kun on niin raivostuttavaa kun poika 9kk vain huutaa ei syö ei nuku ja ukko reissussa, aargh! olen niin vihainen, nyt sain nukkumaan vihdoin, yritän opettaa pojan nukkumaan ilman rintaa kun haluan lopettaa imetyksen...tuttia ei huoli, pyörittelee vain suussa ja pullauttaa pois. Antakaa mulle rohkaisun ja jaksamisen sanoja pliiiis
tekeekö kenenkään äidin koskaan mieli vedellä lasta korville
tellu
452224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Ei. Ei ole koskaan tehnyt mieli, ei edes käynyt ajatuksessa millään tasolla sellainen että tekisi mieli hivauttaa korville - vauvaa!!!!!
Isompaa penskaa kyllä, sellasta älyllistä joka tajuaa puheen ja niin edespäin mutta uhmaa ja temppuilee silti.. mutta ei tommosta tajutonta vauvaa.
Raivostuttaa, väsyttää, suututtaa, on voimaton olo. Mutta lyödä ei ole koskaan tehnyt mieli..
Noh, omat mukulani vieroitin rinnasta ja yösyömisestä samoin noin 9 kk iässä. Kolme yötä valvoin kummankin kanssa. Kolme yötä nukuin vauva sylissä olohuoneen nojatuolissa (sellainen, joka keinui) , sellaisia vartin torkkuja ja sitten taas vauva parahti parkumaan. Eivät huolineet vesipulloa tilalle ja kun sitten toisena tai kolmantena yönä ajattelin että olkoot sitten maitoa, ei vauva huolinut sitäkään.
Miehestä ei ollut apua.
Tahtoo vain sanoa että kyllä se ajastaan menee ohi ja vauva tottuu uuteen tilanteeseen. Sulle tietää vaan unettomia öitä ja kireetä pinnaa mutta kyllä se siitä, kärsivällisyyttä vaan. Ja kun oikein alkaa ottaa päähän, jätä vauva parkumaan ja mene toiseen huoneeseen puhaltelemaan pahimmat höyryt ulos, ettet kohdista sitä vauvaan millään tavalla, edes ajatuksen tasolla hermostumisena, vaan voit sitten palata vauvan luo rauhallisempana.
Juuri taas tuskastuin siihen että kun täällä joku uskaltaa kysyä jotakin tai testata jatuksiaan muilla niin heti ollaan lähinnä haukkumassa.
Ketjun aloittaja esitti kysymyksen rankasta (mutta monelle arkipäiväisestä) ongelmasta johon monen ääliön olisi ollut helppo tarttua ikävällä asenteella -lisäten vain pahaa oloa.
Sinä et tehnyt näin. Kiitos omasta puolestani asiallisesta ja lohdullisesta vastauksestasi, se nosti jälleen uskoani siihen, että kun ei jotakin tiedä tai oma usko loppuu, lähistöllä saattaa olla joku ihminen joka ei tuomitse vaan voi auttaa. Oikein mukavaa syksyä sinulle!!!
Kyllä on tehnyt mieli heittää lapsi ikkunastakin ulos (kerrostalossa). Mutta ei se ole vaarallista, terve ihminen tajuaa, ettei ajatus ole sama kuin teko. Kuuluu asiaan.
eli ne joiden ei tee mieli hivauttaa vauvaa korville ja heittää kerrostalon ikkunasta tai parvekkeelta ulos, ovat epänormaaleja???
Tutkitusti on todistettu että, ne äidit jotka uskaltavat antaa itsensä ajatella tai sanoa ääneen kielteisetkin tunteet vauvaa kohtaan, harvemmin tekevät lapselle mitään...
Toki voi kuullostaa ja tuntua karmealta se kun kuulee äidin vihan, raivon ja väsymyksen purkauksia, mutta se on kuitenkin hyvin normaalia. Ihailtavaa toki on kun näitä tunteita ei tule.
Itsekkin harmikseni olen ajatuksissani lyönyt lasta, mutta tiedän kuitenkin etten moista oikeasti tekisi. Hyvä keino agressioiden purkamiseen on "paeta" toviksi toiseen huoneeseen ja vaikka kiroilla kaikki kirosanat joita osaa.
Lasten kasvattaminen on rankkaa ja toisilla siinä toisinaan pinna menee, mutta eiköhän se ole ihan normaalia, eipä meistä moni varmaankaan ole mikään supermami:) VOIMIA!
Tosiaan teko ja ajatus ovat kaksi eri asiaa. Itse olen kokenut samoja raivon tunteinä väsymyksen ja turhautumisen takia. Minä sitten rääkysin ja hakkasin tyynyä viereisessä huoneessa. Kas, päälääkereiden mukaan on hyvä purkaa agressiot, niiden sisälle patoaminen purkautuu joskus kohtalokkaillakin seurauksilla.
Ja minkäs kukaan tunteilleen voi.
ymmärtää, että JOS EI TUNNE kyseisiä tunteita on epänormaali ja agressiot purkautuu varmasti kohtalokkailla seurauksilla??
Sitäkös yrität sanoa?
Ei kun on ns. normaalia tuntea näin, aika moni äiti jossain vaiheessa tuntee. Normaalia on myös se (ja ihailtavaa, minun mielestä) ettei tuommoisia tunteita tule.
Minusta neuvolassa pitäisi jo "varoittaa" mahdollisista kielteisistä tunteista, joillekkin äideille ne tulevat suurena shokkina.
On hienoa jos jaksaa ajatella lapsestaan aina myönteisesti ja positiivisesti, mutta minusta niitä äitejä jotka ajattelevat lapsestaan joskus pahaa (lyövät mielessään) ei pidä tuomita tunteittensa takia.
Eihän ne agressiot voi purkautua kohtalokkain seurauksin jos ei agressioita tunne, mutta jos kätkee agressiot ja kieltää tunteensa, voi ne joskus(harvoin) purkautua ikävällä tavalla, tästä minusta tässä nyt oli kyse:)
että on normaalia rakastaa ja kunnioittaa lastaan. Eikä suinkaan menttaaliharjoituksena lapsen pahoinpitely ole normaalia!
On se kumma, että jonkun aina pitää ehtiä sanoa tuo "se on normaalia". Oli asia sitten mikä tahansa!!
Normaali terve ihminen ei ajattele väkivallasta lasta kohtaan, että se on normaalia, vaan hakee apua ongelmaansa, joka hänellä selvästi on. Oli sitten kyse ajatuksesta tai teosta. Luulisi, että tuollaiset ajatukset ahdistaa ja terve aikuinen hakeutuisi jonkun asiantuntijan puheille. Ehkäpä tekisikin niin, jos täällä ei ensimmäisenä oltaisi kaikkea hyväksymässä TÄYSIN NORMAALINA.
Älä kannusta äitiä jatkamaan mielessään pahoinpitelyä NORMAALIA TUNTEENA, jota EI SAA KIELTÄÄ. Siihen pitää HAKEA APUA!
Silloinhan ihminen kieltää tunteensa, kun hän salaa ne muilta. Silloin voi sattua kummia, kun avun tarpeessa oleva äiti pitää NORMAALINA ja HYVÄKSYTTÄVÄNÄ lapsen pahoinpitelyä ja joku kaunis päivä harjoittelee sitä oikeasti, ei enää mielessään...haluatko ottaa vastuun tuloksesta?
Kukaan ei ole kirjoittanut mistään "lapsen pahoinpitelyn menttaaliharjoituksista".
On tavallista (~normaalia) että joissain tilanteissa lapsi voi teoillaan ja käytöksellään ajaa vanhemman raivon partaalle. Raivoissaan ihminen taas voi ajatella monenlaista asioita, esimerkiksi lapsen fyysistä kurittamista.
Katsokaapa esimerkiksi:
http://www.mll.fi/kasvattajan_tietokulma/kasvatusvinkkeja/suuret_tunteet/raivo/
Aivan aivan , kaikkea on tuossa jo tullutkin..okei, normaali on ehkä tässä yhteydesä väärä sana, mutta ei nyt parempaakaan tule mieleen..
Terapiassa olen käynyt vauvan ollessa pieni, kylläkin aivan eri syistä, mutta tuli tämäkin siellä puitua. Terapeutti sanoi olevan kovin tavallista että äiti tuntee välillä agressioita lasta kohtaan, sitä ei vain kovin moni kehtaa tunnustaa, koska se hävettää itseäänkin.Lääkäriin on tosiaan syytä mennä jos pelkää ajatusten muuttuvan teoiksi.Mutta minkäs teet, tuntuu miltä tuntuu.
Ei siinä kenenkään syytökset auta. Kaikki eivät ole syntyneet superäideiksi, jotka jaksavat ja ottavat kaiken vastaan sellaisenaan kuin asiat ovat. En minä ole tarkoittanut vihamielisten tunteiden olevan hieno juttu, sitä ajoin takaa, ettei niiden fiilisten takia kannata ruveta itseään hirteen vetämään, meitä on täällä muitakin.
on niin kuin sen ottaa.
Minä otan sen niin, että lapsi on lapsi ja minä aikuinen. Minulla on VELVOLLISUUS huolehtia ja hoitaa lastani, suojella. Minulla EI OLE oikeutta henkisesti eikä fyysisesti pahoinpidellä häntä, vaikka hän kävisi kuinka hermoilleni, sillä olenhan häneen nähden ylivoimainen, jos katsotaan kokoa tai vaikka älyä. Se on naurettava tekosyy huonoon itsehillintään!!! Aikuisen kuuluu hallita itsensä. Hermostuu jokainen, mutta kaikki eivät heti ajattele lyövänsä. Se on ihan oma luokkansa, joka näitä miettii.
Heikot sortuu väkivaltaan sanotaan, ja tässäkin se pitää paikkansa sataprosenttisesti!
Olen sitä mieltä, että jos tuntee, ettei hallitse itseään tai jos väkivalta-ajatukset ovat jatkuvia, on aika hakeutua ammattiauttajan pakeille. Senkin voi tehdä vain aikuinen. Lapsi ei aikuista sinne voi viedä.
PS. TAVALLINEN JA NORMAALI EIVÄT OLE SYNONYYMEJA!
Kaikki eivät ole syntyneet superäideiksi...kuka on syntynyt äitinä? En tunne yhtään!
Ja miksi KAIKKIEN pitää ylipäätään alkaa äidiksi, jos ei kerran polla kestä?
Olet varmasti erinomainen ihminen.
täällä nyt ilmeisesti taas lapsettomat jakelee neuvojaan. ketään ei voi rakastaa enempää kuin omaa lasta, eikä kukaan ole raivostuttavampi kuin oma lapsi. niinhän se on. sitä paitsi jos kuuntelee 24 /7 uhmaikäsen tuittuilua nin kyllä jokanen vetelis jo persuksille tai ajattelisi niin. kun todellisuus iskee, heitetään ylevät ihanteet romukoppaan.
Puhe oli kyllä YHDEKSÄN KUUKAUDEN IKÄISESTÄ POJASTA!!!!!
Mitenhän sen ikäinen mahtaa tuittuilla niin, että tekee mieli vetää persauksille?
Jos se totuuden iskeminen on sitä, että isketään yhdeksän kuukautta vanhaa poikaa poskille, toivon, ettei se totuus tule meille ikinä kylään!
En ole synnyttänyt lastani tänne sitä varten, että hakkaan häntä, sen enempää mielessäni kuin käytännössäkään! Voi olla, että se on sulle pelkkä ihanne, johon et sinä ikinä pysty, mutta mulle se on käytäntö.
Sinä siis väität, että yhdeksän kuukauden ikäisen lapsen lyöminen on OK? Tai sen suunnitteleminen mielessään on OK? Että on normaalia miettiä väkivaltaa, vaikka vastapuoli on TÄYSIN PUOLUSTUSKYVYTÖN vauva?
Kyllä on sun vanhemmat pääsi pehmeäksi hakanneet!
Sinä kaikkien aikojen peelo!
Jotta tää suomalainen sanasto selviäisi sullekin, kerronpa, että on esimerkiksi tavallista erota nykyisin. Mutta normaalia se ei silti ole!
Joten tuskinpa kukaan tänne lapsia synnyttää raivonpurkausten kohteiksi, omiensa tai muiden.
Mietipä kuinka mukavaa olisi katsella kun naapurin isi lyö alle vuoden ikäistä vauvaansa! Tiedätkö älykääpiö, että sinun on pakko puuttua siihen ja tehdä ilmoitus, jos sellaista näet. Muuten syyllistyt itsekin rikokseen! Että niin normaalia se on!
Minä olen sitten hirviö äidiksi, kun pojan ollessa vauva ja koliikkivaivoissaan itkiessään muutaman kuukauden, ajattelin et kun heittäsin ton nyytin pihalle niin saisin muutaman minuutin levätä. Olin loppu, väsytti ainainen valvominen...
Toinen lapsi ei onneksi koliikkia sairastanut ja yllätys yllätys molemmat lapset elävät vielä tänäkin päivänä :)))))
Ajatus ja teko ei ole sama asia !!!!!
tyhmä ei älyä hakea hakea apua siihen väsymykseensä. Ei osaa tehdä järjestelyjä, jotta saisi levätä. Vaan mieluummin syyttää mielessään lasta ja huutaa tälle...siitähän apua on...
Pst! Kukaan ei käsittääkseni ole väittänytkään, että teko ja ajatus olisi sama. Mutta kuten sanotaan...TUUMASTA TOIMEEN...
Olet varmasti ylpeä ajatuksistasi!
Ei kun on ns. normaalia(lue oikein)
Ehkä oikeampi sana olisi yleistä...
En ole sanonut hyväksyväni lapsen lyömistä!!!On todella erinomaista jos itse et koskaan väsy lapseesi, hyvä!
Kysymys onkin tunteista joita lapsi herättää ja niiden tunteiden hyväksymistä...toki jokainen järkevä ihminen keskustelee esim. neuvolassa kyseisistä tunteista ja varmasti osaa järjestää itselleen tarvittaessa vapaata!
Rakastan lapsiani yli kaiken ja varmasti muutkin äidit!
Enkä todellakaan usko, että äideillä ja/tai isillä on suunnaton ongelma jos he joskus ajattelevat lapsestaan pahaa. Tunteistaan keskusteleminen, huom. Keskusteleminen on tervettä ja sitä kauttahan sitä apua ja järjellistä ajattelua haetaan!!
Turha syyllistäminen ei auta mitään, saatikka pilkkujen viilaaminen...
laittaa yrittämään paremmin...siksikö et halua tuntea sitä, koska olet mielestäsi paras?
Pilkun viilaaminen ei auta alkuperäisen viestin kirjottajaa mitenkään.
Jokaisessa läheisessä ihmissuhteessa tulee koko inhimillisen tunneskaalan jokainen vivahde varmasti tutuksi.
Pieni vauva aiheuttaa varmasti itkiessään negatiivisiakin tuntemuksia. Etkö voisi käydä tuulettumassa jossakin, ottaa hiukkasen lomaa vauvanhoidosta, silloin taas jaksaisit hetken aikaa paremmin. Jakakaa vanhemmuutta.
Vauva on vauva vain lyhyen aikaa, se on pieni hetki koko ihmiselämässä, ja vaikka välillä tuntuukin, että on yliväsynyt ja ei jaksa enää, onneksi pieni lapsi myös antaa tosi paljon niitä positiivisia, syviä tuntemuksia. Paljon voimia ja jaksamista!
Äidithän yleesäkkin tuntevat syyllisyyttä monen monituisesta asiasta ja totta että se monesti toimii myös kannustimena!!!
Työskentelen itse lapsiperheiden parissa ja tiedän todella ettei väsyneen äidin syyllistäminen ole aiheellista, eikä tässä tilanteessa toimi kannustimena. Tuki, rohkaisu, kotiavun ym. järjestäminen on paljon tärkeämpää ja se että joku on läsnä ja kuuntelee.
Itsekkin tunnen monista asioista syyllisyyttä kukapa ei tuntisi:) Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitse olla!Maailma olisi loppujenlopuksi tylsä paikka jos kaikki olisimme täydellisiä!
Elämään kuuluu tunteet laidasta laitaan niin parisuhteessa, omien vanhempien, omien lasten, pomojen ym. ym. kanssa. En vielä koskaan ole tavannut ihmistä joka olisi aina iloinen, onnellinen ja positiivisuutta pullollaan...
Kyllä aikuisen ihmisen pitää tajuta avuntarpeensa. Ei auta yhtään jos täällä puolustelet lasten pahoinpitelyä -ajatuksissa tai teoissa!
Heikoimmat sortuu väkivaltaan.
Osa vanhemmista ajattelee heti ensimmäisessä vastoinkäymisessä lyövänsä lastaan, jopa vauvana. Osa lyökin. Toiset ei sittenkään vaikka murkkuikäinen haistattaa pitkät aikuisten neuvoille!
Minä sanoisin oltuani äitinä lähes kolmekymmentä vuotta kolmelle lapselle, että lapsen vika ei ole, jos aikuinen ylimitoittaa omat kykynsä.
Ja jos mietitään, minkälaisissa tilanteissa väkivaltaa syntyy, ne ovat juuri näitä tilanteita.
Hyväksyä sitä ei saa. Ja vastuullinen aikuinen ottaa vastuun lapsensa hyvinvoinnista myös tässä valossa. Ts. suojelee lastaan omalta itseltään. Omilta vihanpurkauksiltaan.
Miksi ihmeessä ne pitäisi purkaa puolustuskyvyttömään lapseen? Miksi edes ajatuksissaan, joku vihaa lastaan niin paljon, että jo vauvaikäisenä miettii tämän lyömistä tai ulosheittämistä?
Kannattaisi muistaa, että ainoa, jonka takia lapsi siinä juuri "ärsyttämässä" on, olet sinä itse. Ilman sinua, häntä ei olisi. Niin makaa kuin petaa, sanotaan.
Nykyään on oikein muotia antaa lasten kasvattaa itse itsensä. Vahinko vaan, etteivät he pysty siihen jo heti synnyttyään.
suositteletko sitten väsyneelle äidille lapsensa lyömistä?
No en tietenkään!!!
Mutta tukea ja paljon ettei lyömistä tapahdu!
Tunteista puhuminen on tärkeää ettei ne muutu teoiksi ja sitä minä työssäni teen...
että tässä nyt syyllistät niitä äitejä, joille ei pahoinpitelyajatukset tule?
Olethan esittänyt sen "normaalina". Normaalin vastakohta on epänormaali. Joten näitä tunteita tuntematon on epänormaali äiti.
Ehkä me väkivallattomat äidit, emme kaipaa tuon suuntaista syyllistämistä. Varsinkin kun lapsen pahoinpitely on rikos. Sen pitäisi ainakin jokaisen ymmärtää!
Kuinka voit uupunutta äitiä sanoa tyhmäksi?
Etkö tiedä, että ihmisen tunneskaala vaihtelee, siihen kuuluu myös viha. raivo ym...
Etkö koskaan itse tunne sellaisia tunteita?
Ajatukset ovat ajatuksia ja niitä ei toinen ihminen voi määrätä.
Lastensuojelutyötä tehneenä ei minulle tulisi mieleenkään tuomita ketään, se ei autettavaa auta. Tukea ihminen tarvitsee, meidän on vain katsottava totuutta silmiin ja toimittava sen mukaan.Tyhmäksi nimitteleminen ei auta, typeryys taas näyttää olevan aivan eri asia.
kustannuksella ei tehdä tällaisia päätöksiä! Jos epäillään pahoinpitelyä siihen on jo lainkin mukaan puututtava!
Joten lopeta tuo väkivallan puolustuspuhe! Se on oire jostakin, mutta oireen pahenemista ei ikinä jäädä odottamaan, jos se tiedossa on.
En missän vaiheessa ole syyllistänyt niitä äitejä jotka eivät koe näitä kielteisiä tunteita. Olen jo aikaisemmin sanonut että se on ihailtavaa ja hienoa!
Olen puhunut lähinnä siitä että äitien syyllistäminen yleesäkkään mistään on minusta väärä tapa toimia, eikä varmastikkaan auta esim. masentunutta äitiä. Väkivalta tapauksiin ilmanmuuta on puututtava ja silloin koko perhe tarvitsee apua.Väkivalta ei ole hyväksyttävää milloinkaan ei sitä saisi kohdistua keneenkään, oli kyseessä aikuinen tai lapsi.
Kaipaisin lähinnä suvaitsevaisuutta ja auttamisen halua kaikilta äideiltä toisiaan kohtaan. Tiedän että maailmassa on paljon onnellisia perheitä eikä kaikille todellakaan tule väkivalta mieleen.
Mutta eikö ne joille se mieleen tulee tarvitse apua ja tukea?
Toivon kaikille perheille paljon onnellisia hetkiä!
Olisikin ollut aivan toinen juttu, jos näin oltaisiin asiaan suhtauduttu, mutta kun ei. Alunalkaen eräät henkilöt tässä ketjussa sanoivat, ettei ole normaalia ajatella väkivaltaa ensimmäisenä kun vaikeuksia tulee. Se ei ole hyväksyttävää eikä oikein ketään kohtaa...kaikkein viimeksi vauvaa kohtaan! Olen samaa mieltä!
He, jotka näitä väkivataisia ajatuksia miettivät tarvitsevat apua, sitähän tässä on monen ihmisen voimalla sanottu!
Ei auta lasta yhtään, että täällä äidit tukevat toisiaan väkivaltaisissa ajatuksissa ja kertovat toisilleen sen olevan täysin normaalia! Eikä se tue ketään terveemmälle pohjallekaan.
Väkivalta on yleensä seuraus jostakin.
Joo mutta yllättävän monen äidin ajatuksissa näin käy, mutta keskusteleminen monesti auttaa ajatukset uusille urille ja auttaa pohtimaan miksi nämä ajatukset tulee mieleen...
Ja ne keskustelut tulee käydä ilman syyllisyyttä, järjellä, mistä nämä ajatukset juontuu. Joskus se on vain väsymystä ja joskus taustalla ovat isommat asiat...
Joillekkin äidille riittää se kun saa kerran sanoa ajatuksensa ääneen jo siitä voi olla apua ja apua on myös muista äideistä jotka voivat antaa toisilleen selviytymiskeinoja ja uusia näkökantoja ja ajatuksia.
Ja onko meidän niin vaikeaa ottaa toista kädestä kiinni ja sanoa:"Hei, sä näytät väsyneeltä, voiks mä auttaa?"
Kirjoitin: "On tavallista (~normaalia) että joissain tilanteissa lapsi voi teoillaan ja käytöksellään ajaa vanhemman raivon partaalle."
Oletko koskaan suuttunut lapsellesi? Tai vihastunut? Tai raivostunut? Lue lauseeni uudelleen, ja palataan sitten asiaan.
Jos avioero ei ole normaalia, se on siis mielestäsi epänormaalia. Ovatko epänormaaleja tekoja tekevät ihmiset epänormaaleja, siis ovatko eronneet ihmiset epänormaaleja?
kanssa ei kannata "keskustella" yhtään mistään, hän haastaa vain riitaa, oikeaa asiaa hänellä ei ole.
Hän on kuin kameleontti, vaihtaa nimimerkkiä mielensä ja tarpeen mukaan mm. melotte, nainenx,merja (ei ole vähään aikaan näkynyt)
Tämä "maho" haukkuu kaikki joilla on lapsia, kaikki joillaa on lapsia, ovat kade hänelle ja haluavat päästä lapsistaan eroon.
Hän kyseenalaistaa kaikki, mitä tänne kirjoittaa. Vastailee itselleen ja ärsyttää muita. Harvinaisen sairas yksilö.
Vihaa saa tuntea! Sitä ei saa kuitenkaan purkaa lapsiin, muihin ihmisiin eikä esimeisiin. Jokaisen täytyy löytää omat vihanhallintakeinot.
Joku on ymmärtänyt asian täysin. Kiitos siitä sinulle. Olet ihana!
Kyllä se on niin, että ajatus ja teko ei todellakaan ole sama asia.Ammatti ihmisetkin ovat sanoneet, että ihminen joka sanoo ääneen pahatkin tuntemukset, ei se niitä toteuta.Sinä, joka olet lapseton ja et taatusti edes osaa kuvitella miltä tuntuu valvoa sairaan lapsen kanssa,älä ihmeessä ala liian jyrkästi kommentoida asiaa.Et voi kuin kuvitella tai selitellä kuulemasi perusteella.
palstalla on menossa juuri ylistyskilpailu aivan päinvastaisessa mielessä. Siellä lapset ovat vuorostaan suuri voimavara, jota ilman jopa ammattissa ei pärjää.
Mikset sinä ajattele niin?
Oletko sinäkin ylpeä ajatuksistasi?
...kuvitella ja selitellä...heh, niin paljon viisaampi olen ollut, etten ole hormoonieni antanut päättää elämäni suuntaa!
Vihansa osaa aikuinen ihminen hallita (samoin hormooninsa).
"Vihansa osaa aikuinen ihminen hallita (samoin hormooninsa)."
Heh, Melotte pysäyttää kuukautiskiertonsa ajatuksen voimalla...
nimmarista päätellen kuukautiskierto toimii loistavasti. Asiantuntevaa tekstiä, sullahan on omakohtaista kokemusta asiasta?
Onko lapset huomannu, että faija onkin mutsi?
Mietin tuota asiaa, koska kyllä minullakin jossain väsymyksen vaiheessa kävi vaikka minkälaisia ajatuksia mielessä, mutta ei koskaan tekoja.
Minusta se on jo paljon kun uskaltaa sanoa ajatuksen ääneen, eikä se todellakaan tarkoita, että tekisi sen mitä ajattelee.
Juttelin äitini ( 70v ) kanssa asiasta, meitä on viisi lasta, äiti on meillä ollut se turva aina. Hän sanoi, että kyllä joskus ajatteli, että kun heitän tuon seinään , niin on hiljaa. Mutta ei meitä ole heitelty seinille :))
Uupumustahan se on ollut, ei äiti minun silmissäni sen huopnompi äitinä ole vaikka uupumuksensa tunnustaakin.
Ihmettelen vaan onko niin turtahermoisia ihmisiä, etteivät koskaan väsy mihinkään asiaan, eivät koskaan ajattele negatiivisesti.
Eikö ole parempi tuoda ajatuksensa julki kuin kätkeä se sisälleen ja pahimmassa tapauksessa se purkautuu....
Äitikin on ihminen kaikkine tunteineen.
Vai onko hyökkäys paras puolustus?
Omasta puolestani lopetan aiheen, on mennyt jutustelu vähän hedelmättömäksi, koska polttavampia mielipiteitä näyttää olevan ihmisellä joka ei edes halua lapsia ts. ei tule koskaan tietämäänkään mitä on väsymys.
vaan jokainen alko ivailemaan ja moittimaan!ja tappelemaan keskenään että:MUN MIELIPITEENI ON SE OIKEA ...EIPÄS KUN MINUN...MINUNPAS....EIKUN MINUN JNE...