Hei ystäväiset!
Nyt tarvitsisin todella kipeästi apua saman kokeneilta, sillä tuntuu että yksin en jaksa. Kaksi vuotta sitten mulla todettiin papa lk II, kondyloomaan viittavia solumuutoksia. Ahdistuin tuolloinkin suunnattomasti ja itkeskelin vähän väliä ja tuntui että elämä loppuu siihen paikkaan. Vaadin päästä kolposkopiaan, että saan asiasta varmuuden, vaikka gyne rauhoittelikin ja sanoi, että hpv on hyvin tavallinen ja yleensä muutos korjautuu itsestään.
Kolposkopian tulokset olivat seuraavat: atypia condylomatosa ja lievä dysplasia, ei vaadi hoitoa, mutta kontrollipapaan ja kolposkopiaan pitäisi mennä puolen vuoden päästä. Tämä aika meni stressatessa ja olo oli todella likainen ja ahdisti, ajatukset pyörivät vain kondylooman ympärillä, enkä meinannut päästä asiasta yli millään. Puolen vuoden kuluttua kontrollipapa oli lk I, mutta skopiassa edelleen atypia condylomatosa, mutta ei dysplasiaa. Mitä tuo tarkoittaa? Onko atypia condylomatosa syylämuoto vai vain pelkkä virus? Seuraavakin papa oli I ja elättelin jo toiveita, että virus on poistunut elimistöstä (näin luin jostain), kunnes rysähti: viikko sitten sain tietää, että papa on taas lk. II! Ahdistaa, itkettää ja masentaa entistä enemmän eikä mikään jaksa kiinnostaa. Ruokakaan ei maistu ja nukun huonosti. Tunnen että tulevaisuuteni on tuhoon tuomittu, eikä kukaan enää huoli mua tämän takia (sinkkuna elän). Onko mulla hpv nyt lopun elämää? Sitä on vaan niin vaikea hyväksyä ja tuntuu että voimat loppuu... miehiinkään en uskalla tämän takia tutustua, vaikka sitä omaa kultaa kaipailenkin..
Tiedän että hpv/kondylooma on erittäin tavallinen ja ylireagoin paljon, mutta ei ajatuksilleen mitään mahda. Miten ihmeessä pääsen tästä pelosta ja ahdistuksesta? Ei tällainen elämä ole elämisen arvoista kun koko ajan on huono olo. Ikääkin on jo yli 30, joten teini-iän piikkiin ei voi laittaa enää.
Nyt tarvitsisin todella kipeästi apua saman kokeneilta, sillä tuntuu että yksin en jaksa. Kaksi vuotta sitten mulla todettiin papa lk II, kondyloomaan viittavia solumuutoksia. Ahdistuin tuolloinkin suunnattomasti ja itkeskelin vähän väliä ja tuntui että elämä loppuu siihen paikkaan. Vaadin päästä kolposkopiaan, että saan asiasta varmuuden, vaikka gyne rauhoittelikin ja sanoi, että hpv on hyvin tavallinen ja yleensä muutos korjautuu itsestään.
Kolposkopian tulokset olivat seuraavat: atypia condylomatosa ja lievä dysplasia, ei vaadi hoitoa, mutta kontrollipapaan ja kolposkopiaan pitäisi mennä puolen vuoden päästä. Tämä aika meni stressatessa ja olo oli todella likainen ja ahdisti, ajatukset pyörivät vain kondylooman ympärillä, enkä meinannut päästä asiasta yli millään. Puolen vuoden kuluttua kontrollipapa oli lk I, mutta skopiassa edelleen atypia condylomatosa, mutta ei dysplasiaa. Mitä tuo tarkoittaa? Onko atypia condylomatosa syylämuoto vai vain pelkkä virus? Seuraavakin papa oli I ja elättelin jo toiveita, että virus on poistunut elimistöstä (näin luin jostain), kunnes rysähti: viikko sitten sain tietää, että papa on taas lk. II! Ahdistaa, itkettää ja masentaa entistä enemmän eikä mikään jaksa kiinnostaa. Ruokakaan ei maistu ja nukun huonosti. Tunnen että tulevaisuuteni on tuhoon tuomittu, eikä kukaan enää huoli mua tämän takia (sinkkuna elän). Onko mulla hpv nyt lopun elämää? Sitä on vaan niin vaikea hyväksyä ja tuntuu että voimat loppuu... miehiinkään en uskalla tämän takia tutustua, vaikka sitä omaa kultaa kaipailenkin..
Tiedän että hpv/kondylooma on erittäin tavallinen ja ylireagoin paljon, mutta ei ajatuksilleen mitään mahda. Miten ihmeessä pääsen tästä pelosta ja ahdistuksesta? Ei tällainen elämä ole elämisen arvoista kun koko ajan on huono olo. Ikääkin on jo yli 30, joten teini-iän piikkiin ei voi laittaa enää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole samassa tilanteessa kuin sinä, mutta ehkä sinun pitäisi miettiä asiaa niin, että pahemminkin voisi olla. Eihän tuo ole mikään este sille, ettet voisi seurustella, tai että olet jotenkin likainen. Nykyaikana kun kaikenmoiset vaivat on hyvin hoidettavissa, ja ehkäisyjäkin on joka lähtöön.
Älä nyt Maire masennu liikaa tuosta asiasta :) Et varmaankaan ole yksin tuon ongelman kanssa, ja asioilla on tapana järjestyä.
Se masentuneisuus ja syömättömyys vain huonontaa asioita, tärkeintä on että muistat pitää huolta itsestäsi.
Helpottaisiko oloasi, jos vaikka kävisit juttelemassa jollekin, esim. terapeutille tai psykiatrille peloistasi ja pahasta olostasi? Ei se tee sinusta mitään hullua, vaan helpottaisi varmaan suunnattomasti oloasi, kun saisit purkaa kaiken ulos mielestäsi..
Hei!
Sinuna olisin ihan huoleti, II-luokkahan tarkoittaa hyvänlaatuisia muutoksia. Jos haluat tutustua tilanteeseeni, niin lukaise seuraavalta sivulta kohdunkaulansyöpäkö?? viestiketjuni. Mulla oli hirveä paniikki pari viikkoa sitten, kun sain tietää papan tuloksen luokka IV eli sen mukaan kohdunkaulansyövän vaikea esiaste.
Eikä asia todellakaan sinua "likaiseksi" tee kuten jo edellinen kirjoitti. Ole huoleti ja nauti elämästä :) Minun tässä pitää pelätä pahinta...jotenkin vaan nyt ihme kyllä on ihan rauhallinen olo. Se on vaan otettava vastaan mitä elämä tuo tullessaan. Mulla kolposkopian tulos voi hyvinkin tuoda syöpädiagnoosin, mutta olen päättänyt että periksi en anna!!!!!
Jaksuja sinne!