Isämme kuoli sairastuttuaan kesällä vakavasti.Kuolema tuli"oikeaan"aikaan,pyhäinpäivänaamuna.Iäkäs äitimme tarvitsee tukea saadakseen puolisonsa hautaan.Vaikka minimoisi kulut,niin siltikään vainajan säästöt ei taida riittää.Kuinkahan monella on varattu rahaa äkillistä kuolemaa varten?Keskustelin mieheni kanssa ja totesimme että jäisimme hautaamatta.Kait metsään jonkin puun alle,sehän on yleistynyt ulkomailla.Ei taida olla meillä laillista.Minulle riittää halvin puuarkku mitä suomenmaasta löytyy.Höyläämätön-kantajien tuskaksi.Isämme vaatimaton arkku näytti kovin halvalta hienompien arkkujen rinnalla.Entäs kun haluaa muistotilaisuudessa tarjota jotain suuhunpantavaa,riittäiskö vähempikin...eräille ei riitä,pitäähän sitä esittää että suvussa on rahaa millä mällätä.Mutta kun ylimääräistä rahaa ei ole gurmeeruokiin yms.Röyhkeimmät menevät surevalle leskelle esittämään ruokalistojaan.Vähänpä kiinnosti vierailla sairaan veljen luona.Huh!Isäni oli oikeassa virnistellessään:Kuolema on jälkeenjäävien ongelma".Siltä nyt tuntuukin,iskä.
hän kuoli
omainen
1328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirkkokäsikirjan mukaisessa rukouksessa rukoilemme varjelusta pahalta ja äkilliseltä kuolemalta.
Ikäviä toki ovat hitaatkin kuolemat, varsinkin kivuliaat. Henkistä kuormaa lähtijälle lisävät myös itsesyytökset, jos sairastuminen on jotain todennäköisesti itse aiheutettua (esim. sepelvaltimotukokset, keuhkosyövät). Ruumiillinen kipu voidan hoitaa lääkkeillä, mutta miten omantunnon syytökset?
Voimaa sinulle ja muille omaisille