Onko tämä sitä? Tunnen, etten jaksaisi mitään. Mikään ei huvita, kaikki rasittaa. Haluaisin jäädä sänkyyn ja nukkua. En haluaisi nähdä ketään. Toivoisin, ettei kukaan pyytäisi minulta mitään. Välillä toivoisin, että voisin ottaa päivän vain itselleni. Ilman, että tuntisin syyllisyyttä siitä, että "laiminlyön" läheisiäni.
Ruumiillisia oireita; väsymys, palelu, hikoilu, sydämen muljahtelu
Viime vuosina tapahtunut; avioero, kihlauksen purkautuminen, toisen vanhemman menetys. "Omaishoitajan" virka toiselle vanhemmistani. Vaikea ihmissuhde tällä hetkellä.
Onko tämä sitä?
Ruumiillisia oireita; väsymys, palelu, hikoilu, sydämen muljahtelu
Viime vuosina tapahtunut; avioero, kihlauksen purkautuminen, toisen vanhemman menetys. "Omaishoitajan" virka toiselle vanhemmistani. Vaikea ihmissuhde tällä hetkellä.
Onko tämä sitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sitten kun jäät sinne sänkyyn juurikaan sitä sen enempiä haluamatta tai asiaa edes ajattelematta, sitten sinulla on burnout.
Oletko ehtinyt käsitellä sinulle tapahtuneita asioita tarpeeksi, vanhempiesi hoitamiselta.
Koita ensimmäiseksi hoitaa ihmissuhde kuntoon, tai päästä siitä eroon jos ei muu auta.
Tarvitset rentoutumista ja asioiden ottamista hitaasti, ihan askel ja päivä kerrallaan.
Sen lisäksi sinulla tuntuu olevan jonkinlainen luonneaspekti ongelmana aiheessa, kyllä on syytä ottaa aikaa itselleen eikä se ole kenenkään laiminlyöntiä. Oman itsesi laiminlyönti kaikkien muiden eteen on pahinta mitä voit tehdä.
Tupakoitko?
Niin, en tupakoi. Olen pistänyt kaiken jonkun sitkeän "viruksen" piikkiin.
Eron olen käsitellyt. Kihlaus purkautui samoihin aikoihin, kun isäni kuoli. Kihlattuani en kaipaa, mutta isää kyllä.
Äidin asiat ovat rempallaan. Hän tukeutuu minuun ja minä tuen häntä, niin kuin jaksan.
Miesystäväni on periaatteessa hyvä tyyppi,mutta painii omien ongelmiensa kanssa. Minä en jaksa tukea kaikkia.
Ensisijaisesti on tärkeintä tukea omaa itseään. Silloin jaksaa tukea muitakin. Mutta muiden tukeminen ei saa nousta tärkeydessä oman itsen yläpuolelle, muuten tuloksena on katastrofi kun romahdat kaiken alla.
Ei elämän ole tarkoitus olla raskasta puurtamista. Ehkä voisit koittaa opetella relaamaan vähän. Ihan silleen rehtiin Uuno Turhapuro tyyliin! Lupsakasti.
Pelkkä liika stressaaminen voi paitsi pohjaanpolttaa pahasti niin altistaa suoranaisille mielenterveyden häiriöille. Ilman mitään sen suurempia ulkopuolisia tekijöitä, pelkkä liika oma stressaus riittää. Tämä kannattaa tiedostaa ja opetella ottamaan rennommin ihan oma-aloitteisesti.
"Minä en jaksa tukea kaikkia." Ymmärrän kyllä jotenkin tilanteesi. Itte oon kans saanut olla se lähipiirin tukija, ja jossain vaiheessa en enää jaksanut. Sanoin kaverillekin suoraan, että en jaksa enää. Turhaan kuvittelin saavani ymmärrystä. Sen sijaan kaverini loukkaantui syvästi, ja sanoi miten ei enää ikinä tule kertomaan minulle mitään. Mutta ihan oikeasti, on tosi tärkeetä, että toimit oman jaksamisesi mukaan. Sinä et ole täällä olemassa vain muiden tarpeita varten. Sillä myös sinulla on omat tarpeet ja oikeus omaan aikaan. Sitäpaitsi sinulle on nyt tapahtunut sen verran, että suosittelisin että saisit jonkun oman tuki-henkilön, jonka kanssa saisit keskustella.
se saattaa olla jopa ainoa aiheuttaja tuollaisille oireille.
kahvin terveellisyydestä. http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2008/03/627824
jopa terveellistä joillekin, kofeiini sen sijaan ei ole terveellistä kenellekään, se on riippuvuutta aiheuttava huumausaine, joka tuhoaa psyyken ja aiheuttaa aivovaurioita.
sinusta kofeiinihäirikkö huomaa, että aivosi ovat tuhoutuneet kun joka palstalla häiriköit, tai sitten tollanen kirjoittelu on yksinkertaisesti kofeiinin puutetta.
Mutta itse joisin mieluummin jotain colaa tai ainakin teetä kuin kahvia, se kahvi jotenkin täristää ja ahdistuttaa niin vietävästi eikä vatsakaan tykkää, edes maitokahvista.