Kymmenen käskyn sanoma nykyaikana
Kuinkahan hyvin nykyaikana nämä kuuluisat kymmenen käskyä taidetaan edes osata? Uudessa testamentissa Jeesus ilmaisi näiden käskyjen ydinsanoman. Hän kiteytti ne kuuluisaan rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37-39). Jeesus ei ilmeisesti ollut edes ainoa opettaja, joka tuohon aikaan opetti näin näistä Moosekselle annetuista käskyistä. Muutamat juutalaisista lainopettajista olivat tästä kymmenen käskyn sanomasta aivan samaa mieltä Herramme kanssa.
Tarkemmin tämä asia voitaisiin määritellä näin: kolme ensimmäistä käskyä puhuu rakkaudesta Jumalaan ja seitsemän seuraavaa rakkaudesta lähimmäiseen. Siis käskyt ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia”, ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä” ja ”muista pyhittää lepopäivä” mittaavat rakkauttamme Jumalaan. Minkälaisen esimerkin me tässä asiassa olemme nuorillemme ja lapsillemme antaneet? Emme ilmeisesti kummoistakaan Jumalaa ja pyhää ei juurikaan kunnioiteta. Lepopäivästä on tehty markkinapäivä. Kuinkahan monessa perheessä sunnuntai eroaa muista päivistä siinä mielessä, että silloin Jumalan pyhyys erikoisesti noteerattaisiin? Sen sijaan markkinoiden ja mammonan Jumalaa kyllä palvotaan, ja se voikin paksusti. Ei se kuitenkaan ole meitä tästä alkavasta lamasta säästänyt, vaikka ylen hartaasti olemme sitä palvelleet.
Käskyt ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”, ”älä tapa”, ”älä varasta”, ”älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi”, ” älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta” ja ”älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu” mittaavat sitten suhdettamme lähimmäisiin. Kunnostaudummekohan me tämän ajan ihmiset tässä edellistä paremmin? Poliisien tilastot kertovat, että väkivallan käyttö on huolestuttavassa määrin lisääntynyt, samoin omaisuusrikokset. Avioerotilastot puolestaan kertovat korutonta kieltään siitä, ettei perheen ja avioliiton pyhyydestä piitata pätkääkään. Tässäkin suhteessa eletään kuin porsaat pellossa, rajoja ei juuri ole, eikä niitä aseteta. Mistä meidän lapsemme ja nuoremme olisivat oppineet toisten kunnioittamista ja rakkautta? Ihmetellään, että mikä kumma heihin on mennyt, kun he vihaavat silmittömästi, eivätkä kunnioita sen enempää vanhempiaan kuin lähimmäistäänkään? Television väkivaltaviihde ja tietokoneen internet väkivaltapeleineen ja –sivuineen ovat saanet syyn niskoilleen. Eivät nekään ole tyhjästä syntyneet. Ne ovat tämän itsekkään ja väkivaltaisen ajan tuotteita ja hedelmiä.
Kumpaa olemme jälkikasvullemme enemmän tähdentäneet ja kummasta heille esimerkkiä näyttäneet, rakkaudesta ja toisen kunnioittamisesta vai röyhkeästä ja itsekkäästä omaisuuden ja rahan tavoittelusta? Ja sitten me kauhistelemme, kuinka muutamat nuoremme ovat imeneet sisäänsä vain silmitöntä vihaa. Valitettavasti on niin, että jollei sydämessämme asu rakkaus, siellä asuu viha. Keltä nämä nuoret olisivat sitä rakkautta oppineet, jollemme me tässä pystyneet heille esimerkkiä näyttämään. Kannattaa muistaa sekin, että rakkauteen kuuluu myös selvien rajojen asettaminen.
Olisikohan tässä niin sanottu peiliin katsomisen eli parannuksen teon paikka? ”Herra, tunnustan totuutesi valossa, että minun tulisi rakastaa sinua, Jumalani ja Vapahtajani, yli kaiken, mutta olen rakastanut itseäni enemmän kuin sinua. Sinä olet antanut minulle lähimmäisen, että rakastaisin häntä niin kuin itseäni. Olen kuitenkin ollut itsekäs ja käteni on ollut hidas auttamaan. Sen tähden käyn eteesi ja tunnustan syntini ja syyllisyyteni. Tuomitse minut, Jumala, mutta älä hylkää minua. Minulla ei ole mitään muuta pakopaikkaa kuin sanomaton laupeutesi.” Ei todellakaan mitään muuta pakopaikkaa, sillä yhtä tyhjänä kuin tänne tulimme, yhtä tyhjin käsin me kerran lähdemme.
Kuinkahan hyvin nykyaikana nämä kuuluisat kymmenen käskyä taidetaan edes osata? Uudessa testamentissa Jeesus ilmaisi näiden käskyjen ydinsanoman. Hän kiteytti ne kuuluisaan rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37-39). Jeesus ei ilmeisesti ollut edes ainoa opettaja, joka tuohon aikaan opetti näin näistä Moosekselle annetuista käskyistä. Muutamat juutalaisista lainopettajista olivat tästä kymmenen käskyn sanomasta aivan samaa mieltä Herramme kanssa.
Tarkemmin tämä asia voitaisiin määritellä näin: kolme ensimmäistä käskyä puhuu rakkaudesta Jumalaan ja seitsemän seuraavaa rakkaudesta lähimmäiseen. Siis käskyt ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia”, ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä” ja ”muista pyhittää lepopäivä” mittaavat rakkauttamme Jumalaan. Minkälaisen esimerkin me tässä asiassa olemme nuorillemme ja lapsillemme antaneet? Emme ilmeisesti kummoistakaan Jumalaa ja pyhää ei juurikaan kunnioiteta. Lepopäivästä on tehty markkinapäivä. Kuinkahan monessa perheessä sunnuntai eroaa muista päivistä siinä mielessä, että silloin Jumalan pyhyys erikoisesti noteerattaisiin? Sen sijaan markkinoiden ja mammonan Jumalaa kyllä palvotaan, ja se voikin paksusti. Ei se kuitenkaan ole meitä tästä alkavasta lamasta säästänyt, vaikka ylen hartaasti olemme sitä palvelleet.
Käskyt ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”, ”älä tapa”, ”älä varasta”, ”älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi”, ” älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta” ja ”älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu” mittaavat sitten suhdettamme lähimmäisiin. Kunnostaudummekohan me tämän ajan ihmiset tässä edellistä paremmin? Poliisien tilastot kertovat, että väkivallan käyttö on huolestuttavassa määrin lisääntynyt, samoin omaisuusrikokset. Avioerotilastot puolestaan kertovat korutonta kieltään siitä, ettei perheen ja avioliiton pyhyydestä piitata pätkääkään. Tässäkin suhteessa eletään kuin porsaat pellossa, rajoja ei juuri ole, eikä niitä aseteta. Mistä meidän lapsemme ja nuoremme olisivat oppineet toisten kunnioittamista ja rakkautta? Ihmetellään, että mikä kumma heihin on mennyt, kun he vihaavat silmittömästi, eivätkä kunnioita sen enempää vanhempiaan kuin lähimmäistäänkään? Television väkivaltaviihde ja tietokoneen internet väkivaltapeleineen ja –sivuineen ovat saanet syyn niskoilleen. Eivät nekään ole tyhjästä syntyneet. Ne ovat tämän itsekkään ja väkivaltaisen ajan tuotteita ja hedelmiä.
Kumpaa olemme jälkikasvullemme enemmän tähdentäneet ja kummasta heille esimerkkiä näyttäneet, rakkaudesta ja toisen kunnioittamisesta vai röyhkeästä ja itsekkäästä omaisuuden ja rahan tavoittelusta? Ja sitten me kauhistelemme, kuinka muutamat nuoremme ovat imeneet sisäänsä vain silmitöntä vihaa. Valitettavasti on niin, että jollei sydämessämme asu rakkaus, siellä asuu viha. Keltä nämä nuoret olisivat sitä rakkautta oppineet, jollemme me tässä pystyneet heille esimerkkiä näyttämään. Kannattaa muistaa sekin, että rakkauteen kuuluu myös selvien rajojen asettaminen.
Olisikohan tässä niin sanottu peiliin katsomisen eli parannuksen teon paikka? ”Herra, tunnustan totuutesi valossa, että minun tulisi rakastaa sinua, Jumalani ja Vapahtajani, yli kaiken, mutta olen rakastanut itseäni enemmän kuin sinua. Sinä olet antanut minulle lähimmäisen, että rakastaisin häntä niin kuin itseäni. Olen kuitenkin ollut itsekäs ja käteni on ollut hidas auttamaan. Sen tähden käyn eteesi ja tunnustan syntini ja syyllisyyteni. Tuomitse minut, Jumala, mutta älä hylkää minua. Minulla ei ole mitään muuta pakopaikkaa kuin sanomaton laupeutesi.” Ei todellakaan mitään muuta pakopaikkaa, sillä yhtä tyhjänä kuin tänne tulimme, yhtä tyhjin käsin me kerran lähdemme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.