Siis kirjoittaminen tai lähinnä julkaisukynnyksen ylittämisen yrittäminen? Jos lähdetään siitä liikkeelle, että julkaisu on alkujaan ollut tavoitteena.
Kirjoittaminen on sen verran kovaa työtä, että jossain vaiheessa se varmaan muuttuu pään hakkaamiseksi seinään, jos kustantajat eivät kiinnostu. Siinä vaiheessako sitä sitten luovuttaa, kun kaikille on tarjottu ja kaikki ovat kieltäytyneet?
Kirjoittaminen on sen verran kovaa työtä, että jossain vaiheessa se varmaan muuttuu pään hakkaamiseksi seinään, jos kustantajat eivät kiinnostu. Siinä vaiheessako sitä sitten luovuttaa, kun kaikille on tarjottu ja kaikki ovat kieltäytyneet?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei kai varmaan kannata lopettaa milloinkaan, jos itse kirjoittamisestaan nauttii. Mutta enhän tietenkään voi sanoa mitään varmaa, koska en voi. Teurasjätteistä ennustaminen voisi olla hyvä keino (aikoinaan ihan oikeasti käytetty metodi (ellei minulle ole valehdeltu historiaa)) -tai sitten käytetyistä kahvinporoista lukeminen. Missään nimessä en suosittele mitään sellaista, kuten vaikka: omien asenteiden ja arvojen tarkistamista, etäisyyden ottamista vähän kaikkeen tahikka jotain muuta näiden edellä mainittujen asioiden kaltaista toimintaa. Sellainen ei vain kannata. Mutta jos pääpointtina on tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi jollakin kirjoittamisella, niin mikä ihme sitten sitä estää?
Kirjoittamisesta pitää nauttia vaikka se onkin rankkaa, ja en ole varma että pitäisikö tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi, minulle ainakin riittää pelkkä kirjoittaminen.
(ja vieläpä niin, että joku kustantaa, uskoo ja maksaa lystin.)
Kahvinporoja on kirjoittamisen aikana tullut kyllä kiitettävästi. Olisi pitänyt niihin kurkistaa. Ne olisivat ehkä tienneet, jos lopettaminen olisi ollut parasta tehdä jo aikoja sitten.
Kirjoittajaksi olen sen verran ulospäinsuuntautunut, etten halua tehdä tätä itselleni. Nautin kyllä, kun saan sanat loksahtamaan paikoilleen, mutta lopputulosta katsoessani mietin, onko se riittävän hyvin.
Itselleni tietysti kelpaisi, en ole liian ronkeli sen suhteen, onko lauserakenne paras mahdollinen, mutta kun en kirjoita minulle, vaan toivoakseni muille.
Tiedoksi Teillekin:
tänpäivän hesarissa on kohdassa
Kulttuuri Lapset C3
Missä olet, uusi Harry Potter?
ja tiedättehän jo, että
nythän on se Otavan kirjoituskilpailu
noin 8 – 12 -vuotiaille suunnattu nykyaikaan sijoittuva lastenromaani.
deadline 28.2.2009
Eikö tässä ole haastetta taas meille kirjoittajille.
Voittaneesta kirjasta
tehdään sitten vielä elokuvakäsikirjoitus !
Kirjoittamisiin!
Kun en minä niin kyllä lapseni viimeistään. Minun muruni 12v. Kirjoittaa joka päivä jonnekkin jotain.. siis kirjallisessa mielessä. Nyt laitankin lapsen osallistumaan kirjoituskilpailuun ja siirryn itse ikuisesta epäonnistujasta valmentajaksi. Eivätkö kaikki huippu-urheilijat omaa tälläisen taustan?
Toivottavasti et ollut ihan tosissaan. Tue toki lastasi, mutta hänen ehdoillaan. Ei paineita pienelle!
Nimenomaan! :)
Kirjoittaminen vaatii niitä kuuluisia perslihaksia. Jos raataminen ei kiinnosta, on helpompia tapoja päästä julkkikseksi. Ei siis kannata hakata päätään seinään, vaan kokeilla vaikka jotain muuta harrastusta. Aina voi palata kirjoittamisen pariin.
Ja olen sitä mieltä, että epätoivo haisee kauas. Kun ei yritä niin kovasti kikkailla tarinoiden ja tekstien kanssa ja tunkea jalkaa kustantamon oven väliin, voi vaikka vahingossa luoda jotain oikeasti mielenkiintoista ja kelpoa.
Kuulostat kyllä enemmänkin siltä, että haet tsemppausta. Onko mieli matalalla? Huono päivä? Niitä päiviähän riittää meillä kaikilla.
Käsikirjoitus olisi nyt valmis, ja sitä pitäisi tarjota kustantajille. Mietin, osaanko lopettaa ajoissa, jos ketään ei kiinnosta, vai jatkanko hiomista tästä eteenpäin vuosien päähän. Epäuskoa tämä on, kun iso urakka on ohi.
Perslihaksista on muokkautunut kova möykky. ;)
Jos ei kässärini kansiin päätyisikään, osaisinko olla tyytyväinen muhkeaan takalistoon...
Onneksi olkoon valmiista käsikirjoituksesta! En tiedä missä vaiheessa kannattaa luovuttaa..vaiko mieluummin käyttää sitten jossain vaiheessa arvostelupalvelua tms. että saa palautetta mitä kannattaisi kehittää.
Itse ajattelin tehdä niin, että kun käsikirjoitus on valmis kustantajille, aloitan samantien uuden romaanin, tai ainakin miettimään sitä ja voisi olettaa, että siitä tulisi edellistä parempi. Eli jos ensimmäisestä tulisi vain hylkyjä, seuraava voi olla erilainen, parempi ja juuri se joka pääsee läpi. Tai sitä seuraava..
vedä! Kirjoittakaa seksiä/pornoa, huumeita ja väkivaltaa, niin julkaisukynnys ei ole niin korkea. Rajua tekstiä kehiin, ei nyssyttelyä.
... no hyvähän se on siinä elvistellä kun olet näköjään jo siirtynyt rajuun sketsiin...