Luin näitä viestejä täällä ja halusin kertoa teille oman tarinani.
Elikkäs olen nyt 18- vuotias ja minulla on puolitoista vuotias tyttö. Tämä lapsi oli toivottu mutta meille kävi huonosti.
Niinkuin sanoin lapsi oli toivottu(tai niin luulin, sillä olimme poikaystäväni kanssa puhuneet siitä ja hän oli sanonut, että haluaisi lapsen lähiaikoina)mutta kun kerroin poikaystävälleni raskaudestani hän alkoi huutaa ja käyttäytyä aggressiivisesti. Hän sanoi, että minun täytyy tehdä abortti. Ihmettelin tätä reaktiota mutta en kuitenkaan halunnut missään nimessä tehdä aborttia.
Poikaystäväni jätti minut heti seuraavana päivänä. En saanut tukea keneltäkään muulta kuin ystävältäni. Vanhempani "hylkäsivät" minut, joten jouduin menemään töihin ja muuttamaan omaan kämpään. He eivät halunneet, että heidän talossaan asuu lapsi joka saa lapsen.
Loppu vaiheilla sain tuekseni isoveljeni. Hän sai tietää raskaudestani kun olin kuudennella kuulla, sillä hän oli ollut vaihto-oppilaana Kanadassa. Vanhempani eivät olleet kertoneet hänelle vaikka olivat häneen yhteydessä ainakin kerran viikossa. Itselläni ei ollut osoitteita tai numeroita joista olisin hänet tavoittanut..
Tyttäreni syntyi kun olin seitsemännellä kuulla. Synnytys käynnistettiin koska olin niin sairas..
Kun päätettiin, että synnytys käynnistetään niin käskin heidän soittaa veljelleni ja niin hän tuli tuekseni.Se oli elämäni onnellisin päivä kun sain nähdä pienen tyttäreni..
Nyt olemme eläneet suht normaalia elämää, kahdestaan. Asumme nyt veljeni kanssa samassa asunnossa.. Ja kaikki menee hyvin, vaikka vanhempani eivät vieläkään pidä minuun tai tyttäreeni mitään yhteyttä...
Elikkäs olen nyt 18- vuotias ja minulla on puolitoista vuotias tyttö. Tämä lapsi oli toivottu mutta meille kävi huonosti.
Niinkuin sanoin lapsi oli toivottu(tai niin luulin, sillä olimme poikaystäväni kanssa puhuneet siitä ja hän oli sanonut, että haluaisi lapsen lähiaikoina)mutta kun kerroin poikaystävälleni raskaudestani hän alkoi huutaa ja käyttäytyä aggressiivisesti. Hän sanoi, että minun täytyy tehdä abortti. Ihmettelin tätä reaktiota mutta en kuitenkaan halunnut missään nimessä tehdä aborttia.
Poikaystäväni jätti minut heti seuraavana päivänä. En saanut tukea keneltäkään muulta kuin ystävältäni. Vanhempani "hylkäsivät" minut, joten jouduin menemään töihin ja muuttamaan omaan kämpään. He eivät halunneet, että heidän talossaan asuu lapsi joka saa lapsen.
Loppu vaiheilla sain tuekseni isoveljeni. Hän sai tietää raskaudestani kun olin kuudennella kuulla, sillä hän oli ollut vaihto-oppilaana Kanadassa. Vanhempani eivät olleet kertoneet hänelle vaikka olivat häneen yhteydessä ainakin kerran viikossa. Itselläni ei ollut osoitteita tai numeroita joista olisin hänet tavoittanut..
Tyttäreni syntyi kun olin seitsemännellä kuulla. Synnytys käynnistettiin koska olin niin sairas..
Kun päätettiin, että synnytys käynnistetään niin käskin heidän soittaa veljelleni ja niin hän tuli tuekseni.Se oli elämäni onnellisin päivä kun sain nähdä pienen tyttäreni..
Nyt olemme eläneet suht normaalia elämää, kahdestaan. Asumme nyt veljeni kanssa samassa asunnossa.. Ja kaikki menee hyvin, vaikka vanhempani eivät vieläkään pidä minuun tai tyttäreeni mitään yhteyttä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikävää,että vanhempasi eivät halua vieläkään pitää yhteyttä,mutta luulen heidän pian ymmärtävän mitä heiltä on jäänyt pois.Mahtavaahan on,että veljesi pitää myös huolta sinusta,vaikka se olisi vanhemipiesi asia.Onnea teille todella paljon;)))))
eli monenellako viikolla olit tarkalleen silloin kun synnytit? millä tavalla olit sairas?
ehkä hetkisen siltä vaikuttaakin, lupaan sen. Jo 5 vuoden jälkeen olet eri mieltä tuosta asiasta.
Lapsi on korvaamattoman ihana asia, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Hyvä jos olet päässyt töihin.
Aika naivia on odottaa että alle 18 vuotias poika haluaisi isäksi, vaikka sanoisi mitä, (sillä siinä iässä mies/poika on kyllä vielä syyntakeeton, tilanteessa jossa on p****ua tarjolla!)
Se on mielestäni aika hassua, etteivät naiset tätä muka tajua!
Kyllä 16-vuotiaalta pojalta voi odottaa sen vertaa aivotoimintaa ja itsehillintää, että tajuaisi mitä suojaamattomasta seksistä (ja suojatustakin joskus) voi seurata! Vaikka kuinka olisi p****a tarjolla, yhtä iso vastuu siinä on kuin tytöllä. Ikivanha myytti, että nainen ei ole seksuaalinen olento/vähemmän seksuaalinen kuin mies ja siksi osaisi pitää paremmin jalat yhdessä. Ja jos ei osaa niin... joo, kaikki tietää mikä leima tulee otsaan ja kenelle. Toisen porskuttaessa eteenpäin vaikka on yhtä "syyllinen".
Jos olet mies niin lopeta teeskentely ja jos nainen, ei voi kuin ihmetellä kuinka pahasti annat itseäsi vedättää.
Missään ei kerrota poikaystävän ikää.
Miten tähän tarinaan liittyy nou pari kysymystä eli että millä viikolla tarkalleen olit ja mitä sairastit ja sitte viä toi et minkä ikänen äijäs oli.. Ei ne ehkä kuulu teille. Pääpointti kertomuksessa oli tonnäköisesti ihan eri kuin se mitä nyt ihmeellisesti haluatte tietää.. Jos aloittaja ne olisi halunnut tuoda julki ne olis varmaan kerrottu aikasemmin..