa turva pitää minut vielä kasassa ja kurissa, että tuo jokailtainen "tuikku" on vain yksi kulaus. Ei sen enempää. Mutta vaikka onkin yksi kulaus, niin silti se on vaan otettava, eli jo vakiintunut tapa.. Ja jos en ota, tuntuu että "pää hajoaa"...
Mitään masennus- tai rauhoittavia lääkkeitä en syö.
Onko siis muitakin tällaisia "kaappijuoppoja", miten tästä selviää....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alkoholi vain pahentaa asioita jotka alkavat mennä poskelleen.
Isän omistaminen ei ole muuten enää tämän päivän Suomessa itseisarvo. Ilmankin tulee toimeen huomattavan kiitettävästi.
Ja monella joilla on se virallinen isä, niin eipä olekkaan kummoinen vaikkapa kotona asuukin. Muista se.
Auta lasta luomaan muita hyviä ihmissuhteita kavereihin ja naapureihin. Tiedä minkälaisia helmiä sieltä seasta löytyy. Ei se tarvitse olla veriside silloin kun synkkaa muuten.
Sinunkin on aika ruveta katselemaan ympärillesi, itsellesi seuraa esim. naapuruston äideistä ja lapsista. Harrastus piiteistä, ja muskarista. Kaikenlaista kulttuuritapahtumista. Mieti mikä kiinnostaa sinua.
mieleen, että voisitko ottaa sen lapsen mukaan kuntosalille? Itse nimittäin otan lapsen mukaan, kun aina en saa hoitajaa ja isä töissä. Joissakin kuntosaleilla on myös niintä lapsiparkkeja joihin lapsi voi siksi aikaa mennä leikkimään. Tai voisiko lapsi aloittaa jonkin harrastuksen, ja sillä aikaa, kun lapsi olisi harrastamassa menisit lenkille tms?? Tai onhan niitä erilaisia perhejumppiakin, jos haluatte olla koko ajan yhdessä.
hei,
kertomukseesi on jokseenkin helppo samaistua. itselläni on pieni lapsi ja kylläkin aviomies, joka on viikot pois kotoa (töissä toisella paikkakunnalla). en ota ryyppyä iltaisin, mutta samoin kuin sinä, kaipaan sitä jotakin. itsellänikin tuntuu, että olisi niin kiva käydä joskus yksin lenkillä tai kuntosalilla tms. mutta on oltava paljon lapsen kanssa kaksistaan. hyvä, että olet huomannut tarvitsevasi apua. toivoisin, että pääsisit eroon siitä jokailtaisesta ryypystä, josta voi vielä tulla iso ongelma vuosien myötä. toivoisin, että löytäisit juttukaverin tai lenkkikaverin, että pääsisit lapsesi kanssa tutustumaan muihinkin. olisiko kirjastossa muita lapsia, joihin voisi tutustua? seurakunnan kerhot tms. voisivat olla yksi vaihtoehto? entäs ihan vaan lähimmälle hiekkalaatikolle leikkipuistoon ja muille vanhemmille juttelemaan??
...saanut. Et maininnut lapsen ikää. Minusta sinun ei tarvitsisi yrittää olla niin korvaamaton,ettet joskus voisi jättää lasta(jos on sukulaisia)muitten hoitoon ihan vaan oman mielenterveytesi takia. Kaikki näyttää valoisammalta,kun katsoo hiukan etäämmältä asioita.Toisaalta lapsi on niin hetken VAIN SINUN ja pian kaverit ovat tärkeämpiä,joten sen ajan kyllä kestää,kun hiukan pyytää lapsenvahtiapua.Vaikket nyt ihan kapakkaan ryypiskelemään lähtisikään. Tsemppiä syksyysi.
[email protected]
Selitän paremmin sitten sähköpostissa.
vaikka sanaristikkoja, kirjoja tai käsitöitä.
On helpompi lopettaa tapa, kun ottaa tilalle uuden, paremman.
Opettele vaikkapa kutomaan sukkia, villapaitoja yms. Ajattele, että sitten kun lapsi nukahtaa, otat käsityön esille.
Mutta viina siis pois. Olet yksin vastuussa lapsestasi, sinulla ei ole varaa hankkia itsellesi alkoholiongelmaa.