Anteeksi, tästä voi sit tulla melkoinen nalkutusviesti, mutta haluan purkaa edes jonhonki tämän. Että olisin kiitollinen jos vain viitsit lukea tämän ja sitte vaikka unohtaa. Tarkoitukseni ei ole ketään loukata. Vaan ja ainoastaan purkaa pahaa mieltäni.
Meillä tuntuu välillä että ei tiedä kumpi on raskaana minä (ikä 22) vai mies (34). Ku on jokseeksi herkkähipiäinen ukkeli vaikka ikää on jo 34vee. suuttuu pienistä ja sit pitäs sitä yrittää ymmärtää. ja sit ku itseä ottaa joku asia päähän oikein urakalla niin kysytään vaan tyhmänä että mikä pännii. Tuntuu ettei mies tajua ollenkaan että raskaana ollessa kaikki asiat ei ole niin yksin kertaisia. Kaikkia asioita ei voi tehdä samalla lailla. No sit tulee vastaan että onhan raskaana olevat naiset tehny ennenki kaikki kotityöt; oli oli, mutta silloin oli toki toisenlaiset ajat ku nyt. Mutta mies on mies eikä muuksi muutu. Tällä hetkellä en tiedä haluanko tämän esikoisen jälkeen olla raskaana ku en saa tästäkään nauttia ku koko ajan pitäisi tehdä jotai, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa olla rakennushommis mukana. Mutta auta armias jos minä pyydän osallistumaan talon siivoukseen niin ei kuulemma koske häntä ku on tehny niin paljon hommia kotona. Mutta itse sit pitäisi olla mukana joka helkutin autonkorjaus-urakas ynnä muus sellaises. välillä tulee mieleen että olisiko helpompaa yksin tulevan vauvan kans.
Taloa ei saa lämmittää sähköllä ku on kerran takkoja. Mutta ku ei jaksa hakea puita, olen raskausviikolla 35 1. Mutta sit on rahaa laittaa jonhonki turhaan esim auton voi vaihtaa vaikka edellinen toimi tosi hyvin. Mutta ku nyt vaan teki mieli vaihtaa, no sitä pitää korjata sit ja rahaa palaa taas.
Hermot menee. Mutta tuntuu ettei voi puhua miehelle ollenkaan näistä, ku ei ymmärrä. Luulee että kaikki on kettuilua. Eilen sain selville että yrittää pomottaa mua ettei saisi tiuskia ollenkaa hänen omas kodissaan hälle, mutta hän saa sit mulle. Ei mene mun mielestä ihan oikein. Okei en maksa talosta lainaa, mutta tuon taloon ruoan, pesen pyykkiä, siivoan, hoidan sen koiran, maksan vedestä, sähköstä, jätemaksuista. Mitä luulette että mulle jää käteen kun olen ollut osa-aikatyössä ja palkkani on 850€ kk eli paljonko jää käteen. Ei mitään!
Kiitos että sain purkaa tämän. En tarvitse mitään ikäviä kommentteja. Vaan että onko jollain muullakin samanlaisia juttuja suhteessa..
Meillä tuntuu välillä että ei tiedä kumpi on raskaana minä (ikä 22) vai mies (34). Ku on jokseeksi herkkähipiäinen ukkeli vaikka ikää on jo 34vee. suuttuu pienistä ja sit pitäs sitä yrittää ymmärtää. ja sit ku itseä ottaa joku asia päähän oikein urakalla niin kysytään vaan tyhmänä että mikä pännii. Tuntuu ettei mies tajua ollenkaan että raskaana ollessa kaikki asiat ei ole niin yksin kertaisia. Kaikkia asioita ei voi tehdä samalla lailla. No sit tulee vastaan että onhan raskaana olevat naiset tehny ennenki kaikki kotityöt; oli oli, mutta silloin oli toki toisenlaiset ajat ku nyt. Mutta mies on mies eikä muuksi muutu. Tällä hetkellä en tiedä haluanko tämän esikoisen jälkeen olla raskaana ku en saa tästäkään nauttia ku koko ajan pitäisi tehdä jotai, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa olla rakennushommis mukana. Mutta auta armias jos minä pyydän osallistumaan talon siivoukseen niin ei kuulemma koske häntä ku on tehny niin paljon hommia kotona. Mutta itse sit pitäisi olla mukana joka helkutin autonkorjaus-urakas ynnä muus sellaises. välillä tulee mieleen että olisiko helpompaa yksin tulevan vauvan kans.
Taloa ei saa lämmittää sähköllä ku on kerran takkoja. Mutta ku ei jaksa hakea puita, olen raskausviikolla 35 1. Mutta sit on rahaa laittaa jonhonki turhaan esim auton voi vaihtaa vaikka edellinen toimi tosi hyvin. Mutta ku nyt vaan teki mieli vaihtaa, no sitä pitää korjata sit ja rahaa palaa taas.
Hermot menee. Mutta tuntuu ettei voi puhua miehelle ollenkaan näistä, ku ei ymmärrä. Luulee että kaikki on kettuilua. Eilen sain selville että yrittää pomottaa mua ettei saisi tiuskia ollenkaa hänen omas kodissaan hälle, mutta hän saa sit mulle. Ei mene mun mielestä ihan oikein. Okei en maksa talosta lainaa, mutta tuon taloon ruoan, pesen pyykkiä, siivoan, hoidan sen koiran, maksan vedestä, sähköstä, jätemaksuista. Mitä luulette että mulle jää käteen kun olen ollut osa-aikatyössä ja palkkani on 850€ kk eli paljonko jää käteen. Ei mitään!
Kiitos että sain purkaa tämän. En tarvitse mitään ikäviä kommentteja. Vaan että onko jollain muullakin samanlaisia juttuja suhteessa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itselläni on myös pieni lapsi 1v 4kk, mutta meillä on myös rahataloudet erillään,(avioehto) mitään riitaa ei ole.
Tulomme ovat myös huomattavasti paremmat. (minullakin n 4000 kuussa)Ja minä omistan yksin talon. Ja mies maksaa lapsesta ja asumisestaan minulle.
Meillä saa mies vaihtaa autoaan ihan niin usein kun mielii, omillaanhan sen tekee. EVVK, niin sanoakseni.
Raskaana ollessa hormoonitasapaino tekee tepposiaan mielialanvaidosten muodossa, ja se on aivan luonnollista, ja asiaan kuuluvaa, näytä ne kohdat miehellesi kirjasta. Samoin mieletöntä fyysistä rasitusta tulee välttää jo raskauden viimeisellä kolmanneksella. Koita pitää itsestäsi huoli, ja kieltäytyä raskaista hommista. Raahaa vaikka miehesi neuvolan tädin puhutteluun jos ei muu auta.
Taidat olla paljolti riippuvainen miehesi tuloista, ja ei se niin herkkua yksin ilman rahaa olisi, luulisin. Hyvä se on että lapsella on kaksi vanhempaa. Ei omia vanhempia korvaa mikään.
Älä nyt kuitenkaan jää vuosiksi ilman tuloja kotiin, vaan koita kehittyä urallasi hieman. Ei se naisen asema altavastaajana niin onnellinen ole, jos joutuu kaiken itsemääräämisvallan pois luopumaan.
En haluaisi olla riippuvainen ja viimeiseen asti sinnittelen omillani. Ruokaan pyydän rahaa. Hän ei ole kuitenkaan panostanut lapsen tuloon mitenkään. Itse olen hankkinut vaatteita, sängyn, hoitopöydän, vaunut (omien vanhempieni avustuksella) yms. Meidän yhteensä oleva tulo joka on käytettävissä kk.ssa on jotain 2200 karkeasti.
Itse olen maksanut vähistä rahoistani hänen laskujaan mutta ei koskaan toisin päin. Hänel on niitä autoja 2kpl, moottoripyörä ja kelkka. Ja kyllä saa olla harrastuksia mutta jos ei ole rahaa niin jostain pitäisi ymmärtää luopua. Itsellä ei ole mitään maksavia harrastuksia. Hänellä on lisäksi jääkiekko ja jalkapallo.. Lisenssit sun muut.
Olen keväällä valmistunu toiseen ammattiin ja töissä olen ollut siitä asti kun valmistuin, mutta täällä päin ei töitä toistaiseksi hirveästi ole. Ja tarkoitukseni ei ole olla kotona kuin vähintää se 9kk ja enintään puoleksitoista vuodeksi.
miehet eivät oikein osaakkaan panostaa lapsen tuloon, noilla hankinnoilla. Meilläkään ei osannut. (olen tuo sama joka sinulle vastasi tässä ketjussa)
Mutta minä kyllä laskutin joka hankinnan häneltä puoliksi ihan sentilleen, vaikkei minulla rahasta olekaan puutetta. Hyvin hän sen ymmärsi, kun sanoin ettei muuten vaihtoehtojakaan ole. Mitään riitaa ei syntynyt. Sen rahan ne kyllä osaavat maksaa kun sen älyää kinuta. Kokeile. Ja jos ei maksa esim. pinnasängystä puolia, niin aja äijä sohvalle sitten, otat lapsen hänen paikalleensa, viereesi. Joskos sitten rupeisi järki kasvamaan?
Ei, kun ihan tosissaan toivon sinulle paljon tsemppistä, ja pitkää pinnaa. Kuules, itsellenikin kävi sinun iässäsi niin että kun ensimäiseni 23vuotiaana sain - ja seuraavan 24 vuoden iässä, niin jo kaksivitosena olin eronnut. No, se tietty sisuunnutti niin, että hankin hyvän ammatin, ja perustin oman firman, ja ajattelin että tulen kyllä toimeen ihan itsekkin. Kuten tulinkin. Oman lafkan pyörittäminen panee ajattelemaan tuota taloutta hieman kylmemmin, mikä on osoittautunut terveeksi vaihtoehdoksi, tässä "miesten maailmassa"
Nyt vanhoilla päivilläni (43v) uskalsin yrittää uudelleen tuota vauva hommaa, kun edelliset on jo aikuisia. Onnekas olin, vauva on terve ja vertaansa vailla oleva touhupeppu.
Mutta tässä iässä on jo nuo talous-asiat hoidettu viisaudella, kuntoon ja laskunkirjoitus on minulla herkässä, miehen suhteen. Onneksi tämä mies on ihan yhtä pöpinä tähän lapseen kuin minäkin, ja olenkin nyt päässyt nauttimaan tästä lapsihommasta sillai kun siitä oikeesti nauttia tuleekin.
Nauti siitä ainutkertaisesta ajasta kun lapsesi on pieni! Ole kotona vaikka se (lakisääteinen) kolme vuotta jos siltä tuntuu. :) Mikään raha ei korvaa menetettyä aikaa...!
Vanhenpainraha, lapsilisä ynnä muut mahdolliset tulosi laitat varmaan omalle tilillesi jolle miehelläsi ei ole käyttöoikeutta? Kieltäydy vastedes maksamasta miehesi laskuja. Miehellesi sanot ettei sinulla yksinkertaisesti ole varaa. Pyydä miestäsi osallistumaan lapsen hankintoihin. Eikös puolet ja puolet olisi reilu? Ei tarvitsisi yksin kaikkea kustantaa.. Yritä keskustella miehesi kanssa rakentavasti. (tiedän, se on äärimmäisen haasteellista ja vaikeaa..) Miehesi on nyt aika jättää itsekkään itsensä ja omat harrasteensa sivuun ja keskittyä teidän perheeseen.
Toivottavasti saatte asiat puhuttua ja puntaroitua! Neuvoisin vielä, että älä päästä tilannetta siihen pisteeseen että katkeroidut.
Nauti raskaudestasi ja nauti vauvastasi!
Sylikaupalla onnea tuleville vanhemmille!
Voisin itsestäni kertoa sen verran, että minulla on kaksi vuotias tyttö, hänen isästään erosin tytön ollessa 3 kuukautta. Ex-aviomies suhtautui jo odotusaikana todella nihkeästi vauvantuloon. Ei jutellut asiasta, ei pidellyt masua, ei kysellyt vointiani, passautti minua, ei ollut halukas hankkimaan vauvan tarvikkeita ynnä muuta. Vaikka yhteinen toive oli saada lapsi. Vauvan synnyttyä isä ei osallistunut hoitoon, heräilyyn, puuhasteluun, vaipanvaihtoon... Tietokone ja olut kiinnosti enemmän. Hoidin aivan kaiken yksin. Vauvan, siivoukset, ruoanlaiton, pyykit ym. ja miehen vielä siinä sivussa. Laiminlöin itseäni todella pahan kerran... No, sain tarpeekseni ja lähdimme. Kesti hetken ennekuin toivuin kaikesta, erosta ja muusta. Päätöstäni en ole koskaan hetkeäkään katunut! Myöhemmin vielä selkeämmin näki että ei siitä ihmisestä yksinkertaisesti olisi ollut hyväksi isäksi ja mieheksi.
Nykyään seurustelen ja odotan lasta. Raskaus on ihan alussa vasta. Miesystäväni kanssa emme asu yhdessä, emmekä ole edes aikeissa muuttaa. Meidän suhde on toimiva ja hyvä näin. Mies on yhtä onnellinen vauvan tulosta kuin minäkin. Masu saa päivittäin suukkoja, minulta kysytään päivittäin (välillä monestikin) vointiani, kaupasta soitellaan mitä haluaisin jne.. :)
Olen 24-vuotias.
Onnea sinulle nyt paremman elämän johdosta. Toivottavasti kaikki nyt menee paremmin kuin viimekerralla.
Sehän se on, että kokemus opettaa. Opettaa meitä naisia ilmaisemaan itseämme "tykimmin" = sanomaan (esim) että tuo sitä ja sitä sieltä kaupasta.... just silleen kuin tahdotaan. Silloin "vihreämpänä" ei oikein kehdannut.
Voisin kertoa tuosta miehen paapomisesta hassun hauskan esimerkin omasta elämästäni nuoruusvuosiltani.
Meillä ei mies suostunut nousemaan töihin, ellei kahvi ollut keitettynä odottamassa keittiössä. Ja sitten sekään ei toiminut, sai huutaa moneen kertaan että nouse jo. Sitten aloin laittamaan kahvin termariin, häntä varten...
Sitten yhtenä aamuna olin niin väsynyt, että ajatuksissani laiton termarin jääkaappiin.
Äijä oli kotvan aikaa edsiskellyt sitä ihmeissään, ja minä repesin nauramaan kun hän kertoi, ettei sitä sinne pidä laittaa...
Se oli myös viimeinen kerta kun hänelle kahvia koskaan keitin. Palvelu loppui kuin veitsellä leikaten. Tajusin että olin ollut ihan idiootti paapoessani aikuista laiskaa miestä.
..kuinka iän myötä alkaa ymmärtää, että jos haluaa jotakin mieheltä, se pitää vääntää rautalangasta. :)
Tässä taannoin mies kiukutteli kun (hänen sanojensa mukaan) en osannut lukea häntä rivien välistä. Suuttui sitten kun nauroin, että eikös se ole naisten aiheita kiukustua..