Hei kaikki!
Aralla mielellä tänne kirjoitan siinä toiveessa, että saisin asiallisia vastauksia ja kenties rohkaisevia kokemuksia selviytymisestä samassa asiassa.
Tilanteeni on varmaan tuttu monille lestadiolaisille nuorille äideille mutta en tiedä, kuinka moni tosiaan miettii näin paljon tätä asiaa. Meillä on aivan pieni vauva ja muutama häntä vanhempi lapsi. Koko elämäni pyörii nyt sen pelon ympärillä että alan taas odottaa uutta pienokaista niin kuin todennäköisesti alankin pian. Lapset ovat syntyneet meillä noin yhdentoista kuukauden välein eli olen heti kohta synnytyksen jälkeen tullut raskaaksi uudelleen vielä täysin toipumattomana edellisestä synnytyksestä. Nyt ei päähän mahdu muuta ajatusta kuin se pelko, jokohan olen taasen raskaana. Viimeksi synnytyspöydällä ajattelin että tulen hulluksi jos vielä kerran tänne joudun. Että en kestä enää yhtään kertaa tätä kidutusta. Lapsia kyllä voisin ottaa vaikka kuinka paljon, sen ymmärrän, mikä rikkaus heissä on.
Lääkäri totesi jälitarkastuksessa kun kerroin että kuukautiset ovat alkaneet jo, että imetys suojaa raskaudelta useimmilla mutta ei kaikilla. Ja se on perinnöllistä samoin kuin se, miten hedelmällinen nainen on. Olen ollut mielessäni salaa katkera niille ystäville joilla raskauksien väli saattaa olla kaksikin vuotta esim. imetyksen tai hormonaalisten juttujen vuoksi. Ja mielessä pyörii jatkuvasti, onko kyse siitä että Jumala antaa lapsia jokaiselle sopivan määrän vai onko kyse tosiaan siitä, että lapsia tulee aina jos tekijät vain ovat otolliset. Meille kun niitä on tullut näin tiheään samoin kuin sukuni naisille. Tulee ajateltua, ettei kyse olekaan Jumalan työstä vaan perinnöllisestä alttiudesta raskauksiin.
Minulle usko on muuttunumassa suoritususkoksi eli uskossa kilvoittelu on minulle sitä etten käytä ehkäisyä. Tuntuu kuin ehkäisemättömyss olisi sellainen laki minulle, johon on pakottauduttava. Olen puhunut asiasta ystävieni kanssa ja se lohduttaa että monet ovat samassa tilanteessa. Kuitenkaan en halua omia epäilyksiä kertoa kaikille etten horjuttaisi muiden vahvempaa uskoa. Joku jaksaa paremmin eikä ajattele tällaisia asioita, enkä haluaisi niitä ajatuksia olla hänen päähän istuttamassa.
Mies on myös väsynyt ja vielä enemmän sen vuoksi kun on ollut synnytyksissä mukana ja kuullut minun itkuni ja äärimmäisen kammoni. Hän olisi valmis ehkäisemään. Ja kun minä en ole halunnut sitä hän on päättänyt, että ollaan nyt sitten selibaatissa jos en ole vielä tullut raskaaksi. En minä itsekään seksiä halua pelkojeni vuoksi, mieheni vuoksi olen pakottautunut tähänkin asti ja purrut samalla hammasta yhteen mielessä koko ajan pelko siitä, joko nyt tärppäsi uusi lapsi.
Nyt on siis tullut tilanne, että olen tosiaan ensi kertaa elämässä miettinyt uskon kieltämistä. Olen kyllä jutellut uskovaisten kanssa asiasta, mutta eihän kukaan voi auttaa. Ei Jumalan sanaa voi ihminen kumota. Itse vaan epäilen, onko tämä sana Jumalasta vai ihmisestä. Joku on suositellut synnytyssairaalan pelkopolilla käymistä mutta se ei lohduta yhtään kun ajattelen, että kakiskymmentä seuraava vuotta olen mahdollisesti koko ajan raskaana tai synnyttämässä. Tiedän sen etten voi kulkea kahta tietä vaan ratkaisu on tehtävä nyt. En haluaisi luopua uskosta sillä se on ollut elämäni tärkein asia. Ja Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön uskon edelleen. Mutta tämä lapsiasia on noussut minulle varmaan epäjumalaksi, kun en muuta enää osaa ajatellakaan.
Onko teillä ajatuksia, neuvoja tai rohkaisuja? Olen tähän asti roikkunut mukana sillä ajatuksella että usko vahvistuu joskus, mutta nyt on alkanut tuntua että koska en jaksa uskoa lapsiasiassa samoin kuin lestadiolaiset, on luovuttava uskosta. En voisi kulkea mukana jos salaa ehkäisisin. Haluaisin näkemyksiä nimenomaan vanh.lest-uskovaisilta, muiden mielipiteen tiedän kyllä. Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia ja miten olette päässeet niistä yli?
Aralla mielellä tänne kirjoitan siinä toiveessa, että saisin asiallisia vastauksia ja kenties rohkaisevia kokemuksia selviytymisestä samassa asiassa.
Tilanteeni on varmaan tuttu monille lestadiolaisille nuorille äideille mutta en tiedä, kuinka moni tosiaan miettii näin paljon tätä asiaa. Meillä on aivan pieni vauva ja muutama häntä vanhempi lapsi. Koko elämäni pyörii nyt sen pelon ympärillä että alan taas odottaa uutta pienokaista niin kuin todennäköisesti alankin pian. Lapset ovat syntyneet meillä noin yhdentoista kuukauden välein eli olen heti kohta synnytyksen jälkeen tullut raskaaksi uudelleen vielä täysin toipumattomana edellisestä synnytyksestä. Nyt ei päähän mahdu muuta ajatusta kuin se pelko, jokohan olen taasen raskaana. Viimeksi synnytyspöydällä ajattelin että tulen hulluksi jos vielä kerran tänne joudun. Että en kestä enää yhtään kertaa tätä kidutusta. Lapsia kyllä voisin ottaa vaikka kuinka paljon, sen ymmärrän, mikä rikkaus heissä on.
Lääkäri totesi jälitarkastuksessa kun kerroin että kuukautiset ovat alkaneet jo, että imetys suojaa raskaudelta useimmilla mutta ei kaikilla. Ja se on perinnöllistä samoin kuin se, miten hedelmällinen nainen on. Olen ollut mielessäni salaa katkera niille ystäville joilla raskauksien väli saattaa olla kaksikin vuotta esim. imetyksen tai hormonaalisten juttujen vuoksi. Ja mielessä pyörii jatkuvasti, onko kyse siitä että Jumala antaa lapsia jokaiselle sopivan määrän vai onko kyse tosiaan siitä, että lapsia tulee aina jos tekijät vain ovat otolliset. Meille kun niitä on tullut näin tiheään samoin kuin sukuni naisille. Tulee ajateltua, ettei kyse olekaan Jumalan työstä vaan perinnöllisestä alttiudesta raskauksiin.
Minulle usko on muuttunumassa suoritususkoksi eli uskossa kilvoittelu on minulle sitä etten käytä ehkäisyä. Tuntuu kuin ehkäisemättömyss olisi sellainen laki minulle, johon on pakottauduttava. Olen puhunut asiasta ystävieni kanssa ja se lohduttaa että monet ovat samassa tilanteessa. Kuitenkaan en halua omia epäilyksiä kertoa kaikille etten horjuttaisi muiden vahvempaa uskoa. Joku jaksaa paremmin eikä ajattele tällaisia asioita, enkä haluaisi niitä ajatuksia olla hänen päähän istuttamassa.
Mies on myös väsynyt ja vielä enemmän sen vuoksi kun on ollut synnytyksissä mukana ja kuullut minun itkuni ja äärimmäisen kammoni. Hän olisi valmis ehkäisemään. Ja kun minä en ole halunnut sitä hän on päättänyt, että ollaan nyt sitten selibaatissa jos en ole vielä tullut raskaaksi. En minä itsekään seksiä halua pelkojeni vuoksi, mieheni vuoksi olen pakottautunut tähänkin asti ja purrut samalla hammasta yhteen mielessä koko ajan pelko siitä, joko nyt tärppäsi uusi lapsi.
Nyt on siis tullut tilanne, että olen tosiaan ensi kertaa elämässä miettinyt uskon kieltämistä. Olen kyllä jutellut uskovaisten kanssa asiasta, mutta eihän kukaan voi auttaa. Ei Jumalan sanaa voi ihminen kumota. Itse vaan epäilen, onko tämä sana Jumalasta vai ihmisestä. Joku on suositellut synnytyssairaalan pelkopolilla käymistä mutta se ei lohduta yhtään kun ajattelen, että kakiskymmentä seuraava vuotta olen mahdollisesti koko ajan raskaana tai synnyttämässä. Tiedän sen etten voi kulkea kahta tietä vaan ratkaisu on tehtävä nyt. En haluaisi luopua uskosta sillä se on ollut elämäni tärkein asia. Ja Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön uskon edelleen. Mutta tämä lapsiasia on noussut minulle varmaan epäjumalaksi, kun en muuta enää osaa ajatellakaan.
Onko teillä ajatuksia, neuvoja tai rohkaisuja? Olen tähän asti roikkunut mukana sillä ajatuksella että usko vahvistuu joskus, mutta nyt on alkanut tuntua että koska en jaksa uskoa lapsiasiassa samoin kuin lestadiolaiset, on luovuttava uskosta. En voisi kulkea mukana jos salaa ehkäisisin. Haluaisin näkemyksiä nimenomaan vanh.lest-uskovaisilta, muiden mielipiteen tiedän kyllä. Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia ja miten olette päässeet niistä yli?
Vastaukset 166
Vanhimmat
en ole vl eli anteeks nyt kun vastaan, mut mulle tuli mieleen että oletteko ajatelleet keskeytettyä yhdyntää? Vielä kun jätätte seksin harrastamisen muutamaksi päiväksi aina kuukautiskierron puolivälissä, raskaaksi tulemisen mahdollisuus on erittäin pieni. Tietenkin tämäkin on eräänlainen ehkäisykeino, mutta ei ehkä aivan samalla tavalla kuin kondomi, e-pillerit yms. Mitä mieltä olet tästä?
Kiitos vastauksesta jonka annoit varmasti vilpittömällä mielellä. Tilanne on vain se että pidän itse keskeytettyä yhdyntää ehkäisykeinona. Jos päädyn ehkäisyyn, valitsen varmaan luotettavamman keinon, mutta samalla joutuisin luopumaan uskostani.
Mitä ihmettä höpötät?
Oletko niin rankasti vanhoillisten aivopesemä, että kytket yhteen ehkäisyn ja uskosta luopumisen?
Käsittämätöntä!
uskoa tarvitse kieltää. Jos tilanne tuntuu liian raskaalta vl-herätysliikkeen piirissä, niin kuka kieltää eroamasta vl-liikkeestä?
Vl-liikkeestä voi nostaa kytkintä, jos se tuntuu pakkopaidalta, mutta uskoa Jumalaan ei kannata hylätä.
Kukaan ei kiellä eroamasta vl-uskosta. Itse olen vapaaehtoisesti mukana. Kipuilen tämän asian kanssa siksi, että mietin mikä on Jumalan todellinen tahto asiassa. En voi sanoa itseäni uskovaiseksi, jos tietoisesti rikon Jumalaa vastaan.
rikot Jumalaa vastaan, ellet ole koko ajan paksuna.
Niinkö?
Hei
itse en kuulu mininkään kirkkoon vaikka uskonkin omalla tavalla jumallaan.
oma käsitykseni näistä uskonasioista on se, että kyllä se aikanaan selviää mikä on oikein ja mikä väärin. ja eikös jumala anna tehdyt synnit anteeksi, joten menkööt tämäkin kirkosta eroamien sen piikkiin...
ja sehän ei ole ollenkaan niin paha. Missä siellä Raamatussa ehkäisy kielletään?
Ja kirkosta ei tarvitse erota. Kumma kyllä, kirkon sisällä siis suvaitaan tuollaista henkistä väkivaltaa ihmisten itsensä keksimien säännöstöjen avulla. (kukas niitä säännöstöjä vastaan aikanaan kävikään taisteluun???)
Tosin ymmärrän, että pienellä paikkakunnalla joutuu silmätikuksi, jos uskaltaa toimia vastoin "vanhempien ja viisaampien" määräyksiä.
Vertailun vuoksi, vaimoni kuuluu hell.seurakuntaan, ja kertoi, että sielläkään ei parikymmentä vuotta sitten saanut oikein telkkaria katsella. Siihen telkkariinko tai sen puutteeseen nekin aikanaan uskoivat?? Jos usko on tosiaan tuollaisista asioista kiinni, niin, ikävä kyllä, olemme säälittävimpiä kaikista olennoista.
terv,
erkki
miehesi ymmärtää pelkosi ja itse ehdottaa selibaattia, eikö se ole onnellinen ratkaisu? Sehän on Raamatun mukainen ohje tällaiseen tilanteeseen. Aikaa myöten tuo pelko varmaan häviääkin. Sukupuolielämään kuuluu mielestäni vastuu äidin terveydestä ja se mahdollisuus, että tulee raskaaksi. Nykymaailma vaan pitää seksiä sellaisena asiana, jota jokaisen pitäisi saada koko ajan harjoittaa.
Fakta on se, että vain promille miehistä voi olla ilman seksiä kerran sitä saatuaan. Jos ei vaimon kanssa niin...!!
Äläkä sano, etti lestit käy vieraissa. Ja mikä vl se nyt kyseinen mies edes on, kun suostuisi ehkäisyynkin.
Toisen lapsen jälkeen päätin jo kertaalleen, että nyt riittää ja otetaan ehkäisy avuksi. Kaksi vauvaa oli tullut ihan peräkkäin ja molemmat vielä erittäin itkuisia. Usko oli loppumassa. Sain voimia puhua toisen vl-äidin kanssa asiasta. Hän kehoitti uskomaan, että lapsia ei anneta jos voimia ei ole. En uskonut aluksi ollenkaan. Epäröin, että ei se voi olla niin helppoa. Sitten epäilysten hälvennyttyä annoin asian olla ja sain huomata, että kolmatta ei kuulunutkaan pitkään aikaan.
Kuvittelin itse aina, että olen varmaan ainut joka miettii tällaista. Kun katsoo suuria perheitä, elämä heillä on onnellisen näköistä. Itsellä vain on vaikeaa. Minua ainakin auttoi se, että uskalsin heikkona avata suuni muutamien tuttavien keskuudessa ja sain voimia kun huomas, että muut kipuilee saman asian kanssa.
Luota vaan johdatukseen... itse olin hyvin uhmakkaalla mielellä aluksi. Suunnilleen, että katotaanpa vaan miten käy ku luottaa... hyvin kävi!
Tuli lohdullinen olo kun luin tekstisi. Noin minäkin olen tähän asti jaksanut ajatella ja rukoilla ettei uusia raskauksia tulisi heti ihan perään. Näin vain on mennyt. Olen ajatellut että jos vain tarpeeksi olisi uskoa siihen että Jumala antaisi välejä raskauksiin, ehkä niin tapahtuisi. Mutta kun uskoa on näköjään niin vähän että vuoret eivät siirry (eli ihmeitä ei tapahdu). Olen siis puhunut ystävien kanssa asiasta ja samanlaisia aatoksia on ollut heillä, mutta en viitsisi aina olla siis puhumassa siksi, etten horjuttaisi muiden uskoa omilla epäilyillä. Mutta silti antoi ajattelemisen aihetta kokemuksesi, kiitos siitä.
kuten ylempänäkin vastannut kehotti.
Mun sukulaisperheessä on kymmenen lasta ja vanhin on vain 13, eli tiuhaan ovat syntyneet. Välillä näytti siltä, että häneltä (äidiltä lähinnä) loppuu voimat. Kaksi lasta syntyi vuoden sisällä joista toinen keskosina. Kaiken lisäksi hänen raskautensa ovat kaikki olleet vaikeita pahoinvointeineen ja yksi lapsi syntyi kuolleena. (Et ole välttämättä huonoimmassa tilanteessa, vaikken arvostelekaan. Mutta huonomminkin voisivat asiat olla.)
Jossain vaiheessa äidin vanhemmat olivat jopa rukoilleet, ettei hänelle heti syntyisi uutta vauvaa, mutta se tuotti pikemminkin päinvastaisen tuloksen: hän tuli raskaaksi taas.
Kuitenkin koko perhe on tosi ihana ja lapset ovat aivan ihania.. Ja isommat lapset ovat uskomattoman avuliaita, joten tilanne on alkanut helpottaa.
Ei ihmisen järjellä voi kaikkea ymmärtää. Tuota äitiä on säälitty hänen tilanteensa takia, mutta hän ei ole kuitenkaan käyttänyt ehkäisyä, vaikka sekin on varmasti mielessä käynyt. Kyllä niistäkin lapsista on vielä Sinulle tosi paljon apua aikanaan. Luota Jumalan johdatukseen, minäkin uskon ettei Jumala kuitenkaan -kaikesta huolimatta- anna lapsia, jos ei kertakaikkiaan ole voimia. Mutta kaikissa asioissa ei ihmisellä ole päätösvaltaa.
Jaksamista sinulle! Älä kiellä uskoasi vaan puhu rohkeasti asiasta muiden uskovaisten vanhempien kanssa! Myös niiden, joilla jo on paljon lapsia. Kyllä he ymmärtävät Sinua. Rukoile. Se on luvallista ehkäisyä, jos tekee sen siinä mielessä että "ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon vaan niinkuin Sinä, Isä."
Päiwämies-jutun innoittama feikki.Pari ristiriitaa on jotka paljastawat.Hio parempaa tekstiä, tätyliini!
En ole feikki. En tiedä mistä niin päättelit, mutta ihan todellinen tämä asia on minulle.
että päättelijä on vl-kusipää
Tämä tuntuu liian pitkälle hiotulta tekstiltä - perustuakseen todelliseen tilanteeseen.
Äidillä on pienet lapset ja siinä hän vain istuu päivät pitkät raapimassa laskelmoidusti tekstiä internetiin. Pitäisikö uskoa?
Tämä äiti on lain alla ja omavanhurkauden tilassa, joka koettaa varmistaa paikkansa taivaassa sillä, että kiusaa itsensä lähes hengiltä lapsien teolla. Järkeä ei siis saa käyttää?
Jos ei yksinkertaisesti jaksa hoitaa kovin suurta määrää lapsia, niin kyllä lapsille on onnellisempi ratkaisu, että heillä ylipäänsä on äiti kuin että he viettävät äitinsä hautajaisia.
Sterilisaatio on eräs ratkaisu - ja se voidaan tehdä miehellekin. Tiedän perheen, jossa tähän ratkaisuun on päädyttykin, kun äidin henki oli uuden synnytyksen myötä vaarassa.
Oli feikki tai ei, se voisi olla totta ja uskon sen olevan. Etkö luota siihen, että tolla tavalla voi ihminen kokea?
Synnytyskivuthan tuossa Rouvalla oli päällimmäisenä huolen ja pelon aiheena, eikä lapsien lukumäärä. "Lapsia kyllä voisin ottaa vaikka kuinka paljon, sen ymmärrän, mikä rikkaus heissä on".
..todella kyyninen. Miksi kukaan menisi kirjoittamaan kyseistä huvikseen, valehdellen. Vaikka netissä paljon valehdellaankin, kannattaa ajatella maalaisjärjellä, mikä on totta, mikä ei. Minua todella loukkasi, keskustelun aloittajan puolesta sinun epäluottamuksesi häntä kohtaan. Hän kirjoittaa vaikeasta ja raskaasta asiasta ja sinä epäilet valehtelijaksi. Ikävä mieli tulee tuommoisesta. :(
Olemme mieheni kanssa käyttäneet ehkäisyä ja keskeytettyä yhdyntää ja olen nauttinut seksistä, kuten parisuhteessa kuuluukin. Olen itsekin monesti miettinyt, onko ehkäisy syntiä ja olen sitä kuitenkin käyttänyt. Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa, mutta ei kai uskosi siihen loppuisi, vaikka käyttäisitkin ehkäisyä tai keskeytettyä yhdyntää? Jokainen ihminen tekee syntiä niin ajatuksissa, sanoissa, kuin töissäkin, eikä kukaan voi elää synnittömänä. Ja siksi Jeesus uhrasi henkesä, jotta pelastuisimme.
Hei!
Niin, teemme kaikki syntiä jatkuvasti mutta mielestäni on eri asia tehdä syntiä tietoisesti ja jatkuvasti kuin joutua syntiin, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Me vl-uskovaiset ajattelemme että ehkäisy on syntiä mutta kuten sanoin, olen paljon pohtinut asiaa viime aikoina. En kuitenkaan voisi ehkäistä salaa, mieluummin tekisin sen julkisesti kuin muista harhauttaen. En kuitenkaan voisi pitää itseäni vl-uskovaisena jos salaa ehkäisisin. Mutta kiitos viestistä sinulle.
"En kuitenkaan voisi ehkäistä salaa, mieluummin tekisin sen julkisesti kuin muista harhauttaen. En kuitenkaan voisi pitää itseäni vl-uskovaisena jos salaa ehkäisisin."
Mitä tarkoitat ehkäistä salaa? Ehkäistä salaa mieheltäsi vai yhteisöltäsi? Onko v-lestadiolaisilla tapana kailottaa intiimiasiansa julki kaikille vai onko teillä velvollisuus kertoa siitä? Onko yleistä että pariskunnilla ei saa olla ns. omia asioita vaan pariskunnan asiat ovat samalla myös yhteisön asioita?
Itse en koe että ehkäisen salaa vaikka en ilmoitakaan sitä koko maailmalle. Se on minun ja mieheni välinen asia, ei muiden.
Mielestäni olet käsittänyt jotain asioita uskossasi väärin...
Kyseisellä Vl-äidillä on oma tunto joka toimii. Ei hänen tarvitse fyysisesti sitä kenellekkään kertoa...Tulee huono omatunto ja jne...
Tsemppiä Vl-Äiskälle.Olen huono neuvomaan asiasta, josta kipuilen myös itse. Ikää 29 vuotta ja 7 lapsi tulossa. Lippu korkealle ja luotetaan Jumalaan niin kuin isossa kirjassa meille kerrotaan!
Vaimoni on meillä se vahvempi puoli, mutta päivä kerrallaan...
Sulla on se pieni uskonjyvä. Älä heitä sitä pois. Niin todella om, että on eri asia elää synnissä kuin, että joutua syntiin. Synninluvallisuus ja epäluottamus Jumalaa kohtaa tulee ilmi juuri tuossa, että sanotaan ehkäisy luvalliseksi. Eihän uskovainen voi olla "kahden maan" kansalainen.
En ollenkaan aliarvioi omaa elämänkokemustasi. Ajattelin vain kysyä, onko sinulla ylipäänsä mitään omaa kokemusta aikuisen naisen elämästä parisuhteessa?
en myös tarkoittanut, että muut alkaa kommentoimaan kuin Vl-äiti.
voi määrätä, kuka kommentoi sinun juttujasi.
Kummallinen puolustus synninteolle tuo, että voi tehdä lisää syntiä, kun on kuitenkin jo ennestäänkin syntiä tehnyt En esikoisena voi allekirjoittaa tuota oppia sellaiseksi, jota muka meillä opetettaisiin. Olette miehenne kanssa tehneet täysin oman ratkaisunne.
Meilläkin on useampia lapsia. Olemme joutuneet käyttämään ehkäisyä vaimoni sairauden tähden. Muuten uskomme niin, että ehkäisy taloudellisista ja sosiaalisista syistä ei ole oikein. Vain terveydelliset ja hengenvaaran aiheuttavat syyt sallivat ehkäisyn.
Silti välillä käy mielessä, olemmeko toimineet sittenkään oikein. Minusta pelkokin on hyvin perusteltu syy pitää taukoa raskauksissa jonkin aikaa. Sehän rasittaa kun koko ajan pelkää uutta raskautta ja synnytystä. Kun taas jaksaa ja uskaltaa ajatella uutta vauvaa, niin voi jättää ehkäisyn. Minusta se mieli ratkaisee, että miksi ehkäisee. Oma mukavuus, taloudellisuus, sairaus, lamauttava pelko ...?
Luther sanoo, että lääkärit ovat meidän Herramme palvelijoita. Siksi uskomme, kun lääkäri varoitti vaimoani enemmistä raskauksista, että se on maallikon otettava tosissaan. Omalla terveydellä leikkiminen ei ole leikin asia. Toisaalta olisiko pitänyt vain luottaa, että Jumala antaa tai ei anna lapsia ja sairautta jos olisimme vaan jatkaneet entiseen malliin ilman ehkäisyä?
Keskustelimme asiasta ymmärtäväisten kanssa ja saimme vastauksen, jonka mukaan toimimme.
On tietenkin tärkeää kuunnella omantunnon ääntä, mutta joissakin asioissa olisi tutkittava onko se myös Pyhän Hengen ääni joka on uskon kanssa yhtä. On myöskin kuunneltava lääkärin opetuksia, jotta ei olla terveydelle vaaraksi. On joskus vaikeaa eroittaa omanvanhurskauden ääntä Pyhän Hengen äänestä, koska saatana tuhanten juonten mestari haluaa kiusata juuri omantunnon kautta. Saatana etsii ihmisestä kaikkein heikoimman kohdan josta kiusaa, kenellä on tarkka oman tunnon ääni sieltä se sitten yrittää sisään käydä. Kyllä saatana osaa ajaa ahtaalle eikä sen ahdistelut lopu koskaan aina löytyy uutta sarkaa jossa hän ruskoitsee.
Yleisesti väsynyt? jos siihen saisit apua.
Ja varmaan pelkosi johtuu jostakin muusta kuin raskaaksi tulemisesta,ja peilautuu näin.
Voisiko hierojalla käynti auttaa, jos on hyvä hieroja niin se poistaa väsymystä ja muutenkin toiminnat muuttuu parempaanpäin.
Yritä etsiä muitakin syitä, ja poistaa ne.
Jumalna siunausta toivottaen:'
Vakas.
En tiedä olenko väsyneempi kuin yleensä. On arki toki raskasta monen pienen kanssa ja meillä on pieni vauvakin. Siksi kai nämä asiat on nyt pinnalla. Kiitos sinulle lämpimästä viestistä, jospa se menisi tästä vähitellen parempaan suuntaan kun vauva vähän kasvaisi ja tulisi etäisyyttä synnytysmuistoihin yms.
Parasta, ja voithan keskittyä nauttimaan siitä pikkuisesta.
Toki saattaa olla muutakin kuin hymyä, sairas lapsi io io , mutta pyytäkääme että hymyilevä; ainakin melkein.
Oikeita vastauksia ei neuvojakaan.
Onko sinulla erikoisen vaikea synnytys?.
Voisiko sitä mitenkään helpottaa, sillä tiedämme molemmat mitä ehkäisy tuo tullessaan.
Voimistelukinhan voisi olla helpottamassa sitä, ja kuten jo sanoin HYVÄ hieroja.
39. Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.
täytiä aivopestyjä kusipäitä.
Eihän ihmisen tarvitte olla mikään kani
Voihan sitä nussia ja käyttää ehkäisyäkin , eikä aina vaimo raukkaa pitää paksuna.
Usko on perseestä, kiimaset uskoviset.
Olen mies enkä mulkku.
Oppikaa jo ei se taivas ole pillun pohjassa ja lasten määrän mukaan laskettavissa.
..sitä sitten on aina nussia? Laita vaikka jäitä sen äijäsi housuihin jos ei muuten pysty tuon vertaa pitämään kaluaan kurissa.
Mies ei ole minua pakottanut mihinkään mihin en ole itse halunnut. Ja hän on huolissaan minun väsymyksestäni ja on valmis jopa ehkäisemään vastoin omatuntoaan minun vuoksi. Itse vaan olen kokenut ettei ole hyväksi avioliitolle ja puolisoiden väliselle rakkaudelle selibaatti.
...Uskomasta kestämättömiin ihmisoppeihin.
Usko Jeesukseen ja siihen että hän rakastaa sinua ihmisenä, eikä hänen rakkauttaan tarvitse ansaita synnytyskoneena. Hänen rakkautensa on lahja.
Usko Raamattuun, jossa missään kohden ei mainita ehkäisystä mitään. Missään kohtaan ei kehoiteta lisääntymään niin paljon kuin suinkin kykenemme. Maa on jo täytetty! Usko Jumalaan, joka on antanut meille järjen ratkoa itse arkipäivämme käytännön asioita ja ongelmiamme.
Raamatussa kerrotaan että "hedelmistään puu tunnetaan." Mikäli uskon hedelmät ovat väsymys, kammo ja pelko on se lähtöisin huonosta puusta.
Ande
"jos ylenkatsot yhden näistä pienimmistä niin ylenkatsot minut" Jumalan lahja ei ole koskaan ylimääräinen tai liikaa"
"Maailmassa on olemassa ainoastaan yksi ainoa seurakunta eli Jumalan kansa. Sillä on yksi usko, yksi kaste, yksi Jumalan,Isän, ja Kristuksen tunnustus, jossa se keskuudessaan yksimielisesti riippuu ja pysyy.Tähän jokaisen, joka tahtoo tulla autuaaksi ja tulla Jumalan tykö, täytyy sopeutua ja olla siihen yhdistettynä; sen ulkopuolella ollessa ei kukaan tule autuaaksi"
vl-harhaoppien (mm. lapsia pitää tulla 1/v. yms.), olet todella pahassa jamassa.
Jos sen sijaan hylkäät "vain me" ja muut vl-harhat ja otat ohjenuoraksesi Raamatun, niin silloin pääset myöskin siihen Jumalan lapsen iloon ja vapauteen, johon Jumala on omansa tarkoittanut.
Tämä ei tarkoita tietenkään uskosta luopumista, syntielämää jne. Se tarkoittaa vain ihmisten keksimien vl-kahleiden pois heittämistä ja niiden tilalle otetaan Jumalan sana ja Jumalan ilo ja vapaus.
Siunausta!
Kirjoitat sisar kauniisti ja rehellisesti. Väsy-
mys&synnytyspelko ja uupumus hallitsevat elämääsi!
Ei Jumalan Valtakunnassa ole tarkoitus ajaa ketään loppuun. Joissain tilanteissa on aihetta miettiä, mikä on Isämme tahto. Itsekin useamman lapsen isänä rohkaisisin sinua terveydellisistä syistä ehkäisyn käyttöön toistaiseksi.Puhu vaikka uskovaisen lääkärin kanssa asiasta. Ei rhkäisy mainitsemistasi syistä ole kristillisyydessä kielletty asia, vaan järjen antanut Jumala antaa myös oikeuden käyttää sitä! Et kaiketi kaatosateellakaan kävele juhliin tai seuroihin iltan sateenvarjoa?? Herramme siunaamaa matkaa!
Matkaystävä kirjoitti myös viisaita sanoja. Vl-äidin käsittelemät asiat ovat vaikeita ja raskaita, elämää kokonaisuudessaan koskevia.
Jos joku jostakin syystä kokee ehkäisyn sopimattomaksi, hänellä on siihen täysi oikeus. Vastuu itsestä, parisuhteesta ja jo mahd. olevista lapsista pitää mielestäni kuitenkin muistaa. Siksi kannattaa mielestäni ehkäistä, jos sille on tarvetta.
Itse olen nainen ja entinen vl. Lestadiolaisena ollessani mietin usein ehkäisyä. Mikäli olisin yhteisön sisällä solminut liiton, olisin käyttänyt ehkäisyä. Syynä jatkuvat välilevyperäiset selkävaivat ja kohtuullisen suuri halvaantumisriski. Vauva ei olisi riskiä pienentänyt. Lisäksi en milloinkaan ajatellut, että ehkäisemättömyys olisi synti.
Edellinen kokemukseni ei tietenkään ole mitenkään verrannollinen vl-äidin tilanteeseen, ajattelinpahan vain, että tilanteita ja ratkaisuja on monenlaisia. Kunnioitan (tai ainakin yritän kunnioittaa) muiden uskonkäsityksiä, vaikken kaikkea hyväksyisikään.
Siunausta ja voimaa vl-äidille.
ei pie alakuunkaan paikkaasa.turha koittaa olla täällä saatanan juoksupoikana ja koittaa johatella harhaan
tilanteenne on lliiankin tutun kuuloinen. Sama tilanne on ollut meillä jo monta vuotta. Asian käydessä ahdistavaksi käy luonnollisesti niin että rakasteluvälit pitenevät nuoruuden "kyltytmättömiin" vuosiin verrattuna ja lapsivälit harvenevat vastaavasti.
Huomenta vielä kaikille ja kiitos kommenteista, jotka olen kyllä kaikki lukenut mutta joihin en ole jaksanut enää vastailla yksitellen. Teille ei-vanhoillislestadiolaisille sanoisin, että ymmärrän kyllä miten te näette tämän asian. Kun ette pidä ehkäisyä syntinä ette voi käsittää miksi joku ei sitä käytä silloin jos ei halua raskaaksi. Asia ei ole vain niin mustavalkoinen sillä minä olen pitänyt sitä aina syntinä enkä ole sen vuoksi käyttänyt. Olen ajatellut että Jumala kyllä tietää parhaamme ja voi antaa pitkiäkin välejä raskauksille halutessaan. Tällaisia kokemuksia olen kuullut. Enkä ole kokenut lapsia itsessään niinkään väsyttävinä vaan raskauksia ja synnytyksiä. Lapset kyllä tuovat elämään iloa ja rikkautta.
Salaa ehkäisemisellä tarkoitin sitä että kulkisin rauhanyhdistyksellä ja sanoisin jumalantervettä eli antaisin olettaa uskovani samoin kuin muutkin siellä, mutta silti toimisin vl-uskovaisten opetuksia vastaan. Jos en enää ajattelisi asioista kuten muut vl:t, miksi kulkisin heidän mukanaan ja teeskentelisin muuta kuin olen. Nämä on vaikeita asioita ja vielä vaikeampi selittää muille. Kuten olen sanonut aikaisemminkin, olen alkanut miettiä onko ehkäisy todella syntiä vai onko se enemmänkin sellainen tapa meikäläisillä. Tämän vuoksi haluaisin vl-uskovaisten näkemyksiä ja rohkaisevia kokemuksia asiasta sillä toivon että asia kirkastuisi vielä meillekin, jotka olemme joutumassa syntiin. Ymmärrän teitä ei-vl:t jotka annatte neuvoksi ehkäisyn, sillä te ette näe siinä mitään pahaa. Kuitenkin jos omatunto sotii asiaa vastaan ei ratkaisua ole helppo tehdä. Ja kun toivon että saisin jostakin voimia jatkaa entiseen malliin ja ottaa lapset vastaan Jumalan lahjoina. Nyt vain on taas kauhea raskaudenpelko päällä.
Ja yhden väärinkäsityksen haluaisin vielä korjata. Ei vl-miehet ole mitään pukkeja jotka pakottavat vaimonsa seksiin ja synnyttämään lapsia. Tällainen käsitys toistuu näköjään jatkuvasti. On lasten tulo miehillekin raskasta ja uskoa kysyvää, eikä vaimon väsymys ja pelko ainakaan helpota uskomista. Minulla (ja ystävilläni) on ainakin mies joka rakastaa, tukee ja kärsii puolestani silloin kun minulla on vaikeaa. Hän ei ole mikään himokas eläin joka ei ajattele muuta kuin seksiä, mutta kyllähän seksi avioliittoon kuuluu. Kuka voi elää vuosikausia selibaatissa hyvällä omallatunnolla (siis ilman himoja ja kiusauksia)?
Tiedän kyllä ettei tämä ole paras mahdollinen paikka keskusteluun mutta toisaalta ainoa sellainen jossa voi nimettömänä saada nimettömien ihmisten näkemyksiä asiaan. Ja löytää samalla tuoreita ja vahvistavia kokemuksia. Näistä kun ei ole aina helppo puhua, sen verran henkilökohtaisia ne ovat. Kiitän vielä kaikkia vastanneita ja luen mielellään myös lisää teidän ajatuksianne, mutta perheen keskeltä vastaaminen ei itseltäni välttämättä onnistu.
"Salaa ehkäisemisellä tarkoitin sitä että kulkisin rauhanyhdistyksellä ja sanoisin jumalantervettä eli antaisin olettaa uskovani samoin kuin muutkin siellä, mutta silti toimisin vl-uskovaisten opetuksia vastaan. Jos en enää ajattelisi asioista kuten muut vl:t, miksi kulkisin heidän mukanaan ja teeskentelisin muuta kuin olen."
Viesteistäsi olen ymmärtänyt, että et tällä hetkellä tiedä, mikä on ehkäisyn suhteen oikein tai mikä on Jumalan todellinen tahto. Jos joskus pääset selvyyteen siitä, mihin todella uskot ja elät sen mukaan, niin mitä teeskentelemistä olisi siinä, että kulkisit rauhanyhdistykellä muiden mukana? Vaikka muut uskoisivatkin eri tavalla? Eikö teeskentelyä ole pikemminkin se, että on uskovinaan kuten muutkin, vaikka omassa sisimmässään on eri mieltä? Aika iso osa lestadiolaisten "uskovaisuudesta" on oikeasti pelkkää uskottelemista. Ehkäisy on sitä paitsi niin intiimi asia, että miestäsi lukuunottamatta ei kuulu kenellekään, miten sinä siinä asiassa uskot.
"Kuten olen sanonut aikaisemminkin, olen alkanut miettiä onko ehkäisy todella syntiä vai onko se enemmänkin sellainen tapa meikäläisillä."
Lestadiolaisetkin voivat erehtyä uskonkäsityksissään. Vaikka käsityksiä yleensä perustellaankin Pyhän Hengen ilmoituksella. Ihmiset sitä Pyhää Henkeä kuitenkin ovat tulkinneet ja on aika rohkeaa väittää, että juuri "me" olisimme tulkinneet Jumalan tahdon ehdottomasti oikein. Eikö todellinen elävä usko edellyttäisi nöyryyttä kyseenalaistaa myös yleisesti hyväksyttyjä totuuksia? Sehän se olisi aitoa Jumalan tahdon kyselemistä. Lestadiolaisuudessa nöyryydellä kuitenkin tarkoitetaan vain taipumista yleisesti hyväksyttyihin ajattelutapoihin.
"Kuitenkin jos omatunto sotii asiaa vastaan ei ratkaisua ole helppo tehdä."
Älä tee sellaista, mitä vastaan omatuntosi sotii. Kuuntele, mitä omatuntosi oikesti sanoo ja tee sen mukaan, tarkoittipa se sitten ehkäisemistä tai ehkäisemättä jättämistä. Yritä erottaa omantuntosi ääni lauman äänestä, sillä ne eivät ole sama asia.
Jos sinua kiinnostaa, niin Suomen Mielenterveysseura on julkaissut ihan hyvän kirjan "Uskonnon kahdet kasvot. Mielenterveyden tuki vai taakka". Siinä kerrotaan yleisesti uskonnon merkityksestä mielenterveydelle sekä esitetään uskonnollisten yhteisöjen yhteisesti hyväksymät eettiset periaatteet. Nuo periaatteet liittyvät siihen, miten uskonnolliset yhteisöt kunniottavat yksilön oikeuksia. SRK ei ole itse osallistunut periaatteiden laatimiseen, mutta evankelisluterilainen kirkko on osallistunut. Kirjan alussa todetaan, että SRK on katsonut ev.lut. kirkon edustavan myös SRK:ta.
... sanoa vaikea asia rakentavasti.
Samoin olen sitä mieltä, että vastoin omaatuntoa ei kannata toimia. Se ei ainakaan oloa kevennä.
Sekin on totta, että me vl:lät ollaan monesta asiasta eri mieltä, ja silti samalla tavalla uskomassa.
Mulla on muutama asia mielessä aiheeseen liittyen.
En kuitenkaan halua niitä täällä julkaista, koska pelkään henkilöllisyyteni paljastuvan. Olen näkökulmani niin monessa livetilanteessa esittänyt että joku saattaa tunnistaa.
Siksi voin keskustella sähköpostitse. Mun ososte on [email protected]
Tuossa tarttui taas silmiin tuo omantunnon käsite. Sehän on hyvin huono sana kuvaamaan sitä asiaa, mitä sillä tarkoitetaan. Esim. suoraan ruotsinkielestä käännettynä se olisi parempi, "yhteistieto". Siis sitähän se on silloin, kun on omatunto on Pyhän Hengen äänitorvi ihmisen sisimmässä. Silloin kun omatunto on hoidettu, se neuvoo kaikille uskovaisille samalla tavalla, se on yhteistä tietoa siitä, mitä Pyhä Henki neuvoo, ja tämä omatunto sitten ihmisen sisällä neuvoo ja nuhteleekin.
Neuvoisin ihan rakkauden neuvona sinua vl-äiti kuuntelemaan tuota sisimmässäsi olevaa Pyhän Hengen ääntä. Voimavaroja arjessa jaksamiseen ja synnytyspelkoihinkin saat varmasti uskonystäviltäsi, samoissa asioissa kamppailevilta ihmisiltä. Saat olla varma, että et ole yksin asiasi kanssa, samoja kiusauksia on monella. Keskustelu on monesti paras apu.
Itekkin monissa kiusauksissa elävänä, tosin erilaisissa kuin sinä, olen oppinut että elävä evankeliumi, ja sen ydin, syntien anteeksi saaminen Jeesuksen nimessä ja veressä, antaa aina uutta voimaa kilvoitteluun. Sen voiman avulla jaksaa taas yhden askeleen ottaa, ja sitähän se on, askel kerrallaan Jumalan voimilla, me olemme kulkemassa kohti voittopalkintoa, Kunnian taivasta.
"Silloin kun omatunto on hoidettu, se neuvoo kaikille uskovaisille samalla tavalla, se on yhteistä tietoa siitä, mitä Pyhä Henki neuvoo, ja tämä omatunto sitten ihmisen sisällä neuvoo ja nuhteleekin."
Ajatus kaikkien uskovaisten yhteisestä omastatunnosta tai yhteisestä tiedosta merkitsee minulle sitä, että tällainen tieto ei loppujen lopuksi ole kenenkään tietoa. On vain myytti siitä, että olisi jokin Pyhän Hengen ilmoittama totuus, jonka kaikki oikeasti uskovaiset ymmärtävät samalla tavalla.
Pyhän Hengen neuvot seurakunnassa eivät ole mikään myytti. Jokaisissa seuroissa selitetään Jumalan sanaa Pyhän Hengen avaamalla ymmärryksellä, ja tästä se yhteinen tietoa tulee. Ei siinä mitään sen mystisempää ole, tarvitaan vain kuulevaa korvaa ja kätkevää sydäntä.
Kun uskovainen ahkeroi käydä Jumalan sanan kuulossa, omatunto tulee hoidetuksi. Ja näin se omatunto osaa neuvoa oikein.
Anteeksi jos epäselvästi asian esitin.
Kyllä sinä aivan selvästi esitit asian. Minä vain ajattelen eri tavalla.
"mutta silti toimisin vl-uskovaisten opetuksia vastaan. Jos en enää ajattelisi asioista kuten muut vl:t, miksi kulkisin heidän mukanaan ja teeskentelisin muuta kuin olen."
Haluan kommentoida vielä erikseen tätä: tämä on minusta aika vaarallista rehellisyyttä... Ymmärrän hyvin mitä ajat takaa ja voihan tuo olla jonkun henkilön kohdalla kaksinaamaistakin, mutta minusta tuollaisellakin tilalla olevan kannattaisi mieluummin ajatella että raahustan mukana ja rukoilen Taivaan Isää kirkastamaan synniksi sen mitä olen tehnyt jos olen tehnyt syntiä, sen sijaan että mukamaste rehellisesti menisi maailmaan.
Kuka meistä on tasan sataprosenttisen varma että on kaikki ajatukset just prikulleen reilassa kaikkien muiden vl:n kanssa? Jos tuolle linjalle lähdemme saamme kohta kaikki kieltää uskomme!!!Jumalaa ja Taivasta varten olemme matkalla.
Esim. Jos kysyt joltain neitsyt-vanhalta pojalta ehkäisyasiasta niin saatat saada ihan eri vastauksen kuin ison perheen isältä. Mm 70-luvulla eräs saarnaaja neuvoi vl-perheenäiditä ottamaan lapsen vastaan kun tämä kysyi neuvoa tuulimunaraskauteen. Niinpä tämä äiti kuoli.
Vanha neuvo "Pane synti pois mutta älä uskoa pois " on aina ajankohtainen. Älä koskaan kiellä uskoasi.
Itse olen vanhoillisten porukasta lähtenyt mies. Ymmärrän hyvin tilanteesi. Itse en voinut ymmärtää tätä asiaa enkä uskovien joukon rajaamista vain ry:hyn. Siksi katsoin rehellisemmäksi lähteä liikkeestä. Se oli hyppy tuntemattomaan. Kaikki ent. ystävät jäivät... Mutta Jumala on siunaunnut runsaasti elämääni. Koe edelleen olevani Jumalan lapsi, mutta olen vapaa perinnäissäännöistä... Mutta TOIMI SEN MUKAAN, MINKÄ KOET SYDÄMESSÄSI OIKEAKSI.
Siunausta!
tehdä ehkäisystä syntiä, koska se ei ole sitä!
taidat olla se !!! vai mitä?
Minä tunnen omassatunnossani että ehkäisy on synti muutoin kuin terveyssyistä ja sillä sipuli. En minä tee siitä syntiä. Jos viimeisellä tuomillla paljastuu että se ei ollutkaan syntiä niin olenpahan saanut kuitenkin monta ihanaa lasta.
:)))))))
http://www.nicehouse.fi/omahuone/ilotekee/rastit.htm
Omatunto näyttää oikean polun. Jos siltä eksyy, ei voi auttaa edes omaa perhettään. Ulkopuoliset siinä voivat pahimmillaan eksyttää tai kampata - vertauskuvia käyttääkseni.
"Hetki vain ja päivä kerrallansa" tarkoittaa juuri tuota, mun mielestä.
Muista nukkua kunnolla ja vie lapset jollekin tutulle siksi aikaa. Jaksamista!
Miks ette harrasta vaikka suuseksiä tai jotain muuta vastaavaa... Se on ihan normaali seksin muoto eikä siinä tule raskaaksi. Itse en ainakaan koe, että se olisi ehkäisyä sanan varsinaisessa merkityksessä. Rakastelu on paljon muutakin kuin vain yhdyntää.
Vaikka lapset ovatkin Jumalan lahja ja niitä halutaan ottaa vastaan, ehkäisyä pidetään sallittuna, jos vaikka äidin henki on vaarassa. Kyllähän uskovaiset silloinkin käyttävät ehkäisyä, eivätkä luota, että Jumala ei salli äidin tulla raskaaksi. Äidilläkin on oikeus antaa elimistönsä levätä välillä ja keskittyä hoitaan niitä lapsia joita on jo saanut.
Ehkäisy on väärin pikemminkin sellaisissa tapauksissa, jossa sen avulla pyritään perhesuunnitteluun ja itsekkäiden ajatusten toteuttamiseen..
älä kiellä uskoa. Pyydä joltakin syntejä ja kuormia anteeksi, ja kerro näitä asioita. Varmaan helpottaa. Sitten; jos me elämme eli kuolemme, niin me Herralle ne teemme. Ja kuka täällä ajassa on ollut kuin hetken verran, Raamattu vertaa elämää kämmenen leveyteen tai kuin ei mitään. Kun olet ollut täällä Jumalan määräämän ajan, niin sitten on aikasi täysi. Eikä ihminen kuole, ennen kuin on ikä kaikki. Myös voimat annetaan. Mutta toki tuosta yhdyntäasiasta on jotain niin Raamatussa, että kuin molemmille sopii... (ei tarkoitettu muiden kuin Vl-äidin kommentoitavaksi)
Kodin kuvalehdestä 23.10 ilmestynyt. s.49 kuudentoista lapsen VL-äidin tilitys elämästään. Siinä vois olla jotain lohduttavaa. Otsikolla Ritva, suurperheen äiti.
Siunausta sulle Jussi
... tieto siitä ettei ehkä koskaan tule kokemaan raskautta ja äitiyttä. nähdä kaiken sen tapahtuvan ympärilleen kaikille muille, uskottomillekin, ja tietää olevansa itse osaton. mistä kaikesta niin monet luopuisivat saadakseen kokea elämänsä todellisimman kutsumuksen, uudelleen ja uudelleen, kiitoksesta pakahtuen.
Otan osaa murheeseesi...
En välttämättä itsekään tule koskaan saamaan lapsia. Synnytysikäkin alkaa olla noin kymmenen vuoden päästä ohi.
Sitä en kuitenkaan tajua, miksi mainitsit "uskottomat".
Kuulehan Almi, hoida omat asiasi kuntoon elä höyryä täällä palstalla antamassa neuvoja jotka ei sinulle kuulu. Tiedät kyllä miten asiasi korjaat, terv. yksi vl, jonka varmaan muistat
Mukava kun oikeat kristityt muistavat. En tosin millään tiedä, kuka sinä olet.
Jaa minä en saa antaa neuvoja? Mikä loukkaa? Voisitko kertoa, mitkä asiat sinä neuvot minua laittamaan kuntoon, tähän tapaan:
1.
2.
3.
Kiitän jo etukäteen.
"elä höyryä täällä palstalla antamassa neuvoja jotka ei sinulle kuulu."
Neuvoja, jotka eivät minulle kuulu? Mitkä neuvot kuuluvat?
Yritä kirjoittaa järkevästi.
...uskottomat, että moni heistä ainakin omassa lähipiirissäni suhtautuu asiaan keppoisen ylimielisesti tyyliin 'vois ehkä tehdä yhen lapsen sit ku on kolmekymppinen' tulematta ajatelleeksi, ettei sitä noin vaan tehdä vaikka kuinka olisi yritys kova, mitään ei välttämättä anneta ja jos niin käykin ei lopputulos ole omassa päätösvallassa kuitenkaan, luonteeseen ja ulkonäköön (mahdollisista sairauksista, vammaisuudesta jne). puhumattakaan ei kaiken maailman seulonnoista etc. huolimatta pahemmin voi vaikuttaa.
pointtina oli lähinnä edes vähän yrittää kuvata miltä tuntuu kun lapsia annetaan niillekin jotka eivät niitä syystä tai toisesta halua vastaanottaa, olipa kyseessä sitten uskovainen tahi uskoton. pahoittelen ajattelematonta sanavalintaa, yhtä suuri lienee tuska molemmilla päinvastaisessa tapauksessa.
Aivan, lapsia ei välttämättä saa toiveista huolimatta. Tajusin pointtisi.
Tarkoitin asioiden korjaamisella tietenkin sitä, että sinun tulisi tehdä epäuskon synnistä parannus. Tämä on se ensimmäinen kohta, jonka kautta selviää asiat.
Rauhaa tunnollesi et löydä täällä palstalla asioiden pyörittämisestä, et tiedekunnasta etkä muualta kuin yhdestä paikasta, "osoitteen" onneksi tiedät.
Olen siis miettinyt asiaa koko aamupäivän lasten hoidon yhteydessä ja jotenkin tänään tuntuu paljon helpommalta kuin eilen illalla. Olen lukenut jokaisen kannanoton ja on ollut paljon viisaita kirjoituksia. Vaikka epäröin aluksi kirjoittaa tälle palstalle olen tyytyväinen että tein niin, koska kesksutelua ja perusteita on ilmaantunut. Sellaisiakin näkökulmia joita en ole itse edes huomannut ajatella. Vielä sanon että kyllä me ystävienkin kanssa näistä asioista keskustelemme, mutta kun tunnumme olevan niin samassa suossa ei todellista lohtua aina löydy. Minusta on hyvä jos asioista ja näkemyksistä voi keskustella julkisesti (vaikkakin nimettömänä), ettei tarvi yksin mielessä hautoa kaikkea ja katkeroitua. Samat asiat kun näyttävät pyörivän muidenkin mielessä ja toisaalta eri elämäntilanteessa olevilla on erilaisia kiusauksia.
Ajattelen nyt näin, että ei kukaan (ei miehenikään) ole pakottamassa minua seksiin tai ainakaan yhdyntään, joten ei lienee väärin levätä ja keskittyä perheen ja vauvan hoitoon nyt jonkin aikaa ja helliä muuten miestä. Eiköhän ne voimat palaannu kun vauva kasvaa, yöunet paranevat ja arki helpottuu. Eikä ajatus uudesta vauvasta ehkä tunnu katastrofilta kun voimat ovat palanneet.
Minullakin on kilvoituksen matkan aikana ollut raskaita aikoja. Mutta kokemuksesta haluan sulle kertoa, että evankeliumin saarnassa on ollut valtavan suuri voima joka on nostanut ja kantanut elämässä eteenpäin. Kun on ollut raskas ja vaikea asia juuri päällä silloin on juuri saanut kokea kuinka Jumalan armo ja anteeksiantamus on ollut äärettömän vahva voima nostamaan väsyneen ja uupuneen matkamiehen, ja on päässut taas uskosta iloitsemaan ja on Jumalan lasten vapaudesta.
Parasta olisi mielestäni sinunkin ja miehesi kohdalla, että jos jaksaisitte puhua asiasta vielä jonkun luotettavan uskonystävän kanssa ja kun Jeesuksen veri saisi pestä taakkoja ja murheita, niin elämä lähtisi aivankuin uudastaan käyntiin.
Ja silloin saattaa uskoa todeksi sen että hiuskarvakaan ei lähde päästämme Taivaallisen isän sitä sallimatta.
Eli jaksamme uskoa, Jumalan meidän täydelliseen huolenpitoon ja että hän ei anna meille enempää kuormia kuin hän on meille tarkoittanut ja me jaksamme kantaa.
Evankeliumi on Jumalan voima....
Tunnen ja tiedän ongelmasi. Olen itsekkin aika suuren perheen isä ja olen hyvin läheltä seurannut sekä oman että muiden vaimojen tuskailua lapsiasiassa. Voin suoraan sanoa, että se on lähes kaikille vl-naisille suuri ongelma. Joka toisin väittää, hän valehtelee ja me miehet emme ole omasta mielestäni ihan oikeita henkilöita neuvomaan teitä tässä asiassa, sillä vaikka läheltä seuraamma ja yritämme tukea, niin emme kuitenkaan loppujen lopuksi ymmärrä asian vakavuutta. Vielä vähemmä miehet, jotka ovat jo vanhempia, sanotaanko 50 vuodesta ylöspäin.
Haluan kuitenkin kertoa sinulle jotain mitä yhtäkkiä mieleeni tulee. Meidät on ihan pienestä pitäen kasvatettu lestadiolaisiksi, alkaen sieltä päiväkerhoista, pyhäkouluista ja raamattuluokista jne... Meille on siellä opetettu tietyt "säännöt", joita meidän tulee noudattaa jotta meidät hyväksyttäisiin yhteisöön ja yhteisössä. Irtaantuminen tuosta kasvatuksesta on aina tuskallinen prosessi jokaiselle sen saaneelle. Varmasti ymmärrät mitä tarkoitan. Itse olen hyvin paljon miettinyt esim. juuri tuota lapsiasiaa. Tässä yhteydessä moni vl jo saattaa sanoa, että älä mieti järjellä...mutta se on hyvä vastaus aina kun ei voida perustella mitään, eikö ? Saattaa kuulostaa pahalta, mutta näin se on. Meillehän on opetettu, että nämä ovat järkeä suurempia asioita, varmasti ovatkin, mutta kyllä kaiken täytyy perustua raamattuun, ei kenekään keksimään juttuun. Minä ole vieläkään Raamatusta löytäny ehkäisystä mitään, en vaikka olen kysynyt jopa puhujilta. Vastaukset ovat olleet aina loppujen lopuksi ympäripyöreitä mitäänsanomattomia jotka osaamme jo ulkoa.
Minusta tuo ehkäiseminen ei liity millään tavalla opetukseen pelastuksesta ja uskosta. Meillehän on opetettu, että usko riittää ja sitäkin pitää olla vain sinapinsiemenen verran. Synnistäkin on kehotettu pysymään erossa, mutta missä on sanottu ehkäisemisen olevan syntiä. Mooseksen laki siis kymmenen käskyä kertoo hyvin mitä synti on ja evankeliumi vapauttaa tästä, eikös meille ole tämäkin kerrottu satoja kertoja. Päivämiehessäkin on lukenut, että meille on Jumala antanut järjen ja sitä on ihmisen hyvä käyttää silloin kun siltä tuntuu.
Olet varmastikkin istunut useilla seurakuntapäivillä jossa keskustelun aiheena on tämä lapsiasia. On alustus ja sen jälkeen muutama puheenvuoro. Puheenvuorot pidetään yleensä aina miesten (puhujien) toimesta. Minä en ainakaan koskaan ole kostunut noista vastauksista vaikka kuinka olen yrittänyt ymmärtää. Tavallinen riviuskovainen on todella harvoin uskaltautunut näissä tilaisuuksissa suutansa aukaisemaan. Hän on istunut hiljaa ja ajatellut, että kait tuo asia sitten noin on... Nämä kokemukset eivät ole ainoastaan minun vaan monen muunkin "riviuskovaisen". Kuinka itse olet tuon kokenut ?
Miksi sitten lapsettomuushoito on mahdollista ?? Jos Jumala on meidät tarkoittanut lapsettomiksi, niin millä perusteella tuota vikaa voidaan lääketieteellisesti parantaa ? Jos tähän joku voisi asiallisesti vastata.
Kuule, kysy jos sinulle jäi jotain epäselväksi. Ehkä osaan kertoa omista kokemuksista ja ehkä niistä on apua. Mutta loppujen lopuksi, minulla on rauha omassatunnossani vaikka olenkin miettinyt ja kovasti epäilen tätä ehkäisykieltoa. Suoraan sanottuna en usko siihen. Mutta kysy, älä kuitenkaan tuomitse...:)
Ymmärrän sinua sillä juuri samat ajatukset ovat pyörineet pienessä päässäni sekä mieheni päässä. Ja joidenkin ystävienikin päässä. Mutta toisaalta en kuitenkaan tiedä onko kyseessä kuitenkin saatanan yritys eksyttää, oma järkeily tai synnin tulo luvalliseksi. Tarkoitan sitä että tuttuja ovat nuo mietteesi varmaan monille, mutta mikä vaikuttaa mietteiden taustalla.
On yksi asia josta haluan varoittaa sinua. Minulla oli (on) hyvä ystävä joka kipuili samojen ajatusten kanssa ja hänen kanssaan tuntemisistamme keskustelimmekin usein sillä seurauksella, että hän on luopunut uskostaan ja jättänyt Jumalan valtakunnan. Ensin hän hylkäsi vanhoillislestadiolaiset ja sanoi uskovansa kyllä muuten, mutta nyt myöhemmin kun olen keskustellut hänen kanssaan on käynyt ilmi, ettei hän usko enää Jumalaankaan ja että kaikki muu syntielämäkin on tullut luvalliseksi. Olen monesti miettinyt sitä etten minä ainakaan ollut vahvistamassa hänen uskoaan kun olin yhtä heikko itsekin samassa asiassa ja siitä olen kokenut syyllisyyttä. Ehkäpä minä olin omilla epäilyksillä horjuttamassa entisestään hänen uskoaan. Sokea sokeaa talutti. Siis haluan tällä sanoa sitä sinulle, että vaikka ymmärrän näkemyksesi niin kannattaa varoa ja miettiä kenen kanssa asioista juttelee. Pitää olla avoimuus ja jutella ongelmista mutta samalla voi olla vaara että rohkaisee toista syntiin että voi itsekin kokea asian luvalliseksi. En osaa oikein selittää mitä tarkoitan mutta sanon vain sen, että tämän ystäväni esimerkki puhutteli minua ja sai minut sulkemaan suuni ja nielemään väsymykseni. Aina ei ole ehkä hyvä miettiä pienellä piirillä kapinamielessä tuollaisia asioita, sillä kokemuksesta tiedän miten kapina vain vahvistuu ja uskon menetys on entistä lähempänä. Ja lähinnä tarkoitan sitä että on raskasta kantaa mielessään syyllisyyttä siitä että on ollut eksyttämässä läheistä ihmistä maailmaan, vaikkakin tarkoittamatta sitä.
En nyt osaa muuta sanoa. Voimia teillekin.
ei ole syntiä.
minä ymmärrän JOKAISEN SANASI ja myös ajatuksesi jotka siellä taustalla on, täydellisesti.
Olen kipuillut aivn samanlailla aivan samojen asioiden kanssa.
Meitä samalla tavalla näitä samoja asioita prosessoivia on tuhansia, jollei kymmeniä tuhansia.
Meidät kaikki on kasvatettu noudattamaan tiettyjä vain lestadiolaisille tunnusomaisia normeja, jotka jokainen meistä kyseenalaistaa jossain elämänsä vaiheessa.
Että raamatussa puhutaan asiasta , en vain löydä sitä paikkaa.
Siinä viimeisellä tuomiolla Tuomari kysyy, naisilta MISSÄ ON NE LAPSET JOTKA MINÄ TEILLE ANNOIN, joten toivon teidän uudelleen punnitsevan asiaa.
Olen etsinyt sitä kohtaa, valitettavasti en ole löytänyt.
Olisihan se hyvä saada raamatusta se tarkistaa, ettei vain minun sanaani jäisi.
Parempi varoa kuin katua.
Kyllä minä ymmärrän mitä yrität kertoa. Nämä ovat vaikeita asioita kirjoittaa ja varsinkin ulkopuolisten ymmärtää.
Mutta tämä ei ole kapinaa jos joku tahtoo sen käsittää sellaisena, niin ihan vapaasti. Kirjoittamani teksti oli vain minun omia ja monen muun ajatuksia. Olen aina kaivannut avoimuutta keskusteluihin, niin rauhanyhdistyksellä kuin siellä missä näistäkin asioista keskustellaan. Olen vain saanut ikävikseni todeta, että moni enemmin vaikenee kuin lähtee avoimelle keskustelulinjalle. Miksi näin ? Onko se pelkoa vai mitä ? Ja tämä on kuule totuus jota ei käy kiertäminen !!
Hei, älä nyt omien murheidesi lisäksi ala ottamaan taakaksi vielä ystäväsi uskonkieltämistikin. Et sinä voi kantaa harteillasi kaikkien murheita. Uskon asia on omakohtainen, muista se ! Hänen luopumisensa ei sinun vika ole vaan vika on jossain muualla...
Kirjoitellaan...
Pahoin pelkään, ettei sellaista paikkaa Raamatusta löydy... Tuskin niin kummallinen paikka olisi jäänyt yleisesti tuntemattomaksi, enkä ole koskaan kuullut kenenkään mainitsevan sellaista paikkaa tämän palstan ulkopuolella.
Veikkaisin, että todennäköisesti kyseessä on jonkun puhujan joskus käyttämä sanonta, joka on jäänyt mieleen.
Vl-äidin vastaus oli varsinaisesti tarkoitettu Mieslestalle. Asia kuitenkin koskettaa muitakin, joten otan vapauden puuttua keskusteluun.
"Mutta toisaalta en kuitenkaan tiedä onko kyseessä kuitenkin saatanan yritys eksyttää, oma järkeily tai synnin tulo luvalliseksi. Tarkoitan sitä että tuttuja ovat nuo mietteesi varmaan monille, mutta mikä vaikuttaa mietteiden taustalla."
Jokaisella on oikeus uskoa mihin tahtoo. Myös siihen, että uskovaisille sopimattomina pidetyt mietteet olisivat saatanan eksytystä. Minä uskon pikemminkin siihen, että yritys kieltää lestadiolaisia ajattelemasta omilla aivoillaan on saatanasta peräisin. On syntiä leimata ajatteleminen paheelliseksi "järkeilyksi". Järkeilyä syntiin viittaavassa merkityksessä ei ole olemassakaan, vaan järjen käyttäminen on aina hyvä asia. Myös epäily on monesti tervettä.
"Olen monesti miettinyt sitä etten minä ainakaan ollut vahvistamassa hänen uskoaan kun olin yhtä heikko itsekin samassa asiassa ja siitä olen kokenut syyllisyyttä. Ehkäpä minä olin omilla epäilyksillä horjuttamassa entisestään hänen uskoaan."
Jokainen on itse vastuussa siitä mihin uskoo. Jos keskustelut Vl-äidin kanssa ovat vaikuttaneet jonkun ratkaisuihin, Vl-äiti ei silti ole vastuussa toisen ihmisen valinnoista.
"Ja lähinnä tarkoitan sitä että on raskasta kantaa mielessään syyllisyyttä siitä että on ollut eksyttämässä läheistä ihmistä maailmaan, vaikkakin tarkoittamatta sitä."
Kyseinen ihminen on voinut omasta mielestään tehdä aivan oikean ratkaisun. Hän ei välttämättä pidä valintaasa "maailmaan eksymisenä", saatika ajattele, että joku toinen olisi hänet "eksyttänyt". Ehkä hän puolestaan säälii Vl-äitiä, joka ei ole vielä löytänyt omaa totuuttaan?
Otan vapauden kommentoida myös Mieslestan kirjoitusta, vaikka se olikin varsinaisesti tarkoitettu Vl-äidille. Julkisella foorumillahan tässä ollaan?
"Olen aina kaivannut avoimuutta keskusteluihin, niin rauhanyhdistyksellä kuin siellä missä näistäkin asioista keskustellaan. Olen vain saanut ikävikseni todeta, että moni enemmin vaikenee kuin lähtee avoimelle keskustelulinjalle. Miksi näin ? Onko se pelkoa vai mitä ?"
Pelkoahan se nimenomaan on! Ja vieläpä aivan ymmärrettävää pelkoa, minun mielestäni. Totta kai jokainen haluaa suojella itseään silmätikuksi joutumiselta ja harhaoppiseksi leimaamiselta. Epänormaaliuden leima on raskas taakka kenelle tahansa.
Ihmiset, joiden mielenrauha perustuu siihen, että totuttuja ja turvallisia ajattelutapoja ei kyseenalaisteta, eivät siedä mitään avointa keskustelua. Jos lestadiolaisista ajattelutavoista lähdetään avoimesti keskustelemaan, mitä siitä seuraa? Avoimuus merkitsee myös epäilyä, ja lapsesta asti kuullut opetukset voivat romahtaa kuin korttitalo, jos niistä ryhdytään avoimesti keskustelemaan.
Lestadiolaiset puhuvat usein lapsen uskosta ja tarkoittavat sillä kuuliaisuutta ja epäilyn puuttumista. Minulle paras tietämäni esimerkki todellisesta lapsen uskosta on satu "Keisarin uudet vaatteet": lapsi on ainoa ihmisjoukosta, joka uskaltaa sanoa ääneen sen mitä näkee.
...Pietarin ilmestyksessä olevan jotain tällaista, joka ei ole Raamatussa kuitenkaan. En ole ihan varma, mutta muistelen.
missä sellainen kirja sijaitsee??
Pietarin ilmestystä samoin kuin monia muita Raamattuun kuulumattomia (apokryfisia) kirjoituksia voi lukea suomeksi seuraavasta osoitteesta:
http://eo.yifan.net/users/l/tuomas
Pietarin ilmestyksestä en löytänyt mainittua paikkaa, mutta jos jotain innostaa niin voi tietysti kahlata läpi kaikki muutkin apokryfikirjat. Pietarin ilmestyksessä sen sijaan kerrotaan naisista, joita vaivataan sen takia, koska he ovat abortoineet lapsensa ja itkevistä abortoiduista lapsista.
Minusta tuntuu, että kirjoituksesi osui naulankantaan. Asia on juuri noin eli pelätään kaiken tutun ja turvallisen romahtavan avoimen keskustelun myötä. Jos haluaisin olla hyvin ilkeä, vertaisin tätä toimintatapaa malliin, joka oli käytössä monissa sosialistissa maissa. Oikeasti minua hämmästyttää kuinka paljon yhtäläisyyksiä näissä toimintamalleissa on. Huomatakseen tämän, ihmisten on pakko lukea ja perehtyä aika paljon erilaiseen kirjallisuuteen.
... "tutkiskelkaa kaikki uskonnot". Usko ei lähde pohtimalla, sellainen ajattelutapa on kerta kaikkiaan Raamatun vastainen.
Asioiden kyseenalaistaminen rukoilevalla mielellä on täysin eri asia kuin katkerana niiden vellominen omassa päässä päivästä toiseen. Päinvastoin, jos asioista ei puhu suoraan ja mielellään sitä mukaa kuin tarvetta on, ne paisuvat ja tekevät ihmisen räjähtäväksi aikapommiksi.
>Tiedän paljon eläviä esimerkkejä ex-vl:stä joille uskominen oli aina yhtä pässinlihaa ja jotka sitten rytisten menivät maailmaan ja useat heti esim homoiksi/ avoliittoon/ varkaiksi/ jättivät ison perheensä ahdinkoon tmv. On parempi vaikka puhua katkeruudet, epäoikeudenmukaisuuden kokemukset ymv ulos kuin miettiä niitä päässä.
Luulo siitä, että ajatusten ääneen lausuminen olisi jo osittaista epäuskoa on maagista taikauskoa ja uskon suorittamista hyvien tekojen voimalla ja epäuskon vallan saamista siten,että luullaan, että me itse pidämme suut supussa pitämällä itseämme uskomassa. Oikea usko kestää kaiken ja Jumala pitää huolen omastaan, joka haluaa uskoa ja kilvoitella siten, että panee synnit ja TAAKAT pois. Taakkojen poispano on mielestäni juuri tuota terapian kaltaista asioista juurta jaksain puhumista luotetun kanssa.
Raamatusta löytyy vaikka kuinka monta kohtaa tueksi sille, että KAIKESTA voi ja pitää keskustella. mm "Kantakaa toinen toistenne kuormia"(mites niitä voi kantaa jos ei saa puhua?!!! :)))"Koetelkaa kaikki uskonnot" (myös luterilaisuus ja vl-usko, se kestää kyllä Raamatun valossa koettelun totisesti)Se, että ajattelee että piru saa vallan jos asiat puhutaan suoriksi on EPÄÖUSKOA. Se on epäluottamusta Jumalaan ja siihen että hänen voimansa ei ole kaikkivoipaa ja että uskomme ei ole kestävällä perustalla jos se heikon ihmisen pohdiskeluista kellahtaa!
vrk, vl-äiti
Kiitos kehuista.
Ei ole ilkeyttä, jos teet vertauksen sosialistisiin maihin. Se on totta, toimintamekanismi on monessa suhteessa sama. Olet oikeassa myös siinä, että mekanismia on vaikea huomata. Ehkä tietoa on tosiaan saatava ulkopuolelta, jotta silmät voisivat avautua.
En usko että 'tieto ulkopuolelta auttaa'. Kyse on tietynlaisesta tiedostavasta älykkyydestä ja sitä ei välttämättä saa kirjoista. Tällä älykkyydellä ei luonnollisesti ole mitään tekemistä itse uskomisen kanssa, mutta se auttaa näkemään asiat neutraalimmin usein huumorin avulla.
Itse keskustelen paljon myös uskonasioista kouluja käymättömän vanhan uskovaisen tätini kanssa joka näkee monet asiat hyvin hyvin kirkkaasti.
vrk, vl
Totta joka sana.
Ajattelisivatpa kaikki lestadiolaiset samalla tavalla ja toteuttaisivat tätä myös käytännössä.
Ehkä on sellaisiakin ihmisiä, kuten tätisi, joilla on riittävästi älyä ja itseluottamusta nähdä asiat ihan itse. Luulen, että useimmat kuitenkin tarvitsevat tueksi kirjatietoa tai muuta ulkopuolelta tulevaa näkökulmaa.
Toisaalta sitä ulkopuolista tietoa ei pysty käyttämään, jos tiedostavaa älykkyyttä ei ole riittävästi.
on ns vanhan kansan ihminen, maailmaakin nähnyt mutta ruumiillisessa keittiötyössä elantonsa aikanaan ansainnut.
Minua on hänessä ilahduttanut juuri se, että hänellä on niin teräviä kommentteja esim joistakin johtokuntaan pyrkivistä, jotka eivät monilta eri komiteoiltaan tahdo ehtiä edes omaa tukkaansa kammata saatikka perhettä hoitaa joten ei taida johtokunnassakaan aina olla niin paljon uutta sanottavaa..
:)
Kun mennään silmät sidottuina samassa jonossa, niin jossain vaihessa voi jollekulle vahingossa tulla niitä omia ajatuksiakin, kiellettyähän oma ajattelu on mutta silti.
Tuntuu, että vl:t ei mieti yhtään minkälainen heidän Jumalakuvansa on. Onko se perimmäisesti hyvä tai paha, kun oppeja tarkastellaan syvemmin?
Vl:t uskoo uskovansa juuri niinkuin Jumalan tahto olisi ja vähäinenkin poikkeama siitä on syntiä ja synnin palkka on ikuinen helvetti, paitsi jos kerkiää pyytää synnit anteeksi ennen siirtymistä ajasta ikuisuuteen. Yksi näistä vl:ien tulkinnoista on juuri tämä ehkäisyn ehdoton kiellettävyys (kysykää SRK:sta).
Mutta mitä sanotte kaiken luojasta, joka on kaiken luonut, myös meistä jokaisen, tietää meidän kaikkien kyvyt ja heikkoudet paremmin kuin me itse, tietää menneisyyden ja tulevaisuuden aivan kuin nykyhetken. Hän on kaiken luonut ja hänellä on ollut jokin suunnitelma ja ihmisillä jokaisella on kuitenkin oma vapaa tahto toteuttaa elämäänsä. Siis jos Hän on meidät luonut jne., Hän tietää etukäteen mitä valintoja me omilla kyvyillämme teemme elämässämme. Me emme niitä tiedä etukäteen. Kuitenkin vl-uskon mukaan vain vl:t toteuttaa Jumalan tahdon ja he pääsevät taivaaseen, lähes kaikki muut miljardit ihmiset nyt ja aiempina vuosituhansina joutuvat ikuiseen kärsimykseen ja Helvetin tuskaan, koska eivät ole osanneet tai ymmärtäneet tehdä oikeita ratkaisuja.
Suurella osalla ihmiskuntaa (miljardit ihmiset) ei ole tietoa vl-uskonnosta, ei edes Raamatusta niin nykypäivänä kuin varsinkaan menneinä vuosituhansina, ei realistisia mahdollisuuksia ottaa selvää vaikean elämänsä aikana mistään uskontojen kiemuroista. Henkissä pysyminen keinolla millä hyvänsä on vienyt kaiken ajan eikä kukaan lähetyssaarnaaja koskaan ole tullut kertomaan edes omaa näkemystään Raamatusta, puhumattakaan vl-versiosta.
Eli Jumala on etukäteen "valinnut" ihmiset joista tulee vl:iä ja lopuille Hän on valmistellut paikan Helvetissä. Pilven reunalta Jumala voi sitten katsoa luomakuntaansa ja jokaista yksilöä, jonka Hän on tiennyt joutuvan ikuiseen kadotukseen ja voi suunnitelmiensa mukaan tyytyväisenä katsoa ikuista parkua ja hammasten kiristystä tuskaisessa Helvetin tulessa. Onko kaikentietävä Jumala hyvä tai paha? Tai eikö Jumala ole kaikentietävä? Onko Saatana hyvä jokeri-selitys taas kaikkeen, Jumala on muuten kaikentietävä, mutta Saatanaa ja sen suunnitelmia Hän ei tunne? Tai onko parempi lopettaa ajatteleminen ja laittaa taas side silmille, ottaa kaveria kädestä kiinni ja kärsiä elämä yhdessä sekä pitää kaikista Jumalalle niin tärkeistä kielloista kiinni. Jonossa on mentävä, kun polkukin on niin kapea...
Jos annatte luvan itsellenne ajatella itse, luette esim. Raamattua ajatuksella, silmät auki avoimin mielin, niin opetusten ristiriitaisuus paljastuu. Onkohan se ihmisten tekemää tekstiä, joka on kirjoitettu kymmeniä ja satoja vuosia opetuslasten kuoleman jälkeen ja sinne on valittu vain silloisen Kirkon mukaiset tekstit ja onko teksteillä jokin hallitsemistarkoitus? Oliko silloinen kirkko vl-uskon ja Jumalan tahdon mukaan yhteneviä. Tai sanotteko jopa, että Raamattu on täydellisen pyhä kirja, jossa jokainen kirjain on Jumalan hengen ja tahdon ilmentymä?
Elämä itsessään on tärkeintä ja elämässä rakastaminen sekä itseään että lähimmäisiä (Raamatun paras anti). Äidin itseään ja lapsiaan niin, että voimia riittää jokaisen kasvattamiseen rakkaudella ja hyvällä tahdolla sekä aikaa riittää jokaiselle. Jumala tai jokin korkeampi voima on varmastikin kaiken taustalla, mutta mikä on Sen ja elämän todellinen tarkoitus?
ex-vl
Ai jaha.
Nyt olette koko jupakan alkulähteillä. Useissa tapauksissa uskontojen ja sosialististen maiden tai diktatuurien toimintamalleissa ei ole pelkästään yhtäläisyyksiä, vaan pohjimmiltaan kyse ON täsmälleen samasta asiasta. Molemmissa järjestelmissä rivijäsenen on oltava kuuliainen, eikä hän saisi kyseenalaistaa ns. virallista tietoa. Nyt onkin niin, että jonkun järjestön (olkoonpa vaikka kommareita tai uskovaisia) lapsiin kohdistuva toiminta ei ole vain harrastustoimintaa, vaan ensisijaisesti pyrkii nimenomaan palvelemaan suurempaa tarkoitusta. Nimittäin istuttamaan ihmisen mieleen jo pienestä pitäen "viralliset totuudet", jotta vanhempana tämä kokisi henkistä kärsimystä, mikäli niitä alkaisi kyseenalaistaa. Tällä tavoin järjestelmä pyrkii varmistamaan jatkuvuutensa ja erityisesti johtajat oman valtansa/valta-asemansa yli jonkin ihmisjoukon, tässä tapauksessa kansalaiset, uskonnollisen liikkeen jäsenet tms. Tällaiselle järjestelmän olemassaololle on erittäin vaarallista, mikäli virallisesta totuudesta poikkeavista asioista aletaan avoimesti keskustelemaan tai vielä pahempaa, kritisoimaan jäsenistön keskuudessa. Senpä vuoksi "ongelmatapaukset" pyritäänkin poistamaan em. systeemeissä. Neuvostoliitossa toisinajattelijat "lopetettiin" tai vietiin Siperiaan. Jehovan todistajat (Rauhan yhdistyksestä en tiedä) erottavat toisinajattelijat liikkeestä ja vieläpä katkaisevat kaikki perhesuhteet erotettuun. Syynä on tietenkin se, että saadaan luotua rangaistuspelote jäsenistön kurissa pitämiseksi.
Itse en ollut VL, vaan ihan tavallinen Ev.lut. seurakunnan nuori, uskoinkin Jumalaan aikani. Ev.lut. kirkko ei toki tässä suhteessa ole ihan yhtä paha, kuin herätysliikkeet. Ja lisäksi, kun kyseenalaistaminen kohdallani alkoi, oli se minulle toki helpompaa, kuin esim. VL-väelle, koska minulla ei ollut kasvatushistoriasta samanlaista taakkaa kannettavani. Meidänkin kylällä SRK:ssa oli se tietty sisäpiiri (maallikkoja), joka järjesteli kaikenlaista toimintaa, ja jolla oli selvä (karismaattinen) johtaja. Oli parantajan taitoa, kielillä puhumisen taitoa ja vaikka mitä. Kas kummaa, kun kaikki kyvyt sattui olemaan porukan johtajalla. Jonkin aikaa hommaa seurattuani, olin pakotettu alkaa miettimään asioita muiltakin näkökannoilta. Lisäksi sain em. porukan hihhuloinnista erittäin monen mutkan kautta hieman näpeilleni itsekin. Kyseenalaistamiseni päättyi lopulta siihen, että silmäni avautuivat. Hoksasin, että uskonnot ovat syntyneet selittämään ihmiselle sitä, mikä ei ole nähtävissä tai tieteellisesti (kyseisen ajanhetken tekniikalla) todistettavissa. Mutta välittömästi ovat tietyt tahot huomanneet tässä oivan konstin väestöryhmien hallintaan. Tämä pätee äkkiä ajatellen ainakin monoteistisiin uskontoihin. Onhan niin, että monoteistiset uskonnot nousivat juuri samoihin aikoihin, kun ihmiset alkoivat viljellä maata ja muodostaa yhteisöjä ja yhteiskuntajärjestystä. Oma käsitykseni on, että yksijumalaiset uskonnot luotiin vallanpitäjien toimesta pönkittämään heidän valtaansa. Tällä saatiin suurelle ihmisjoukolle yhteinen nimittäjä ja ko. joukko toimimaan yhdessä, aiemminhan ihmiset olivat uskoneet kuka mihinkin.
Edellä oleva on minun käsitystäni. En halua kenenkään uskoa solvata, tai ajaa "saatanaa korvasta sisään". Jos joku vilpittömästi uskoo, se on mielestäni ihan kunnioitettavaa. Omalla kohdallani vain kävi niin, että kun aloin oikein kyseenalaistaa ja ajatella, putosi koko hommalta pohja pois, eli toisin sanoen minulle kävi juuri siten, mitä herätysliikkeiden tms. johtajat oman joukkonsa kohdalla pelkäävät. Heidän pelkonsa on siis erittäin aiheellinen, ja sen vuoksi avointa keskustelua ei käydä nyt, eikä tulla koskaan käymään. Ev.lut. seurakunnassa keskusteluja on viimeisen sadan vuoden aikana käyty, ja seurauksena on se, että suurimmalle osalle jäsenistöstä kirkko ei edusta mitään kovin merkittävää.
Ehkäisystä sen verran, että sitä ei raamattu kiellä (ainakaan tietääkseni). Jos kerran asia vaivaa, on se merkki siitä, että VL:n "virallinen totuus" ei olekaan aivan yksiselitteinen. Tutkikaa itseänne, kysykää mitä itseltänne haluatte. Älkää sokeasti uskoko liikkeen johtajia, he ovat vain ihmisiä, eivätkä mitään varajeesuksia. Mikäli päätätte ehkäistä ja uskonne silti säilyy, hyvä niin. Minä ehkä jouduin mielestänne kadotukseen, mutta älkääpä hätäilkö. Itse koen pelastuneeni.
olen tänään askaroinut. Sanonpa kuitenkin, että olen vl, eikä omassa elämässäni tällä hetkellä ole asioita, jotka tekisivät uskomisen erityisen vaikeaksi.
Siis se askarruttaa, millaista uskontoa nykyajan ihminen saisi harjoittaa ollakseen sosiaalisten "normien" mukainen. Tulee mieleen, että parhaimmillaan uskonto olisi kuin kansalaisopiston porsliinipiirin esine, jota kerran viikossa käydään täydentämässä. Kun se on valmis, sen työstäminen unohdetaan ja siirrytään kenties toiseen harrastukseen tai toiseen porsliinikupposeen. Ilman haikeutta entisen voi hyljätä ja lopulta unohtaakin.
Jeesus taas sanoi rikkaalle nuorukaiselle: mene ja myy kaikki, mitä sinulla on ja seuraa minua. Kuten muistat, tuo nuorukainen ei halunnut seurata, vaan lähti pahoilla mielin pois. Samoin sanotaan uskosta, että se on peltoon kätketyn aarteen kaltainen. Eräs mies sai kuulla aarteesta ja myi kaiken omaisuutensa saadakseen aarteen JA koko pellon. Nykyaikana pienikin omistautuminen uskonnolle on merkillistä, lehdet myyvät hyvin jutuilla oudoista uskonnoista. Vl-liikkeelle tunnusomaisten suurperheiden elämästä on tehty lukuisia lehtijuttuja(sinänsä hyvä asia, ja olen avoimuuden kannallakin)tv-ohjelmia jne. Jos jossain perhelehdessä esiintyy ei-uskovainen suurperheinen nainen, hänen on kiiruhdettava mainitsemaan erikseen, ETTEI lasten määrä riipu vakaumuksesta. On ikään kuin häpeällistä omata erikoinen uskonnollinen vakaumus.
Kun kuvataan poikkeavaa uskonnollista yhteisöä käytetään juuri sanoja aivopesu, manipulointi, karisma, eliminointi, virallinen totuus jne. Se, mikä ennen oli katekismuksessa määrättyä perheenisännän opetusta, onkin nyt "manipulointia", lähetyskäskyn toteuttaminen "aivopesua", Raamatun sanan esilletuonti "virallisen totuuden kertomista"(miten lähelle tuossa osutaankaan, jos uskonnosta on kyse=)Tuntuu, että uskonnon harjoittaja on uhri sekä kuuluessaan joukkoon että erotessaan siitä. Kumpikaan ei ole hyvä:parasta olisi kuulua hajuttomaan ja mauttomaan yhteisöön, jonka tilaisuuksissa uskonnon harjoittamisen voisi kätevästi hoitaa. Kotona voisi taas olla tavallinen pakana muiden joukossa, taivaspaikkalippu kuitenkin takataskussa.
En halua tällä kirjoituksella korostaa, että jotkut teot toisivat autuuden, päin vastoin! Koen kuitenkin oman vakaumukseni valossa, että uskominen-niin suuren turvallisuuden kuin se elämääni antaakin-myös vaatii antautumista. Uskon itse oman omantuntoni ääntä, en "virallisen totuuden" mukaan. Olen vapaaehtoisesti tällainen, kukaan ei minua alista eikä pakota uskomaan. Suhtautumiseni uskontoon on saman tyylistä kuin suhtautumiseni yhteiskuntaan tai maailmankaikkeuteen: olen osa sitä enkä aseta kyseenalaiseksi sen arvoja.
Selkeää raivokasta miettimistä :-)
Laitoin viestini kokemattomuuttani väärään paikkaan. Käy lukemassa se tuolta vierestä ja vähän ylempää.
Anteeksi epähuomioni!
Itse en oikeastaan osaa sanoa, onko ehkäisy syntiä vai ei.
En kuitenkaan muista, koska vanhoillislestadiolaisuudessa oltaisi viimeksi asiasta keskusteltu. Itse en pidä keskusteluna sitä, että aiheen noustessa esiin pitäydytään enemmän perinteessä ja siinä toteamuksessa että sana on muuttumaton. Sen uskon, että sana on muuttumaton, mutta sitä ihmettelen, ettei sitä sanaa silti käytetä keskustelussa vaan vedotaan muuttumattomuuteen ja perinteeseen.
Toinen huomioitava seikka on se, että perhe/syntyvyyden säännöstely on ihmisten mielessä saanut poikkeuksellisen suuren huomioarvon. Perheasiat ja suuren syntyvyyden kanssa kipuilu on teodellisuudessa aika suuri lestadiolaisia yhdistävä ja lähentävä tekijä. Suorastan sellainen tekijä, että sen kanssa ei tule muiden kuin lestadiolaisten kanssa toimeen.
Eli suuret perheet on meille sikäli tärkeitä, että ne muodostaa lestadiolaisuuden kulttuurisen ulottuvuuden ytimen.
Lähimmäisenrakkaus, joka on selkeämmin käskyissä ja muutenkin läpi koko Raamatun esillä, ei ole saanut ihmisten mielissä vastaavaa huomiota. Enemmän kannetaan huolta siitä, ehkäistäänkö jossain kuin siitä, toteutuuko lähimmäisenrakkaus.
Kun sanotaan, että Raamatun sana on muuttumaton, on hyvä huomata, että kyse on sanasta. Silloin kun on keskusteltu tupakan olemuksesta herätysliikkeessä, ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole osattu ajatella, että sillä voisi olla mitään tekemistä esimerkiksi sen kanssa, että joku näkee nälkää. Nyttemmin kun puhutaan siitä, että väestönkasvun myötä maailman ruokahuolto on uhattuna, pitäisi lähimmäisen rakkauden hengessä siirtää tupakkapellot ruoantuotantoon. Mutta koska aina on tupruteltu ja totuttu pitämään huolta tutuista asioista kuten siitä, että maljat ei nouse vastaanotoilla, on moni mielestäni tähdellisempi asia jäänyt huomiotta. Eli saman sanan pohjalta saattaisi olla aiheellista muuttaa tulkintaa tai painopistettä. Sana ei muuttuisi, mutta eläisi eri tavalla nykytodellisuudessa. Tupakkajuttu ei liene kovin tärkeästä asia, mutta toiminee esimerkkinä.
Eli Sana on muuttumaton. Maailma ja käsitys siitä muuttuu. Siksi olisi pysyttävä hereillä ja annettava tulkintojen ja painopisteiden muuttua harkitun KESKUSTELUN myötä.
Eli tää viestini koskee enemmän keskustelukulttuuria kuin ehkäisyasiaa, siksi että koen ymmärtäväni ensimmäisestä enemmän.
En oikeasti halua olla tai ole ns radikaali tai muutenkaan liberalisoimassa kaikkea. Olisi se minustakin helppoa, että mitään ei tarvitsisi miettiä tai muuttaa, mutta enemmänkin pelkään että meillä ei ole oikeutta tuudittautua siihen että kaikki asiat on kerralla lyöty lukkoon ja sillä hyvä. Kyllähän sen kaikki tietää, että muutos maallisissakin asioissa aiheuttaa epävarmuutta ja huolta. Kuitenkin uskovaisen pitäisi turvata Kristuksen sovitustyöhön, eikä perinteeseen.
En peräänkuuluta muutosta, vaan aitoa keskustelua. Jos keskustelun johdosta jokin asia kaipaa tilaa muutokselle, on sitä tilaa raivattava ihmisten mielistä kuitenkin niin, että Raamattu on kaiken ylin ohje.
Vanhoillisuus ei pelasta, vaan elävä usko.
kuuluminen vanhoillislestadiolaispiireihin ja yrittämällä parhaansa mukaan elää kuten siellä opetetaan ei pelasta ketään. Päinvastoin näin pelastuksesta saattaa muodostua petollinen harhakuvitelma.
Kerta kaikkiaan : ainut asia mikä pelastaa voi on elävä usko Jeesuksen sovitustyöhön. Yksinkertaista mutta niin totta.
Lapsesta saakka kalloon taottu usko vanhoillislestadiolaisuuden erinomaisuuteen sekä siinä mukana roikkuminen ei pelasta.
Todettakoon, että edellisestä viestistä huolimatta koen ja uskon, että vanhoillislestadiolaisten seuroissa julistetaan Jumalan valtakunna armoevankeliumia.
Sitä en itse asiassa epäile lainkaan.
Kelaa sitä.
Avausviesti oli vl:län, ja hän kyselee nimeenomaan kokemuksia toisilta vl:liltä.
Niin ihmettelen miksi tähän ketjuun tuli paljon muitakin mukaan, kun asia ei heille kuulunut.
Acimlainen ja muutama muukin ei vl ovat fiksusti pysyneet syrjässä "toisten aiheesta".
Lisäksi tässä ketjussa "rellestää" muutama feikki.
Elikkä vanhoillislestadiolaisia on vähemmän vastaamassa kuin kirjoituksissa annetaan ymmärtää.
VL-äiti: näytät hyvin ymmärtävänkin, mikä tällä palstalla on "meininki", ainakin vastauksistasi päätellen.
Kyllä, mielestäni voi vl: kin kysellä "neuvoja" tältä palstalta. Pitää vain olla hyvin tarkkana ja uuden tulokkaan ensin tutustua rauhassa palstan todelliseen "meininkiin". Ja oppia todella "tunnistamaan" "omien" viestit muiden joukosta.
En kuitenkaan suosittele lähteä tältä palstalta kyselemään neuvoja uskonasioissa, jos asiat suinkin vain voi ratkaista uskonystävien keskuudessa.
Täältä kun esim. anteeksiantamusta ei voi saada suoraan, sillä evankeliumi on äänellinen.
Tämä keskustelu on yleinen ja keskustelupalsta on yleinen. Kenellä tahansa on oikeus osallistua siihen. Vai oletko toista mieltä?
Mikä on feikki? Näetkö sinä tai joku muu vanhoillinen, ketkä ovat ns. omia?
se sinä oikein olet?
Luuletko sinä onneton peräpukama, että tämä on jokin lestadiolaisten palsta? Tämä on "Lestadiolaisuus"-niminen palsta, jonne saavat kirjoittaa KAIKKI aiheesta kiinnostuneet.
Vaikutat ilmiselvältä "vain me" -puupäältä.
Mutta kuitenkin aiheesta. Keskustelun aihe on arka ja kipeä, mutta palsta yleinen.
Kannattaa huomioida, että lestadiolaisuutta koskeva suomi24.fi -sivusto on osa Eniron sisällöntuotantoa; eri ryhmien edustajat eivät varmaankaan tohdi alkaa kommentoida tai rajoittaa kirjoittelijoiden osallistumista.
Onneksi vain vähän.
Ottaa vain takaraivoon juuri tuollaiset tyypit, jotka pyrkivät sensuroimaan vapaan ajatusten vaihdon. Ei-veeällälle tulee väkisin mieleen, että juuri tuollaista moukkamaista touhua tapahtuu myöskin kyseisen herätysliikkeen sisällä.
Eli kipeät aiheet halutaan vain lakaista maton alle eikä niistä suostuta puhumaan tai suorastaan kielletään puhuminen. Jos joku nostaa herätysliikkeen nokkamiehille kiusallisen kissan pöydälle, niin hänelle kommentoidaan "et taida olla enää uskomassa".
Näin ainakin minusta tuntuu. Sairasta.
tajuta se, että kukaan ei ole kieltänyt kommentoimasta tai keskustelemasta asiasta. Kuten ensimmäisen viestin esittäjä on usein sanonut, hän kokee ettei muiden kuin veeällien vastailusta taida olla hänelle hyötyä. Ja sekin kannattais tajuta, eikä vetää hernettä nekkuun.
Se ottaa mua aivoon, että kun joku kirjoittaa itselle arasta asiasta, tulee kaikenlaista "sut on aivopesty" -juttua. Ei sellanen tossa tilanteessa ketään auta.
Se antaa oikean vastauksen, uskosi on orjuuttanut sinut.
Kun luin kirjoitustasi, sain melkein kyyneleet silmiini...
Olen aivan saman asian kanssa kipuilemassa. Kun menin naimisiiin, aloin heti odottamaan lasta, siis menkkoja ei ollut yhtiäkään häiden jälkeen. Raskaus vei menhut;olin väsynyt ja kadehdin niitä, jotka sai elää kahdestaan puolikin vuotta ennen kuin alkoivat odottamaan lasta.
Kun lapsi syntyi, rukoilin, että en heti alkaisi odottamaan toista, sillä imetys ei onistunut ja menkat alkoi 5vkoa synnytyksestä. Tulinkin raskaaksi kun toiset menkat olivat olleet eli vauvan ollessa KAKSI kuukautta! Tuo oli minulle järkytys, alkoi taas kauheat pahoinvoinnit; oksentelua ja pyörrytystä, joka kesti puoli raskautta niinkuin ensimmäisenkin kohdalla.En ehtinyt palautua edellisestä ollenkaan, joten pahoinvoinnit oli pahat ja painokaan ei noussut minulla. Joskus iltaisin itkin kädet ristissä, että miksi minulle annetaan heti lapsia eikä imetyskään onnistu niinkuin muilla.
Jumala antoi minulle voimia jaksaa raskauden ja ajattelin,että kyllä imetys onnistuu toisen kohdalla. Mutta toinen kun syntyi(synnytys oli aivan kauhea)ja imetys ei taaskaan onnistununut vaikka tein kaikkeni sen eteen. Menkat alkoi 3kk synnytyksestä. Pahinta oli, kun kaikki sukulaiseni ja äitinikin sanoi, että imetä nyt eläkä anna pulloa että tulee pitempi väli sitte lapsiin!Arvaatte varmaan, että aloin ajatella, että mikä tää homma on, että yllytetään imettämään että se toimisi ehkäisykeinona ja minulle tuota ehkäisykeinoa ei anneta lahjana:(
Olen jutellut joidenkin ystävieni kanssa asiasta, että millä keinoilla toisille tulee niin pitkiä välejä, eli vaikka 2-3 vuotta lasten väliin.
Ystäväni sanoi, että kyllä niitä ns.luontaisia ehkäisykeinoja voi käyttää ja niitä käytetäänkin, mutta ei niistä puhuta!Aloin olemaan vähän katkera niille, joilla oli pitkä väli, kun he olivat tajunneet käyttää `luontaisia lestaadiolaisten hyväksymiä`ehkäisykeinoja.
Niihin kuulema lukeutuu juuri keskeytys, ajoitus eli varmat päivät, lämmöt ja limojen tarkkailut.
Mielestäni, jos nämä ns.luontaiset ehkäisevät raskauden, ovat ehkäisykeinoja,tottakai.Luvataanko Raamatussa käyttää luontaisia tapoja?mielestäni on silloin aivan sama käyttääkö kortsua vai heittääkö spermat lattialle.mielestäni pitäisi näistä puhua enemmän lestaadiolaisten kesken.
Nääki haluaisin kuulla muitten tapoja.En haluaisi itse saada joka vuosi lasta.Elämä menee niin stressiksi ja rankaksi että elämä ei ole enää elämisen arvoista vaan se tuo tappelua myös puolisoiden välille.
Mää en kehoita sua kieltämään uskoa.En ole sitä itsekään kieltämässä.Mutta minulla on huono omatunt siitä, että saako noita luontaisia menetelmiä käyttää vaiko ei?
...että syntiähän se on. Eikös Raamatussa juuri se yksi hemmo harrastanut vaimonsa kanssa yhdynnän keskeytystä ja syntiähän se oli. Silloin ei varmaan kondomeja, pillereitä ja mitä kaikkea himmeleitä niitä onkaan tunnettu, joten keskeytys oli ilmeisesti ainoa ehkäisykeino.
Loppuun kysymys kaikella ystävällisuudellä: ajatteletteko näitä asioita ennen aviotumista(ilmeisesti aika nuorena) ;)
Vaan kun ei ole syntiä.
Kyseisestä Raamatun kohdasta veeäl-saarnaajat ovat vetäneet väärän tulkinnan varmistaakseen koko herätysliikkeen miehille paljailla päästelymahdollisuudet ilman mitään SukiSukeja vaimoväen uupumisen ja loppuunpalamisen kustannuksella.
Imettäminen ei kylläkään ole todellakaan pelkkä luontainen ehkäisymenetelmä! Siitähän seuraa pelkkää hyvää lapselle.
En oo aiemmin ajatellu tällasia asioita mun perheestä (siis äidistä ja isästä), mutta ehkä se on ollut osittain syy siihen, että äiti on imettänyt ainakin vuoden (ja lapset on syntyny lähes kaikki 2:n vuoden välein, meitä on 13). Mun mielestä se ei ole ehkäisymenetelmänä verrattavissa muihin. Sillä imettäminenhän mm. ehkäisee allergioiden syntymistä ym. ym. ym. En pidä sitä ollenkaan pahana. Keskeytetty yhdyntä kyllä mun korvaan kalskahtaa ehkäisyltä.
"Eikös Raamatussa juuri se yksi hemmo harrastanut vaimonsa kanssa yhdynnän keskeytystä ja syntiähän se oli."
-Raamatussa ei ole mitaan kohtaa joka sanoisi ehkaisyn olevan syntia, edes yhdynnan keskeytyksen. jos tarkoitit "oona"-tarinaa, korjaan sen verran etta oona EI harrastanut kerkeytettya yhdyntaa vaimonsa kanssa, VAAN kuolleen veljensa vaimon kanssa. ja se miksi oona teki vaarin ei ollut itse keskeytetty yhdynta, vaan se, etta Jumala oli antanut kaskyn oonaalle, ja oona tieten tahtoen teki muuta kuin mita Jumala oli hanen kaskenyt tehda, eli tuottaa lapsi veljensa vaimolle.
oli siis Jumalan kasky meillekin mika tahansa, ja me tieten tahtoen valtamme tuon teon tekemista, se on synti.
Hyvä Leppis ja tietysti myös muut.
Tuttuja ajatuksia olivat nuo kipuilut minullekin. Joskus tuntui nuorempana että hulluksi tulee jos oikein viimosen päälle yrittää tehdä 'oikein'. JOssain vaiheessa tajusin että kaikkein tärkeintä on, ettei VARSINAISESTI ehkäise eli ota pillereitä tai käytä kondomia sillä ne ovat ainoita oikeita ehkäisykeinoja ja muu on vain epävarmuusehkäisyä.
Eli kun tuon tajusin juteltuani kerran pitempään uskovaisen mieheni kanssa vapauduin. Eihän meistä kukaan synnitön ole ja jos oikein tarkkoja ollaan niin jo pidättäytymininen voisi olla ehkäisyä!!
Imetys ei todellakaan ole mikään ehkäisykeino vaikka me niin ajateltais. EIkä keskeytettykään, sillä moni on siitä tullut raskaaksi.
Eli ei kannata kovin miettiä tekemisiään ja tunnontilojaan ja: jos noita kovin paljon miettii se jo kertoo että äiti on niin väsynyt että voisi vaikka hetken loman ottaa koko seksitouhusta ja lähteä vaikka naisporukalla unilomalle jonnekin.
Siis: se,e ttä me HALUAMME vaeltaa uskossa ja mietimme on jo sellainen merkki oikeasta tunnontilasta että kyllä Taivaan Isä varjelee meitä ja jos virheitä sattuu saamme panna ne Jeesuksen nimessä ja veressä pois. Pääasia ettei tee päätöstä alkaa ehkäistä OIKEASTI.
koska se ei oikeasti ole ehkäisykeino koska siittiöitä tulee koko yhdynnän ajan eikä vain siemensyöksyssä on ihan sama käyttääkö sitä vai ei. Lähinnä se on oire siitä, että pari on tosi leipääntynyt hommaan ja ottaa sen epätoivoisena yrityksenä käyttöön.Minulla on joskus tullut sitä käytettyä ja tuli huono omatunto siitä, kun en luottanut Jumalaan siinä,e ttä Hän antaa minun joko tulla raskaaksi tai olla tulematta.
Sitten kuitenkin kerran taas sorruin tuohon ja tulinkin raskaaksi joten, tiedä häntä... Menee välillä tuo asia kovin monimutkaiseksi. On kuitenkin hyvä kun saa pyytää anteeksi sellaistakin mikä ei välttämättä ole synti mutta painaa mieltä ja kaihertaa niin on taas helpompi jatkaa matkaa.
Sinäpä sen sanoit.
En tiedä miten paljon Raamattua teillä tavataan lukea, mutta mietin että mitähän Jeesus tuohon lakihenkisyyteen sanoisi. Juutalaisillahan oli esim. sapattikäsky jolloin ei saanut töitä tehdä. Mutta Jeesuspa mm. paransi sairaan sapattina ja tästä juutalaiset närkästyivät. Meinaan etteivät säännöt ja niiden mukana tuleva tarpeeton kärsimys tule tärkeämmäksi kuin ihminen itse ja jumalanpalvelus arjessa..
..uskonsisar, haluan vastata sinulle muutamalla sanalla. Tilanteesi ja ajatuksesi koskettavat, olenhan itse kipuillut samojen asioiden kanssa.
Kyllä se on niin, että KAIKKI ehkäisymenetelmät ovat kapinointia Jumalaa vastaan. Ei lapsi saa alkuaan äitinsä kohdussa Jumalan sitä tarkoittamatta. Ei Jumala luo uutta elämää "vahingossa" tai "huonoon aikaan". Jumala on Kaikkivaltias.
Taivaan Isä näkee kaikki vaivamme ja voimiemme rajat ja tietää tilanteemme paljon paremmin kuin me itse. Ihminen on lihassaan syntiin taipuvainen ja lapsiasiassakin sielunvihollinen on alituiseen kuiskailemassa: "Onko Jumala TODELLAKIN sanonut näin..?!"
Kuitenkin Raamatussa on turvalliset ohjeet uskon kilvoitukseen. Lapset OVAT Jumalan lahja.
Vanhan Liiton puolella Onanias kapinoi Jumalaa vastaan ja laski siemenensä maahan. Raamatun mukaan hänen "piti kuoleman". Uskovaisella parilla, joka lankeaa ehkäisemään, on vaara kuolla hengellisesti. Onneksi näissäkin asioissa armoevankeliumi parantaa ja antaa voimia kilvoitukseen!
Jrt
minäkin kirjoittelen näitä ajatuksiani sinulle.Herätti niin voimakkaita ajatuksia ja tunteita etten malta olla kirjoittamatta.Meille syntyi lapset aikoinaan kanssa peräkkäin ,mutta ei monta. lasten tulo loppui vain,meidän ihmetellessä miksi.Jokus vain niin käy.
Ymmärrän niin hyvin kuin pystyn sinun väsymyksesi ja kyselysi.
Minäkin olen kysellyt monta kertaa,vaikka eri asiossa.Mutta oli kuitenkin ihana lukea,kuinka sinulla on selkeä käsitys siitä mikä on oikein,ja että haluaisit edelleenkin vaeltaa omantuntosi mukaan.
Olemme mekin joskus pitäneet paussia,tosin eri syystä,mutta ei se ole estänyt hyväilyn ja hellyyden jakamista.
Kun se tapahtuu yhteisestä sopimuksesta,ja toisiaan kunniottaen ja rakastaen ,se jos mikä on oikein.
On kuitenkin hyvä kysyä välillä toisiltaan ,miten se sujuu,ettei toiselle tilanne käy liian vaikeaksi.
Ja jos paussi ei tunnu hyvältä ,niin lopettaa sen.
Puhu myös lähipiirissäsi(suku,ystävät)väsymyksestäsi,varmasti sieltä joskuskus joku löytyy joka auttaa , niin että saat apua arkeen ja omaa aikaa vähän.
Mutta MENE ehdottomasti,pelkopolille puhumaan pelotasi.Helpottaa jo varmasti paljon,jos et tarvitse enää pelätä synnytystä.On ne palvelut meitäkin varten.
Jos voisin ja haluaisit ,juttelisin mielelläni kanssasi,mutta en täällä.
Muista kuitenkin,että kun meillä voimat uupuu uskomaan, niin etenkin silloin on Jumalan armo meitä kohtaan suurin .
Sinulle ,miehellesi ja koko pesueelle voimia ,iloa ja kaikkea hyvää toivottelen.
Rukouksen siivin teitä ja lähelläni olevia samallaisi perheitä kantaen.
31. Jesus vastasi heitä: nyt te uskotte.
32. Katso, aika tulee, ja nyt tuli, että te jokainen hajoitetaan omillensa, ja minun te yksinäni jätätte. En minä kuitenkaan yksinäni ole, sillä Isä on minun kanssani.
33. Näitä olen minä teille puhunut, että teillä minussa rauha olis. Maailmassa on teillä tuska; mutta olkaat hyvässä turvassa, minä voitin maailman.
Voi että on mieltä lämmittänyt teidän monien sisarten ja veljien lämpimät ja rohkaisevat kirjoitukset, joista olen kokenut lämmintä välittämistä ja Pyhän hengen rakkautta. Tänään on tuntunut paljon helpommalta kuin eilen illalla jolloin olin väsyksissä ja muutenkin surumielinen. En usko että asia näin kerralla ratkeaa ja epäilys haihtuu mutta on paljon vahvempi olo ainakin kuin eilen. Se jo tuntuu mukavalta.
Miten ihmeessä lestadiolaiset ovat "löytäneet" Raamatusta sellaisen kohdan, joka kieltää ehkäisyn, kun niin monet muut uskovaiset eivät ole löytäneet....mieti sitä.
Ei-uskovaisena ihmisenä en voi millään ymmärtää, miksi järjen käyttö kyseisessä asiassa on kielletty.
Jos sinä pelkäät raskauksia ja synnyttämistä niin ehkäise hyvä ihminen edes sen aikaa, että saat ajatuksesi järjestykseen ja hieman etäisyyttä koko asiaan.
Se on varmasti paras ratkaisu paitsi sinulle, niin myös jo syntyneille lapsillesi.
Äläkä kuuntele vakaksen pöpinöitä, se mies ei naisten asioista mitään tiedä =)
Täällä monessa kirjoituksessa onkin jo muistutettu siitä, missä voimamme on: evankeliumissa. Ei rippi ja saattomieheen tukeutuminen ole pelkästään synnin poispesemiseksi annettuja armoetuja vaan kun on vaikeaa ja on taakkoja, epäilyksiä, vääriä valvomisia jne. saa käydä ne jakamaan toisen kanssa ja kuulla evankeliumia omalle kohdalleen. Itselläni aina kaikkein vaikeimmilla ja epätoivoisimmilla hetkillä (ajanjaksoilla) Jumalan läheisyys on tuntunut suuremmalta ja myös matkaystävien rakkaus käsinkosketeltavalta. Evankeliumi on antanut voimaa ja tuntunut normaalia virvoittavammalta.
Kun sain heränneen tunnon nuorena naisena (sain parannuksen maailmasta, tietämättä vanhoillislestadiolaisista mitään - luulin ettei niitä oikeastaan edes oikeasti ole...)niin yksi asioista, joista Jumala puhutteli oli ehkäisy. Joten vaikka en ole kauheasti mitään raamatunkohtia lukenut aiheesta (en ole edes etsinyt), olen itse uskonut ehkäisyn olevan väärin, kun se kerran omaantuntoon niin kirkastettiin. Ennen parannusta aloin miettiä asian noudattamista lain kautta (tuntui mahdottomalta ajatella ottavansa kaikki lapset vastaan), mutta kun oli saanut synnit anteeksi niin hämmästyin kuinka tunsin, että olin saanut myös voiman siihen, että saatoin ymmärtää, millä eväillä ihmiset saattavat mailmaan yli kymmenenkin lasta.
Puolisoa minulla ei ole, joten aiheesta ei sinällään ole kokemusta. Halusin vain sanoa, että minulla ainakaan tuo näkemys ei ole kasvatuksen tulos. Haluaisin ajatella, että on kai aika sama, kidunko täällä ja otan vastaan kaikki vaikka viisitoista lasta tai "kituutan" nyt ilman seksiä ja miestä, kun palkkana on kuitenkin jotain paljon suurempaa. Elämän laatu on jo tässä ajassa silti nyt ihan toista kuin epäuskoisena ja kun mukana on vielä elävä taivastoivo, voiko enempää pyytää. Ehkä Jumalalta tarvittava määrä ymmärrystä ja nöyryyttä ottaa vastaan hänen itselleni lahjoittama elämä sellaisena kuin hän haluaa sen antaa.
Iloitkoon vaan maailma kurjuudestamme, mutta meillä on kuitenkin tämä lohdutuksena:
”Heidän ilonsa ei pidä oleman pitkällinen ja meidän murheemme pitää kääntymän iankaikkiseksi iloksi.” Siitä antaa Herra meille kauniin vertauksen synnytystuskissa olevasta vaimosta, kun sanoo:
”Koska vaimo synnyttää, niin on hänellä kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta koska hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.”
Tälläkin vertauksella hän osoittaa, että meidän työmme eivät ole minkään arvoisia. Näemehän tässä, että vaikka kaikki vaimot auttaisivat tätä synnyttävää vaimoa, niin eivät he kuitenkaan saisi mitään aikoihin; tästä on vapaa tahto voimaton eikä voi eikä taida mitään tehdä eikä neuvoa. Ei ole vaimon vallasta päästä lapsesta erilleen, vaan hän tuntee sen olevan Jumalan kädestä ja vallasta. Jos Jumala auttaa ja vaikuttaa, silloin on asia vaikutettu ja suoritettu, ellei hän taasen auta, on kaikki menetettyä vaikka koko maailma olisi saapuvilla auttamassa. Jumala antaa silloin vaimon nähdä omat voimansa ja kykynsä; ennen hypisteli ja juoksenteli hän, oli hyvillä mielin ja iloinen, mutta nyt näkee hän, kuinka Jumala kaikki tekee ja vaikuttaa. Tästä me nyt saamme oppia, että Jumala on meidän isämme, joka meitä auttaa ja saattaa ilmoille äitimmekin kohdusta.
Niimpä nyt siis, Kristus sanoo opetuslapsilleen: Samoin käypi teidänkin. Vaimo on tässä siinä mielentilassa, että pelkää suurta vaaraa ja tietää kuitenkin sen ohessa, että kaikki tekeminen on Jumalan kädestä. Jumalaan hän turvaa, hänen huomaansa hän heittäytyy, ja Jumala auttaakin häntä suorittaen sen työn, joka koko maailmalle olisi mahdoton. Vaimo ei ajattele muuta kuin tuota tulevata pientä hetkeä, jonka ohi mentyä ilo on jälleen tuleva, ja hän ajattelee näin sydämessään: Nyt on tosin paha aika käsissä, mutta sen jälkeen tulee parempi. Tällaisella ajatuksella rohkaisee hän mieltänsä ja sydäntänsä. Näin on teidänkin käypä tuskan ja vastoikäymisen hetken teitä kohdatessa ja syntyessänne uusiksi ihmisiksi; pysykää silloin vaan alallanne ja antakaa Jumalan tehdä teissä työtänsä, hän on sen kyllä tekevä ilman mitään apuanne.
Tämä vertaus vaimosta sotii ankarasti ja voimallisesti vapaata tahtoa vastaan, joka siis on aivan tehoton ja voimaton niistä asioista, jotka koskevat sielujemme autuutta. Evankeliumimme osoittaa selvästi, että Jumalan voimaa ja armoa tässä tarvitaan ja että vapaa tahto tässä on aivan liian heikko ja vähäpätöinen. Mutta me olemme evankeliumin sijalle rakennelleet omia säätyjämme ja astuksiamme ja tahtoneet näiden kautta päästä synnistä, kuolemasta, helvetistä, ja kaikesta onnettomuudesta vapaiksi ja niiden kautta vihdoin autuaiksi tulla. Kaukana siitä.
Te näette tästä esimerkistä: kun ihminen on syntyvä, täytyy äidin ensin olla kuolemasta, se on; hänen täytyy pitää itseänsä ikään kuin jo kuoleena ja ajatella olevansa jo menoteillä. Samoin pitää meidän kanssa käymän. Jos tahdomme tulla hurskaiksi, niin täytyy meidän ensin olla kuolemasta ja epäillä kaikista omista töistämme eikä ajatellakaan tehdä mitään sen hyväksi. Siitä ei auta mikään munkkeus, ei pappeus, ei mitkään työt, vaan pysy sinä allasi ja anna Jumalan itsestäsi vaikuttaa tahtonsa mukaan: hän on sen hyvin toimittava, anna hänen vaan vaikuttaa. Me emme siihen mitään tee, kuin että ajoittain tunnemme kuoleman ja helvetin, jonka jumalattomatkin hyvin tuntevat kuitenkaan uskomatta Jumalan olevan saapuvilla ja tahtovan heitä auttaa. Eihän vaimokaan tästä asiasta muuta toimita, kuin että tuntee kipua, tuskaa ja hätää voimatta itse auttaa siitä itseään....
… Tässä on nyt sinulla hedelmä Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta ja esimerkki siitä, kuinka vapaa tahto ja kaikki järjen johtopäätökset ovat aivan kelvottomia autuutta koskevissa asioissa. Suokoon Jumala armon, että mekin sen käsittäisimme ja sen jälkeen ojentuisimme. Amen.
Tämä oli taas sellainen tyypillinen vastaus jossa oli paljon tekstiä, mutta pääasia on edelleenkin epäselvä. Mielestäni ei Raamatunlauseita pidä irrottaa kokonaisista asiayhteyksistä ja sen jälkeen tulkita niitä itselle edullisesti. Selvennä ja lyhennä vastaustasi jotta mekin ymmärrämme mitä ajat takaa.
Itse olen hyväksynyt ehkäisyn, mutta täälläkin on monia ihmisiä jotka puhuvat luonnollisesta ehkäisystä vaikka eivät kuitenkaan hyväksy pillereitä eivätkä kondomia. Eikö nämä ns. "luonnollisetkin menetelmät" ole ehkäisyä ? Sama päämäärähän molemmissa on, raskaaksi tulemisen välttäminen. Minä olen saanut kuulla monilta lestadiolaisilta puhujilta erilaisia kantoja esim. keskeytettyyn yhdyntään, jotkut sen hyväksyvät, jotkut eivät hyväksy edes pidättäytymistä. Miksi on olemassa nämä ristiriidat jos kerran kaikilla pitäisi olla sama henki ? Sama koskee itsetyydytystä, tässäkin asiassa on monenlaisia kantoja.
Lopuksi vielä haluaisin mainita kulloistakin aikaa tarkasti seuranneena, että kumma kyllä...ajat muuttuvat ja lestadiolaisuus ajan mukana. Tätä ei ehkä haluta myöntää, mutta omeillä on niin paljon esimerkkejä jo tästäkin, että meidän kaikkien kannattaisi olla rehellisiä ja myöntää tämä.
Tuo teksti oli suora lainaus Martti Lutherin saarnasta.
Ajattele, sanoit tuon olevan "tyypillinen vastaus", vaikka se on kirjoitettu 500-vuotta sitten.
Ajankohtaista, eikö?
Eikös Srk:n vuosikirjassa todeta, että vaimon ollessa sairaana tai väsynyt vaatii kristillinen rakkaus ja kunnioitus toista kohtaan pidättäytymään seksistä? Jotenkin näin muistelen sen lukeneeni. Toisaalta tuttavani kysyi kahdelta puhujamieheltä heidän näkemystään asiaan: toinen olis sitä mieltä että selibaatti ok, toinen että se ei ole. Että tämä on niitä omantunnon asioita, jokainen tutkikoon omaa sydäntään.
Luin viestisi tuosta ylempää ja mieleeni tuli sellainen kysymys, että kun te olette puhuneet asiasta useiden kanssa, tiedätkö, kuinka yleistä ehkäisy on sitten piireissämme?
Sen vain totean lyhyesti, että huomaa Lurherin olevan mies. Yksikään nainen ei väittäisi, että kipu katoaa saman tien, kun lapsen saa rinnoilleen. Ilo ja helpotus on kyllä suuri, kun taas selvittiin, mutta kipu säilyy mielessä vielä kauan, kenties vuosia. Ja kipu säilyy myös myös fyysisenä vielä viikkoja synnytyksen jälkeen.
En tiedä kuinka yleistä ehkäisy on, mutta jokatapauksessa sitä kuitenkin tehdään tavalla tai toisella ja varmaankin enimmäkseen minua nuorempien ihmisten keskuudessa. Itse olen lähes neljänkymmenen ja jos ajattelen aikaa parikymmentä vuotta taaksepäin, niin väistämättä tulee mieleen se muutos joka on nähtävissä nuorissa verrattuna "omaan aikaani".
Ja mitä tulee tuohon ylläolevaan tekstiin Lutherin puheesta, tottakait se on vakiovastaus (vaikka onkin kirjoitettu 500 vuotta sitten), koska Lutherhan on esikuva meille ja hänet katsotaan henkiseksi Isäksi. Sehän on selvä, että häntä siteerataan ja lainataan nykyäänkin, mutta siitä huolimatta tuo teksti ei kaikille aukea.
En ole uskovainen minkään seurakunnan mielestä, uskon omalla tavallani. Tämä tulee paljon edullisemmaksi ja antaa minulle sen, minkä tahdonkin.
Eikö sinulla ole mahdollisuutta uskoa, niinkuin itse haluat? Olet siis lestadiolaisten vuoksi uskossa, et itsesi. Kyllä normaalisti uskossa pitäs voida ottaa itsensä huomioon.
Ei tunne kyseistä uskontoa, miten siinä toimitaan, kun ei lapsia tule. Tuleeko joku kyselemään vai mitä tehdään? Olen kyllä täällä pohjanmaalla nähnyt, että kun mies ei ole ilmeisesti pystynyt, niin on uskon veli auttanut ja sen huomaa kun on vajaa 20 samalla kaavalla tehtyjä ja yksi välissä niin toisen miehen näköinen, että opettajatkin luulevat toisen sukunimiseksi.
Ajatte ensin itseäsi kuitenkin, sitten vasta muita!
Kannattaa uskoa sillätavalla kun Jumalan sana opettaa. Itse rakennetulla uskolla ei pääse taivaaseen.
"Kannattaa uskoa sillätavalla kun Jumalan sana opettaa. "
ja kuten me kaikki hyvin tiedämme, Jumalan sana ei sano ehkäisystä mitään....
eli - kukahan kumma on rakentanut ehkäisykiellon?
Ihmisen järjelle on tyypillistä jumalan sanan kyseenalaistaminen. Kysymys sanoiko Jumala todella niin? esitettiin jo paratiisissa ja esittäjänä oli käärme, jota kuvataan sielunviholliseksi.
Meiltä vain vaaditaan lapsen uskoa ja luottamusta Jumalan johdatukseen.
pentti...kerro meille kaikille MISSÄ Raamattu kieltää ehkäisyn?
Itsehän juuri mesoat että omatekemä usko ei pelasta vaan Jumalan sanaan perustuva.
Missä Jumalan sana siis kieltää ehkäisyn?
Pentti, kerro se meille.
"Meiltä vain vaaditaan lapsen uskoa ja luottamusta Jumalan johdatukseen."
Sepä se onkin kova vaatimus: kyetä samaan rehellisyyteen ja rohkeuteen kuin lapsi. Siihen ei moni pysty.
Moni elää koko elämänsä joukkoharhojen vankina.
Luen järkyttyneenä tekstiäsi.
Voisitko, tai voisiko joku toinen vl selittää, missä kohden Raamatussa lukee, että ehkäisyä ei saa käyttää?
Miksi vl uskovainen ei saa uskoa Jumalaan, vaan miksi hänen on uskottava vl-seurakuntaa?
Jumala on varmasti suurempi kuin vl-seurakunta. Sinä voit käyttää miehesi kanssa ehkäisyä ja siitä huolimatta uskoa, kuten vl-seurakunnassa uskotaan.
Sinun uskosi on Jumalan ja sinun välinen asia. Se ei kuulu millekkään seurakunnalle.
Sinun seksielämäsi on sinun ja miehesi välinen asia. Se ei kuulu millekään seurakunnalle.
Ilahtuneena näen, että kommenttien kirjoittajien joukossa on vl-uskovaisia, jotka käyttävät ehkäisyä.
Jumala entoi meille seksuaalisuuden. Jumala antoi myös järjen. Sillä Jumalan antamalla järjellä on ehkäisymenetelmät kehitetyt. Sillä Jumalan antamalla järjellä te voitte miehenne kanssa ajatella asiaa ja käyttää ehkäisyä.
Mikään seurakunta ei saisi kieltää järjen käyttöä. Järjen käyttämättömyys on sekin kynttilän panemista vakan alle.
Sinun lapsesi voivat paremmin, jos heillä on hyvinvoiva äiti. Jos joudut jatkuvasti synnyttämään, olet liian väsynyt, eikä sinulla ole aikaa jokaiselle lapsellesi niin paljon kuin he tahtovat aikaasi.
Voimia sinulle Vl-äiti!
Millainen Jumala voi ajaa ihmisen tuollaiseen ahdinkoon?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000102&posting=22000000001384340
Voimia minultakin - ja uusia ajatuksia, valoisampia päiviä kaikille muillekin:-)
Kyllä pistää pikkasen ihmetyttämään tää teiän lestadiolais hömppä!!Eihän se Jumala käskeny AINOASTAAN teidän YHDEN perheen ottaa ja täyttää maa!!! Järki hoi, äly ÄLÄ jätä!!!Ja mitäs siinä kitiset jos oot kerta lestaksi ruvennu niin tarvishan sun tietää mitä on tuleva!!!Ärsyttää tommosseet marisijat!Täällä on uskonvapaus, joten mikä pakko on olla lesta, kun on muitakin yhtä hyviä uskontoja kuin se!! Ja mikä muu uskonto estää uskomasta Jumalaan?? Tosin uskontojen takia kaikki nämä sodatkin on käyty ja käydään edelleen!!!
...hieman enemmän kohteliaisuutta, vaikka ajatukset olisivat kuinka kaukana toisistaan tahansa. Saman asian voi esittää niin monella eri tavalla.
Kyllä Jumala järjenkin on antanut ja ihmisen voimavarat, että me niitä käytettäisiin myös ihmistä suojelevasti. Ei hän tarkoittanut, että naiset uupuu ja kuolee ja tulee orpolapsia, niin julma hän ei ole.
Lestadiolaisuudessa on ihminen tainnut sääntöineen mennä Jumalan edelle..
Miehesi on oikeassa, kun hyväksyy ehkäisyn, miksi et sitten sinä..??
Eihän Jumala tarkoittanut, että yhdet (lestadiolaiset) ihmiset tämän maan täyttää, kun hän sanoi, että lisääntykää ja täyttäkää maa.
Lasten tekeminen ei voi olla pakkomielle, tottakai toiset ovat hedelmällisempiä kuin toiset. Siitä huolimatta terveen järjen käyttö on paikallaan.
9. Ei sinun pidä niitä kumartaman, eikä palveleman niitä; sillä minä olen Herra sinun Jumalas, kiivas Jumala, joka kostan lapsille isäin rikokset, kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat,
10. Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja minun käskyni pitävät.
11. Ei sinun pidä turhaan lausuman Herran sinun Jumalas nimeä; sillä ei Herra pidä sitä rankaisemata, joka hänen nimensä turhaan lausuu,
Usko tulessa koetellaan, että se kullaksi muuttuisi.
Vähissä on hyvät neuvot täällä... Toivon Taivaan Isän siunausta perheellesi.
Hei sinulle vl-äiti! Itse olen nuori nainen ja olen aikanani kieltänyt uskoni. Suuri tekijä oli juuri tämä lapsiasia, en halunnut suurperheen äidiksi. Mutta oli kyllä muitakin syitä...
En tiedä mitä sinulle sanoa, mutta voisin kertoa tapauksen lähipiiristäni: Tätini oli lestadiolainen ja löysi itselleen uskovaisen miehen. Lapsia alkoi siunaantua noin vuoden välein. Viidennen lapsen synnyttyä tätini henkinen tasapaino alkoi järkkyä. En tiedä miksi asialle ei tehty mitään, vaan lapsiakin tuli vielä kolme lisää. Sen jälkeen hänet steriloitiin, mutta tervehtymiseen se ei enää vaikuttanut. Nyt hän on henkisesti sairas, masentunut ja välillä keksii hullujakin tempauksia. Jatkuva lääkitys auttaa vähän.
En sano, että lapset olivat ainut syy hänen sairastumiseensa. Hän asuu maatilalla joten muitakin töitä oli paljon. Mutta silti en voi välttyä ajattelemasta, että jos he olisivat voineet saada lapsensa siihen tahtiin kuin tätini olisi jaksanut, olisiko hän nyt terve ja oma ihan itsensä?
Voimia sinulle...
synnytyksenjälkeinen masennus voi tulla jo ensimmäisen lapsen jälkeen ja jos lapsia tulee tasaiseen tahtiin yksi per vuosi, missä välissä äiti ehtii parantua????
tämä nainen ei olisi saanut lapsia ollenkaan tai jos lapsiluku olisi jäänyt esim. kolmeen? Olisiko sairaus silloin vältetty? On sellaisiakin mielenterveysongelmia, jotka tulevat perheettömällekin.
Mahtaakohan tää perhe asua Etelä-Suomessa? Mä nimittäin tiedän yhen lestaperheen, jonka äiti on ihan skitso... Sääliks käy niitä lapsia :(
Hyvä hyvä. Minäkin tiedän MONIA perheitä, jossa vanhemmilla on mielenterveysongelmia. Eikä ne ole lestoja, ei jehovia eikä edes muslimeja. Etelä-Suomessa, savossa ja jopa lapissakin.. on se elämä kummallista, eikö totta?
...on monia perheitä, joissa on mielenterveysongelmia. Uskoisin, että tämä on aika yleistäkin, että äiti uupuu täysin. Lestadiolaisissa on kuitenkin se hieno piirre, että kenenkään ei tarvitse kamppailla ongelmien kanssa yksin, vaan apua saa. Tässäkin esimerkkiperheessä muut uskovaiset ovat tukeneet ja auttaneet pienten lasten kanssa. Raskasta on varmaan ollut, mutta tiedän, että usko antaa voimaa.
Arvostan paljon lestadiolaisten voimakasta uskoa, tuntuu, että he ovat niin vahvoja ihmisiä. Mutta mielestäni on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan äitejä, huolehtimaan heidän jaksamisestaan. Eikö ehkäisyasioista voida keskustella esim. nuortenilloissa tai järjestää äideille ja isille teemaan liittyviä keskusteluiltoja? Onko tämä niin suuri kynnyskysymys, ettei siitä voida edes keskustella julkisesti?
"""
Eikö ehkäisyasioista voida keskustella esim. nuortenilloissa tai järjestää äideille ja isille teemaan liittyviä keskusteluiltoja? Onko tämä niin suuri kynnyskysymys, ettei siitä voida edes keskustella julkisesti?
"""
Kyllä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000001514008
Hei!
Raamatusta löytyy vastaus kaikkeen! Tiedän ettei ole helppoa kyseenalaistaa oppeja joihin on uskonut koko ikänsä ja joita on aina pitänyt oikeina... Vapauteen Kristus on kuitenkin meidät vapauttanut! (Enkä todellakaan tarkoita tällä, että olemme vapaita elämään synnissä!)Meillä on kuitenkin vapaus ottaa selvää, mikä on Jumalan tahto, eikä noudattaa totuttuja tapoja orjallisesti.
Room 14:1-3
Heikkouskoista hoivatkaa rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen joka on heikko syö vihanneksia. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
Paavali kirjottaa näin seurakunnalle, jossa pidettiin syntinä lihan syömistä. Koska Raamatussa ei puhuta ehkäisystä (silloin asia ei ehkä ollut niin ajankohtainen, kun ei ollut keksitty juurikaan ehkäisymenetelmiä...) voidaan mielestäni tätä lihansyömisasiaa ja ehkäisyasiaa verrata toisiinsa. (Jumala ei ole kymmenessä käskyssään kieltänyt lihansyöntiä, ei myöskään ehkäisyä!) Joillakin oli vain tällainen oppi, ettei lihaa saa syödä, se oli epäpyhää ja Mooseksen laissa taisi olla siitä ohjeetkin, että mitä saa syödä ja mitä ei. Kun Kristus kuoli, Mooseksen lakia ei tarvinnut enää noudattaa. Kaikki eivät tätä ymmärtäneet vaan pitivät tiukasti kiinni opitusta.
Paavali ei kuitenkaan neuvonut, että kaikkien olisi täytynyt alkaa syödä kaikkea. Ei ollut väärin syödä, mutta ei ollut väärin olla syömättäkään... Mielestäni ehkäisyn kanssa on samoin! Ei ole syntiä ehkäistä, mutta ei ole syntiä olla ehkäisemättäkään.
Raamatussa puhutaan myös siitä, että jos pidät jotakin vääränä ja silti teet sitä, niin teet syntiä. (vaikkei asia varsinaisesti olisikaan syntiä.) Jos siis rikot omaatuntoasi vastaan, niin teet väärin. Jos pidät ehkäisyä syntinä, mutta ehkäiset, teet väärin. Sinun täytyy saada sydämeesi rauha ja varmuus, että ehkäiseminen ei ole Jumalan mielestä syntiä. Tämän jälkeen voit käyttää ehkäisyä kokematta huonoa omaatuntoa, etkä ehkäistessäsi todellakaan tee väärin, etkä riko Jumalaa vastaan.
Siis vl-äiti ÄLÄ ehkäise, niin kauan kuin pidät sitä syntinä! Rukoile ja lue Raamattua! Jos ja kun tahdot löytää totuuden/Jumalan tahdon ja sitä etsit, niin varmasti sen löydät! Jumala voi antaa sydämeesi varmuuden siitä, ettet tee syntiä vaikka ehkäiset tai sitten Jumala voi poistaa sinulta synnytyspelon yms. niin että voit jatkaa elämääsi ja saada vielä paljon lapsia ja olla vapaa ja iloinen ilman ehkäisyä.
Minä en voi sanoa, haluaako Jumala että ehkäiset vai että et ehkäise, mutta sen tiedän, ettei ehkäisy ole varsinaisesti syntiä. Joka tapauksessa Jumala haluaa, että me olemme vapaita kaikista peloista ja orjuuttavsita tavoista ja opeista!
Meidän siis tulee kunnella omaatuntoamme, eikä tehdä sitä vastoin, vaikka omatunto olisi herkkä ja pitäisi vääränä asioita jotka varsinaisesti eivät ole syntiä. Tämä siksi, että, jos teemme jotakin vastoin omaatuntoamme, niin omatuntomme paatuu, emmekä kohta enää erota, mikä on oikein ja mikä väärin. Saatamme tehdä aivan selviäkin syntejä, eikä omatuntomme ilmoita niistä, koska olemme paaduttaneet omantuntomme.
Mutta omatunto ei ole aina sama kuin Jumalan ääni! Meidän omatuntomme pitää väärinä asioita, joita meidät on opetettu pitämään väärinä. Esimerkiksi tupakanpoltto on minulle syntiä, vaikkei se lestadiolaisille yleensä olekaan. Minun omatuntoni on tupakanpolttoa vastaan. Minulla on jopa Raamatusta perusteet, miksi ei saa polttaa. (olemme Pyhän Hengen temppeli ja emme saa turmella tätä temppeliä polttamalla). Kuten ymmärrät ei tupakasta varsinaisesti mainita mitään Raamatussa (niin kuin ei ehkäisystäkään), silti joillekin tupakka on syntiä, joillekin ei. Samoin on ehkäisyn laita. SIIS ymmärrän, että tupakka ei ole varsinaisesti syntiä (kyllä tupakoitsijatkin pääsevät taivaaseen, jos Jeesukseen uskovat), mutta koska minulle on opetettu että se on syntiä, niin minulle se on syntiä. Minä en voisi polttaa, enkä halua edes päästä tästä asiasta "vapauteen".
Ymmärrän siis täysin, että on vaikea edes ajatella ehkäisyä, jos sitä pitää syntinä. Jos kuitenkin haluat ehkäistä ja tiedät, että se olisi elämäntilanteessasi hyvä ratkaisu, niin pyri pääsemään vapauteen asiasta! Vain Jumala voi vapauttaa! Raamattu ja Jumala EI kiellä ehkäisyä! Jumala kunnioittaa meidän vapaata tahtoamme ja siksi meille vapaan tahdon loi.
Kirjoitit, että sinulle uskossakilvoittelu on sitä, ettet käytä ehkäisyä. Tiedät varmasti, ettemme voi mitenkään ansaita pelastusta. Armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta ettei kukaan kerskaisi! Emme voi lisätä Kristuksen työhön mitään! Se, jos mikä on lohduttavaa! Meidän ei tarvitse kuluttaa itseämme loppuun suorituskeskeisessä uskossa, niin kuin kaikkien muiden kuin kristittyjen täytyy. Kristinuskon ydin on ARMO, älä unohda sitä koskaan!
Siunausta ja voimia lasten kasvattamiseen sekä parisuhteeseen!
Eikö seksi lestadiolaisuuden mukaan ole lapsien tekoa varten? Siksihän ehkäisyä ei saa käyttää. Selvästikään ette nyt harrasta seksiä "oikeasta syystä" joten tavallaaan teette syntiä jo nyt. On siis aivan yhä paha vaikka käyttäisittekin ehkäisyä.
Oli suorastaan masentavaa lukea lestadiolaisten kommentteja. Kuulkaas nyt valitut nauttikaa seksistä ihan kaikessa rauhassa niin kun kaikki muutkin.Suorastaan masennuin kun luin noita lahkolaisten vanhoillisia ja sairaita kommentteja, joissa vielä kehdattiin vedota Jumalan sanaan. Lestadiolaisuus on herätysliike, josta on tunnetusti poistunut paljon ihmisiä enemmän tai vähemmän henkisesti ahdistuneina. Tiedän myös monia vannoutuneita ja omissa piireissään arvostettuja lestadiolaisia, jotka käyttävät "salaa" ehkäisyä. Rukoilen teille voimia ja tahtoisin muistuttaa, että nämä virallisesti lahkoiksi ja herätysliikkeiksi julistetut ryhmät eivät aina ole se paras valinta. Eroaminen on kova ja raskas prosessi. Voin kokemuksesta¨sanoa, että kaikki ns. lestadiolaiset ystänne hylkäävät teidät ja saatte rakentaa kokonaan uuden ystävä piirin. Silti Jumalan siunausta valitsemallanne tiellä.
Raamatussa ei lue, että seksi olisi syntiä.
Oikeastaan päinvastoin, jos Vanha Testamenttikin Raamatuksi katsotaan.
Vanhassa Testamentissa vilisee tarinoita miehistä (Simson jne.), jotka rakstuivat useisiin naisiin ja rakastelivat useiden naisten kanssa. Heidän kohdallaan Raamatussa kuvataan intohimoista seksuaalista rakastumista, eikä suinkaan lastentekemiseen tähtäävää yhdyntää.
Ainakin Vanhan Testamentin mukaan ihmisten tulisi iloita seksistä, eikä pitää sitä lastentekemiseen tähtäävänä puuhana.
Josset muuta keksi. Se on ikävää, että uskontosi takia joudut olemaan synnytyskone, mutta minä joudun sen 42% veroprosentillani kustantamaan lapsikatraasi elätyksen, joten voi sitä ottaa huomioon muutkin ihmiset ennen kuin omahyväisesti oman uskonsa valon.
Sitäpaitsi Suomi on vapaa maa jossa naiset saavat päättää omasta vartalosta ja elämästään. Jos ahistaa, tee jotain asialle jos kehtaat kutsua itseäsi Suomalaiseksi. Meillä Suomalaisilla on nääs rinta rottingilla ja sisua. Jos joku vaivaa siitä sanotaan ja suoraa eikä voivotella nurkassa kohtaloansa.
Ne on kuule tämänkin äidin lapset, jotka sinun eläkkeesi maksavat. Ja vanhainkodit ja terveyspalvelut ynnä muut. Kuka meidän vanhuudestamme huolehtisi, jos lapsia ei synnytettäisi? Ja ketkä Suomea pyörittäisivät tulevina vuosikymmeninä? Maahanmuuttajat? Ei minulla mitään maahanmuuttajia vastaan ole, mutta miksei yhtä hyvin uusinnettaisi omaa kansaamme ja kulttuuriperimäämme, kun semmoiset kerta olemme pystyyn saaneet.
Ymmärrän sinua. Mutta sitä en, että jumala on joku minun mielestäni täysin olematon persoona. Miksi pitäisi palvoa jotain, joka on instituutio ilman todellista kuvaa. Mulle jumalani asuu sisälläni. Ei missään muualla. Kukaan ei voi sanoa mikä on oikein tai väärin. Sillä jos joku asia tuntuu omasta mielestä luonnolliselta, mutta uskonnon mielestä väärältä, niin kumpi mahtaa olla oikeassa? Mielestäni vastaus löytyy jokaisesta itsestään. Lisäksi väitän uskonnon palvelevan itsensä ulkopuolisia asioita. Sillä sen varjolla pyritään pitämään ihminen tottelevana henkilönä. En tarkoita asioita, jotka ovat jollekin turmioksi. Esimerkkinä mainitsen vaikkapa varastamisen. Mutta miksi seksi kahden ihmisen väliltä on kielletty? Sitä en ymmärrä. Sillä ainoa paha asia mikä siinä on, johtaa mielihyvään. Mitä pahaa siinä on? Mielestäni ei mitään.
Toisaalta uskontojen palveleminen on äärimmäisen helppo keino "irtautua" itsestään. Sillä uskonto määrittelee itsemme, en minä itse. Vahva väitteeni on, että uskontoja palvova ihminen on onnettomampi kuin itseensä. Sillä vakaumukseni mukaan, vastaukset löytyvät jokaisesta ihmisestä itsestään.
Toivottavasti ymmärrät. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, sekä vaikeaselkoisuutta. Erittäin hyvää syksyn jatkoa!
Jumala nakee elamasi tilanteen je perheesi. Evankeliumi on paras laake kaikkiin synteihin, epailyksiin ja kiusauksiin.
Neuvoisin sinua myos keskustelemaan fobiastasi jonkun vl ammattiauttajan kanssa,silla ongelmasi on todellinen ja paras auttaja tassa voi olla vain toinen vanhoillislestadiolainen.
Tarvitset paljon toisten uskovaisten tukea ja esirukousta!On hyva ettet ole jaanyt yksin.Uskon kuuliaisuutta nyt kysytaan ja sinua kantavat iankaikkiset kadet!
Muista niita jotka ovat ennen uskoneet,karsineet pilkkaa ja vaivaa uskonsa tahden ja luottaneet Jumalan lupauksiin!Ei meilla ihmisilla ole mitaan oikeutta puuttua Jumalan luomistyohon.Jumala antakoon sinulle voimia nahda tilanteesi yli,katsomaan palkanmaksoa!
Ja uskomaan paivan kerrallaan.On turhaa ajatella elamaa eteenpain vain etta kuinka monta lasta joudun synnyttamaan.Jumala voi ottaa nekin pois jotka on antanut,jos muistat Jobia.Han sai paljon lapsia ja menetti kaikki,omaisuutensa ja ystavatkin hylkasi!Mutta mita Job teki?Han luotti Jumalaan entista enemman!Ja kiitti Jumalaa.
Vahvistetaan noita uskon kalliita lupauksia!
Ihmisellä on vain yksi elämä, käytä sinä oma maanpäällinen aikasi vaikka sitten kärsien ja lapsia vääntäen. Muista että sinä sen päätät miten teet. Raamatussa tosiaan ei ole kielletty ehkäisyä, ehkäisy ei ole synti kun ainoastaan teidän piireissänne. Jos itse haluat säätää itsellesi lakeja/velvollisuuksia, mitä raamattu muuten ei edes edellytä niin siittä vaan. Älä myöskään sitten valita.
Ps. Jo ensimmäisestä lauseesta asti olen saanut sellaisen vaikutelman, että tämä on feikki. Tuskin noin tekopyhää luonnon oikkua on maanpäälle siunaantunut.
Eikös teidän muuten tule harrastaa seksiä vain silloin kun haluatte perheen lisäystä? Jos ei halua, niin ei sitten naida. Sillä selvä. Synti jos nai muut aatteet mielissä. Sehän se tässä on synti ja pointti, eikä niinkään se ehkäisy. Ehkäisy on kielletty/synti siksi, koska silloin seksiä harrastetaan omien himojen tyydyttämiseen.
Eikö ole vähän tekopyhää ensin esittää marttyyriä.. Leikkiä muka niin kuuliaista vee ällää lapsineen, mutta sitten myöntää että harrastaa seksiä muissa kuin lapsen teko mielessä. Sama se käyttääkö ehkäisyä vai ei jos tarkoituksena on oman tarpeen tyydytys, sama asia se on ja synti lestadiolais lahkossa. Jotka ovat itse luoneet itselleen erilaisia sääntöjä, haluavat elää kärsien vaikka raamatussa ei olla moisia pykäliä säädetty. Ovat vähän kuin masokisteja... Kiduttavat itseään, muka jumalan tahdoksi, vaikka ihte herra ei ole kenellekkään tullut ilmoittamaan mitä saa tehä ja mitä ei. Paitti moosekselle ne 10 käskyy, mutta niissähän ei kielletä ehkäisyä. Sitäpaitti onkohan tuohon raamattuunkaan niin uskominen eihän sekään ole jumalan kirjoittama. Sehän on vaan kaiken maailman höperöiden luoma teos, jota ei kannata niin tosissaan ottaa. Sehän on jo todistettu, että monet kertomuklset on niin ristiriitaisia etteivät edes pidä paikkaansa. Kuhan vaan joku on saanut sepittää päänsä puhtaaksi, ja siinä meillä on jo käsky.
Ei sillä että minusta tuossa mitään syntiä olisi, siis että harrastetaan seksii omat himot tyydyttääkseen, mutta halusin vaan mainita kun seuraavan kerran alat feikkaamaan jotain, että ota asioista selvää ensin.
Ensinnäkin minun on myönnettävä että en ole Lestadiolainen, ja en tiedä uskonne periaatteista juuri mitään. mutta viestisi laittoi minut miettimään... itse olen ent. kristitty ja nykyään "uskoton" itselläni on omat käsitykset jumalasta ja hänen odotuksista minua kohtaan, mutten kuulu mihinkään järjestöön.
Tahtoisin sanoa sinulle että ota järkikäteen olen varma että jumala ei tuomitse sinua tai miestäsi ehkäisyn käytöstä. Ja lienee kaikille parasta että jaat rakkautesi kaikille lapsille joita sinulla nyt on ja miehellesi... Ja jos pelkäät horjuttavasi muiden uskoa niin mikään ei pakota kertomaan. Asia on sinun ja miehesi välinen... ja lisäksi sanon vaikka mitä nähneenä että se, että jaksat huolehtia nykyisestä perheestäsi on parempi kuin että väsyt lopullisesti ja jää lapset ja mies hunnigolle kun et jaksakaan enää... joten suosittelen ehkäisyn käyttöön ottoa jo oman mielenterveytesi tähden ja perheesi vuoksi...
mutta voimia sinulle ja jumalan rakkautta...
toivon että vastauksestani on hyötyä sinulle ja muille saman ongelman parissa pohtiville...
Lapsesi ovat ansainneet terveen ja järjissään olevan äidin. Älä anna oman uskonnollisen kunnianhimosi hämärtää sitä velvollisuutta, mikä olet lapsissa saanut: sinun tehtäväsi on nyt huolehtia heistä ennen kaikkea! Eli jos miehesi suostuu ehkäisyyn, käyttäkää. Se on oikein miestäsikin kohtaan.
Se kohta Raamatussa, minkä perusteella ehkäisyn käyttö on monesti kielletty, on se missä Oonan "laskee siemenensä maahan", ja se oli kiellettyä. Mutta tämä oli Vanhassa testamentissa, eli se on juutalaisten laki, ei kristittyjen! Jeesus kumosi Vanhan testamentin lait ja tuli itse uudeksi laiksi! Jeesus ei kieltänyt ehkäisyä; päinvastoin hänen seuraajansa jopa jättivät perheensä häntä seuratakseen. Eli se käyttääkö ehkäisyä, on aivan sama, mutta jos koet sen raskaaksi, niin adoptoi vaikka lisää lapsia ulkomailta; Jeesuksen mukaan meidän tulee huolehtia pienimmistä, eli olemassaolevia lapsia tulee ajatella!
Kyllä on kaikenlaiset hengelliset puoskarit asialla kirjoituksien kanssa. Mikähän näistä nyt sitten on se ainut ja oikea neuvo. Kuinka ahdistettu ihminen voi saada lohdutusta puoskarien neuvoista kun kaikki sata neuvoa on toisiaan vastaan, ja vielä Jumalan sanaa vastaan.
Neuvoni eivät todellakaan ole toisiaan vastaan, eivätkä Jumalan sanaa vastaan, paitsi Sinun mielestäsi jos olet kenties juutalainen. Keskustelun aloittajalla on todellinen ongelma, jonka ratkaisemisessa eivät yhtään auta Sinun kaltaisesi kyyniset viisastelijat. Keskustelun aloittaja ei selvästikään ajattele itseään missään asiassa, mutta jotta lapset voisivat hyvin, on äidin joka tapauksessa oltava kunnossa, siksi neuvoni hänelle; neuvot, jotka takuuvarmasti ovat Jeesuksen opetuksen mukaisia! Mietipä, oletko itse lain hengen puolella, vai ainoastaan sen kirjaimen?
puupää!
mun mielestä tommonen kun naisen ainut tehtävä on tehdä vaan lapsia ja olla kokoajan paksuna on naisen alistamista tulee mieleen muslimit miten nekin kohtelee naista ihan järjetöntä paskaa..
Kaikenmaailman uskonnot pitäs kieltää. Mee karateen ja fudaa sitten äijääs munille.
hyvä biisi I saw you
http://personal.inet.fi/musiikki/velderado