aina kun menen vintille ja näen kaikki ne kuutiometrit tavaraa mitä sinne on kertynyt: Lasten leikkikaluja, pahvilaatikoita, kirjoja, käytöstä poistettua elekroniikkaa, lampunvarjostimia, retkeilytarvikkeita jne, vaatteista puhumattakaan. Ongelma on etten voi olla yrittämättä järjestellä tai heittää pois tavaraa. Se yritys loppuu aina epätoivoon ja lähes raivokohtaukseen! Pitäisikö yksinkertaisesti pysytellä pois vintiltä?
Tulen hulluksi
Steffo
6505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minäkään en käy vintillä kuin äärimmäisessä hätätilassa.
Roinaa joka paikka täynnä, hirveä homma jos sitä alkaisi siivoamaan.
Lastenvaunut joita ei ole käytetty 22 vuoteen, ei niitä kukaan enää tarvitse.
Leluja, vaatteita, pahvilaatikoita, en jaksa edes luetella, alkaa pyörryttää:(((
Palotarkastaja sanoi käydessään, että vähän voisi ylimääräisiä poistaa,
tulkoon poistamaan, en minä jaksa.
...tuo Hulluus :)
Edesmennyt mieheni oli sellainen "hamsteri", että keräsi kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman vintille.
En yksinkertaisesti viitsinyt mennä vintille, koska se olisi saanut aikaan painepesurimaisen savupöllähdyksen tulemaan korvistani ulos.
Halusin välttää sotatilannetta ja siksi päätin, että kun en sitä kaaosta näe, niin sotatilanne on sillä vältetty :)
Miehen kuoleman jälkeen menin vintille ja suoraan sanoen meinasin pyörtyä. Kuukauden ajan tyhjensin sitä. Tilasin pihaan ison lavan ja heittelin vintin ikkunasta tavaraa pihalle ja sieltä sitten roskalavaan. Häveten täytyy sanoa, että tämä yksi lava ei riittänyt, vaan jouduin tilaamaan toisen lavan. Siis sellaisen Ison. Kallista touhua muuten, jos lavan tilaa ja lavaan laittaa sekalaista tavaraa.
Vinttimme on 110 neliön kokoinen ja tavaraa kyllä riitti.
Surullisia hetkiä tuli paljon. Jouduin keskeyttämään homman useaan otteeseen, kun löysin sellaisia tavaroita, jotka toivat muistot surullisesti esiin. Usein tulin vintiltä pois ja en voinut muuta, kuin itkeä ja itkeä.
Se työ oli kuitenkin tehtävä ja surut surtava.
Itse en ole keräilijä tyyppi. Jos en tarvitse jotakin, niin annan sen jollekin tai sitten heitän kylmästi pois.
luojalle(miulle , puolisolle jne!)kiitos , ei ole vinttiä! Herra ja siunaa(emäntä siellä!) ko jos olis , niin mahtais olla täytenäinen. Mie mittää itte kerrää , mut tuo toinen½ , se se vasta pannee talteen kaikki , jos joskus tarvitteekin!!!Ja jos , aikuisten ISO jos , sattuis jäämään vaikka vaate , niin tyvär vie ja laittaa hyväntekeväisyyteen , siis ei jeesusteluja , ai ko mie olen ahdas mieleltäni!!! Vaan oikeesti (aikuisten oikeesti!)sellaisille, jotka tarvitsevat , viimeksi vei ko käväsi , niin 2 jäte säkkiä vaatetta! Hyvä vain !
perikunnan huoleksi :)
Ja sitäpaitsi nuorempi , tuleva sukupolvi voi löytää sieltä aarteita..
Tai sitten ostat jätesäkkejä ja mättelet surutta tavarat niihin ja viet niitä, joko kierrätyskeskuksiin, tai kirpparille..
minua harmittaa kun en löydä menneitten sukupolvien vinteiltä mitään, kun niitä ei ole enää..niitä vinttejä..
Ja kun tulikin annettua hävittää omat koulukirjat ja vihot esim., niitä oisi kiva näyttää omille kapsille ja lapsenlapsillekin jo.
aina sinne vintille, lopulta taitavat tulla katon mukana sieltä niskaan.
Jos haluat niistä eroon, kutsu paikalle riittävän iso auto ja pari palkollista jotka vievät ne sitten toiveesi mukaisesti joko kaatikselle tai kirppikselle (minne katsot tavaran paremmin kuuluvan) niin ettei sinun itse tarvitse olla siinä asioita sotkemassa. Turhaahan se roju kuitenkin jo on.