olen 28-vuotias nainen. minulle on aikaisemmin (alle 20v) tehty kaksi aborttia kaavinnalla. Olen nykyisen poikaystäväni (hän on 23v) kanssa seurustellut n. puolitoista vuotta. hän on sanonut suhteemme alusta asti että ei ikinä halua että hänen biologista jälkikasvuaan on tämän maailman päällä ja jos saisi sterilisoinnin jo nyt, tekisi sen heti.ja että jos tulee vahinkoja 'menevät ne multiin'. itse olen hänelle sanonut että haluan kyllä joskus tulevaisuudessa lapsia, mutta en vielä.
no...kohtalo laittoi sormet peliin ja eilen tein 3 raskaustestiä jotka olivat plussaa. kolme tein sen takia kun en voinut uskoa olevani raskaana, koska syön pillereitä, ja olen ollut edellisestä abortista asti todella tarkka ehkäisyn suhteen. Mies alkoi samantien hänelle kerrottuani painostaa aborttiin. uhkasi jopa itsensä tappaa jos lapsen teen. Uhkaili myös että hän todennäköisesti ' sekoaa päästä' yms.
Mitäköhän tässä tekisi? onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Itse haluaisin kyllä jo tehdä lapsen mutta tunnen syyllisyyttä siitä että pilaisin hänen elämänsä hänen omien sanojensa mukaan lopullisesti.
no...kohtalo laittoi sormet peliin ja eilen tein 3 raskaustestiä jotka olivat plussaa. kolme tein sen takia kun en voinut uskoa olevani raskaana, koska syön pillereitä, ja olen ollut edellisestä abortista asti todella tarkka ehkäisyn suhteen. Mies alkoi samantien hänelle kerrottuani painostaa aborttiin. uhkasi jopa itsensä tappaa jos lapsen teen. Uhkaili myös että hän todennäköisesti ' sekoaa päästä' yms.
Mitäköhän tässä tekisi? onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Itse haluaisin kyllä jo tehdä lapsen mutta tunnen syyllisyyttä siitä että pilaisin hänen elämänsä hänen omien sanojensa mukaan lopullisesti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuollaiset ukot voi heittää huoletta ulos ovesta.
..aborttia ei kannata tehdä jos vähänkään epäilee että se ei ole oikea vaihtoehto, sillä se on peruuttamaton ratkaisu. Voisiko sillä jokin tarkoitus että tulit pillereistä huolimatta raskaaksi?
Sinulla alkaa kuitenkin olla jo ikää, ja entä jso myöhemmin yrität tulla raskaaksi etkä enää tule? Miltä tehty abortti silloin tuntuu?
(Jos on kerran ollut raskaana niin voisiko silloin tulla helpommin uudelleen raskaaksi? Mutta jos teet abortin niin miten se voi vaikuttaa tuleviin vauvahaaveiluihin ja yrityksiin?)
palautetta pakkoväeltä... Tässä tulee abortin kannattajan mielipide: Sinä teet päätöksen abortista, jos mies haluaa lapsen takia itsensä tappaa, niin aika heikko on. Haluatko lapsen? Oletko valmis kantamaan vastuun yksin? Onko sinulla tukiverkostoa?
Sanoit tuntevasi syyllisyyttä pilaamalla miehen elämän, mutta eikö sinun elämäsi ole tärkeämpää? Itse en haluaisi tuollaisen sekopään lasta, mutta se on vain minun mielipide.
Sama ajatus kyl tuli mulleki et en kyl tollaselt isält haluis mitään geenejä lapseeni, mutta mun mielestä oli tilanne mikä tahansa niin ainoa jota todellakin pitää kuunnella ja tosi tarkkaan kuunnellakkin on oma sisus, muitten mielipiteil ei oo mitään väliä ja lasta ei mun mielest kannata tehdä vaan sen takia ettei vaan kadu myöhemmin. Ja jos päätyy abortti ratkaisuun ja sen takia ei sitten saa tulevaisuudessa lasta niin se on sitten se hinta jonka joutuu hyväksymään ja maksamaan entisistä virheistään. Ja rakastaville ottovanhemmille on aina kysyntää. Mutta moni haluaa sen ikioman vauvan ja sit ihminen joka ei vauvaa halua niin leimataan heti itsekkääksi. Se on niin kivaa tuomita muita. Tällä sivustolla on kyllä tosi paljon pahansuopia ihmisiä ja jotku heistä mukamas Jumalan sanan nimissä. Tuomitseminen se kaikkein verisimpiin sotiin on johtanutki. Suvaitsevaisutta tänne maailmaan mun mielest kipeesti kaivataan ja ystävällisyyttä.
olla haluamatta lasta, vaan se että ei anna lapsen elää missään muuallakaan eli tappaa sen!!
vaan pakkoväkenä.
Pakotatte lapsen kohtuun, ja pakotatte sen myös kuolemaan myrkyillä ja silppurilla..
Nyt stoppia tuohon hommaan... Eli ensinnäkin SINÄ synnytät ja olet raskaana- ei se mies. Raskaus aika on 9kk, jotta isälläkin on mahdollisuus kasvaa vanhemmuuteen.
Ja niistä geeneistä- kunnon kansalaisenkin lapsesta voi tulla psykopaatti, että turha murehtia niitä geenejä.
Loppu peleissä kyse on siitä haluatko SINÄ tämän lapsen? Jos vastaus on kyllä, et voi edes harkita aborttia. Jos vastaus on ehdoton EI, tulee keskeytyksen teko ottaa vakavaan harkintaan ja alkaa tekemään sen vaatimia toimenpiteitä.
Isiä tulee ja menee, niin se vaan on. Eivät vanhemmat aina pysy yhdessä vaikka lapsia tehtäisiin yhteisistä lähtökohdista ja molempien halusta.
Sinulla on jo ikää... Vaikea sanoa. Miltä sinusta tuntuu? Herättääkö ajatus vauvasta lämpimiä tunteita vai ahdistusta? Huomaatko ajatuksissasi hiveleväsi alavatsaasi? Kaupoilla käydessäsi ajaudutko huomaamattasi hypistelemään vauvan vaatteita? oletko jo miettinyt asunnon toimivuutta lapsen kannalta? Onko käynyt mielessä hankintoja, joita vauvan tuleminen aiheuttaisi?
Jos vastaat, että herättää lämpimiä tunteita ja vastaat kyllä joihinkin sitä seuraaviin kysymyksiin, olet jo alkanut kiintyä ja luoda suhdetta kehittyvään lapseesi. Silloin abortti tulee olemaan rankka ja vaikea kokemus ja olisi oman henkisen hyvinvointisi kannalta parempi vain saada se vauva.
Nyt vaakakupissa on sinun elämäsi ei niinkään miesystäväsi, äläkä vaan anna hänen pelotella itseäsi itsemurha uhkauksillaan!!!! TOSIASIA: kenenkään itsemurhaa ei voi estää, jos se ihminen sitä tarpeeksi haluaa.
Voimia ja rohkeutta päätöksen tekoon, olipa ratkaisusi mikä tahansa.
Paremmin ei voisi kiteyttää.
muuten poikaystäväs elämän ja hän todennäk.jättää sinut ja sen jälkeen alkaa sitten kaiken maailman elatuskiistat
Älä provoile vakavilla asioilla.
Naisen pitää itse tutkiskella tuntojaan ja toimia niiden mukaan. Ei kenenkään muun, ei miehen ja KAIKKEIN VÄHITEN jonkun nettipalstan, palstan jonka kirjoittajakunta tuntuu syövän kärpässieniä enemmän kuin on hyväksi, mukaan.
Kysyit, että mitä tekisit. Taisit kuitenkin vastata itse omaan kysymykseesi:
"Itse haluaisin kyllä jo tehdä lapsen"
Jos haluat tehdä lapsen, niin tee se. Suotta syyllisyyttä kannat miehesi puolesta. Entä oma mahdollinen syyllisyydentunteesi, jos abortoisit lapsen, jonka haluaisit pitää? Älä pelkästään miehesi mieliksi aborttia tee. Tuskin hänkään sinun mieliksesi olisi lapsia ruvennut yrittämään, vaikka kuinka olisit sanonut, että sinun loppuelämäsi menee pilalle, jollet lapsia saa.
Kaiketi olen julma, mutta minusta miehesi saa syyttää vain itseään oman loppuelämänsä pilaamisesta, jos on ehkäisyn jonkun toisen varaan jättänyt. Jollei mies ehdottomasti lapsia halua, käyttäköön pilleriehkäisyn lisäksi itsekin kondomia. Sinä et ole omasta ehkäisyvastuustasi luistanut, joten siitäkään sinun ei tarvitse syyllisyyttä kantaa.
Minusta on mieheltä erittäin julmaa uhata tappaa itsensä jollet sinä tee aborttia vastoin oma tahtoasi. On törkeää painostaa toista tuolla tavoin. Sinä et voi miehesi puolesta hänen elämäänsä elää, etkä voi suojella häntä loputtomiin itsesi kustannuksella. Älä suostu sellaiseen. Sinä olet raskaana, ei mies, joten silloin päätös raskauden jatkamisesta tai sen keskeyttämisestäkin tulee kummuta sinun toiveistasi ja elämästäsi, ei miehen.
Rakastat hullua miestä ennemmän kuin lastasi,
mieti sitä, ja elä itsesi kanssa.
tässä on sellainen pointti tuon miehen 'hulluuden' kanssa että hänelle olisi puhjennut skitsofrenia ellei lääkitystä olisi aloitettu ajoissa. käsittääkseni periytyvä? eihän se tietenkään sitä tarkoita että lapsi automaattisesti sairauden saa, hänen mielipiteensä oli kuitenkin että kun tietää kuinka rankkaa sellaisen kans on elää niin ei halua sitä kohtaloa kenellekkään.
nyt kun kohta viikko positiivisesta testistä, mies on jo hieman rauhoittunut. nyt totesi kuitenkin edelleen että ei koskaan halua biologista jälkikasvua. ja jos päätän pitää lapsen voin poistaa hänet samantien puhelimesta ja muutenkin elämästä. ei aikonut olla millään tavalla tekemisissä enään. eikä myöskään aikonut kertoa äidillensä. isää hänellä ei ole, hänen äitinsä ei ole koskaan suostunut kertomaan kuka hänen isänsä on. liekö tämä myös yksi syy hänen vastahakoisuuteen mikä liittyy lapsen saantiin.
valitettavasti en siis voi molempia saada. tiedän kyllä että vaikka hän jää taakse, ei minun varmasti tarvitse koko elämääni yksin vietellä lapsen kanssa. tässä painaa syyllisyys, teen minkä tahansa ratkaisun. jos teen lapsen, pilaan miehen elämän ja lapseni joutuu elämään ilman biologista isää (ei kyllä varmasti aina ole sekään paras mahdollinen), jos taas teen abortin en tiedä enään pysyykö pää kasassa. eli niin tai näin joutuu varmasti joku kärsimään. teenkö siis mielummin omasta vai mieheni elämästä helvetin? vaikeita päätöksiä.
ongelmansa, älä nyt niiden takia tee omasta elämästäsi vaikeempaa ja riskeeraa omaa mielenterveyttäsi, äläkä ennenkaikkee uhraa lapsesi elämää jonkun muun ongelmille!! Jätä tuollaisen miehen ongelmat/uhkailut omaan arvoonsa ja katso luottavaisesti tulevaisuuteen. Tuollaista elämän hankaloittajaa ja riippakiveä et tarvitse. Jos nyt tekisit abortin niin kuinka todennäköisesti suhde kuitenkaan jatkuisi kovinkaan pitkälti? Kun ero tulee niin ainakin sulla on silloin lapsesi. Pärjäätte varmasti lapsenne kanssa ja löydät jatkossa kunnollisen ja täyspäisen miehen, jonka kanssa voitte elää tasapainoista elämää ja joka myös haluaa lapsia!
Nimim. kokemusta on.
ONNEA jatkoon, ja ODOTUKSEESI! Asiat aina jotenkin järjestyy :)